Blogi on ollut hiljainen toukokuun alusta saakka. Silloin perhesyyt toivat minut yllättäen Suomeen ja olen täällä edelleen. Nyt olen täyttämässä viisumihakemusta, ja syyskuun puolivälissä minun on tarkoitus palata Kiinaan. Lentoja Shanghaihin on ollut harvakseltaan, mutta syyskuussa niitä on jo enemmän. Kiinassa odottaa hotellikarenteeni siinä kaupungissa, minne kone laskeutuu eli matka on tavallista paljon pitempi. Mieheni Olli-Pekka tuli Suomeen toukokuun lopussa ja lähti takaisin Kiinaan viime sunnuntaina. Nyt saatte kuulla Kiinaan paluusta hänen kertomanaan:
Kahden viikon koti
"Tätä tiistaista tarinaa
kirjoittaessani istun Shanghain Chongmingin alueella sijaitsevassa
karanteenihotellissa. Minut tuotiin tänne maanantaina suoraan Shanghain
lentokentältä. Hotelli on normaalin tasoinen kiinalainen hotelli, huoneen koko
on noin 20 m2.. Ilmastointi pelaa, onneksi, sillä lämpötila on yötä päivää noin +30 astetta. Minibaaria tai jääkaappia ei ole, vedenkeitin on. Huoneen varustelussa oli
pari yllätystä, kylpypyyhettä ei ollut lainkaan eikä minulla mukana, koska no, tiedättehän, sellaisen olettaa olevan hotellissa käytössä. Toinen erikoisuus oli varustepussi, jollaista ei hotellissa yleensä ole. Jos pyyhkeen haluaa, se on hankittava itse muualta, koska se ei sisälly tämän hotellin varustukseen. Assistenttini kautta minulle järjestyi pyyhe ja vähän hedelmiä. Erikoisvarustepussissa oli
kuumemittari, sumutepullo, desinfiointitabletteja, kasvomaski,
pumpulituppoja ja biologisesti vaarallisten aineiden hävittämiseen tarkoitettu
muovipussi.
 |
| Kokolattiamatoton lattia on helpompi puhdistaa |
 |
| Arpajaisista tuli perushuone |
Uusia rutiineja
Karanteeniohjeistus on
selkeä. Huoneesta ei saa poistua seuraavaan 14 vuorokauteen, rajana on
ulko-oven kynnys. Kukaan ei saa tulla huoneeseen, joten myös siivousvastuu on
itsellä. Kuume pitää mitata kahdesti päivässä, mieluiten
nielusta, kello 9:00 ja 14:00. Mittauksen tulos raportoidaan WeChatilla eli
Kiinan WhatsUp:lla lääkärille. Kuumemittari pitää desinfioida ohjeen mukaan desinfiointiliuoksella. Käytetyt pumpulitupot laitetaan
biologisesti vaarallisten aineiden hävityspussiin.
Ruokaa toimitetaan
kolmesti päivässä, aamiainen kello 9:00, lounas 11:30 ja päivällinen 17:30.
Lounas on normaalia kiinalaista tehdasruokailutason ruokaa eli keitettyä
riisiä, kasviksia ja jotain muuta höyrystämällä tai öljyssä wokkamalla tehtyä.
Sillä kyllä elää, joten nyt sitten syödään elääkseen eikä eletä syödäkseen. Kuvissa on ruokatoimitukset odottamassa nälkäisiä ja esimerkki itse annoksista.
 |
| Kohtalotovereita on vaikkei heitä näekään |
 |
| Bon appetit! |
 |
| Houkutteleeko? |
 |
| Lisää herkkuja |
 |
| Perusruokaa perushuoneessa |
Mitä muuta karanteenissa
voi tehdä? Töpöttää kännykkää tai räplätä läppäriä tai lukea tai kuunnella
äänikirjoja, jutella vaimon kanssa tai katsella alla olevassa kuvassa olevaa maisemaa. Paitsi, että koska ollaan kiinalaisten tietoliikennerajoitusten
äärellä, YouTubet, Facebookit ja kaikki Googleen liittyvä on blokattu pois
käytöstä kuten myös paljon muutakin netin sisältöä, joten käytännön valikoima
on hieman kapea. VPN:ää voi yrittää käyttää, mutta suurin osa niiden serveristä
on myös blokattu pois, joten ei niistä paljon apua ole. Onneksi tai epäonneksi
tuo töihin liittyvä tietoliikenne toimii, joten etäkokoukset ja läppärin muu käyttö
niihin liittyen sujuu ihan hyvin. Mutta tuota maisemaa voi katsella rajoituksetta.
 |
| Kaikilla ei ole edes tällaista näkymää |
Hotellikaranteenia ennen oli pari mutkaa
Tästä tarinasta puuttuu
alku, joten avataan sitä hieman. Olen tullut
Kiinaan töihin 2019 huhtikuussa. Elämä sujui Kiinan normaalisti tammikuuhun saakka, mutta sitten korona alkoi vaikuttaa kaikkeen elämään. Lensin Suomeen toukokuun lopussa. Maasta pääsee pois, toukokuussa oli yksi suora lento Kiinasta Helsinkiin viikoittain (nyt niitä taitaa olla jo
kolmena päivänä viikossa). Suomen päässä ei paljon tulemisista ja menemisistä
kyselty, vaan menin suoraan jatkolennolle ja kahden viikon vapaaehtoiseen karanteeniin.
