Kuitenkin niin joululta taas tuntuu?

Joulu on ohi. Ensimmäinen joulumme Kiinassa on nyt vietetty. 

Kiina ei ole kristitty maa, joten joulua ei täällä erityisesti vietetä. Kaupoissa pieni alue on varattu joulutavaroille. Hotellien ja joidenkin kauppojen pihoilla on "joulu"valoja. Hotelleissa on kuusia ja koristeita. Joulu on täällä lähes pelkästään kaupallinen, mutta ei lainkaan mitattavissa Suomen joulun kaupallisuuteen. 

Saimme tekokuusen Suomeen kesällä muuttaneilta tuttaviltamme. Kokosin sen ensimmäisenä adventtina ja koristelin nauhoilla ja palloilla. Elämäni ensimmäinen tekokuusi seisoo edelleen olohuoneessamme. Siitä on ollut paljon iloa. 

Ostimme piparkakkutalon läheisestä hotellista. Se odottaa syömistä olohuoneen pöydällä. Lisäksi meillä on muutama muu joulukoriste. Eniten olen kaivannut kynttelikköjä ja tähtiä. Kynttelikköjä on kotona Suomessa jouluisin jokaisella pöydällä, ja ikkunatähti tuo valoa jokaiseen huoneeseen.  

Joululauluja olemme kuunnelleet enemmän kuin Suomessa. Kaupoissa ne eivät ole soineet, joten voimme itse säädellä niiden kuuntelua. Olen päättänyt, että kuuntelen niitä niin kauan kuin joulukuusi on olohuoneessa. Eli ehkä vielä viikon. 

Joulutunnelmaan pääsimme läheisen pienen koulun joulujuhlassa, jossa tapasimme tuttuja, muun muassa suomalaisen joulupukin. Myös kiinalaiset järjestivät meille länsimaisille perheille jouluillallisen. Tämä tuntui mukavalta huomioimiselta, kun joulua ei täällä paikalliset vietä. 

Sain joulukuussa täällä vierailleilta suomalaisilta pussin piparkakkumaustetta. Leivoin viime viikolla elämäni parhaat piparit. Ehkä tämä erilainen joulu hieman värittää asiaa, mutta niistä tuli todella hyviä. Kosteus on täällä erilaista kuin Suomessa, ja piparit sulavat suussa.

Tilasimme kinkun. Se oli savunmakuinen keittokinkku ja ihan okei. Teimme graavilohta, ja siitä tuli todella hyvää. Sitä varten oli myös pakastimessa jemmassa pussi parasta suomalaista ruisleipää. Meillä on myös hieman juustoja ja karkkeja sekä suklaata, mutta ne ovat vielä syömättä.

Kävimme jouluaattona ja joulupäivänä syömässä muiden länsimaisten ja kiinalaisten kanssa. Jouluaattona söimme saksalais-amerikkais-kiinalaista ruokaa saksalais-kiinalaisen pariskunnan ravintolassa. Joulupäivänä söimme italiaisessa ravintolassa muun muassa kalkkunaa, graavilohta ja porkkanakakkua. Seurana oli neljä tuttua pariskuntaa ja liuta lapsia.

Mietin etukäteen tuntuuko joulu täällä joululta. Joulu ilman lunta, ilman tuttuja jouluruokia, ilman muuta perhettä kuin miestäni. Jouluaattoaamuna etsin YouTubesta Lumiukon ja laitoin sen pyörimään. Katsoin ikkunasta rakennustyömaata, jossa oli täysi tohina päällä. Ulkona oli yli +20 astetta ja aurinkoista.

Tuntui se.

Toivepostaus: Onko Kiina turvallinen?

Kävelimme viime lauantaina KTV:stä eli paikallisesta hyvin suositusta karaokesta kotiin. Korvat soivat ja ulkona tuntui ihanan hiljaiselta. Edellisessä postauksessa kirjoitin äänekkäästä Kiinasta, mutta silloin en ollut vielä käynyt KTV:ssä. Se olisi ehdottomasti ansainnut päästä mukaan äänipäivitykseen. KTV on täällä ilmiö, ja vaikka siellä oleminen oli tuskallista liian kovan metelin takia, lupaan mennä sinne uudestaan ja silloin saatte kuulla siitä enemmän. Tämän postauksen aihe on kuitenkin turvallisuus. 

KTV eli paikkalinen karaoke
on täällä ilmiö

Pelkäänkö varkaita?

Mietimme karaokekotimatkalla turvallisuutta. En ole vielä ikinä pelännyt liikkua missään täällä. Olemme kävelleet päivisin paljon ihmisiä vilisevillä kaduilla. Olemme kuitenkin kävelleet monia pieniä katuja myös iltaisin. Kohtaamme lähinnä uteliaita katseita, mutta en ole tuntenut oloani uhatuksi missään vaiheessa. En kävelisi yöllä yksin kaikkia reittejä, mutta en tekisi sitä Suomessakaan. Kyseessä ei ole uhan tunne vaan maalaisjärki. 

Kotitalomme on aidattu ja vartioitu, ja se lisää varmasti turvallisuudentunnettamme. Joissakin taloissa on kalteroidut ikkunat ja parvekkeet tai lisävarustustetut aidat.

Haluaisitko kotiisi tällaisen aidan?

