Maahan paluun koranakaranteeni Kiinassa uudestaan

Kaksi viikkoa sitten hymyilit vieressäni,
nyt välimatkaa on jälleen 7500 km

 

Elämme mieheni kanssa jälleen kahdessa maassa. Aikaeroa on viisi tuntia, kunnes Suomi vaihtaa talviaikaan, ja ero kasvaa kuuteen tuntiin. Viiden viikon loma hurahti hetkessä, kuten aina, mutta nyt minä en palannut Kiinaan, vaan jäin Suomeen kuten jo alun perin sovittiin. 

Olen muistellut Kiinaa, hyvää ja huonoa siellä. Palaan siihen, kun saan ajatukseni selviksi. Tällä kerralla saatte jälleen kuulla mieheni Kiinaan paluusta, viime vuoden toisintona. Jossakin asiat eivät ole juurikaan muuttuneet, ainakaan helpommiksi. 

"Karanteeni, osa kaksi 

Kertaus on opintojen äiti. Nyt näyttää siltä, että en oppinut ensimmäisestä kerrasta riittävästi, koska olen toista kertaa vapaaehtoisesti koronakaranteenissa kiinalaisessa hotellissa. Tämän kerran karanteenin ensimmäinen osa on nyt vähän yli puolen välin. Edellisellä kerralla riitti kaksi viikkoa hotellikaranteenissa Shanghaissa, ja sen jälkeen oli vapaa siirtymään mihin tahansa Kiinassa. 

Aika on eri, ja uudet tautivariantit ovat liikkeellä myös Kiinassa ja sen rajoilla. Samalla myös uudet säännöt ovat astuneet voimaan. Lisäksi niitä muokataan usein maakunta- tai kaupunkitason paikallishallinnon toimesta. 

Asuinkaupunkini, Beihain, sääntöjen mukaan karanteenin pituus on nyt tasan neljä viikkoa. Ensin on kaksi viikkoa hotellikaranteenia Shanghaissa. Sitten siirrytään lentämällä Beihaihin ja siellä on kolmas viikko hotellikaranteenia. Neljäs eli viimeinen viikko on kotikaranteenia. 

Tämän suljetussa ja valvotussa tilassa oleilun jälkeen olen vapaa kulkemaan Guanxingin maakunnassa ja Beihain kaupungissa. Tämä siis, jos ei tuon kuukauden aikana otetussa kymmenessä koronatestissä tule positiivista tulosta. 

 

Matkan alku 

Tulin Suomeen syyskuun alkupuolella ja palasin Kiinaan lokakuun alkupuolella. Tällä kertaa ei tarvinnut hakea uusia viisumeita tai oleskelulupia, koska vanhat olivat vielä voimassa. 

Reilu vuosi sitten kun kävin edellisen kerran Suomessa, peruttiin kaikki luvat. Ne jouduttiin anomaan kokonaan uudestaan. Nyt piti toimittaa Kiinan lähetystöön vain kopioita netin kautta. Kopioita haluttiin oleskeluluvasta, passista, koronatodistukset (PCR- ja vasta-ainetestitulokset, kopiot Kiinan ja Suomen rokotustodistuksista) ja lentolipuista. 

Lisäksi piti tehdä selvitys, missä maassa olen oleskellut viimeisen kahden viikon aikana ja missä, milloin ja mitkä rokotukset on annettu (vaikka ne lukee noissa rokotustodistuksissa). Tätähän ei voi tehdä ennen kuin saa tulokset koronatesteistä, ja ne saa ottaa aikaisintaan 48 tuntia ennen lentoa. 

Pisti muuten hieman ärsyttämään tuo samojen tietojen kopiointi. Lähes kaikki tiedothan ovat heillä jo järjestelmissään. Paperikopiot, pdf-dokumentit ja valokuvat ovat edelleen voimissaan Kiinan hallinnossa, ja leimoja pitää olla ja paljon. 

Lopputuloksena sain noin 28 tuntia ennen lennon lähtöä luvan nousta koneeseen, kun latasin puhelimeen koronapassin eli jälleen yhden uuden apsin. On muuten tuo softa, johon tiedot pitää syöttää, sekin aika kiinalainen juttu. Ilman käyttöohjeita kesti jonkin aikaa yritys- ja erehdysmenetelmällä saada kaikki ladattua sinne.

