Maalaiset kaupungissa

Peking eli Běijīng (pohjoinen pääkaupunki) on Kiinan pääkaupunki ja Shanghain jälkeen Kiinan toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita Pekingissä on yli 22 miljoonaa.

Ei uskoisi suurkaupungiksi

 

Peking jakautuu vanhaan ja uuteen Pekingiin. Myöhemmin mainitsemani nähtävyydet ovat vanhalla puolella, ja uudella puolella ovat bisnes ja pilvenpiirtäjät.

Me vietimme aikaamme nähtävyyksien parissa, mutta kävimme mutkan myös menoa ja meininkiä sykkivässä osassa - ja palasimme mielellämme takaisin rauhaan ja hiljaisuuteen.

  

Hutongit 

Hutongit ovat muutamia taloja käsittäviä historiallisia asuinkortteleita. Talot ovat yksikerroksisia, ja niillä on yhteinen sisäpiha. Hutongit ovat Pohjois-Kiinan kaupunkien, erityisesti Pekingin erikoisuus. Hutongeja on purettu paljon 1900-luvun puolivälistä lähtien, mutta nykyisin niitä suojellaan.

Portit ovat usein hyvin koristeellisia

 

Talot ovat harmaita ja kujat kapeita

Huristelimme kapeilla kujilla pyörillä ja hitaammin jalkaisin ja katselimme leikkiviä kiinalaisia jokapäiväisissä puuhissaan. Sisäpihat jäivät katseidemme suojaan lukuun ottamatta yhtä ravintolaa, jossa söimme dumplingseja ja muita maistuvia ruokia.

Oikealla alkaa hutong

 

Lamatemppeli

Temppeleitä olemme nähteet useita Kiinan matkallamme. Tällä kerralla kävimme Lamatemppelissä, joka on buddhalaistemppeli. 

Ihmisiä oli liikkeellä sopivasti,
kuukauden päästä tilanne olisi varmasti toinen

Suitsukkeet näkyvät kauas

Koristeita on silmänkantamattomiin

 

Yksityiskohdat vangitsevat

Muuri 

Kiinan muuri eli Cháng Chéng oli ainoa ”pakollinen” nähtävyys tällä reissulla. Muuri on virallisten mittauksien mukaan lähes 9 000 km pitkä. Muuri on rakennettu maaston muotojen mukaan, joten se ei ole suora. Me vierailimme Mutianyun osuudella, jossa on lukuisia vartiotorneja. Ilma oli aurinkoinen ja näkymä oli kauas ja muita ihmisiä vain kourallinen.

Muuri on suurelta osin
kahdeksan metrin korkeudessa

 

Lähdimme liikkeelle hotellilta klo 9. Perille päästyämme jäljellä oli vielä lyhyt linja-autokuljetus ennen varsinaista muurialuetta. Menomatkalla hyödynsimme hissiä. Istuessamme vanhaa puutarhakeinua muistuttavassa lautahäkkyrässä tajusimme, että varsinainen gondolihissi oli toisessa suunnassa. 

Hissimatka on reissun pelottavin osuus. Kiikuimme hitaasti kymmenen metrin korkeudessa, ja puolet meistä oli paniikissa. Painamme hieman enemmän kuin kaksi keskivertokiinalaista ja tunsin sen kivun, joka pudotusta seuraisi. Pääsimme kuitenkin elävinä perille. Takaisin päätimme mennä portaita pitkin. 

Muuri on rakennettu suojaksi, tietenkin. Toisaalta se piti omat kansalaiset muurin sisäpuolella. Rakentajina toimivat sotilaat, rikolliset ja tavalliset kansalaiset. Parhaimmillaan rakentajia on ollut kerrallaan 300 000, ja muuri eteni päivän aikana useita kilometrejä. Nykyisin Kiina ulottuu muurin ulkopuolelle, joten sillä ei ole enää pitkään aikaan ollut puolustuksellista merkitystä. 

