Erilainen elämä Kiinassa osa 2, pukeutuminen

Kiinassa pukeutuminen on värikästä - kirjaimellisesti. Erityisesti punaista väriä käytetään paljon, mutta myös kultaista ja vihreää. Katukuva on merkittävästi värikkäämpi kuin Suomessa. Mustaa käytetään vähemmän kuin Suomessa. Mutta mitä muita erityisyyksiä pukeutumisesta löytyy?

Värejä ja väkeä

Pää on syytä suojata auringolta

 

Talvipukeutuminen 

Beihaissa sää on kylmimmillään joulukuusta helmikuuhun. Lämpötila saattaa laskea lähelle nollaa astetta, mutta yleensä alimmat lämpötilat ovat kymmenen asteen paikkeilla. Tänä vuonna jo helmikuussa nautimme Suomen hyvän kesän lämpötiloista. Tänään lämintä on +24 astetta. 

Lokakuussa lämpötilan alkaessa laskea, katukuvaan ilmestyvät talvivaatteet. Osa ihmisistä pukeutuu meidän syysvaatteita vastaaviin asuihin, mutta moni vetää päälleen kevyttoppatakin tai toppatakin. Naisilla takeissa on usein karvareunus. 

Sandaalit vaihdetaan umpinaisiin kenkiin, ja jotkut pitävät jopa nilkkureita tai saappaita. Sortsit ovat yleensä kadonneet jo joitakin viikkoja aikaisemmin.

Talvipukeutuminen +15 asteessa tuntui aluksi oudolta, mutta jos suuren osan vuotta on +30-+40 astetta, on tuo +15 astetta jo vilpoinen. Luulen, että beihailaiset olisivat hämmentyneitä nähdessään Suomessa pakkasessa ulkona nukkuvia vauvoja. 

Ensimmäisenä talvena saatoimme kulkea sortseissamme ja t-paidoissamme sulassa sovussa toppavaatteiden seassa. Tämä talvi on ollut kylmempi, ja välillä hanskat ja pipot ovat olleet tarpeen. Asumme meren vieressä, ja tuuli puhaltaa mereltä usein kylmästi kuten kaikki meren lähellä asuvat tai aikaansa viettävät tietävät. 

Meidän talvemme on erilainen kuin Suomessa, mutta samalla tavalla se poikkeaa talvesta esimerkiksi Shanghaissa ja Pekingissä. 

 

Auringolta suojaava pukeutuminen 

Kiinassa ei näy auringonpalvojia. Erityisesti naiset eivät halua ruskettua vaan suojaavat itsensä auringolta kaikin keinoin. Kesällä hihat ja lahkeet ovat pitkiä. Lisäksi aurinkovarjoja näkyy paitsi kävelijöillä myös mopoilijoilla. 

Hihat vedetään mahdollisimman alas

Rannalla uimapuvut ovat peittäviä, eikä bikineitä näy lainkaan. Aikaa vietetään suurten varjojen alla, ja vain lapset puuhastelevat vedessä tai hiekalla. 

Varjon alla voi tehdä sitä mitä muuallakin
- töpöttää puhelinta

Syynä peittävään pukeutumiseen lienee vanha perinne. Ruskettuminen on merkki ulkotyöläisyydestä ja ruumiillisesta työstä. Kaupungissa asuva ei halua ruskettua ja siten näyttää raskasta, huonopalkkaista ja ei-arvostettua työtä tekevältä. 

Säältä suojaava perinteinen hattu

Ollessamme helmiostoksilla saimme kaupantekijäisiksi purkin voidetta, joka osoittautui ihoa vaalentavaksi voiteeksi. Vaaleutta korostetaan myös pukeutumisella. Hameiden kanssa käytetään usein hyvin vaaleita tai jopa valkoisia sukkahousuja. Suomessa valkoisia sukkahousuja näkee lähinnä lapsilla. 

 

Olen tarvinnut aurinkovarjoa kerran

Lenkkeilypukeutuminen 

Kiinassa lenkkeilijät jakaantuvat kahteen porukkaan. 

Toisiin voi törmätä aamulla rannalla. He ovat pukeutuneet sortseihin tai verryttelyhousuihin, t-paitoihin ja lenkkareihin. He juoksevat tai kävelevät reippaasti ja kuuntelevat usein musiikkia tai jotain muuta kuulokkeista. 

Toisiin voi törmätä missä vaan. He ovat pukeutuneet tavallisiin vaatteisiin, esimerkiksi hameeseen ja jakkuun tai paitaan ja suoriin housuihin. He kävelevät reippaasti tai vähemmän reippaasti ja kuuntelevat usein musiikkia tai jotain muuta ilman kuulokkeita. 

Varsinkin kotipihassa näkee usein näitä jälkimmäisiä lenkkeilijöitä. 

 

Naisellinen pukeutuminen 

Naiset pukeutuvat keskimäärin naisellisemmin kuin Suomessa. Voisi väittää, että se on helpompaa, kun ei ole puolta vuotta lunta, mutta ei se taida olla todellinen syy. 

Minun pukeutumiseni ei ole suuresti täällä muuttunut, ainoastaan värejä käytän enemmän, vaikka täällä on minullekin lämmin eikä tarvitse kolata lunta eikä tarpoa loskassa. Toki suuri osa naisista pukeutuu täälläkin enemmän mukavasti kuin tyylikkäästi.

Naisellinen pukeutuminen ei täällä tarkoita paljastavuutta. Hameet ovat yleensä vähintään polvipituisia ja paitojen ja mekkojen kaula-aukot ovat peittäviä. Talvisin saattaa joku pukeutua sukkahousuihin ja lyhyisiin sortseihin, mutta se on poikkeuksellista. 

