Syödä elääkseen vai elää syödäkseen?

Olen aina ollut enemmän elääkseen syöjä kuin syödäkseen eläjä. Kiinassa ja kiinalaisille ruoka merkitsee paljon. Nǐ chī fàn le ma? kysymys tarkoittaa Oletko syönyt? Sillä voi myös korvata tervehdyksen Hyvää päivää! Tällöin siihen vastataan joko Wǒ chī fàn le eli Olen syönyt tai Wǒ méi yǒu chī fàn eli en ole syönyt. Wǒ on minä, nǐ sinä, chī on syödä, fàn on ruoka, le on menneen muodon ilmaisu, méi on kieltosana, yǒu ilmaisee omistusta ja ma on kysymyssana. 

Kiinalaiset rakastavat ruokaa

Mutta takaisin syömiseen. Ruoka näkyy ja tuoksuu täällä kaikkialla. Syöminen ja ruoka on täällä minulle tärkeämpää kuin Suomessa. Hedelmät ja vihannekset ovat täällä hyviä ja halpoja verrattuna Suomeen. Ne ovat tuoreita ja valikoima on laaja jopa pienissä kaupoissa. Olen ehtinyt tutustua vain pieneen osaan kasviksista ja hedelmistä ja ennen kaikkea siihen miten ja mihin niitä voi käyttää. Aloitan päiväni hedelmillä ja yleensä myös lopetan. Kuvissa on välähdyksiä siitä, mitä wǒ chī fàn le.

Ensimmäisissä kuvissa on rambutaanipuun hedelmiä. Rambutaani kasvaa luonnonvaraisena Malesiassa ja viljeltynä muun muassa Afrikassa ja Aasiassa. Hedelmän pinta on piikkinen ja hedelmäliha on makea ja hiukan hapan. Tämä on harvinaisempaa herkkua. Jokapäiväisempiä hedelmiä kodissamme ovat banaani, viinirypäle, mango, kiivi ja omenapäärynä tai päärynäomena. Ehkä suurin ruokarakkauteni täällä oli tuore mango. Olen syönyt sitä aikaisemmin vain säilykkeenä tai soseena. Mango maistuu juuri niin makoisalta kuin kuvitella saattaa!

Beihain ruokakulttuuri

Beihai on merenrantakaupunkina tunnettu monipuolisista mereneläväherkuistaan. Osteri on meressä elävä simpukoihin ja edelleen nilviäisiin kuuluva heimo, joiden ylivoimaisesti suurin tuottajamaa on Kiina. Saimme lahjaksi läjän ostereita, mutta meillä ei ollut mitään käsitystä mitä niille pitäisi tehdä. Alusta eli ostereiden huuhtelusta ja aukaisusta selvisimme nettivideon avulla. Kiinalainen tuttava tuli avuksi näyttämään mitä ostereille seuraavaksi tehdään.

Avatut osterit maustettiin reilulla määrällä valkosipulimurskaa ja pienenemmällä määrällä tuoretta inkivääriä. Osa ostereista sai mausteeksi myös chiliä.

Osterit grillattiin parvekkeella. Muutama minuutti tulikuumassa grillissä oli riittävästi.

Osterit nautittiin oman maun mukaan joko puna- tai valkoviinin kanssa. Osterin maku tulee pitkälti mausteista kuten tietysti ruuan yleensäkin.

Osa ostereista valmistettiin pannulla. Mukana oli öljyn lisäksi tuoreita tomaatteja, soijaa sekä suolaa ja sokeria. Nämäkin osterit maistuivat hyvin ja olivat miedompia kuin grillatut.

Kotiruokaa

Alla on kuva arkiruuasta. Ensin laitan wokkipannuun kaikkia kasviksia, mitä jääkaapista löytyy eli yleensä vihreitä papuja, tomaattia, kurkkua, paprikaa, sipulia ja chilipaprikaa. Sekaan laitan joko pekonia, kanaa, possua tai vaikka makkaraa kuten kuvassa. Lisukkeena on riisiä, nuudeleita tai joskus perunoita. Puikoilla syöminen sujuu hyvin. Kotoa löytyy kyllä haarukat ja veitsetkin, mutta käytän mieluummin puikkoja. Ne hidastavat syömistahtia ja voin vieläkin nautinnollisemmin elää syödäkseni. Kaikki jotka tuntevat minut hyvin, saattavat hymyillä, kun lukevat MINULTA ruuanlaittopäivityksen. 

