Istun Ikean sohvalla. Lähdimme Suomesta reilu vuorokausi sitten. Kiinan kodissamme on Ikean kalusteet ja astiat. Asunnon ulkopuolella, Beihain katukuvassa, länsimaalaisuus ei juuri näy. Mikähän meitä odottaa?
Maalis-huhtikuun lomailun perusteella tiesin, minne tulen. Ulkoa kuuluu
tööttäyksiä ja muita autojen ääniä. Talomme edessä oleva rakennustyömaa on
kasvanut kolmen kuukauden aikana usealla kerroksella. Tiedän, että rakentaminen
ei taukoa iltaisin eikä viikonloppuisin, mutta myös sen, että rakentamisen
ääniin tottuu.
Kauas on pitkä matka
Matka alkoi eilen klo 13 Oulun
lentokentältä ja jatkui klo 17 Helsingistä Guangzhouhun. Kiinassa olimme tänään
klo 7.30 paikallista aikaa. Maahantuloon liittyvät lentokenttämuodollisuudet,
joihin kuuluu kahteen kertaan otetut sormenjäljet sekä passin ja viisumin
tarkastus, ovat jo tulleet tutuiksi. Tänään jono oli erityisen pitkä, mutta
jonottajat olivat kärsivällisiä kuten Kiinassa yleensä. Guangzhousta lensimme
Nanninkiin, joka on Guangxin pääkaupunki. Tämä lento oli lyhyt, olemmehan
useamman kerran lentäneet maan sisällä vielä neljäkin tuntia.
Nanningin lentokentällä meitä
odotti tuttu, hymyilevä autonkuljettaja, jonka kyydissä tulimme viimeiset 226
kilometriä n. 7000 kilometrin kotimatkastamme. Lentokentällä meitä odotti myös
kuuma ja kostea ilma, lämpötila oli +32 astetta. Tiesin,
että täällä on tähän aikaan vuodesta kuuma, mutta kosteus tekee kuumuudesta
tottumattomalle vielä raskaampaa.
Uuden edessä
Kello
on 18 ja pian alkaa pimetä. Elämme täällä 5 tuntia Suomen aikaa
edellä. Ranteessa oleva kelloni näyttää vielä Suomen aikaa. Työpäivä on siellä
kaukana kotona vasta vähän yli puolen välin. Istun Ikean sohvalla ja
katselen kotiamme. Mietin, miltä tämä tuntuu ja miltä pitäisi tuntua? Tuntuuko
tämä kodilta? Vieraalta? En tiedä vielä.
Kuvat: Näkymiä 25. kerroksen parvekkeeltamme