 

Maahantulomuodollisuudet 

Itse lento oli ihan tavanomainen. Kone oli täynnä kiinalaisia, mukana muutama länkkärikin. Shanghaissa kentällä meno oli edellisen Kiinaan paluun toisinto. Kulkureitit oli aidattu, ja kenttäpaimenia oli kahdenkymmenen metrin välein. Me porsaat kuljimme aitauksissa pisteeltä toiselle. 

Ensimmäisenä kysytään, että osallistuthan vapaaehtoisesti kentän koronatesteihin (ihan kuin niistä voisi kieltäytyä ja päästä maahan, vapaaehtoinen pakko on paras pakko). Sitten olivat itse koronatestit nenästä ja kurkusta - syvältä kaivettuna kuten viimeksikin - sekä tulli ja maahantulokontrolli. 

Tämän jälkeen pääsin odottelemaan kyytiä karanteenihotelliarpajaisiin. Meitä kerättiin yhteen linja-autoon viisitoista ihmistä. Vihdoin lähdettiin ajamaan kohti hotellia.

 

Kahden viikon koti 

Puolitoista tuntia myöhemmin saavuttiin Shanghain Chongmingin saarella olevaan karanteenihotelliin. Tämä hotelli on paikallisen Dongpingin metsäkansallispuiston vieraille alkujaan tarkoitettu, ja on siis ihan keskellä metsää. 

Ei uskoisi suurkaupungiksi

On hieman outoa olla 30 miljoonan ihmisen Shanghaissa keskellä ei-mitään. Hotellilta lähimmälle yleiselle tielle on matkaa noin 600 metriä. Hotelli on omalla eristetyllä alueellaan porttien takana eli täällä ei näy ketään muita kuin muutamia hotellin työntekijöitä. Huoneen ikkunasta näkyy pieni patio ja metsää.

Pimeä laskeutuu viiden jälkeen

 

Huoneessa 

Perushuone, ihan jees

Edellisestä kerrasta viisastuneena otin mukaan muutamia tarvikkeita, joilla näkyy olevan käyttöä edelleen. Nyt löytyy pari pussia karamelleja, pari levyä suklaata, pari pakettia juustoa, tanko meetvurstia, tummaa leipää, kahvia ja teetä. Niin ja aamupuuropusseja, puukko, lusikka, haarukka, ruokakuppi, pyykinpesuainetta ja kuksa, sekä varalta viihdykkeeksi kirja ja pari pikkupulloa salmaria. Nyt on mukana myös pyyhe. Edellisellä kerralla hotellissa sitä ei ollut, eikä sitä saanut heiltä edes ostettua. 

Itse karanteeni menee kuten edellisellä kerralla. Ovesta ei siis saa poistua, ja vartijat vahtivat aluetta. Paikallista pakkiruokaa tuodaan kolmesti päivässä ja verkkokaupasta voi tilata pakattuja ruokia, jos haluaa. Pakattu tarkoittaa käytännössä kuivamuonaa, säilykkeitä tai hedelmiä. 

Paikallinen herkkulautanen: sienimykykeitto, höyrytetty possu nahkoineen, hyörytettyä kaalia ja sieniä, jauhelihaa, (kamalanmakuinen) leväpuriste ja ruotoista kalaa sekä iänikuista riisiä

Keittoa, älä kysy mistä tehty

Aamiainen

Karanteeniaikana huonetta ei siivota. Siivousvälineitä ei ole, ja pyyhkeitä tai petivaatteita ei vaihdeta. On siis parempi elää siististi. Jääkaappi on tai ei ole, ja minulle sattui tuo jälkimmäinen vaihtoehto. 

Netti on, mutta tottakai se ei toimi kunnolla. Puhelimen hotspotin varassa ollaan, taas. Tuo johtuu osittain siitä, että länkkärit tungetaan yleensä mahdollisimman kauas paikallisista, joten olen sijoitettuna kauas tukiasemasta. 

