Viikonloppuna lomailimme Weizhousaarella, joka on Guangxin maakunnan suurin saari. Lisäksi se on Kiinan suurin vulkaaninen saari.
Matka Beihain satamassa Weizhouhun on 67 kilometriä. Laivamatka kesti noin tunnin. Satamassa tarkistettiin paikallisilta henkilökortit ja meiltä passit, ja lisäksi meidät valokuvattiin. Laivaan pääsi toisen tarkistuspisteen ja kasvotunnistuksen kautta.
Weizousaari on syntynyt kolmen peräkkäisen tulivuorenpurkauksen laavakertymästä. Saaren pituus ja leveys on noin kuusi kilometriä ja pinta-ala noin 25 neliökilometriä. Asukkaita saarella on noin 20 000.
Kempele on siis yli neljä kertaa isompi ja väkiluvultaan hieman pienempi kuin Weizhou. Ja Hailuoto on kahdeksan kertaa suurempi, mutta asukkaita siellä on vain 5 % Weizhousta. Alla on kuvia saaresta. Haastavaa oli ottaa kuvia ilman ihmisiä, sama ilmiö on usein myös Beihaissa.
Kiinanruusu kukkii kauniisti tällä hetkellä. Kaiken kaikkiaan joka puolella on kukkivia kasveja. Tuntuu kummalliselta, että Suomessa ollaan kääntymässä jo syksyyn. Mahtaakohan syysleimut vielä kukkia kotikukkapenkissä?
Kaduilla kulkee skoottereita ja kävelijöitä mutta myös eläimiä. Kanat kulkevat vapaana pitkin teitä ja pihoja. Koiria juoksentelee saarella vapaana. Beihaissa ne ovat enimmäkseen narujen päässä kuten Suomessakin.
Viime viikonlopun lämpötila oli +32 astetta ja ilmankosteus 80 %. Ensimmäistä kertaa Kiinassa ollessa ymmärsin, mikä merkitys aurinkovarjolla on. Auringon paahde on tällaisilla kosteusprosenteilla käsittämättömän armotonta. Minun aurinkovarjoni on oikeastaan sateenvarjo, mutta se suojaa auringolta yhtä kaikki. Kiinalaisilla naisilla on usein kauniit aurinkovarjot.
Saaren nähtävyys, katolinen kirkko, näytti hyvin samanlaiselta kuin suomalaiset kirkot. Hääkuvia oli ottamassa kaksikin pariskuntaa. Puvut olivat hyvin samanlaisia kuin länsimaissa. Mietin, ovatkohan avioliitot täällä nykyisin usein järjestettyjä?
Ruoka saarella oli hyvin samanlaista kuin Beihaissa. Täällä on tapana tilata erilaisia lautasia ruokaa. Lautaset asetellaan keskelle pöytää ja jokainen poimii niistä syömäpuikoilla ruokaa joko omalle lautaselleen tai kuppiinsa tai suoraan suuhunsa.
Kuvassa on yksi suosikkini, tomaattikananmunapaistos. Lisäksi tarjolla on esimerkiksi mustekalaa, porsasta kasviksilla ja riisinuudeleita. Alemmassa kuvassa on erään ravintolan edessä olevat merenelävävadit, joista ruokailija voi valita syömisensä.
Saarella kuljettiin pienillä busseilla. Meno on välillä vähän möykkyistä ja ohittaminen haastavaa kapeilla kaduilla.
Saarella kasvaa runsaasti puumaisia banaanikasveja ja papaijapuita. Ensimmäisessä kuvassa on omenabanaani, joka on maultaan tavallista banaania makeampi. Makua sanotaan omenaiseksi.
Beihaissa olen kokeillut ensimmäisen kerran elämässäni myös ruokabanaaneja. Paistan ne öljyssä ja syön hunajan kanssa. Toisessa kuvassa on papaijapuu, se tuottaa hedelmiä läpi vuoden.
Palatakseni otsikkoon: saarilomalla näki hieman erilaisen Kiinan, mutta kotiin oli kiva palata. Omaan sänkyyn, omien seinien sisälle. Olen siis ilmeisesti kotiutunut tänne. Viimeiset kuvat halusin mukaan, koska ne ovat yksinkertaisesti kauniita. Kun katsoo tarkasti, näkee kaiken kauniin.
