Moottoripyörä on moottoripyörä mutta skootteri ei ole lälläripyörä

Kauppareissu on takana. Tänään mopoilu oli rentoa. Kysyin mieheltä, mahtoiko se johtua siitä, että kiinalaiset olivat rauhallisempia liikenteessä vai siitä, että minä olin rennompi. Vastaus oli nopea: siksi että sinä olit rennompi. 

Lapsena muistan oppikirjan sivun Kiinasta. Kadut olivat täynnä pyöräileviä ihmisiä. Nykyään tilanne on toinen. Tavallisia pyöriä näkee harvoin, sähköpyöriä sen sijaan jonkin verran, mutta mopoja on kuhisemalla. Valtaosa mopoista on sähköllä toimivia, onneksi, vaikka niiden hiljaisuus on myös vaaratekijä. 

Liikenne on täällä kaoottista. Tai niin aluksi luulin. Kaikessa on kuitenkin logiikkansa, vaikkakin erilainen kuin meillä Suomessa. Yritän vastata muutamaan kysymykseen liikenteestä erityisesti mopoilijan näkökulmasta. Kuvat on otettu pääsääntöisesti tänään, joitain mainitsemiani asioita voi niistä löytää. 

Ajelulla ennen koronaa

Tällä hetkellä ajaessa täytyy käyttää hengityssuojainta

Ei ole olemassa tyypillistä kuskia

Mopoille on omat kaistansa teiden reunoissa. Ne on merkitty ja osin aidoilla erotettu autoteistä. Niillä ajetaan yleensä yhteen suuntaan, mutta aina pitää varautua vastaantulijoihin. Vastaantulijoita voi tulla missä ja milloin tahansa kuten myös sivuteiltä liikennevirtaan liittyviä. Mopojen hiljaisuus yhdistettynä tähän tekee niistä vaarallisia; et kuule milloin ne syöksyvät alle tai päälle. 

Mopolla täällä ajavat kaikki teineistä vanhuksiin. Nuoret ajavat kaverit kyydissään. Miehet kyyditsevät vaimojaan ja tyttöystäviään mutta usein kuljettaja on nainen, jolla on mies tai lapset kyydissään. 

Mopon kyytiin mahtuu kokonaisia perheitä. Kolme päällä on tavallinen näky, neljäkään ei ole kovin harvinainen. Viisikin mahtuu saman mopon kyytiin, mutta niitä ei näe ihan joka päivä. Näkemämme ennätys on seitsemän henkilöä saman mopon kyydissä. Sylivauvat ovat kantoliinoissa, lapset seisovat vanhempien jalkojen välissä tai istuvat heidän edessään tai takanaan. 

Keskellä kuvaa näkyy mopokaista, 

oikealla jalkakäytävältä tulevia mopoilijoita

Monenmoisia matkustajia

Ajoasuja

Mopoilla ajetaan kaikissa mahdollisissa vaatteissa. Aamuisin liikenteessä on sulassa sovussa pukumiehiä ja rakennusmiehiä. Naiset ajavat korkokengissä ja leningeissä, collegevaatteissa ja työasuissa. 

Olen ajatellut, että korkokengät ovat mopoillessa käytännöllisiä. Kiinalaiset naiset ovat usein pieniä, joten korkojen avulla he ylettyvät maahan loputtomissa pysähtelyissä liikennevaloihin. 

Kypärää käyttää alle kymmenen prosenttia kuljettajista. Tyypillisimpiä kypärän käyttäjiä ovat rakennusmiehet ja –naiset. Kyseessä on työmaakypärä. Heillä kypärä on todennäköisesti päässä sen takia, että siellä se kulkee helpoimmin. Ruokaläheteillä on myös kypärät, heitä näkee vilisemällä. 

Tyypillistä on myös se, että kuljettajalla on kypärä mutta matkustajilla ei. Lapsilla olen nähnyt kypärän vain muutaman kerran. Suomessa olisi outoa nähdä aikuinen pyöräilijä kypärässä, jos kyydissä olisi kypärätön lapsi, mutta täällä se on normaalia. 