Muuri on jykevää tekoa

 

Muuria alettiin purkaa 1600-luvulla tarpeettomana. Vasta 1930-luvulla sen merkitys alettiin ymmärtää tavallisen kansa saavutusten merkkinä. Nykyisin muuria sekä korjataan että annetaan rapistua. Muuri on Unescon maailmaperintökohde. 

Paluumatka oli vähemmän stressaava kuin menomatka, mutta melko monta askelta sai ottaa ennen kuin oltiin alhaalla. Meitä odotti vielä ruuhkainen parin tunnin paluumatka, joten päivälle tuli pituutta 8-9 tuntia. Paljon pitempäänkin aikaa olisi saanut kulutettua.

Paluumatka oli raskas mutta helppo

 

 Kielletty kaupunki

Mao on suosittu selfiekaveri

 

Kielletty kaupunki eli Zijincheng oli aikoinaan Kiinan keisarien asuinalue ja koko maan hallintokeskus. Nimensä paikka on saanut siitä, että se oli useimmilta alamaisilta kielletty. Paikka on otettu käyttöön vuonna 1420 ja viimeinen keisari asui siellä vuoteen 1924. Myös Kielletty kaupunki on Unescon maailmaperintökohde.

Yllättävän rauhassa sai kävellä

Alue on ympäröity muureilla, ja se on 72 hehtaarin kokoinen. Arkkitehtuuri noudattaa kiinalaista fengshui-periaatetta. Alue on keisarin vallan osoitus. Eri paikkojen suomennettuja nimiä ovat muun muassa Täydellisen sopusoinnun halli, Ylimmän harmonian halli ja Maallisen tyyneyden portti ja Taivaallisen puhtauden portti.

Rakennuksista on pidetty hyvää huolta

 

Puutarhan yksityiskohtia

Kielletyssä kaupungissa olisi ollut katsottavaa pidemmäksikin aikaa, mutta meillä oli aikaa vain muutama tunti. Paikka ei ollut auki maanantaina, ja seuraavalle päivälle kaikki 2000 lippua oli jo myyty, joten kävimme siellä lähtöpäivänä. Kannattaa siis varata lippu etukäteen, mikäli rajat joskus aukeavat ja haluatte siellä käydä.

Tiananmenin aukio 

Tiananmenin aukio eli Tiān’ānmén Guǎngchǎng tunnetaan Taivaallisen rauhan aukiona. Nimi tarkoitti alun perin Taivaallisen rauhan porttia, joka johtaa Kiellettyyn kaupunkiin. Aukio on maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio. 

Taivaallisen rauhan portti rakennettiin 1417 ja nykyisellä aukiolla oli aluksi ministereiden toimistoja. 1900-luvun alkupuolella boksarikapinan seurauksena toimistot vaurioituivat ja nykyaikainen aukio sai syntynsä. Aukiota alettiin käyttää poliittisena kokoontumispaikkana. 

Kiinan kansantasavallan synnystä ilmoitettiin aukiolla 1. lokakuuta vuonna 1949. Aukio oli kulttuurivallankumouksen aikana suurkokousten pitopaikka. Suurimmalla osalle aukio on tunnettu vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta ja 4. kesäkuuta 1989 tapahtuneesta verilöylystä, joka vaati eri lähteiden mukaan 200 – 3 000 uhria.

 

Historiaa oli ilmassa

 

Rauha

Kaupunkipyörät

Pyöriä on jokaisen kadun varrella

 

Ala-asteella luin Kiinasta maantiedon kirjasta. Muistan elävästi kuvan, jossa vilisi polkupyöriä. Beihaissa tähän kuvaan ei törmää. Mikäli eivät aja autoilla, lähes kaikki ajavat mopoilla, joista suurin osa on onneksi sähkökäyttöisiä. Kaupunkipyöriä on, mutta niistä vain hyvin pieni osa ei ole sähköpyöriä, ja sähköttömät saavat pääsääntöisesti nököttää parkissa. Hyvin harvoin näkee "tavallisia" pyöräilijöitä. Joskus koululaiset ajavat pyörillä, joskus vanhukset, mutta useimmiten ei kukaan. Olen arvioinut, että noin promille liikkujista käyttää sähkötöntä kulkuneuvoa. 