Naisellisuus tulee hameista ja mekoista, kapeista vyötäröistä, vöistä ja väreistä ja kengistä. Pitkiä hiuksia näkee täällä kaikenikäisillä paljon enemmän kuin Suomessa. Suurimmalla osalla naisista on pitkät tai hyvin pitkät hiukset. 

 

Kauniita pukuja näkee usein

Korkokenkäpukeutuminen 

Korkokenkiä täällä näkee paljon. Niitä yhdistetään hameisiin ja mekkoihin, mutta myös yllättävämpiä yhdistelmiä löytyy. 

Olen istuskellut lukuisia tunteja paikallisessa sairaalassa ja mitäpä muuta siellä tekisi kuin katselisi ihmisiä. Korkokenkänaisilla saattaa olla hameen sijaan housut. Housut voivat olla farkut tai suorat housut mutta myös urheiluhousut tai verkkarit. 

Olen miettinyt, pitääkö osa korkokenkiä yltääkseen paremmin maahan mopoillessa, sillä naiset ovat täällä lyhempiä kuin Suomessa, mutta vastausta en ole saanut. 

 

Yhdistävä pukeutuminen 

Kaiken voi yhdistää kaikkeen. Korkokengät voi yhdistää verkkareihin. Suorat housut sopivat t-paitaan ja kauluspaita verkkarihousuihin. Sandaaleja voi pitää minkä asun kanssa tahansa. Koska miksei. 

Kaikki sopii kaiken ikäisille. Velouria voivat pitää pienet lapset, nuoret tytöt, aikuiset naiset ja vanhukset. Miehillä sitä näkee vähemmän. Nallepaitoja ja kukkakuoseja tai muita vastaavia näkee kaiken ikäisillä naisilla. 

 

Pari erikoisuutta 

Oletteko kuulleet puhuttavan Pekingin bikineistä? Tai miesbikineistä? Pekingin bikineillä tarkoitetaan sitä, kun miehet rullaavat paitansa kainaloon saakka. He siis kulkevat maha paljaana kaduilla ja pihoilla. Kaikenlaiset mahat. Kaikenikäiset mahat. 

Olen kuullut, että Pekingin bikinit on nykyisin kielletty Pekingissä, mutta Beihaissa tällaisia kieltoja ei ole tai ei noudateta. Miestäni olen ehdottomasti kieltänyt pukeutumasta tämän muodin mukaisesti. 

Toinen erikoisuus on yöpuvun julkinen käyttö. Yöpukuja näkee paitsi omassa pihassa myös yleisillä katuosuuksilla. Ne lisääntyvät iltaa kohden, mutta tänään päivälenkillä tuli vastaan nainen yöpuvussa. 

Yöpukuja julkisessa käytössä käyttävät yleensä vain aikuiset. Tyyliltään ne ovat aina kaksiosaisia ja pitkähihaisia ja –lahkeisia. Yöpuvun päiväkäyttöikä on parikymppisestä ylöspäin. Minusta on juuri ja juuri viemään roskat yöpuvussa.

Jotain samaa, hääpuvut 

Tärkein kiinalainen juhla, kiinalainen uusivuosi, on vietetty. Maailmaa mullistanut rotan vuosi on loppunut ja härän vuosi alkanut. seuraava vuosi on tiikerin vuosi eli minun vuoteni.

Tällä kerralla pääsette kurkkaamaan kiinalaisten tärkeimpään juhlaan, uudenvuodenjuhlaan. 

Härän vuosi

Kiinalainen horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, ja jokaisella vuodella on oma horoskooppieläimensä. Eläimen ominaisuuksien uskotaan heijastuvan vuoden tapahtumiin ja sen aikana syntyneiden ihmisten luonteeseen. Eläinmerkki määräytyy kiinalaisen kuukalenterin mukaan. Merkkien lisäksi eri vuosilla on myös omat elementtinsä. 

Härän vuodet ovat 1925 (puu), 1937 (tuli), 1949 (maa), 1961 (metalli), 1973 (vesi), 1985 (puu), 1997 (tuli), 2009 (maa), 2021 (vesi) ja oikeammin sanottuna uudesta vuodesta uuteen vuoteen, joten alkuvuonna syntyneiden härkyys voi olla myös rottuutta tai tiikeriyttä.  

Härän vuonna syntyneisiin liitetään kärsivällisyys, vähäpuheisuus, loogisuus ja luottamuksen herättäminen muissa sekä omalaatuisuus, jääräpäisyys, kiihkoilevuus ja herkkä suuttuminen. He ovat tuliluontoisia, ja vaikka he puhuvat vähän, he ovat kaunopuheisia. 

Härkä-ihmiset pitävät yksinäisyydestä, mutta ovat toisaalta riippuvaisia toisista ihmisistä. He ovat eloisia ja valppaita, ja heidän kanssaan on yleensä helppo tulla toimeen, mutta heihin liitetään myös itsepäisyys ja epäonnistumisen ja vastustuksen vihaaminen. Härät tulevat parhaiten toimeen käärmeiden, kukkojen ja rottien kanssa. 

Uudenvuodenjuhlan taustaa 

Kiinalaisen uudenvuoden merkitys ja ajankohta ovat vaihdelleet. Se on ollut sadonkorjuun juhla, jolloin kokoonnuttiin kiittämään ja palvomaan jumalia ja esi-isiä. Se on ollut kevään alkamisen juhla tai kevään juhla.

Koristeiden pohjana on usein
puu tai pensas

Nykyisin juhlan ajankohta määrittyy kuukalenterin mukaan talviseisauksen jälkeisen toisen uudenkuun päivälle. Päivämäärä on meidän gregoriaanisessa kalenterissamme tammikuun viimeisen viikon ja helmikuun viimeisen viikon välillä. 

Perinteisiin uudenvuoden rituaaleihin kuuluvat esi-isien palvonta, vanhan karkottaminen uuden tieltä sekä hyvän onnen ja runsaan sadon toivottaminen tervetulleeksi.