Toinen syy on se, että verkon kapasiteetti on mitoitettu satunnaiselle käytölle. Karanteenissa olevat eivät tee mitään muuta kuin roikkuvat puhelimella netissä. Aamuyöllä netti toimii ihan kohtuullisen hyvin, tuossa neljän ja kuuden välillä. Mistähän lienee johtuu? Ja miksiköhän olen silloin hereillä? 

Koronatestejä sieraimista ja nielusta on otettu hotellilla kahdesti ja tullaan ottamaan vielä kaksi kertaa, ennen kuin täältä vapautuu. Tämä hotelli taitaa olla kaupungin testisuunnitelmassa ihan kärjessä, kun testin ottoaika on aamulla kello 05:30. Lämpötila mitataan kahdesti päivässä. Ensimmäinen mittaus on aamulla yhdeksältä ja toinen iltapäivällä kahden maissa. 

Eroja 

Suomessa käydessäni huomasin, että suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää, miten karanteeni täällä hoidetaan, ja mitä karanteeni tiukasti hoidettuna tarkoittaa. Kun kertoo tämän paikallisen tavan, saa usein ihmetteleviä kommentteja tämän tiukkuudesta. 

Olen miettinyt, mikä oikeastaan on Suomen karanteeni, jossa voi kulkea pitkin kaupunkia, kauppoja ja naapurustoa? Miten se estää kontakteja, jos kerran tartunnat leviävät vain kontaktien kautta? 

Karanteeniin meneminen ja siellä oleminen on vain asennekysymys. Tämä on vapaaehtoista, mutta pakollista, jos meinaa Kiinaan tulla. Ajattelipa tästä mitä tahansa, tällä menetelmällä Kiina on pysynyt lähes koronavapaana maana alun ensimmäisen aallon jälkeen."

Välitilassa

Suomeen paluuseen on aikaa vähän yli kuukausi. En kuulu enää täysin tänne enkä vielä Suomeen. Nukun huonosti ja pohdin asioita sekä päivällä että näköjään myös yöllä. 

Olen tullut tänne ensimmäisen kerran yli kaksi vuotta sitten. Silloin oli lämmin kevät, ihan kuten nytkin. Tällä hetkellä lämmintä on +25 astetta, ja istun parvekkeen ovi auki ja kuuntelen liikenteen ääniä.

Saapa nähdä, mitä tästä tulee

 

Kaipausta 

Beihai ei ole koskaan hiljainen, ja välillä olen kaivannut täällä kovasti Suomen hiljaisuutta. Saa nähdä kaipaanko näitä ääniä, kun olen Suomessa. 

Tunteet vaihtelevat. On mukava päästä kahden vuoden jälkeen takaisin omaan kotiin. Olen kaivannut sitä suunnattoman paljon. Omaa pihaa, sormien työntämistä multaan ja koiran silitystä. 

Ennen kaikkea olen kaivannut Suomesta ihmisiä. Omia ihmisiäni. Olen seurannut elämäänne somen kautta, siten olen ollut mukana vuodenaikojen vaihtelussa ja Suomen koronatilanteessa. 

Olen saanut paljon viestejä ja tukea eri ihmisiltä. Vuoden vaihteessa sairastaessani se oli tärkeämpää kuin koskaan, mutta se pitää minut elossa jokaisena päivänä. 

 

Koronakuulumisia 

Täällä korona on hyvin hallinnassa. Rajat ovat edelleen tiukassa valvonnassa eikä maahan pääse ilman kahden viikon karanteenia hotellissa. Emme käytä maskeja kuin lentokentillä, lentokoneessa ja sairaaloissa. Beihaissa ei ole ollut uusia tartuntoja yli vuoteen. 

En usko, että Kiinan rajat aukeavat vielä vuoteen tai kahteen. Se tarkoittaa sitä, että tänne lomalle tuleminen on kauan hankalaa, ja töihin paluun jälkeen lähes mahdotonta. Muutaman viikon lomasta ei kannata käyttää kahta viikkoa karanteenissa.

  

Tässäkö tää oli? 