Pekingissä kiinnitin ensimmäiseksi huomiota pyöräilevään Kiinaan. Ihmiset ajoivat pyörillä joka puolella, ja pyöriä oli vähintään yhtä paljon kuin mopoja. Kaupunkipyörät olivat kovassa käytössä, eikä niissä ollut akkuja. Ihmiset polkivat ympäriinsä polkupyörillä ihan niin kuin ala-asteen kirjassa. 

Osalle pyöristä on omat kiinankieliset appinsa, mutta onneksi Alipay-maksulla toimivia pyöriä oli myös paljon. Huristelimme pyörillä ympäriinsä huimalla 18 sentin kertamaksulla. Ajelimme hutongeilla ja läheisen tekojärven ympäristössä. Pyöräilimme myös kaikille nähtävyyksille muuria lukuunottamatta.

Meidän apurimme

 

Kun on ajanut mopolla Beihaissa, pyöräily Pekingissä on kohtuullisen helppoa. Sielläkin voi tulla mistä tahansa ketä tahansa, mutta ei yhtä päättömästi kuin Beihaissa.

 

Pyöräilymatkan varrelta

 

Sää oli pilvinen mutta lämmin

Erilaiset ihmiset 

Kuten olen useaan kertaan todennut, Beihai on pieni kaupunki, olkoonkin asukkaita melkein kaksi miljoonaa. Beihai on myös kaukana Shanghain ja Pekingin sykkeestä sekä kilometreiltään että olemukseltaan. 

Beihaissa on kovempi meteli kuin Pekingissä. Ihmiset ajelevat mopoillaan pitkin kävelyteitä ja tööttäilevät halutessaan ohittaa omalla alueellaan kulkevat kävelijät. Ja he haluavat ohittaa lähes aina. Heillä on aina jokin käsittämätön kiire jonnekin, vaikka yleensä saavutamme heidät seuraavassa risteyksessä. Jostain syystä naisilla on tapana tööttäillä. Noin promille tööttäilijöitä on miehiä. 

Beihaissa autot eivät väistä koskaan kävelijää. Eivät ne nyt päällekään aja, mutta se on ainoa raja. Kävelijänä odotat aina, jopa suojatiellä, että autot menevät ensin. Autot myös jäävät tukkimaan suojatien ja kaikki sisäänkäynnit, ja kävelijät puikkelehtivat, mistä pääsevät. Pekingissä ja Shanghaissa en melkein osannut toimia, kun autot päästivät meidät kulkemaan. 

Beihaissa ihmiset puhuvat kovempaa ja kuuntelevat musiikkia ja videoita äänet päällä ihan missä tahtovat. Puhelimeen puhutaan useimmiten kaiuttimen kautta. Äänet ovat aina niin isolla, että se kuuluu kymmenien metrien päähän. Pekingissä ihmisillä oli kuulokkeita, ja he puhuivat puhelimeen ilman kaiutinta. Ravintoloissa ihmiset puhuivat hiljaa, eivätkä videot säestäneet syömistä. 

Beihailaiset tunnistaa lentokentällä ja koneessa. He ovat niitä, jotka puhuvat kovalla äänellä, jotka syövät eväitä olipa lento miten lyhyt tahansa. He nousevat pystyyn, vaikka turvavyön merkkivalo palaa, kun ovat menossa vessaan tai ottamaan tavaroitaan. Heille ei riitä, että yhdelle huomautetaan asiasta, vaan toinen ja kolmaskin saattaa tehdä saman. Suomalaisena tällainen hävettäisi, mutta kiinalaiset eivät (ilmeisesti) häpeä mitään.