 

Juhlintaa 

Ennen juhlaa, kevään tervehtimisen päivinä, joka alkaa viimeisen kuukalenterikuukauden lopulla ja kestää kiinalaisen uudenvuoden aattoon saakka, tehdään suursiivous, ostetaan lahjoja, palvotaan esi-isiä, koristellaan ovia ja ikkunoita punaisilla paperikoristeilla sekä suojelushahmojen kuvilla.

Koristeiden pääasiallinen (vai ainoa?) väri
on punainen

Lähes jokaisessa rakennuksessa
on koristeita

 

Hotellin ulkokoristeita...

...ja sisäkoristeita

Mandariinipuut ovat hyvin yleisiä
uudenvuodenkoristeita

Liekö vainajienmuistorakennelma?

Aattona perheet kokoontuvat yhteen suuren illallisen ääreen ja ampuvat ilotulitteita ja papatteja karkottaakseen demonit pois. 

Aaton jälkeen perheet vierailevat markkinoilla ja temppeleissä ja pistäytyvät ystävien ja sukulaisten luona onnea toivottamassa. Viidennentoista päivän lyhtyjuhlassa sytytetään punaisia lyhtyjä, räjäytellään raketteja ja tanssitaan ja katsellaan kulkueita.

 

Uudenvuodenmatkoja 

Uudenvuoden juhlintaan liittyy Kiinassa vahvasti matkustaminen. Usein kiinalaiset työntekijät käyttävät lomansa uudenvuoden aikaan ja matkustavat kotikaupunkeihinsa ja -kyliinsä. Uudenvuodenloma on monelle vuoden ainoa loma. Uusivuosi voi olla myös ainoa kerta vuodessa, jolloin perheet tapaavat toisiaan. 

Tänä vuonna korona on rajoittanut matkustamista, vaikka tilanne onkin täällä nyt hyvä.  Tammikuussa tartuntoja oli jonkin verran, joten rajoitukset ja torjuntatoimet otettiin nopeasti käyttöön. Helmikuussa tartuntatilanne palasi nykyiseen normaaliin. 

Matkustamista on pyritty rajoittamaan palkkioilla ja karanteenin uhalla. Osa yrityksistä tarjoaa palkkioita niille työntekijöille, jotka eivät matkusta. Matkustusta on kehotettu välttämään, mutta kielletty se on vain niiltä alueilta, joissa on ollut tartuntaryppäitä. 

Matkustaminen on kuitenkin normaalia vuotta vaativampaa. Päästäkseen matkustamaan tarvitsee negatiivisen koronatestin ja palatessaan joutuu 14 päivän kotitarkkailuun. Kuumeilevat joutuvat omakustanteisiin karenteenikeskuksiin. Myös palattua on käytävä koronatestissä muutamia kertoja. 

Loman pituus on yleensä viikko tai kaksi, joten matkustaminen on monille mahdotonta, eihän se riittäisi kotitarkkailuaikaan, joka toteutuu usein molemmissa päissä matkaa. Lisäksi koronatestimaksut lisäävät matkan kustannuksia.

 

Hiljaista juhlintaa kotikaupungissa 

Meidän uusivuotemme oli rauhallinen. Mieheni oli viikon lomalla, mutta emme matkustaneet koronarajoitusten takia mihinkään. Nautimme hiljaisesta kaupungista, hyvästä ruuasta ja rauhallisista kävelylenkeistä.

Ripustelijoille riittää töitä

Kotipihan koristeita

Uudenvuodenaatto ja –päivä olivat aavemaisen hiljaisia. Suurin osa kaupoista ja ravintoloista oli kiinni, tätä ei ole näkynyt sitten viime vuoden koronasulun. Ilotulitukset on Beihaissa kielletty, joten rakettien räiskintä oli maltillista.

Yhtä hiljaista kuin korona-aikaan
(Beihai on ollut koronavapaa alue jo pitkään)

 

Ansaitulla lomalla, normaalisti liikkeet ovat
joka päivä auki aamusta iltaan

Hiljaisuuden jälkeen kaupunki avautui jälleen, ja muutama päivä sitten kaikki vaikutti taas normaalilta. 

Katukuvassa näkyi juhlan aikana paljon tavallista enemmän perheitä kävelemässä. Kokoonpanoon kuului yleensä yksi lapsi, yksi keski-ikäinen tai vähän nuorempi pariskunta ja huomattavan iäkkään näköiset isovanhemmat. 

Täällä on tavallista, että lapsia saadaan kolmikymppisinä, jolloin omat vanhemmat saattavat olla jo kuusikymppisiä ja isovanhemmat yli 80-

Tuokohan härän vuosi helpotusta
rotan vuoden haasteisiin?

Kolme kokemusta terveydenhuollosta Kiinassa

Olemme joutuneet tutustumaan myös terveydenhuoltoon Kiinassa. Suurimmalla osalla kiinalaisista on terveydenhuoltovakuutus, jota ilman hoito on hyvin kallista ja köyhille mahdotonta. Tosin myös terveydenhuoltovakuutusmaksu on mahdoton kaikkein köyhimmille. Meillä on miehen työn puolesta järjestetty terveydenhuolto, ja se on tietysti vieraassa maassa perusedellytys.

Sinä olet minun tuulensuoja, aina ja kaikkialla

Kiinassa maaseudulla asuvat ovat huonommassa asemassa terveydenhuollon suhteen kuin kaupungissa asuvat. Aloittelevat lääkärit saavat huonoa palkkaa, ja maaseutukuntiin on vaikea saada lääkäreitä. Asumme kiinalaisittain pienessä kaupungissa, mutta olemme saaneet apua myös täältä. Tässä postauksessa kerron lähiterveydenhuollostamme, päivystystoiminnasta ja yksityissairaalasta. 