Passittomana passissa Beihaissa

Ulkomaille muutto on aina matka jo ennen varsinaista muuttoa. Meidän matkamme alkoi jo viime joulukuussa, kun teimme päätöksen Kiinaan lähdöstä. Monenlaisia paperihommia ja muita järjestelyjä on pitänyt tehdä ja on tehty meidän puolestamme.

Viisumeita ja muita papereita

Kiinaan menijä tarvitsee viisumin. Viime syyskuusta lähtien viisumihakemusta varten on pitänyt käydä Kiinan viisumipalvelukeskuksessa Helsingissä jättämässä biometriset tunnisteet eli sormenjäljet. Nämä tunnisteet vaaditaan kaikilta 14–70-vuotiailta, ja ne ovat voimassa 5 vuotta. Tämä vaihe oli meillä jo viime vuoden puolella ennen ensimmäistä matkaamme tänne. Sormenjälkien lisäksi viisumia varten täytetään hakemus, jossa kysytään laajasti hakijan ja perheen tietoja. Viisumin myöntää konsulaatti.

Tammikuussa aloitimme kiinan kielen opiskelun. Koko kevään meillä kävi kiinalainen nainen opettamassa tätä kiehtovaa kieltä. Nǐ hǎo lienee monelle tuttu tervehdys. Tervehdys koostuu kahdesta sanasta, sinua tarkoittavasta nǐ-sanasta ja hyvää tarkoittavasta hǎo-sanasta. Vaikka olla-verbiä ei kirjoiteta näkyviin kuten kiinan kielessä ei useinkaan kirjoiteta, se on siellä. Nämä kaksi sanaa tarkoittavat siis oikeastaan lausetta: sinä olet hyvä. Sanan päällä oleva merkki antaa vinkin siitä, miten sana lausutaan.

Tälle matkalle lähtiessäni hain uuden passin, koska entinen oli umpeutumassa vuoden lopussa ja uuden viisumin, joka oikeuttaa väliaikaiseen oleskelun täällä. Viisumi on painettuna passiin, joten passin mukana kulkee kaikki tarvittava. Passia täällä kysytään esimerkiksi hotelleissa. Siitä otettiin kopio myös hotellin uima-altaalle kausilippua ostettaessa. Tavallisessa arjessa passia ei tarvitse kuljettaa mukana, mutta kuva passista ja viisumista on hyvä olla mukana. Puhelinta täällä tarvitsee esimerkiksi kaupassa ja ravintolassa maksaessa. Lompakko ja pankkikortti ovat sen sijaan lähes hyödyttömiä.

Tiistaina minulle haettiin oleskelulupaa. Tämä olisi ollut hankalaa ilman kiinalaista avustajaa - englannin kieltä täällä osataan hyvin rajatusti. Minun osuudekseni jäi käydä valokuvattavana kahteen kertaan Kiinan siirtolaisvirastossa ja kirjaamassa ylös nimeni ja puhelinnumeroni sekä allekirjoittamassa hakemus. Oleskeluluvan pitäisi tulla kahden viikon päästä. Nyt olen passiton siihen saakka.

Paitsi käytännön asioita, elämä on ollut myös kuumuutta ja kosteutta, hyvää mausteista ruokaa, ihmisiä ja liikuntaa. Aloitin muutama päivä sitten ajoharjoitukset skootterilla kotitalon parkkihallissa. Viikonloppuna pitäisi uskaltautua liikenteen vilinään. Eilen saimme ison kasan ostereita, ja huomenna meidän kiinalainen tuttavamme on tulossa valmistamaan niistä ruokaa. Lupaan kertoa siitä teille seuraavalla kerralla. Zàijiàn! See you!

Sateenvarjoja läheisen ravintolakadun yllä

Suurin osa ihmisistä asuu kerrostaloissa

Läheisen hotellin ruohonleikkurit 

22 tuntia kotiovelta kotiovelle

Istun Ikean sohvalla. Lähdimme Suomesta reilu vuorokausi sitten. Kiinan kodissamme on Ikean kalusteet ja astiat. Asunnon ulkopuolella, Beihain katukuvassa, länsimaalaisuus ei juuri näy. Mikähän meitä odottaa?