 

Lento oli kolme tuntia myöhässä, ja
tauoton meteli sai etsimään rauhallisen sopen

 

Välitilassa

Suomeen paluuseen on aikaa vähän yli kuukausi. En kuulu enää täysin tänne enkä vielä Suomeen. Nukun huonosti ja pohdin asioita sekä päivällä että näköjään myös yöllä. 

Olen tullut tänne ensimmäisen kerran yli kaksi vuotta sitten. Silloin oli lämmin kevät, ihan kuten nytkin. Tällä hetkellä lämmintä on +25 astetta, ja istun parvekkeen ovi auki ja kuuntelen liikenteen ääniä.

Saapa nähdä, mitä tästä tulee

 

Kaipausta 

Beihai ei ole koskaan hiljainen, ja välillä olen kaivannut täällä kovasti Suomen hiljaisuutta. Saa nähdä kaipaanko näitä ääniä, kun olen Suomessa. 

Tunteet vaihtelevat. On mukava päästä kahden vuoden jälkeen takaisin omaan kotiin. Olen kaivannut sitä suunnattoman paljon. Omaa pihaa, sormien työntämistä multaan ja koiran silitystä. 

Ennen kaikkea olen kaivannut Suomesta ihmisiä. Omia ihmisiäni. Olen seurannut elämäänne somen kautta, siten olen ollut mukana vuodenaikojen vaihtelussa ja Suomen koronatilanteessa. 

Olen saanut paljon viestejä ja tukea eri ihmisiltä. Vuoden vaihteessa sairastaessani se oli tärkeämpää kuin koskaan, mutta se pitää minut elossa jokaisena päivänä. 

 

Koronakuulumisia 

Täällä korona on hyvin hallinnassa. Rajat ovat edelleen tiukassa valvonnassa eikä maahan pääse ilman kahden viikon karanteenia hotellissa. Emme käytä maskeja kuin lentokentillä, lentokoneessa ja sairaaloissa. Beihaissa ei ole ollut uusia tartuntoja yli vuoteen. 

En usko, että Kiinan rajat aukeavat vielä vuoteen tai kahteen. Se tarkoittaa sitä, että tänne lomalle tuleminen on kauan hankalaa, ja töihin paluun jälkeen lähes mahdotonta. Muutaman viikon lomasta ei kannata käyttää kahta viikkoa karanteenissa.

  

Tässäkö tää oli? 

Olen pohtinut sitä, mitä täältä odotin ja mitä sain. Korona vaikuttaa siihen, että sain tietysti kokea vähemmän kuin halusin. Olisimme halunneet tietysti matkustaa enemmän. Tässä olemme samalla viivalla teidän kaikkien kanssa; moni teistä olisi varmasti halunnut samaa. 

Olen tutustunut tähän maahan ja kulttuuriin sekä ihmisiin. Kielenopiskelun suhteen luovutimme kahden yrityksen jälkeen. Osaamme edelleen kiinaa vain joitakin kymmeniä sanoja. 

Kiina on monta erilaista Kiinaa, ja olisimme kokeneet tämän eri tavalla, jos olisimme asuneet esimerkiksi Shanghaissa. Tämä on taatusti aitoa Kiinaa, koska mitään muuta täällä ei juuri ole. Vaikka pidänkin kovasti Shanghaista, olen tyytyväinen että koimme Kiinan juuri täällä.

 

Blogista 

Blogin kirjoittaminen on jäsentänyt täällä oloa. Se on pakottanut kirjoittamaan säännöllisesti ja taustatyötä tehden. Kokemukseni ovat omiani ja siksi eroavat muiden täällä olleiden kokemuksista. 

Olen kiitollinen teistä lukijoista. Teidän takianne olen jaksanut kirjoittaa, pohtia, tutkia ja pitää mieltä avoinna silloinkin, kun se ei olisi yhtään huvittanut. 

Nämä eivät ole jäähyväiset, vaikka ehkä siltä kuulostaa. Minulla on monta asiaa, joista vielä haluan kirjoittaa. Teen sen tämän välitilinpäätöksen jälkeen. Kiitos kun luet! 