Olen pohtinut sitä, mitä täältä odotin ja mitä sain. Korona vaikuttaa siihen, että sain tietysti kokea vähemmän kuin halusin. Olisimme halunneet tietysti matkustaa enemmän. Tässä olemme samalla viivalla teidän kaikkien kanssa; moni teistä olisi varmasti halunnut samaa. 

Olen tutustunut tähän maahan ja kulttuuriin sekä ihmisiin. Kielenopiskelun suhteen luovutimme kahden yrityksen jälkeen. Osaamme edelleen kiinaa vain joitakin kymmeniä sanoja. 

Kiina on monta erilaista Kiinaa, ja olisimme kokeneet tämän eri tavalla, jos olisimme asuneet esimerkiksi Shanghaissa. Tämä on taatusti aitoa Kiinaa, koska mitään muuta täällä ei juuri ole. Vaikka pidänkin kovasti Shanghaista, olen tyytyväinen että koimme Kiinan juuri täällä.

 

Blogista 

Blogin kirjoittaminen on jäsentänyt täällä oloa. Se on pakottanut kirjoittamaan säännöllisesti ja taustatyötä tehden. Kokemukseni ovat omiani ja siksi eroavat muiden täällä olleiden kokemuksista. 

Olen kiitollinen teistä lukijoista. Teidän takianne olen jaksanut kirjoittaa, pohtia, tutkia ja pitää mieltä avoinna silloinkin, kun se ei olisi yhtään huvittanut. 

Nämä eivät ole jäähyväiset, vaikka ehkä siltä kuulostaa. Minulla on monta asiaa, joista vielä haluan kirjoittaa. Teen sen tämän välitilinpäätöksen jälkeen. Kiitos kun luet! 

Vihreä on taas täällä

Kummallinen on kaunista

Viikonloppuna olimme Nanningissa

Kohta katselen muita vesiä

Kevät on täällä

Mikä on tulos, kun ihmiset noudattavat koronamääräyksiä?

Kun maailma oli vielä avoin

Vapautta rajoitetaan monella tavalla

Ennen ja jälkeen. Olemme olleet Suomen loman jälkeen yli kuukauden Kiinassa. Poikkeustilanne oli alkanut täällä kaksi viikkoa ennen paluutamme. Tähän kuukauteen on mahtunut monenlaista totuttelemista uuteen normaaliin. 

Maailma on välillä oman kodin kokoinen,
onneksi on mieluisa maisema

Korona on tappava, kohtuullisen helposti leviävä ja heikoimpiin iskevä. Lisäksi sen seuraukset yrityksille ja taloudelle tulevat olemaan mittavat. Se on pelottavaa. Pahin skenaarioni on toteutunut, korona on nyt myös Suomessa. Kiinan taistelu on ollut käynnissä monta kuukautta, nyt on muun maailman vuoro. Nyt ei voi enää muuta kuin minimoida vahingot.

Koronatoimet Kiinassa

Kiina sulki liikkeensä ja ravintolansa. Suljettuna ovat olleet kaikki liikkeet ruokakauppoja lukuun ottamatta. Ne ovat olleet pääosin auki koko ajan. Suljettuna ovat olleet kuntosalit, valtion virastot, parturit, kauneushoitolat, hierontapaikat.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön hengityssuojainpakon. Suojista kuulee monenlaista keskustelua. Todennäköisesti ne antavat ihmisille lähinnä henkisen suojan, kun voi tuntea tekevänsä jotain. Sairastuneiden on varmasti hyödyllistä käyttää suojia muiden turvaamiseksi. Täällä suojien käyttöä ei tarvitse valita tai olla valitsematta. Käytämme suojia, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön lämmönmittauksen. Lämpömme on tänään mitattu talon alueelta lähtiessämme ja palatessamme ja kauppaan mennessämme. Lämpömme mitataan, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt. Jokainen, jonka lämpö ylittää tietyn tason, koronatestataan tai laitetaan karanteeniin. 