 

Oma lääkäri ja hoitaja 

Meillä on käytössä oma lääkäri ympäri vuorokauden ja sairaanhoitaja maanantaista perjantaihin kello 8-17. Lisäksi omilla lääkäreillämme on jatkuva konsultaatiomahdollisuus Hongkongin ja Pekingin erikoislääkäreihin. 

Kaksi vaihtuvaa lääkäriä ja sairaanhoitaja puhuvat englantia eli kommunikointi sujuu kielen puolesta kohtuullisen hyvin. Sairaanhoitaja on työskennellyt pitkään meidän länsimaalaisten kanssa. Hänen kanssaan on helpointa puhua. Kiinalainen ajattelu poikkeaa länsimaalaisesta, joten väärinymmärryksiä tulee usein, siksi sairaanhoitajamme on ihana poikkeus. 

Yhteydenpito on helppoa. Voimme soittaa, mennä käymään tai laittaa WeChat-viestejä joko lääkärin tai sairaanhoitajan kanssa. Olemme tarvinneet heidän apuaan pienten ja isompien asioiden kanssa. Välillä on kuukausia, ettemme näe heitä, mutta välillä olemme yhteydessä päivittäin. 

 

Päivystyksessä 

Olemme joutuneet muutaman kerran menemään paikalliseen päivystykseen. Matka alkaa käynnistä oman lääkärin luokse. Lääkäri tekee alkuarvion ja lähtee myös mukaan päivystykseen. Viimeisellä reissulla minulla oli mukana sekä lääkäri että hoitaja. Lääkärin tai hoitajan mukanaolo on lähes välttämätöntä, sillä yleensä kukaan sairaalassa ei puhu englantia. Lääkäri tai hoitaja toimii samalla myös tulkkina. Itse asiassa suurin osa keskustelusta käydään usein tulkkaamatta, joten minä en ole täysin selvillä mistä kaikesta puhuttiin. 

Päivystyksessä mitattiin ensimmäiseksi lämpö ja koodattiin tiedot, joista näkyy, että emme ole olleet maakunnan ulkopuolella viimeiseen kahteen viikkoon. Tämä liittyy korona-aikaan. Mikäli lämpöä tai muuta koronaan viittaavia oireita on, otetaan koronapisteellä testi, jonka tuloksia odotellaan ennen muita tutkimusta. 

Minulla ei ollut koronaan viittaavia oireita, joten pääsin verenpaineen mittaukseen ja lämmön uusintamittaukseen. Lääkäri kävi ilmoittamassa minut jonoon ja sitten odottelimme. Aika nopeasti pääsin lääkäriin, joka teki arvionsa ja määräsi tarpeelliseksi katsomansa tutkimukset. Jonotin tutkimuksiin yhteensä tunnin, mutta yhteenvedon tekevän lääkärin aikaa piti jonottaa useampi tunti. Matkalla meni yhteensä noin viisi tuntia, mikä taitaa olla ihan tavallista Suomessakin. 

Erojakin on. Odotustiloissa ihmiset täyttävät joka paikan. He availevat ikkunoita, vaikka oli kylmä päivä. Onneksi olin pukenut talvitakin ja hansikkaat. Ihmiset odottavat usein avoimen oven takana, kun edellinen on vielä tutkittavana. Joskus joku on tullut jopa samaan huoneeseen. Meidän sairaanhoitajamme on ilmeisesti tottunut yksityisyyden haluumme, koska hänellä on tapana sulkea ovi tai vetää verho eteen. 

Yksityisyys on muutenkin erilaista kuin Suomessa. Minun tutkimustuloksiani tutkittiin käytävällä, ja ne kerrottiin ensimmäiseksi mukana olleelle puolisolleni. Täällä ei tosiaankaan ole mitään salaisuuksia.  

Sairaala on nuhruinen, vaikkakin siisti. Kalusteet ovat kuluneita ja kaikkialla on läjittäin papereita ja muuta tavaraa. Lääkäri saattaa jättää tervehtimättä, mutta suurin osa on ystävällisiä Vastaanottovirkailijat ja hoitajat ovat suomalaiseen verrattuna tylyjä ja tiukan asiallisia. 

Sairaaloiden yhteydessä on aina apteekki. Lääkärin käynnin jälkeen menimme hakemaan määrätyt lääkkeet. Tämä on kätevä käytäntö. Toisaalta kaikkiin vaivoihin määrätään lääkkeitä, vaikka en tiedä olisiko se aina tarpeen. 

Muukin kuin päivystyshoito sujuu täällä hyvin. Aikoja eri lääkäreille saa nopeasti, ja perusasiat hoituvat. Täällä on ihmetelty sitä, kun olen kertonut, että Suomessa ei ole säännöllistä seurantaa esimerkiksi kilpirauhaslääkitykselle. Täällä suositus on tavata lääkäri kolmen kuukauden välein. Sinänsä tämä tietysti kuormittaa turhaan terveydenhuoltoa ja lisää jonotusta. Kiinalaiset hakeutuvat lääkäriin pientenkin vaivojen vuoksi. Omat lääkärimme ihmettelevät, miksemme tule tapaamaan heitä, jos saamme mahataudin. Meille se ei tule edes mieleen, ellei tilanne pitkity. 

 

Yksityissairaalassa

Viimeisin sairastamiseni vei minut lopulta Shanghaihin yksityissairaalaan. Tästä mahdollisuudesta on kiittäminen mieheni työnantajan vakuutusta. Shanghaissa kaikki oli toisin. 

Sairaala oli hyvin samanlainen kuin sairaalat Suomessa. Kaikkialla oli siistiä, valkoista ja rauhallista. Ilmoittautuessa mitattiin lämpö ja pyydettiin näyttämään vihreä Shanghai-koodi, joka osoittaa, ettemme ole liikkuneet koronan suhteen riskialttiilla alueilla. Vakuutustietoja kysyttiin myös heti. 