Vihreä on taas täällä

Kummallinen on kaunista

Viikonloppuna olimme Nanningissa

Kohta katselen muita vesiä

Kevät on täällä

Erilainen elämä Kiinassa osa 2, pukeutuminen

Kiinassa pukeutuminen on värikästä - kirjaimellisesti. Erityisesti punaista väriä käytetään paljon, mutta myös kultaista ja vihreää. Katukuva on merkittävästi värikkäämpi kuin Suomessa. Mustaa käytetään vähemmän kuin Suomessa. Mutta mitä muita erityisyyksiä pukeutumisesta löytyy?

Värejä ja väkeä

Pää on syytä suojata auringolta

 

Talvipukeutuminen 

Beihaissa sää on kylmimmillään joulukuusta helmikuuhun. Lämpötila saattaa laskea lähelle nollaa astetta, mutta yleensä alimmat lämpötilat ovat kymmenen asteen paikkeilla. Tänä vuonna jo helmikuussa nautimme Suomen hyvän kesän lämpötiloista. Tänään lämintä on +24 astetta. 

Lokakuussa lämpötilan alkaessa laskea, katukuvaan ilmestyvät talvivaatteet. Osa ihmisistä pukeutuu meidän syysvaatteita vastaaviin asuihin, mutta moni vetää päälleen kevyttoppatakin tai toppatakin. Naisilla takeissa on usein karvareunus. 

Sandaalit vaihdetaan umpinaisiin kenkiin, ja jotkut pitävät jopa nilkkureita tai saappaita. Sortsit ovat yleensä kadonneet jo joitakin viikkoja aikaisemmin.

Talvipukeutuminen +15 asteessa tuntui aluksi oudolta, mutta jos suuren osan vuotta on +30-+40 astetta, on tuo +15 astetta jo vilpoinen. Luulen, että beihailaiset olisivat hämmentyneitä nähdessään Suomessa pakkasessa ulkona nukkuvia vauvoja. 

Ensimmäisenä talvena saatoimme kulkea sortseissamme ja t-paidoissamme sulassa sovussa toppavaatteiden seassa. Tämä talvi on ollut kylmempi, ja välillä hanskat ja pipot ovat olleet tarpeen. Asumme meren vieressä, ja tuuli puhaltaa mereltä usein kylmästi kuten kaikki meren lähellä asuvat tai aikaansa viettävät tietävät. 

Meidän talvemme on erilainen kuin Suomessa, mutta samalla tavalla se poikkeaa talvesta esimerkiksi Shanghaissa ja Pekingissä. 

 

Auringolta suojaava pukeutuminen 

Kiinassa ei näy auringonpalvojia. Erityisesti naiset eivät halua ruskettua vaan suojaavat itsensä auringolta kaikin keinoin. Kesällä hihat ja lahkeet ovat pitkiä. Lisäksi aurinkovarjoja näkyy paitsi kävelijöillä myös mopoilijoilla. 

Hihat vedetään mahdollisimman alas

Rannalla uimapuvut ovat peittäviä, eikä bikineitä näy lainkaan. Aikaa vietetään suurten varjojen alla, ja vain lapset puuhastelevat vedessä tai hiekalla. 

Varjon alla voi tehdä sitä mitä muuallakin
- töpöttää puhelinta

Syynä peittävään pukeutumiseen lienee vanha perinne. Ruskettuminen on merkki ulkotyöläisyydestä ja ruumiillisesta työstä. Kaupungissa asuva ei halua ruskettua ja siten näyttää raskasta, huonopalkkaista ja ei-arvostettua työtä tekevältä. 

Säältä suojaava perinteinen hattu

Ollessamme helmiostoksilla saimme kaupantekijäisiksi purkin voidetta, joka osoittautui ihoa vaalentavaksi voiteeksi. Vaaleutta korostetaan myös pukeutumisella. Hameiden kanssa käytetään usein hyvin vaaleita tai jopa valkoisia sukkahousuja. Suomessa valkoisia sukkahousuja näkee lähinnä lapsilla. 