Kiina otti koronan suhteen käyttöön liikkumisen rajoitukset. Kaikkea ylimääräistä liikkumista on kehotettu välttämään. Välillä saimme poistua talon alueelta vain kerran päivässä. Ne perheet, joissa on useampi henkilö, saivat yhteisen poistumisluvan. Jos perheen äiti meni töihin, kukaan muu perheestä ei liikkunut sen päivän aikana. Rajoitamme liikkumista, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Tämän lenkkimaaston paras puoli
on skootterittomuus

Kiina otti koronan suhteen käyttöön kulkemisen seurannan. Jokaisen on rekisteröitävä kulkemisensa kännykän seurantasovelluksella kotitalosta lähtiessä tai sinne palatessa, kauppaan mennessä ja ravintoissa, oikeastaan menipä mihin tahansa. Sovelluksen vihreä väri kertoo siitä, että henkilö ei ole käynyt kahteen viikkoon "koronapositiivisilla" alueilla. Ihmisiä voidaan pysäyttää ja heidän kulkunsa syitä kysyä. Kulkulupa täytyy näyttää pyydettäessä.

Kiina otti käyttöön alueiden väliset kontrollit ja rajoitukset. Eri alueiden välillä oli tietulleja, joissa poliisit päivystivät yötä päivää ja valvoivat alueilta toisille yrittäviä ihmisiä. He käännyttivät ihmisiä, mikäli kulku oli kielletty. 

Työpaikoilla lämpötila mitataan joka päivä töihin tullessa. Kuumeiset passitetaan välittömästi testeihin. Työpaikkaruokalassa syödään yhden hengen pöydissä, ja isoissa toimistohuoneissa etäisyys toisiin on vähintään 1,5 metriä. Sanomattakin on selvää, että hengityssuojaimia käytetään työpaikoilla aina ruokailua lukuun ottamatta. Etätyötä suositaan aina, kun se on mahdollista.

Karanteenit ovat olleet täällä käytössä alusta asti. Aiemmin karanteenissa sai olla omissa kodeissa, mutta karanteenimääräyksiä on tiukennettu sen jälkeen, kun korona alkoi levitä maailmalla. Tällä hetkellä muista maista palaavat joutuvat karanteeniin määrättyyn hotelliin 14 päiväksi. Karanteenissa olevien lämpötila käydään mittaamassa päivittäin. Ruoka toimitetaan heille kotiin, he eivät kuljeksi kaupoissa tai apteekeissa. 

Emme käyneet ravintoissa, koska ne olivat kiinni. Emme käy edelleenkään uimassa, saunassa, elokuvissa, tai teatterissa. Emme käy kuntosalilla, koska talomme säännöt kieltävät sen. Kävelemme pihalla hengityssuojaimissa, pidämme välimatkaa muihin kaupoissa ja kadulla. 

Uutta normaalia

Minua on auttanut yhteydenpito  rakkaisiin Suomessa, kuvat lapsista ja muista rakkaista ja koirastamme. Minua on auttanut sen ajattelu, että tämä ei kestä ikuisesti. Minua on auttanut kävely pihalla. Olen kiertänyt puolen kilometrin pituisen pihan luultavasti 250-300 kertaa. Minua on auttanut puhuminen miehen ja Beihaissa asuvien tuttujen kanssa. Minua on auttanut kaiken pienen näkeminen ympäristössä. Lapset leikkivät ja nauravat, linnut laulavat, kukat työntyvät esille.

Pysähtynyt Kiina on hiljainen

Kaikesta huolimatta on kevät

Beihaissa meni muutama viikko ilman yhtään uutta koronatapausta. Nyt täällä on todettu muutama tapaus, joista yksi on muualta Kiinaan tullut matkailija. Tämän jälkeen kontrollia tiukennettiin. Meidän on kuljetettava passia mukanamme, jotta voimme kysyttäessä osoittaa, ettemme ole tulleet maahan viimeisen kahden viikon aikana. Muut paikalliset osoittavat puhelinsovelluksen avulla täällä olemisensa. 

Elämä on ollut rajoitettua. Välillä elämä on ollut tylsää, välillä ahdistavaa. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne turvallisuudesta. Tämän asian takia toimitaan ja taistellaan. Ihmiset noudattavat määräyksiä yhteisen edun ja tiukan määräysvallan takia. Kiinassa ei ole minäminä-kulttuuri. Onneksi.