Henkilökunta oli värikästä. Näin useampia länsimaalaisia lääkäreitä, mutta heitä oli myös muun muassa Filippiineiltä. Hoitajat olivat pääsääntöisesti Kiinasta. Kaikki puhuivat englantia, jopa ayit eli ”kodinhoitajat” puhuivat vähintään joitakin sanoja englantia. Oli hyvin erikoista ja helppoa, kun pystyi puhumaan suoraan lääkärin tai hoitajan kanssa. 

Kaikkialla huomioitiin yksityisyys. Tapaamiset olivat suljettujen ovien takana ja keskustelut käytiin aina ensin minun kanssani. Mieheni sai kyllä olla tapaamisilla mukana, mutta minun ohitseni ei puhuttu. 

Vietin jonkun aikaa sairaalassa, joten rutiinit tulivat tutuiksi. Hoitajat tekivät usein pitkiä vuoroja ja kävivät vuoron alussa esittäytymässä. He mittasivat verenpainetta ja lämpöä, käyttivät tutkimuksissa ja antoivat lääkkeitä. Kävin mielenkiintoisia keskusteluja hoitajien kanssa. Tunsin yhteyttä heihin, vaikka itse työskentelen psykiatrisena hoitajana. Ayiat jakoivat ruokaa, siivosivat ja vaihtoivat liinavaatteita. Lääkärit tapasivat minut aina huoneessani, ja hoitaja ei ollut mukana tapaamisella. Kiinassa hierarkia ja työnjako ovat aina selkeät. Kaikki pysyvät omilla tonteillaan ja tekevät mitä heiltä odotetaan. 

Mieltä ei hoidossa juuri huomioitu. Minulta kysyttiin fyysisistä oireista, mutta muusta jaksamisesta ei. Yksi harjoitteleva lääkäri kysyi mielialaoireista, ja toinen kyseli haluanko jutella jonkun ammattilaisen kanssa. Yksikään hoitaja ei huomioinut psyykkistä puolta. Tämäkin on tuttua myös Suomesta, vaikka toivon, ettei se olisikaan yleisin käytäntö.  

Tutkimukset järjestyivät vaihtelevalla nopeudella. Lääkärin tapasin joka päivä ja lääkärillä oli aikaa jutella kanssani. Myös mieheni sai tavata lääkärin halutessaan, mutta asioista ei puhuttu ilman että olin paikalla. Tilanteestani neuvoteltiin kanssani, Beihaissa asiat enemmänkin kerrottiin minulle. Myös tässä sairaalassa oli oma apteekki, ja lääkkeet sain mukaani. Hintalappu hoidolle oli toki toinen kuin Beihaissa. 

Aikaa kulutin kuuntelemalla äänikirjoja ja musiikkia. Vaikka viihdyn täällä hyvin, sairastaessa kaipaan eniten Suomea. Oma kieli ja omat läheiset tuovat turvaa. Kieltä en tänne saanut, mutta onneksi läheisien viestit tavoittivat minut jokaisena päivänä.

Toivepostaus: mielenmaisema

Vuosi on jälleen vaihtunut. Tammikuu meni huomaamatta, vietin sen osittain Beihaissa ja osittain Shanghaissa. Kirjoitan siitä  myöhemmin enemmän. 

Minulta kysyttiin jo kauan sitten, onko Kiinassa mielenmaisemaani. Jo joulukuussa kirjoitin tämän, mutta muutaman mutkan takia tämä kirjoitus päätyy julkaistavaksi vasta nyt. Tällä kerralla sukelletaan sekä Suomeen että Kiinaan mutta eniten mieleen.

Mielenmaisema

Järvenselkä on hiljainen. Joitakin vuosia sitten kalasääksi pesi käkkyräisessä männyssä, mutta viime vuodet pesä on ollut tyhjä. Venematkalla vaivun ajatuksiin. Huomaan tutut karikot ohi mennessä, vaikka mieleni on jo kääntynyt sisäänpäin. 

Rannassa nousen veneestä, ja koira hyppää perässä. Poimimme rinkat ja vedämme veneen maalle. Vesi kurnuttaa saappaan tehdessä reikiä suomaahan. Pihalle pitää aina jäädä seisomaan hetkeksi. 

Suota. Heinää. Hiljaisuus. 

Neljään päivään mahtuu verkkainen maailma. Tuvan lämmitystä, pannukahvin tuoksua, halkojen ja veden kantoa. 

Verkoista nousee siikoja ja ahvenia, jos Luoja suo. Makkaraa sitten, jos ei. Iltaisin voisi loputtomiin kuunnella tutun kiukaan kohinaa ja seinän tuuletusaukoista tulvivaa lehtien rapinaa. 

Yöllä ei ole koskaan pimeää, kaupungin pimeys yllättää palatessa joka kerta. 

Paikka joka herättää enemmän kysymyksiä
kuin vastauksia

Maa antaa tai ei anna

Joku muukin nauttii vapaudesta

Mökillä

Lapsena minut raahattiin mökille lähes joka viikonloppu, tai siltä se ainakin tuntui. Syksyllä vertasin kavereiden vanhempien kanssa käsiä; mustikka jätti jäljet sormiin koko viikoksi toisin kuin kavereillani. 

Kun kasvoin aikuiseksi, en mennyt lapsuuteni mökille vuosiin. Minun lomiini kuuluivat juokseva vesi ja sähköt. Hotellit ja kylpylät.

Mutta sitten palasin. Kannoin isäni kaatamia ja halkomia puita mökkisaunaan, raapaisin tikun ja huokaisin. Istuin korkealle lauteelle ja muistin valoisat yöt, yhteiset uinnit sisarusten kanssa ja nyt haikeudella myös mustikkareissut äidin kanssa ja hengitin. Missään ei ole enemmän. 