 

Olen tarvinnut aurinkovarjoa kerran

Lenkkeilypukeutuminen 

Kiinassa lenkkeilijät jakaantuvat kahteen porukkaan. 

Toisiin voi törmätä aamulla rannalla. He ovat pukeutuneet sortseihin tai verryttelyhousuihin, t-paitoihin ja lenkkareihin. He juoksevat tai kävelevät reippaasti ja kuuntelevat usein musiikkia tai jotain muuta kuulokkeista. 

Toisiin voi törmätä missä vaan. He ovat pukeutuneet tavallisiin vaatteisiin, esimerkiksi hameeseen ja jakkuun tai paitaan ja suoriin housuihin. He kävelevät reippaasti tai vähemmän reippaasti ja kuuntelevat usein musiikkia tai jotain muuta ilman kuulokkeita. 

Varsinkin kotipihassa näkee usein näitä jälkimmäisiä lenkkeilijöitä. 

 

Naisellinen pukeutuminen 

Naiset pukeutuvat keskimäärin naisellisemmin kuin Suomessa. Voisi väittää, että se on helpompaa, kun ei ole puolta vuotta lunta, mutta ei se taida olla todellinen syy. 

Minun pukeutumiseni ei ole suuresti täällä muuttunut, ainoastaan värejä käytän enemmän, vaikka täällä on minullekin lämmin eikä tarvitse kolata lunta eikä tarpoa loskassa. Toki suuri osa naisista pukeutuu täälläkin enemmän mukavasti kuin tyylikkäästi.

Naisellinen pukeutuminen ei täällä tarkoita paljastavuutta. Hameet ovat yleensä vähintään polvipituisia ja paitojen ja mekkojen kaula-aukot ovat peittäviä. Talvisin saattaa joku pukeutua sukkahousuihin ja lyhyisiin sortseihin, mutta se on poikkeuksellista. 

Naisellisuus tulee hameista ja mekoista, kapeista vyötäröistä, vöistä ja väreistä ja kengistä. Pitkiä hiuksia näkee täällä kaikenikäisillä paljon enemmän kuin Suomessa. Suurimmalla osalla naisista on pitkät tai hyvin pitkät hiukset. 

 

Kauniita pukuja näkee usein

Korkokenkäpukeutuminen 

Korkokenkiä täällä näkee paljon. Niitä yhdistetään hameisiin ja mekkoihin, mutta myös yllättävämpiä yhdistelmiä löytyy. 

Olen istuskellut lukuisia tunteja paikallisessa sairaalassa ja mitäpä muuta siellä tekisi kuin katselisi ihmisiä. Korkokenkänaisilla saattaa olla hameen sijaan housut. Housut voivat olla farkut tai suorat housut mutta myös urheiluhousut tai verkkarit. 

Olen miettinyt, pitääkö osa korkokenkiä yltääkseen paremmin maahan mopoillessa, sillä naiset ovat täällä lyhempiä kuin Suomessa, mutta vastausta en ole saanut. 

 

Yhdistävä pukeutuminen 

Kaiken voi yhdistää kaikkeen. Korkokengät voi yhdistää verkkareihin. Suorat housut sopivat t-paitaan ja kauluspaita verkkarihousuihin. Sandaaleja voi pitää minkä asun kanssa tahansa. Koska miksei. 

Kaikki sopii kaiken ikäisille. Velouria voivat pitää pienet lapset, nuoret tytöt, aikuiset naiset ja vanhukset. Miehillä sitä näkee vähemmän. Nallepaitoja ja kukkakuoseja tai muita vastaavia näkee kaiken ikäisillä naisilla. 

 

Pari erikoisuutta 

Oletteko kuulleet puhuttavan Pekingin bikineistä? Tai miesbikineistä? Pekingin bikineillä tarkoitetaan sitä, kun miehet rullaavat paitansa kainaloon saakka. He siis kulkevat maha paljaana kaduilla ja pihoilla. Kaikenlaiset mahat. Kaikenikäiset mahat. 