On rajoitusten purkamisen aika

Mikä tästä kaikesta on seurannut? Maan sisäisiä koronarajoituksia on alettu purkaa. Liikkeitä on yhä enemmän auki. Parturit ja kauneushoitolat ovat avanneet ovensa. Kävelylenkeillä näkee auki olevia liikkeitä joka kerta enemmän. Ravintolat ovat saaneet lupia avata salinsa ruokailijoille. Paikkalukua on edelleen rajoitettu. Aiemmin ruokaa sai kyllä tilata, mutta se piti hakea ravintolan oven ulkopuolelta tai tilata ”kenguruilta” eli paikallisilta ruokaläheteiltä. 

Hiljaisimmillaan oli aavemaista

Koulut ovat edelleen kiinni, niiden suhteen pelataan varman päälle. Lapset ovat olleet etäopetuksessa jo kaksi kuukautta. Puhelimeen on alkanut tulla viestejä koulunkäyntiin liittyen. Se saattaa tarkoittaa sitä, että kouluja ollaan avaamassa. Liikenne on lisääntynyt. Ihmisiä on liikkeellä enemmän.

Maskien verran erilaista

Kaupat ovat jälleen avautuneet

Tänään kävimme kahvilla Starbucksissa ja saimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna riisua hengityssuojaimet ja istua samaan pöytään juomaan kahvimme. Eilen kävimme syömässä ystäväpariskunnan kanssa. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. 

Miten korona vaikuttaa elämääni?

Olemme olleet Kiinassa yli kolme viikkoa. Koronauutisia tulvii joka paikasta. Viimeisen tiedon mukaan kotinurkillamme Oulussa on ensimmäinen todettu tartunta. Minua hirvittää enemmän koronan leviäminen Kiinan ulkopuolelle kuin koronan kanssa eläminen täällä. 

Täällä homma vaikuttaa olevan hallinnassa. Meidän on käytettävä hengityssuojaimia, vaikka tiedän niiden merkityksen olevan rajallinen. Rajoituksia ja valvontaa on joka paikassa. Koulut ovat edelleen kiinni, lapset ovat kotiopetuksessa. Olen vaikuttunut tämän maan toimintaan tässä asiassa, sanottiinpa Kiinasta muuten mitä tahansa.

Pelkoa ja sen torjuntaa

Olen lukenut eri maiden ihmisten järjettömistä peloista ja toimista koronan takia. Ihmiset hamstraavat vessapaperia, käsidesiä, hengityssuojaimia, ruokaa ja juomaa. Beihaissa hamstraamista ei ole ollut. Kaikkea on ollut saatavilla koko ajan. Some on yksi suurimmista paniikin lietsojista. Seuraan koronakeskustelua eri foorumeilla, ja osa keskustelusta on ihan järjetöntä. Ihmiset suojaavat kasvonsa suojilla ja samalla näppäilevät puhelimiaan joka paikassa ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Puhelimet ovat hissinnappuloiden, kaiteiden ja ostoskorien ohella suurimpia bakteeripesiä. 

Koronavirus ja influenssavirus ovat pintarakenteeltaan sellaisia, että käsidesi tehoaa niihin. Sen sijaan rinovirukseen tai norovirukseen se ei tehoa. Käsien pesu on kuitenkin kaikkein tärkeintä kaikkien virussairauksien ehkäisyssä. Käsien huolellinen (noin 20–30 sekuntia) pesu vedellä ja saippualla poistaa parhaiten virukset käsistä. Kosteassa villiintyvien virusten takia myös käsien kuivaaminen on olennaista, sillä se vie mennessään viimeisetkin pöpöt käsistä. En tiedä, painotetaanko tätä Suomessa ja muualla, mutta täällä tätä voitaisiin painottaa vielä nykyistä enemmän.

Rajoituksia puretaan

Täällä elämä soljuu omaa rytmiään. Rajoituksia on purettu vähitellen. Saamme kulkea jälleen talon alueelta pois miten haluamme, vaikka kaikkea tarpeetonta liikkumista pitäisi edelleen välttää. Liikenne on huomattavasti lisääntynyt. Ihmiset ovat palanneet töihin tietyin rajoituksin. Lämpötiloja mitataan jokaisessa työpaikassa henkilökunnalta ja asiakkailta ja metrin turvaväliä ihmisten välillä suositellaan.