Kun lähdin Kiinasta, voimassa oli kaikkia ulkomaalaisia eli myös meitä pitkän oleskeluluvan omaavia koskeva paluukielto. Paluuajankohdasta ei silloin ollut mitään tietoa. Kesäkuussa
tuli tieto, että paikallisen maakunnan johdon puoltolausunnolla asiantuntijan
roolissa oleva ulkomaalainen voisi päästä perheineen takaisin Kiinaan. Paikallishallinnosta
tuli puoltopäätös kolme viikkoa myöhemmin. Sen jälkeen laitoin uuden viisumihakemuksen sisään Suomen Kiinan viisumikeskukseen ja voila, paluuviisumi oli voimassa.
Samalla tietysti peruttiin vanhat oleskelu- ja työluvat, joten nekin
pitää hakea uudelleen. Ja tuo koko homma on muuten aika monta lappua ja leimaa
ja valokuvaa.
Palataanpa takaisin
alkuun. Lensin Finnairin koneella Oulusta Helsinkiin, Helsingissä kuusi tuntia
odottamista ja jatkolento Juneyaolla Shanghaihin. Hesan kentän non-shengen alueella ei
ollut auki muita paikkoja kuin R-kioski, kotimaan terminaalissa sentään pari
kahvilaa, kioskia ja joku tax free -myymäläkin. Ensimmäiset 4 tuntia kului kotimaan
terminaalin puolella ja sitten menin normaalin passintarkastuksen kautta lähes tyhjään
kansainväliseen terminaaliin. Koneeseen nousun lähestyessä paikalle
saapui muutama muukin matkustaja ja arvioni mukaan Boing 787 koneeseen nousi
noin 100 – 120 matkustajaa, joista kiinalaisia oli vähän yli sata. Portilla tarkastettiin
passit, viisumit ja Shanghain vaatimat terveystietoapin koodit. Matka sujui
maski päällä. Tarjoiluna businessluokassa oli koronarajoitusten takia papupurkki, suolakeksejä, pari kiinalaista
pullaa, pari pientä pussia suolapähkinöitä ja vettä. Lisäksi tarjoiltiin kahvia
ja virvoitusjuomia pyynnöstä. Lentohenkilökunta piti kokohaalareita,
kasvomaskeja ja silmäsuojia. Itse lento sujui elokuvia katsellessa ja laskua
odotellessa.
 |
| Mahtaakohan helteellä hikoiluttaa? |
Lennon aikataulu piti ja kentällä olin 6:30, portilla 6:45, koronatestissä 7:30, passintarkastusksessa 7:45,
laukkuja odottamassa tuloaulassa 8:15, bussissa 8:45 ja karanteenihotellissa
11:00. Eli mihin meni neljä ja puolituntia? Kun joka paikassa vähän säädetään
ja kymmenet ihmiset tarkastavat paperit ja terveysapin tiedot useaan kertaan matkan aikana. Lisäksi jokaiselle tarkastuspisteelle jonotetaan. Kentällä kuljettiin
aitojen rajaamana yhtä reittiä pitkin kuten Ikeassa. Sillä erotuksella, että
joka paikassa on ihmisiä valvomassa, ettet vaan eksy. Koneesta ei pääse ulos,
jos ei ole apissa terveystiedot kohdallaan, passintarkastukseen ei pääse ilman
todistusta kentällä otetusta koronatestistä ja karanteenikuljetukseen ei pääse,
jos ei ole ladannut uutta appia ja syöttänyt perustietoja sinne. Hauskinta
tässä on, että kaikissa lapuissa ja apeissa kysytään ihan samat asiat, ei oikeastaan
mitään lisäinformaatiota, vaan nimi, passinumero, viisuminumero, lennonnumero,
mihin pisteeseen olet matkalla, missä maassa olet ollut viimeisen 14
vuorokauden aikana ja onko sinulla kuumetta tai muita sairauksien oireita
Koronatesti otetiin eilen,
kolmella puikolla, kummastakin sieraimesta ja nielusta, tekniikalla tökkää
puikko sisään, odota 10 sekuntia, pyöritä puikkoa nenässä tai nielussa kuin
helikopterin roottoria 5 sekuntia ja sitten näyte talteen putkiloon. Myönnän
että kokemus ei ole miellyttävä vaan enemmänkin aiheutti oksennusreaktion ja
veden silmistä valumisen. Taidan siis olla herkkis. Ja viiden päivän päästä
sama odottaa vielä täällä hotellilla. Ensimmäisen testin tulokset kerrottiin jo
kaikille, eli koneessa olijoilla ei ollut kenelläkään positiivista
testitulosta.
Aika asettua asumaan
Jäljellä on kolmetoista
päivää hotellikaranteenia, koronatesti ja sitten kun olen oletettavasti elokuun 11. päivä nykyisessä
kotikaupungissani Beihaissa, edessä on 14 vuorokautta kotikaranteenia. Tähän on
syynä paikalliset määräykset, joita ei muualla Kiinassa ole eli ulkomailta
tullessa valtion virallisen 14 vuorokauden karanteenin lisäksi Beihaissa pitää
olla karanteenissa toiset 14 vuorokautta. Tässä meni sitten elokuu nopeasti ja
helposti neljän seinän sisällä. Tai no onko se helppoa, jää nähtäväksi."