Olen kuullut, että Pekingin bikinit on nykyisin kielletty Pekingissä, mutta Beihaissa tällaisia kieltoja ei ole tai ei noudateta. Miestäni olen ehdottomasti kieltänyt pukeutumasta tämän muodin mukaisesti. 

Toinen erikoisuus on yöpuvun julkinen käyttö. Yöpukuja näkee paitsi omassa pihassa myös yleisillä katuosuuksilla. Ne lisääntyvät iltaa kohden, mutta tänään päivälenkillä tuli vastaan nainen yöpuvussa. 

Yöpukuja julkisessa käytössä käyttävät yleensä vain aikuiset. Tyyliltään ne ovat aina kaksiosaisia ja pitkähihaisia ja –lahkeisia. Yöpuvun päiväkäyttöikä on parikymppisestä ylöspäin. Minusta on juuri ja juuri viemään roskat yöpuvussa.

Jotain samaa, hääpuvut 

Toivepostaus: Kaukana on kaukana omista ihmisistä

Kyselin vuosi sitten teiltä kirjoitustoiveita. Korona tuli toivepostauksen väliin, mutta jatkan niitä nyt. Tässä vihdoin kirjoitus yksinäisyydestä, ajankulusta ja yhteydenpidosta. 

Yksinäisyydestä 

Itsenäisyyspäivänä kaikki Beihain suomalaiset kokoontuivat yhteiselle päivälliselle. Meitä oli kymmenen.  Viikko sitten kaksi suomalaista lähti takaisin Suomeen, joten porukka pieneni entisestään. 

Kun me tulimme tänne, täällä oli yli kaksinkertainen määrä suomalaisia nykyiseen verrattuna. Muutama vuosi sitten suomalaisia oli moninkertainen määrä. Olen kuullut juttuja yhteisistä juhlista ja päivällisistä, mutta nyt niihin ei enää riitä porukkaa. Koronan tuomat rajoitukset ovat vaikuttaneet myös vierailijoihin: viime vuonna täällä kävi lähes joka viikko vierailijoita, nyt täällä ei käy kukaan. 

Suomalaisten lisäksi Beihaissa on muutamia kymmeniä ei-aasialaisia, joista muutamaa näemme silloin tällöin. Tiedän, että esimerkiksi Shanghaissa ja Pekingissä on vireä kansainvälinen yhteisö ja sen lisäksi toimiva suomalainen yhteisö. Mieheni työ on kuitenkin tässä pienessä 1,8 miljoonan ihmisen kylässä, joten me olemme täällä ja elämme näillä ehdoilla.

Päivisin näen joskus muita ihmisiä, mutta enimmäkseen olen yksin. Sinänsä viihdyn hyvin yksin, olen mielelläni yksin myös Suomessa. Joskus kuitenkin kaipaan yhteyttä muihin enemmän kuin siihen on täällä mahdollisuus. 

Kaipaan paitsi perhettä ja ystäviä myös työkavereita. Varsinkin alussa kaipasin töihin yllättävän paljon. Työ antaa elämään mielekkyyttä ja rahaa, mutta siinä sivussa myös tärkeitä kontakteja muihin. Työhön paluuseen asti elämän sisältö pitää saada muualta.  

 

Ajan käytöstä 

Ilman työtä ja Suomen harrastuksia arkipäiviin on pitänyt luoda erilainen rytmi. Viime syksynä aloitin kutomisen, ja sukkia ja lapasia kertyikin puolelle suvulle. 

Opettelin myös uimaan läheisen hotellin uima-altaalla, ja entisen räpiköinnin sijaan se sujuu nyt kohtuullisesti. Allas ei kuitenkaan ole lämmitetty, ja koska talvi on tullut myös Beihaihin, uiminen on pitänyt jättää odottamaan kevättä. Siihen asti kun vesi oli noin +20 asteista, uiminen oli vielä miellyttävää. Ruuhkaa ei uima-altaalla ole ollut koko syyskauden aikana, vesi on ollut kiinalaisille liian kylmää jo pitkään. 