Pidän kävellessäni reppua selässä tai pientä laukkua olkapäällä. En pelkää ryöstetyksi tulemista. En ole nähnyt täällä ryöstöjä tai muitakaan rötöksiä enkä kuullut niistä muilta. Suomen ulkoministeriön tuoreen tiedotteen mukaan huijaukset, varkaudet ja väkivallalla uhkailu riitatilanteissa ovat kuitenkin yleistyneet Kiinassa. Erityisesti tiedotteessa mainitaan Shanghai ja Peking ja vielä tarkemmin turistien suosimat alueet. Suurimpana turvallisuusriskinä ulkoministeriö mainitsee liikenteen. Liikenne on kaoottista, arvaamatonta ja ruuhkaista. Toki Beihaissa mittakaava on toinen kuin suuremmissa kaupungeissa. Tällähän on kuitenkin vain 1,8 miljoonaa asukasta. 

Liikenneturvallisuus

Ajelimme tänään skoottereilla pelikentälle. Menomatkan menimme pieniä teitä pitkin. Liikenteessä pitää huomioida eri asioita kuin Suomessa.  Täytyy valmistautua väistämään tielle tulevia kanoja ja ankkoja. Tänään tielle oli kokoontunut kokonainen kanaperhe. 

Paluumatkalla ajelimme isompaa tietä eikä eläimiä tarvinnut väistää. Sen sijaan muita tiellä liikkujia kyllä. Kuten olen kertonut, kiinalaiset pysähtyvät, mihin haluavat. Auringonlasku oli tänään erityisen loistava, ja tien reunaan pysähtyi auto ja skoottereita, ihan ex tempore, ilman vilkkua tai jarrutusta. Tien kunto vaihtelee paljon. Kuoppiin ja kiviin sekä kohoumiin täytyy aina varautua. 

Aloittelevana skootteroijana täytyy olla koko ajan valppaana. Mistä tahansa voi tulla mitä tai ketä tahansa, eikä mihinkään liikennesääntöön voi täysin luottaa. Ainoa sääntö, mitä kiinalaiset varmasti noudattavat on se, ettei kenenkään päälle saa ajaa. 

Täällä ei anneta kävelijöille tietä. Ylittäessä tietä kävellen täytyy vain pujahtaa johonkin väliin ja mennä keskelle tietä odottamaan, että toinen kaista vapautuu. Olemme tulleet siihen tulokseen, että kiinalaisia ohjaa parviäly, he sukkuloivat liikenteessä ikään kuin kalaparvi vaistoten muut tiellä liikkujat. 

Minä katselen ajaessasi peilejä ja jopa olkani yli toisin kuin kiinalaiset. Olen kuitenkin huomannut, että osaan jo lukea liikennettä - siis kiinalaista liikennettä - hieman paremmin. Se on loogista, vaikkakin omalla tavallaan.

Kun onnettomuus tapahtuu,
kaikki pysähtyvät

Näkyvyys ei aina ole paras mahdollinen

Onnettomuuksia sattuu vähemmän
kuin luulisi liikennettä seuraamalla

Saasteet ja haittaeläimet sekä ruuan turvallisuus

Ilmanlaatu vaihtelee Baihaissa. Seuraan sitä ilmanlaatusivustoilta ja pyrin välttämään hengästyttäviä lenkkejä, jos ilmanlaatu on erityisen huono. Beihaissa ilmanlaatu on yleensä hyvä, kesäaikaan yleensä erinomainen eteläisten merituulten vallitessa. 

Talvikuukausina,  erityisesti marras-helmikuun aikana,  pohjoisesta puhaltava tuuli tuo mukanaan ilmansaasteita tänne, kun pohjoisempana Kiinassa on kylmää ja siellä taloja lämmitetään ja energiaa tuotetaan paljon kivihiilellä. 

Minä en kuulu mihinkään riskiryhmään, joten kovin paljon ilmanlaatu ei minuun vaikuta. Olen täällä usein miettinyt niitä ihmisiä, jotka elävät näissä maissa ja olosuhteissa aina. Minähän pääsen kotiin Suomeen milloin tahansa ja joka tapauksessa tämä on meille väliaikaista. 

Kaduilla näkyy silloin tällöin rottia kuten Suomessakin. Torakoihinkin olen törmännyt, vaikka niitä ei onneksi talossamme ole juurikaan näkynyt. Tuholaismyrkytyksiä on säännöllisesti. Beihai on käynyt läpi siistiytymisen viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja kaupunki on nykyisin pääsääntöisesti hyvin siisti. 

Ruoka on aina jossakin määrin terveysriski. Olen syönyt täällä lähes kaikkea tarjolla olevaa. Juomien suhteen olen ollut tarkempi, ja juon pääsääntöisesti vain pullotettuja juomia. 

Olen juuri toipumassa kolmannesta vatsataudista täällä. Ensimmäisen sain vuosi sitten tutustumismatkalla, toisen keväällä lomaillessani täällä ja kolmannen neljän kuukauden oleskelun jälkeen. En tiedä tarkalleen, mistä se tuli tällä kertaa.

Syön mitä vaan ja missä vaan, riskillä

Beihai ja beihailaiset ovat kohdelleet meitä hyvin. Olemme opetelleet toimimaan paikallisten tapojen mukaan, ja se on ollut mielenkiintoista ja mukavaa.