Mökkiranta on monella tavalla rakas

Muistojen järvi

Beihain lempipaikat 

Olen asunut Beihaissa syksystä 2019. Aluksi kaikki oli vierasta ja outoa. Edelleen törmään asioihin, joita en ymmärrä. Olen kuitenkin löytänyt myös paljon omaa. 

Jos osaisin maalata, istuisin Old Streetillä maalaamassa. Kadulla on vieri vieressä pieniä taloja, joissa on kauppoja ja ravintoloita. Talojen seinillä kiipeilee kasveja. Ihmiset kävelevät ja ottavat kuvia rakennuksista ja itsestään. 

Kävelemme kadun joka viikkoisella lenkillämme ja poikkeamme kahville tai syömään. Katu on kuin eri maailma, eikä se lakkaa ihastuttamasta. Kyltit ovat kiinaksi, vain siellä täällä näky sana englantia. 

Old Street virkistää ja rauhoittaa

En ole meri-ihminen. Merellä tuulee, se on rannaton, liian aava ja tylsä. Pidän järvistä, olen viettänyt lapsuudessani kesiä mökkijärven rannalla ja aikuisena lempipaikkojen lähellä on järviä. Haaveilen loppuelämäntalosta järven rannalla. 

Kuitenkin yksi lempipaikoistani Beihaissa on läheinen merenranta. Ikkunastamme näkyy meri, tosin meidän ja meren väliin on muuttomme jälkeen tullut pari korkeaa taloa, mutta näkyy se silti. Katselen maisemaa joka päivä. 

Kävelemme usein rannalla. Joskus menen lähes vesirajaan ja kävelen hieman upottavassa hiekassa. Siellä saa kävellä yksin. Kävelyteillä on aina muita kulkijoita ja kuten olen kertonut heitä saa kiertää oikealta ja vasemmalta, mutta sieltäkin näkyy meri. 

Kiireettömien viikonloppujen Beihai

Mitäpä elämä olisi ilman aurinkoa

Aavemaista, kuin kotisuolla

Suomessa rakastan metsää, mutta täällä ilo tulee kukista ja pensaista. Häkellyin löytäessäni kotipihasta Suomessa huonekasveina olevia ihmepensaita. Lapsuuden kiinanruusut kukkivat tietysti lenkkipoluillani 

On se ihme!

Mielenmaisema 

En ole löytänyt Kiinasta mielenmaisemaa. Koronan vuoksi emme ole voineet matkustaa kuten suunnittelimme. Luultavasti näin isossa maassa olisi monia ihania, sykähdyttäviä paikkoja. Mutta sieluni ja mieleni on Suomessa. 

Juhannus, joskus vähemmän olisi enemmän

Paljonko on paljon ja mitä sillä saa

Olen ollut Kiinassa jo kuusi viikkoa ja Beihaissa lähes neljä. Elämä on asettunut taas tuttuihin uomiinsa, niin kuin se aina tekee. Ympyrät ovat oman kodin ja lähiympäristön kokoiset. Pohdin tänään arkea rahan kautta. Kuvat ovat vakiolenkkini varrelta otettuja.

Eri rytmissä

Elämme taas täysin eri rytmissä Suomen kanssa. Viiden tunnin aikaeron vaihtuminen kuudeksi tuntuu todella paljolta. Kyseessä on lähes työpäivän mittainen ero. Kello on 13, ja tulin juuri lounaalta mieheni kanssa. Suomessa vasta heräillään tai juodaan aamukahveja. Kun me alamme nukkumaan, Suomessa päästään töistä ja suunnitellaan illan viettoa. 

Lounaalla

Tämän päivän lounas oli jättikokoinen kulhollinen nuudelisopaksi ristimäämme keittoa lähiravintolassa. Sopassa on pohjana iso kasa nuudeleita, jonka päälle kaadetaan valinnan mukaan liha-, kala-, kana-, äyriäis-tai jotain muuta keittoa ja vaihteleva lajitelma kasviksia. Lisäksi keittoonsa voi ripotella yrttejä, mausteita ja muuta sellaista. Kulho oli tällä kertaa posliininen, vaikka yleensä saamme metallisen, koiramme ruokakuppia muistuttavan astian. Keiton hinta on 10 juania, eli kahden hengen lounas maksaa 2,5 euroa. 

Mieheni on käynyt tässä paikassa useita kertoja, joten hänet tunnistettiin heti. Vastaanotto oli ystävällinen, ja meitä tervehdittiin täällä harvoin kuultavalla englannin kielellä. Lounasannos oli niin iso, että otimme loput mukaan, siitä syö hyvin vielä kerran tai kaksi. Kiinassa on tapana ottaa jäljelle jäänyt ruoka mukaan. Ruoka kuin ruoka kaadetaan muovirasioihin tai jopa muovipusseihin. 

Ostoksilla

Hinnat täällä Beihaissa ovat pääsääntöisesti halvat. Esimerkiksi viime perjantain kaksi jaettua taksimatkaa, lounas ja leivoskahvit maksoivat yhteensä noin 10 euroa. Hinnat ilmoitetaan yleensä puolissa kiloissa ja joskus neljänneskiloissa. Yllätyksiä voi tulla, jos luulee vilkaisevansa puolikilohintaa ja kyseessä onkin kappalehinta. Kerran ostin kiivejä usean euron kappalehinnalla ja toisen kerran appelsiineja moninkertaisella hinnalla verrattuna siihen, mitä oletin. Molemmilla kerroilla hedelmien punnitsijat huomauttivat jotakin asiasta, mutta emme ymmärtäneet riittävästi kiinaa. Jälkeenpäin mietin sitä, mistä huomauttaminen johtui. Onko hinnoista tullut valituksia? Haluttiinko meitä auttaa? 