Tyypillisiä varusteita ovat sarvissa kiinni olevat patakintaita muistuttavat hansikkaat, joilla suojaudutaan kylmyydeltä, ajoviimalta ja auringolta. Usein niihin on yhdistetty etusuoja tai väärinpäin puettu takki, joiden käyttöaihe on sama. 

Tästä kuvasta voi bongata "patakintaat"

Mopot parkissa, autot ovat maan alla

Varusteita ja malleja

Peilejä ei ole läheskään kaikissa mopoissa. Niissä joissa ne ovat, niitä ei yleensä käytetä. Kuljettajat eivät seuraa niistä takana tulijoita eivätkä varsinkaan kuolleessa kulmassa olijoita. Tämän vuoksi ohitettaessa kannattaa jättää hieman väliä, koska edellä olijalta voi odottaa mitä tahansa. Tämän vuoksi myös turvavälit ovat ehdottomat. 

Mopoilija voi pysähtyä milloin tahansa ja minne tahansa. Ennakointi ei kuulu kiinalaiseen elämään eikä siis liikenteenkään. 1. Puhelin soi. 2. Pysähdyn niille sijoilleni. 3. Vastaan ja puhun puhelun. 4. Jatkan matkaa. Missään vaiheessa en katso peilejä enkä ympäröivää liikennettä. 

Mopoja on kaikenlaisia. Hello Kittyjä, pantterikuoseja, eri värejä ja kokoja. Nimet ovat monenlaisia, esimerkiksi yhdellä kävelymatkalla bongasimme paitsi Suzukin myös Suzkuin, Sukuzin, Zuzukin ja Sukizuin. Tänään näimme Sikifun ja Shsuzukin. 

Kaksipyöräisten lisäksi liikenteessä on kolmipyöräisiä ja neljäpyöräisiä mopoja. Myös teiden kunto vaihtelee. Suuremmat tiet ovat hyväkuntoisia, mutta hiljaisemmilla teillä voi olla paitsi kuoppia ja möykkyjä myös kanoja ja muita eläimiä. 

Odottamassa valojen vaihtumista

Mopolla kuljetaan kaikkea. Eläviä ja kuolleita eläimiä. Ruokia ja juomia. Rakennustarvikkeita. Kukkia ruukkuineen. Telineitä ja tikkaita. Letkuja. Mopon leveys tai pituus voi kaksin- tai kolminkertaistua kyydissä olevien tavaroiden takia. 

Pelisääntöjä

Kiinassa on varmasti monenlaisia liikennesääntöjä. Ainoa, jota olen nähnyt tiukasti noudatettavan, on se, ettei kenenkään päälle saa ajaa. Autoilija on kuningas, koska auto. Ja mitä isompi auto, sitä isompi kuningas. Mopoilija on niistä seuraavana, koska se on nopea, niitä on paljon ja ne nyt vain haluavat mennä juuri sillä hetkellä kuin haluavat ja juuri sinne minne haluavat. Viimeisenä tulee kävelijä, koska se on suojattomin. Mutta ei heidänkään päälle ajata. 

Tänään näin lähellä piti tilanteen, kun mopoilija joutui jarruttamaan reilusti, ettei ajaisi vanhan miehen päälle, joka päätti juuri sillä hetkellä syöksähtää keskelle tietä. Mopo jarrutti ja jatkoi matkaa. 

Kiinassa tööttäillään paljon enemmän kuin Suomessa. Töötillä osoitetaan muille, että täältä minä tulen. Kuljettaja, joka haluaa puikkelehtia nopeasti muiden seassa, ajaa töötti pohjassa kilometrin. Kuljettaja, joka haluaa varottaa sivutieltä tulevaa, painaa reippaasti tööttiä. Mutta kukaan ei huuda, näytä keskisormea, heristä nyrkkiä. Jos joku tulee eteen, he vain jarruttavat ja jatkavat matkaa. Sanaakaan ei vaihdeta. 