Teen salitreenin jokaisena arkipäivänä, lisäksi käyn kävelyllä joko yksin päivällä tai illalla mieheni kanssa. Kaikesta kannattaa tehdä rutiini, muuten asioiden siirtäminen on ihan yhtä helppoa kuin Suomessa. 

Kuntosalilla on täällä helppo käydä. Laskeudun portaita 20 kerrosta ja olen perillä. Sali on mieheni työpaikan työntekijöiden ja heidän perheidensä käytössä aamusta iltaan. Päivisin siellä ei ole muita kuin me kolme suomalaista naista, mikä on hyvä, koska salilla on vain yksi pieni huone. Tai enää me kaksi. Siellä on kuitenkin kaikki tarvittava, kun muistaa ottaa oman jumppakuminauhan mukaan. 

Opinnot ovat täyttäneet päiviäni ja luoneet aikatauluja. Onneksi opiskelu etänä onnistuu nykyään hyvin, kuten te kaikki varmasti tämän vuoden perusteella tiedätte. Olen tehnyt opintoni vähitellen loppuun ja valmistun vielä tänä vuonna. 

Olen osallistunut tämän syksyn ajan myös luovan kirjoittamisen jatko-opintoihin ja saanut uutta intoa ja oppia novellikokoelmaani ajatellen. 

Olin ajatellut näiden jälkeen pitää tauon opiskelusta, mutta kuin vahingossa ilmoittauduin monimediaisen luova kerronnan opintoihin ensi vuodeksi. Kevään opinnot ovat etäopintoja ja syksyn opinnot koronatilanteen salliessa lähiopintoja. 

Alkukesästä minun on tarkoitus palata Suomeen ja töihin. Silloin pääsen taas osaksi omien läheisten arkea. Siihen asti yhteydenpito sujuu muilla tavoilla. 

 

Yhteydenpidosta 

Viestien, puheluiden ja somen ansiosta unohdan joskus, että olemme kaukana. Ystävien ja perheen kanssa olen yhteydessä lähinnä viestien välityksellä. Tyttären soitot tuovat Suomen lähelle, ja monet tärkeät WhatsApp- ja Facebook-ryhmät saavat tuntemaan oloni osalliseksi. Myös tuttujen Facebook-päivitykset kertovat pienen siivun siitä, mitä heille kuuluu. 

Pitää vain muistaa, että elämme eri ajassa. Kun minä herään, suomalaiset tuttuni ovat täydessä unessa tai vasta menossa nukkumaan. Kun me olemme menossa nukkumaan, Suomessa päästään töistä. Minä pidän puhelimen ääniä öisin pois päältä, joten minulle voi huoletta laittaa viestejä milloin vain. 

Pidän yhteyttä ihmisiin aivan liian vähän, tämäkään ei ole erilaista kuin Suomessa. Aika vain kuluu, yleensä viikot vierivät ja vaihtuvat kuukausiksi ennen kuin huomaakaan. 

Täällä elämä on aika lailla samanlaista kuin ennen koronaa. Kuvista ja päivityksistä päätellen ihmisten tapaaminen on Suomessa edelleen rajallista, joten ehkä yhteydenpito olisi rajallista myös Suomessa.

Mielessä Suomen ihmiset sen sijaan ovat usein. Ja eläimet. Koiramme Siru on siskoni perheen luona hoidossa. Siellä se saa rapsutuksia kolmelta lapselta ja kahdelta aikuiselta ja ehkä muutamalta muulta. Minä saan kuulumisia ja kuvia, vaikkei se yhteisiä lenkkejä ja silityksiä korvaakaan.

 

Otan mielelläni vastaan lisää kirjoitusideoita. Listalla on jo kirjoitus köyhyydestä ja paikallisten ongelmista sekä ulkomailla asumisen vaikutuksesta mielenmaisemaan sekä luovuuteen.