Maalis-huhtikuun lomailun perusteella tiesin, minne tulen. Ulkoa kuuluu tööttäyksiä ja muita autojen ääniä. Talomme edessä oleva rakennustyömaa on kasvanut kolmen kuukauden aikana usealla kerroksella. Tiedän, että rakentaminen ei taukoa iltaisin eikä viikonloppuisin, mutta myös sen, että rakentamisen ääniin tottuu.

Kauas on pitkä matka

Matka alkoi eilen klo 13 Oulun lentokentältä ja jatkui klo 17 Helsingistä Guangzhouhun. Kiinassa olimme tänään klo 7.30 paikallista aikaa. Maahantuloon liittyvät lentokenttämuodollisuudet, joihin kuuluu kahteen kertaan otetut sormenjäljet sekä passin ja viisumin tarkastus, ovat jo tulleet tutuiksi. Tänään jono oli erityisen pitkä, mutta jonottajat olivat kärsivällisiä kuten Kiinassa yleensä. Guangzhousta lensimme Nanninkiin, joka on Guangxin pääkaupunki. Tämä lento oli lyhyt, olemmehan useamman kerran lentäneet maan sisällä vielä neljäkin tuntia. 

Nanningin lentokentällä meitä odotti tuttu, hymyilevä autonkuljettaja, jonka kyydissä tulimme viimeiset 226 kilometriä n. 7000 kilometrin kotimatkastamme. Lentokentällä meitä odotti myös kuuma ja kostea ilma, lämpötila oli +32 astetta. Tiesin, että täällä on tähän aikaan vuodesta kuuma, mutta kosteus tekee kuumuudesta tottumattomalle vielä raskaampaa. 

Uuden edessä

Kello on 18 ja pian alkaa pimetä.  Elämme täällä 5 tuntia Suomen aikaa edellä. Ranteessa oleva kelloni näyttää vielä Suomen aikaa. Työpäivä on siellä kaukana kotona vasta vähän yli puolen välin. Istun Ikean sohvalla ja katselen kotiamme. Mietin, miltä tämä tuntuu ja miltä pitäisi tuntua? Tuntuuko tämä kodilta? Vieraalta? En tiedä vielä.  

Kuvat: Näkymiä 25. kerroksen parvekkeeltamme

Haluatko hypätä matkalaukkuuni?

Lähtö Kiinaan, tarkemmin Beihaihin, on jo lähellä. Ensi keskiviikkona lennämme Oulusta Helsinkiin ja Helsingistä edelleen Kantoniin. Torstaina on jäljellä vielä lyhyt maan sisäinen lento ja kolmen tunnin automatka uuteen kotiin. Matka kotiovelta kotiovelle kestää noin vuorokauden. 

Lähtökuopissa

On aika aloittaa pakkaaminen. Tai oikeastaan suurin osa tavaroista lähti lentorahtina tiistaina, ne saapuvat perille viikko pari meidän jälkeen. 

On aika aloittaa punaisen matkalaukun pakkaaminen. Se laukku hankittiin maaliskuussa, kun kävin ensimmäisen kerran Beihaissa. Silloin lomailin siellä 3,5 viikkoa. Nyt tarkoituksena on mennä sinne asumaan. 

Lentorahtitavaroita pakatessa huomasin, etten olen kovin kiintynyt tavaroihin. Mukaan halusin lähinnä vaatteita. Länsimaalaiset ovat keskimäärin pitempiä ja muutenkin isompia kuin kiinalaiset, joten vaatteita ja erityisesti kenkiä kannattaa pakata täältä mukaan. 

Ajatukset siellä ja täällä

Beihai on prefektuuritason kaupunki Guangxin zhuangien autonomisen alueen eteläosassa. Parvekkeeltamme näkyy Etelä-Kiinan meri. Beihain väkimäärä on noin 1,5 miljoonaa, mikä on suomalaisittain paljon mutta kiinalaisittain vähän. Länsimaalaisia Beihaissa on noin 70 eli 0,0004 prosenttia. Herätämme siis huomiota katukuvassa. 

Koti on pian jätettävä.  Lämpimästä kesästä johtuen vadelmia ja viinimarjoja on jo voinut kerätä. Omenat eivät ehdi kypsyä. Paljon muutakin on jätettävä kesken ja taakse. 

Kotipihan omenat näyttävät Suomelta