Syntynyt mopon kyytiin?

Mitä mopon kyydissä tehdään paitsi ajetaan? Siellä puhutaan puhelimessa. Laitetaan viestejä. Katsotaan videoita. Syödään. Nukutaan. Minä keskityn pelkästään ajamiseen, ja siihen menee helposti kaikki käytettävissä oleva energia.

Sieltä sitä tullaan, hitaasti mutta varmasti

Onnettomuuksia sattuu liikennemäärään ja –tyyliin nähden vähän. Mutta mikäli sellainen sattuu, kaikki jätetään niille sijoilleen. Autoja ja mopoja ei siirretä, vaan jäädään odottamaan poliisia. Eilen satuimme onnettomuuden jälkipaikalle ja kun katsoin keskellä tietä olevia autoja ja niiden vieressä rauhassa odottavia kuljettajia, mielessä pyöri Suomessa oppimani asia: vältä lisäonnettomuudet.  

Kiinalaisilla vaikuttaa olevan parviäly. He liikkuvat kuin kalaparvet toisiaan vaiston varassa väistellen. He kulkevat mopoilla siitä lähtien kuin ovat äitiensä kohduissa, joten heidän tasapainonsa on synnynnäistä. Minulla ei ole. Alussa puristin ohjaussarvia ja säikyin sivuteiltä tulevia. Säikyin myös yllättäviä tööttäyksiä. Tekemällä asioihin tulee varmuutta, niin myös tähänkin, vaikka en edelleenkään ole liikenteessä mukavuusalueellani.

Vaikea sanoa kenelle palavat vihreät

 

Kaikesta huolimatta mopoilu antaa liikkumiseen vapautta. Mopoilla voimme kuljettaa viikon ruuat tai käydä ostamassa lohta. Minulla oli ennen Kiinaan muuttoa mopoilukokemusta noin kahdeksan kilometrin verran. Eli jos minä olen tästä selvinnyt, selviäisit luultavasti sinäkin. 

Meidän Suomen lipuilla varustetut mopomme

Erilainen Kiina

Kaikkeen tottuu, sanotaan. Olen asunut Kiinassa kolme kuukautta, ja monista aluksi erilaisista asioista on tullut tavallisia. Suomi ja Kiina ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Tässä postauksessa kerron joistakin eroavaisuuksista kuten esimerkiksi liikkumisesta, maksamisesta, rakentamisesta, ruuasta ja arjen perusasioista eli vedestä ja vessoista sekä suomalaisten suosikkiaiheesta - säästä.

Kaunis on aina kaunista

Mopoilusta

Kotikadullamme on aina vilkasta. Sähkömopot ja autot sujahtelevat ohitse. Juttelin viime viikolla kiinalaisen miehen kanssa, joka kertoi Kiinasta ja Beihaista. Puhuimme siitä, miten sähkömopot ovat korvanneet polkupyörät viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Mopo on nykyisin yleisin kulkuneuvo Beihaissa. Kaupungistuminen näkyy hurjana rakentamisena, ja tiet käyvät ahtaiksi yhä kasvavalle liikenteelle. Sähkömopot ovat hiljaisia ja vievät vähemmän tilaa kuin autot. 

Minä päätin opetella ajamaan sähkömopolla Beihaissa. Ajelin aluksi kotimme parkkihallissa viikon ajan, mutta sitten rohkaistuin menemään liikenteeseen. Nyt olen kokenut ruuhkan ja pimeän myös mopon selässä. 

Autolla ulkomaalaiset eivät saa täällä ajaa, elleivät ole suorittaneet vaativaa kielikoetta. Ja vaikka ajankin Suomessa jatkuvasti, auton rattiin minua ei täällä saisi. Liikenne on siihen aivan liian kaoottista.