Kolmea asiaa odotamme muita enemmän. Meidän lähellä on ravintola, jonne meillä on ollut tapana kokoontua perjantai-iltaisin syömään. Ravintolan omistaja on hyvää englantia puhuva kiinalainen mies, josta on tullut hyvä tuttumme. Toivomme, että hän saa luvan avata ravintolansa eniten hänen liiketoimintansa takia ja toiseksi eniten meidän itsemme takia. 

Toinen asia, jota odotamme, on läheisen hotellin uima-altaan ja saunatilojen avaaminen. Kävimme uimassa ja saunomassa 3-5 kertaa viikossa. Se oli paitsi kehon myös mielen hoitoa. Jälleen yksin asia, jonka merkityksen ymmärtää vasta kun sen menettää.

Kolmas asia on vielä Suomessa ja muualla maailmassa olevat beihailaiset tuttumme, jotka eivät ole saaneet lupaa matkustaa tänne. Kaipaamme pientä yhteisöämme. Ei ole mitään tietoa, milloin matkustaminen on turvallisempaa.

Kävelylenkeillä on edelleen hiljaista

Nyt me käymme kävelyillä. Kevät on tullut, luonto on uhmakkaan kukkea. Puut työntävät silmuja ja lehtiä ja kukat loistavat niin kuin ei koskaan ja nyt taas. Ihmiset kävelevät, katselevat merelle ja jopa pelaavat lautapelejä kadunkulmissa, ihan niin kuin ennen tätä. Nyt on ilta ja rannalta kuuluu yksinäisen trubaduurin laulua.

Aamuisin ja iltaisin rannalla on aavemaista

Elämä voittaa joka vuosi

Kukat ovat kauneimmillaan ennen kesän kuumuutta

Yksi lempimaisemistani

Kuin pieniä aurinkoja

Kaikkialla kukkii

Kukkametsä

Rakennustyömaat seisovat ja odottavat lupaa rakentaa, odottavat työmiehiä ja -naisia. Osa on jo toiminnassa, mutta tämä kunnostettava ravintola on aavemaisen hiljainen. Tämän ravintolan arkkitehtuuri on poikkeuksellinen Beihaissa; täällä pahoja henkiä karkoittavia ylöspäin suuntaavia räystäitä näkee vain vähän, toisin kuin esimerkiksi itäisessä Kiinassa.

Kahden vuoden päästä tämä voi olla täydessä
toiminnassa tai entistä rapistuneempi

Tänään oli pitkästä aikaa turistiolo. Kävelimme tutun lenkkimme ja keräsimme katseita. Maskit eivät ilmeisesti tee meistä yhtään enempää kiinalaisen näköisiä.

Harvinaista patsastelua

Ihmiset kalastavat, keräävät simpukoita, rapuja ja hiekkamatoja. Ruoka ja raha on saatava kaikissa tilanteissa. 

Leipä - tai kala - on usein tiukassa täällä

Kadut ovat osittain suljettuja, niin kuin tämä lempikatumme, Beihain vanha katu. Katua vartioidaan yötä päivää. 

Milloinhan portti avautuu?

Harmauden huippu

Starbucksiin pääsee jo sisälle kahville. Yhteen pöytään saa asettua yksi henkilö. Päätimme kuitenkin juoda kahvimme läheisessä puistossa.

Ohjeita ja käskyjä

Epätietoisuus

Välillä ajattelen, että täällä olo on tällä hetkellä ihmiskoe. Miten kestämme? Miten jaksamme? Kukaan ei tiedä, kauan tämä kestää. Kukaan ei tiedä, paraneeko tilanne vai paheneeko. Kukaan ei tiedä pääsemmekö pois täältä, jos haluamme. Pari kertaa minulle on meinannut tulla paniikki. Olen kuitenkin onnistunut rauhoittamaan itseni. Ja onneksi mieheni on järki ja kallio ja Beihai on kaunis ja oma.

Kaunis on yhä kaunista