Kausihedelmät ovat todella halpoja ja hyviä. Pussi mandariineja maksaa 50 senttiä ja repullinen hedelmiä ja vihanneksia noin viisi euroa. Ulkomaisia turisteja Beihaissa ei juuri ole, joten turistihintoja ei täällä kohtaa. Siksi tiedän, että meidän halpojen hintojen ihastelut eivät ole ihan reiluja. Paikalliset maksavat samat hinnat välillä hyvinkin pienistä palkoistaan. He taatusti jättävät usean euron hintaiset kiivit kauppaan, vaikka me voimme maksaa niistä oppirahat. 

Halvat hinnat koskevat kuitenkin lähinnä tätä pientä kotikaupunkiamme. Esimerkiksi Shanghaissa ja Pekingissä hinnat ovat vähintään Suomen tasoa. Tuontitavaroista saa täälläkin maksaa. Lempisuklaatani, Fazerin pähkinäsuklaata saa tännekin kuuden euron levyhintaan ja puolukkahilloa reilulla viidellä kympillä. Sen sijaan paljasjalkakenkäni maksoivat noin 10 euroa. 

Rahaa täällä ei halvoista hinnoista ja tarjonnasta johtuen saa kulumaan juuri muuhun kuin ruokaan ja Taobaoon. Käymme syömässä ravintolassa kerran tai pari viikossa. Kahden hengen aterian hinnaksi juomineen tulee noin 10–20 euroa. Viime viikonloppuna kävimme suomalaisten kavereidemme kanssa syömässä läheisen hotellin buffet-illallisella, jossa oli tarjolla muun muassa monenlaisia mereneläviä, sushia, lihaa, kalaa, kanaa, kasviksia sekä keskinkertaista viiniä. Buffetin hinta oli jo kalliimpi eli reilu 20 euroa yhdeltä hengeltä. 

You wish - Taobao

Taobao on paikallinen joka paikan verkkokauppa. Olen huomannut, että mitä Taobaosta ei saa, sitä ei luultavasti ole. Olen tilannut tavaroita Taobaosta, koska se on helppoa ja mahdollistaa sellaisten tuotteiden tilaamisen, joita meidän olisi hankala tai mahdoton löytää Beihaista. Tavaraa kuljetetaan ympäriinsä ja pakataan moninkertaiseen pahviin ja muoviin. Pakkaaminen on hurjaa, ja koska tilauksia on miljoonia (vai miljardeja) vuodessa, muovia ja pahvia kertyy hurjia määriä. Roskien käsittely on tietojeni mukaan asiallista, mutta totuutta en kuitenkaan voi tietää. Jokainen työvaihe työllistää kiinalaisia, ja on siksi tietysti hyvä asia.. Täällä ”kaikki” tekevät työtä, joten työpaikkoja on oltava paljon. 

Taobaosta tilatessa on hyvä muistaa muutama perusasia. Koska kiinalaiset ovat pääsääntöisesti lyhyitä ja hyvin hoikkia (tarkoitan siis todella hoikkia, en sellaisia, millaisia hoikat ovat Suomessa), koot ovat erilaisia kuin Euroopassa. Tuotteessa on yleensä maininta, että kyseessä on kiinalainen koko. Suomessa olen kokoa M, mutta täällä XL on sopiva. Pitkähihaisia paitoja en uskolla ostaa verkosta, koska täkäläisten kauppojen perusteella hihat ovat niissä minulle 173 sentin pituiselle aina lyhyitä. Sama koskee pitkiä housuja. 

Talvea kohti

Onneksi pitkien hihojen ja lahkeiden kausi on vain muutaman kuukauden mittainen, ja silloinkin välissä on lämpimiä päiviä. Nyt yölämmöt ovat saattaneet laskea lähelle +20 astetta, mutta päivisin on edelleen 23–28 lämpöastetta. Paikalliset ovat monina päivinä siirtyneet jo pitkiin hihoihin ja lahkeisiin, mutta me aletaan nauttia parhaasta säästä eli Suomen kesäkeleistä. Sortsimme poikkeavat paikallisten talviasusteista, ja herätämme huomiota. Ihan niin kuin aina.  

Aamuisin rannalla on unenomaista

Heti aamuseitsemältä on paras hetki rantakävelylle

Melkein ehdin ottaa kuvan kulkuneuvojen välistä

Venyttelijöillä jalka nousee ikään katsomatta

Punaiselle sillalla on aina pakko pysähtyä

Toisella puolella rantaa

Viikonloppulenkillä tämä maisema on vakio

Vanhalla kadulla on seisahtunut tunnelma

Tuoksu on parempi kuin ilman vettä

 

Paluu kotiin kuuden kuukauden jälkeen

Olen asettunut jälleen tähän toiseen elämääni. Melkein puoli vuotta Suomessa meni hetkessä, saa nähdä käykö täällä samoin. Palataanpa hetkeksi karanteenitunnelmiin ja kotimatkaan.

Hyvästit

Kaksi viikkoa sitten perjantaiaamuna kuljeskelin karanteenihotellihuoneessani viimeistä kertaa. Laukut odottivat pakattuina, ja imin itseeni viimeisen kerran kaikkea; painoin mieleeni ystäväksi tullutta maisemaa, muutaman kymmenen metrin kävelyrataani ja sänkyä, jossa olin paitsi nukkunut myös kuunnellut äänikirjoja ja kirjoittanut. 

Puoli vuotta Suomessa sopi kahteen laukkuun

20 neliön kokoinen elämä

Elintärkeä maisema

Vapaaksi

Kello 7.30 puin maskin ja avasin oven. Kävelin vapaana kohti hissiä ja ulko-ovea. Sain alakerrassa suojapukuun pukeutuneelta työntekijältä todistuksen karanteenista ja covid-testistä ja menin ulos. Hengitin kosteaa ilmaa. Auto tuli minua hakemaan, ja matkalla toiseen hotelliin katselin Shanghaita maan tasolta. 