Mopoilu helpottaa liikkumista

 

Mopoilla kulkevat kaikenlaiset ihmiset kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Pukumiehet ajavat mopolla töihin. Mopolla kulkevat perheet. Perheen pienin lapsi voi olla kuljettajalla tai matkustajalla kantoliinassa. Vähän isommat lapset ovat vanhempiensa edessä tai takana. Joskus lapset seisovat jalkatilassa. Olen nähnyt lasten nukkuvan mopon kyydissä. Vanhempi ja kaksi lasta tai vanhemmat ja yksi lapsi on kadulla tavallinen näky. Joskus mopon kyydissä saattaa olla viisikin ihmistä. 

Mopolla ajavat perheiden lisäksi vanhukset ja eri-ikäiset pariskunnat. Nuoret ovat kuten nuoret Suomessakin. He katselevat kännykkää kyydissä ollessaan ja joskus valitettavasti myös ajaessaan. 

Liikenneonnettomuuksia sattuu ikävä kyllä paljon, vaikka minä en ole niitä onneksi joutunut näkemään. Kypäriä ei juuri käytetä, erityisesti lapsilla niitä ei näe oikeastaan koskaan. Tavallista on, että aikuisella on kypärä mutta lapsella ei. 

Rakentamisesta ja asumisesta

Beihai, kuten muutkin Kiinan kaupungit, kasvaa koko ajan. Ihmiset muuttavat suurin joukoin maaseudulta kaupunkeihin. Korkeita kerrostaloja rakennetaan joka puolelle, ja Beihai on kasvanut hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Rakennustyömaat eivät koskaan nuku. Meidän parvekkeeltamme on suora näkymä kolmelle rakennustyömaalle. Joskus joku niistä saattaa olla hiljaisempi, mutta yötä päivää, seitsemänä päivänä viikossa niissä rakennetaan, siivotaan tai järjestellään. 

Kuten arvata saattaa, rakennustahti on nopea. Kuvassa oikealla oleva 33-kerroksisen talon rakentaminen aloitettiin tammikuussa, ja se alkaa olla kohta harjakorkeudessa. Pihojen laitto sujuu yhtä nopeasti, työvoimaa täällä riittää.

24/7, 365/365

Kotitalomme on yksi neljästä talosta. Alue on aidattu ja vartioitu. Vartijat Kiinassa näyttävät olevan poikkeuksetta miehiä. Heidän tehtävänsä on päästää ihmisiä ja autoja sekä skoottereita sisään ja ulos. Osa hymyilee ja tervehtii, osa on totisempia. Suomessa tällaisia portinvartijoita ei näe, ja aidatut pihat ovat harvinaisempia. 

Vedestä ja vessoista 

Vesijohtovesi ei ole täällä juomakelpoista. Vettä myydään jokaisessa pienessä elintarvikekaupassa hedelmäkauppoja lukuun ottamatta. Näitä pieniä kauppoja on vieri vieressä, ja ne ovat aina auki. 

Vessat ovat kyykkyvessoja, joten ne vaativat hieman enemmän akrobatiaa kuin Suomessa. Paikalliset ovat vetreitä ja joustavia, eikä pienuudesta ja laihuudesta ole myöskään haittaa vessassa kyykkiessä. Vessapaperia on hyvä olla aina mukana. 

Kuntosalin kyykkytreenit tulevat
täällä hyötykäyttöön

Rahasta ja sen tarpeettomuudesta

Täällä ei tarvitse pankkikorttia eikä käteistä rahaa. Puhelin riittää. Pienimmässäkin kaupassa on WeChat payment- ja Alipay-koodit. Miten nämä WeChat paymentin ja Alipayn sitten toimivat? 

Toimintaideana on, että käyttäjä antaa sovellukselle pankkikorttitietonsa ja luo sovellukseen niin sanotun lompakon. Maksettaessa  sovelluksesta valitaan maksuvaihtoehto, jolloin puhelimen näytölle ilmestyy viivakoodi. 

Kassavirkailija lukee viivakoodin viivakoodinlukijalla, ja maksu veloitetaan WeChat- tai Alipay-lompakosta. Toinen vaihtoehto, jota pienet kaupat käyttävät, on kaupan koodin skannaus ja loppusumman syöttäminen puhelimeen, jonka myyjä hyväksyy. 

Työstä

Ihmiset ovat täällä työorientoituneita. Vapaa-ajasta ei olla niin tarkkoja kuin Suomessa, vaikka olen kuullut nuorten kiinalaisten olevan halukkaita muuttamaan tätä perinnettä. Sähköposteja lähetetään ja niihin vastataan kaikkina aikoina., myös niin sanotuilla lomilla tai viikonloppuisin. 

Kaduilla on lakaisijoita, kaupoissa on hedelmien punnitsijoita ja liikkeissä on kassakuittien leimaajia. Paikallisessa Walmartissa on jopa henkilö joka avustaa rullaportaiden yläpäässä kärryjen kanssa. Ylipäätään kaupoissa on paljon enemmän työntekijöitä kuin Suomessa. 

Työpäivät ovat vähintään kahdeksantuntisia, ja työpäivää pidentää tunnin ruokatunti, jota ei lasketa työpäivään. Lisäksi on mahdollisesti tunnin työmatka suuntaansa. Työpäivä on siis helposti vähintään 11-tuntinen. 

Ruuasta ja syömisestä

Kiinalaiset rakastavat ruokaa ja syömistä. He syövät aina ja kaikkialla. Ravintoissa, kaduilla, rannoilla, lentokoneissa.

Paikallisissa ravintoloissa ruoka tilataan annoksina, jotka jaetaan. Keskellä pöytää oleva pyörivä alusta helpottaa ruuan ottamista. Astiat on pakattu muoviin. Tällä kertaa tarjolla oli keittoa, tofua, kanaa eri muodoissa, kalaa eri muodoissa ja munakasta sekä kiinankaalia. 

Pidän suurimmasta osasta kiinalaisista ruuista, mutta ankanjalan tyyppiset ruuat jäävät syömättä. Sen sijaan alakuvassa oleva paikallinen erikoisuus, hiekkamato, maistui ihan hyvältä. 

Kiinassa on tavallista hörppiä ja imeskellä äänekkäästi ruokapöydässä, toisaalta puikkojen kanssa luisten lihapalojen syönti voisi olla muuten hankalaa. 

Annokset ovat usein yhteisiä

Haluaisitko maistaa?

Lähes kaikkea voin maistella kerran,
kuten hiekkamatoja

Säästä

Puhutaan sitten vielä säästä. Pari viikkoa sitten Suomessa käydessäni totuin pukemaan hanskat ja pipon lenkille. Beihaissa palasin heti normaaliin asuun eli sortseihin ja t-paitaan tai lyhyeen mekkoon. 

Syksy on kuitenkin tullut tännekin. Päivälämpötilat ovat edelleen +30 asteen tietämissä, mutta illalla lämpötila laskee 24-26 lämpöasteeseen. Pohjoistuulen kanssa tuo lämpötila on jo hieman viileä. 

Kesäaikaan eli maaliskuusta lokakuuhun lämpötila ei laske yölläkään. Pimeys tulee kesällä noin klo 19 ja talvella hieman aikaisemmin. Aurinko nousee klo 6-7 maissa. Yöttömästä yöstä voi vain haaveilla.

Tulimme juuri iltauinnilta läheisen hotellin altaalta. Veden lämpötila on laskenut +24-26 asteeseen, eikä altaalla ole näin syksyllä meidän lisäksemme korkeintaan kuin muutama kiinalainen kuntouimari. Meille veden lämpötila alkaa olla sopiva. Kesällä se oli kuin linnunmaitoa, mukavaa oleskella, mutta raskasta uida. 

Olen katsellut Facebookista ihania syyskuvia Suomesta. Ensilumi on satanut jo monin paikoin - ja sulanutkin. Erilainen Suomi on kaukana, mutta kuvien kautta saan elää sitäkin.