Hotellin pihalla mieheni odotti minua. Oli kuin olisi mennyt treffeille ihmisen kanssa, joka on yhtä aikaa tuttu ja vieras. Olimme nähneet edellisen kerran melkein kolme kuukautta aikaisemmin.

Ihan kuin toinen Shanghai

Shanghaissa kävelimme ja katselimme perjantain, lauantain ja sunnuntain. Kävimme Shanghai Towerissa, joka on maailman toiseksi korkein torni. Matkustimme lautalla ja metrolla, mutta eniten kävelimme. Muistelin edellistä Shanghain-matkaa kahdeksan vuotta aikaisemmin. Joku olisi voinut silloin todella yllättää minut kertomalla, että asuisimme joskus tässä maassa. 

Uniongelmaisen ikkulautamaisema

Turistina, ihan vain turistina

Viimeinen matka

Maanantaina 19.10. oli aika palata Beihaihin. Olin lähtenyt sieltä 1.5., eli melkein puoli vuotta oli kulunut muutaman kuukauden matkalla. Ympäri maailmaa on ihmisiä, jotka ovat odottaneet Kiinaan paluuta vielä kauemmin, ja moni odottaa yhä. 

Lentokentällä asiat sujuivat joustavasti. Minulta kysyttiin todistukset karanteenista ja covid-testistä, mutta muuten toiminta ei poikennut normaalista. Maskin käyttö kentällä ja koneessa on uusi normaali.

Lento Beihaihin kesti kolmisen tuntia. Beihain kentällä minua olivat vastassa viranomaiset. Minun piti täyttää kokonaan kiinaksi oleva lomake ja näyttää passi ja todistukset karanteenista sekä covid-testistä. Olli-Pekan assistentti oli onneksi etäapuna. 

Toinen elämäni

Kun minä menin Suomeen toukokuussa, kaikki oli tuttua ja omaa. Minä kävelin koiramme kanssa kävelyteitä ja katselin talven voittavaa kevättä. Ruskeat korret antoivat tietä maasta puskevalle tuoreelle elämälle, ja puiden silmut avautuivat. Hento vihreys ehti vaihtua syvään tummaan vihreään ja lopuksi ruskan punerrukseen ja kellerrykseen. Lensin pois Suomesta samaan aikaan, kun muuttolinnut alkoivat kokoontua omiin lentoihinsa. Siksi en ehtinyt nähdä uutta ruskeaa maata, joka päivityksistä päätellen vaihtelee lumen kanssa, kuten aina.

Minä olin Suomessa viisi kuukautta. Kuvittelin sen olevan niin pitkä aika, että paluu Kiinaan vaatisi totuttelua. Mietin etukäteen, mitenhän tottuisin taas meteliin, tuijotuksiin, erilaisiin ruokiin, kaoottiseen liikenteeseen ja ympäri vuorokauden jatkuvaan rakentamiseen.

Kun minä tulin Beihaihin lokakuussa, kaikki oli tuttua ja omaa. Olin hämmästynyt siitä. Tästä on ihan huomaamatta tullut koti. Ympäristössä liikkuessa yritin katsella kaikkea vieraan silmin ja silloin kaikki on erilaista. Täällä mikään ei muistuta Suomesta. 

Lämmintä on ollut 23–28 astetta eli sain kaivaa taas mekot ja sortsit kaapista. Äänimaailma on erilainen. Ihmiset puhuvat kovempaa, laulavat rannalla ja tanssivat kadunkulmissa. Mopoja on aina ja kaikkialla. Ensimmäinen moporeissuni paluun jälkeen oli kyllä kaoottinen. Tuntui, että olisin tarvinnut muutaman silmän lisää. Mopoja tulee edestä, takaa ja sivuilta, ja monella kuskilla ei vaikuta olevan ajossaan mitään logiikkaa. 

Kuin ei olisi pois ollutkaan...

...niin tuttua tämä on.

Mieheni oli Kiinassa tästä puolesta vuodesta neljä kuukautta. Hän oli näköjään valmistautunut paluuseeni. Nämä kirjat herättivät minussa suunnatonta hilpeyttä. 

Mikä on toisin?

Kun lähdin täältä, maskipakko oli voimassa, ja koulut ja osa ravintoloista oli kiinni. Lämpöjä mitattiin talon portilla ja kaupoissa, ja QR-koodeja seurattiin aktiivisesti. Nyt elämä on palannut lähes tavallisiin uomiinsa. Kiinassa rajoitukset olivat aluksi kovat ja laajat, mutta sitä mukaa kuin tilanne rauhoittui, niistä on luovuttu. Maskeja näkyy jonkun verran, mutta maskipakkoa ei enää ole. Lämpöjä ei juuri mitata, eikä QR-koodeja kysellä. Rakennustyömaat ovat jatkaneet 24/7-toimintaansa, ja naapuritalo on kasvanut lähes 20 kerrosta puolessa vuodessa. 

Kiinassa rajoitukset otetaan nopeasti käyttöön. Kukin kylä, kaupunki tai provinssi saa määritellä omat sääntönsä, ja siksi järjestelmä on nopea ja tehokas. Koska tässä provinssissa on ollut joku, joka on ollut lähellä jotakuta jolla on tartunta, sääntöjä muutettiin nopeasti. Minä jouduin aiemmista palaajista poiketen kahteen covid-testiin paluuni jälkeen. Toinen oli 5. ja toinen 12. päivä karanteenin päättymisen jälkeen. Beihaissa ei ole ollut yhtään tartuntaa 200 päivään, eikä niitä tietenkään tänne haluta.

Elämä on palannut lähes normaaliksi

Työtä

ja rakkautta

Täällä kaikki on tuttua ja omalla tavallaan rauhallista. Ihmiset tekevät työtä, nauttivat ruuasta ja äänestä ja piirtelevät sydämiä rannalle.