Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinalainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kiinalainen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. marraskuuta 2020

Voihan sitä noinkin ajatella

Kun kävelen tai mopoilen, pitää ottaa huomioon, että kuka tahansa saattaa pysähtyä keskelle tietä. Myös autot saattavat pysähtyä keskelle kaistaa, mikäli kuljettaja tai kyytiläinen menee ostamaan jotakin tien varren kojusta tai kuvaamaan upeaa auringonlaskua. Saatan ajella rauhassa, ja sitten vaan yhtäkkiä joku tönöttää edessä. Koska halusi pysähtyä juuri siihen. Minä ja muut kierrämme hänet ja jatkamme matkaa. Jos minä pysähdyn, menen tien reunaan, mutta voihan sitä keskelle tietäkin pysähtyä.  

Iltakävelyllä edessä kävelee nainen. Mietin, ohittaisinko oikealta vai vasemmalta. Hän kävelee kultaista keskitietä, joten samapa tuo. Minulla ei tulisi mieleenkään kävellä yleisellä kadulla keskellä tietä, mutta voihan sitä tietysti kävellä tien keskelläkin. 

Kaksi, kolme tai neljä ihmistä kävelee rinnakkain kadulla. Kun olen heidän kohdallaan, reunimmainen saattaa väistää hieman, että mahdun juuri ja juuri ohi. Takaapäin tällaisen porukan ohittaminen on hankalampaa. Täytyy koukata autotien kautta tai rannalla reunakiveyksen vierestä. Tai kävellä kiltisti perässä, mikä on minulle vaikeaa, koska täällä harvoin kukaan kävelee riittävän reippaasti. 

Odotan kassalla vuoroani. Edellinen on saanut laitettua tavaransa hihnalle. Yhtäkkiä takaa tulee mies pussin kanssa ja jää seisomaan meidän väliin. Hän ei puhu kenellekään mitään. Hän ojentaa pussinsa kassalle, ja kassa ottaa häneltä maksun. Sitten jatkuu ensimmäisen asiakkaan palvelu ja sitten meidän. En tiedä, mitä tapahtui, mutta voihan noinkin tietysti tehdä. 

Hedelmänpunnitsijan luona on yleensä ruuhkaa. Aluksi seisoimme kiltisti omalla paikallemme ja odotimme vuoroamme. Oikealta ja vasemmalta tuli käsiä, joissa roikkui pusseja, ja punnitsija otti niitä vastaan. Opimme työntämään kätemme samaan soppaan, kun tajusimme, että niin ei paitsi voi vaan myös kannattaa tehdä. 

Olen käynyt muutaman kerran paikallisessa sairaalassa. Kun viimeksi olin lääkärin vastaanotolla, samaan huoneeseen tuli seuraava potilas odottamaan. Hän vain istahti seinustalla olevaan tuoliin ja odotti omaa vuoroaan. Tällä hän luultavasti halusi varmistaa sen, että kukaan ei ehdi väliin. Kun potilaan asioista puhutaan, vieressä tai avonaisen oven takana on ihmisiä odottamassa. He varmasti kuulevat kaiken. Luulen, ettei heitä kuitenkaan kiinnosta muu kuin se, että he pääsevät seuraavaksi sisälle. 

Kiina on mielenkiintoinen yhdistelmä yhteistä ja yksityistä. Ihmisiä on niin paljon, että sääntöjen on hyvä olla tiukkoja. Esimerkiksi korona olisi karannut täällä täysin hallinasta ilman tarkkoja määräyksiä. Toisaalta ihmiset ajattelevat monessa asiassa vain omaa ja perheen etua. He tekevät, mitä tahtovat, eivätkä ajattele mitä muut ajattelevat. Eikä kukaan kovin paljon välitä siitä, mitä joku muu tekee. Minua on monta kertaa auttanut ajatus, että voihan sitä noinkin ajatella.


Sulassa sovussa lautalla

Shanghaihin mahtuu kulkijoita

Turvavälejä ei yleensä käytetä, muutenhan joku mahtuisi väliin

Suojatie on monesti kosmeettinen

Autotielle mahtuu monenlaista kulkijaa

Beihaissakin saa välillä kulkea lähes yksin 

 

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Kun ei sovi kaavaan

Suomessa olen 173 senttisenä hieman pitempi kuin naiset keskimäärin. Hiukseni ovat hiekanruskat kuten suurimmalla osalla suomalaisista, ja silmäni ovat vihreät. Suomen katukuvassa en erotu muista. 


Kun ei sovikaan kaavaan


Beihaissa erotun. Minun pituisia ihmisiä näkyy kyllä välillä, mutta ne ovat kaikki miehiä. Kiinassa ihmiset ovat mustatukkaisia ja ruskeasilmäisiä. Naisilla näkyy aika paljon värjättyjä hiuksia. Väri on tällöin yleensä keskiruskeaa tummempi. Punaista saatikka sokkivärejä ei täällä juuri näy. Tiedän, että Pohjois-Kiinassa on jonkin verran sinisilmäisiä ihmisiä, mutta toistaiseksi tämä on minulle vain urbaani legenda. Tatuointeja näkyy hyvin harvoin, lävistyksiä en ole nähnyt kenelläkään.

Beihailaiset naiset ovat pieniä ja siroja, ylipainoisia on hyvin harvassa. Olen Suomessa kokoa M, täällä sopivat sortsit ovat kokoa L tai XL. Kenkäkokoni on 39, sitä kokoa ei täällä yleensä kaupoissa ole. Naiset käyttävät usein korkokenkiä. Miltähän minä näyttäisin täällä  korkokengissä?

Erottumiseen tottuu. Aluksi huomasin jatkuvat katseet, joita sain osakseni. Meitä tuijotetaan, kuvataan, osoitetaan sormella, meille nauretaan. Nuoret huutelevat "helouta". Nyt en juurikaan kiinnitä huomiota huomioon. En kuitenkaan koskaan voi sulautua tänne, olla huomaamaton, siihen olen liian erilainen. 

Asumisen ensiaskeleet


Olen ollut Kiinassa vähän yli kolme viikkoa. Elämä on arkea. Erilaista kuin Suomessa mutta arkea. Olen saanut oleskeluluvan ja pankkitilin, joten elämä on käynyt helpommaksi. Olen uskaltautunut hyppäämään skootterin selkään ja ajanut ensimmäiset sata kilometriä. Liikenne ansaitsee oman postauksensa. Ehkä sen vuoro on seuraavaksi.

Alla olevissa kuvissa on kukkia tämän päivän kävelylenkiltä. Viimeinen kuva on otettu katoksesta, jonne pakenimme sadetta. Sade tyhjensi kadut paikallisista, jäljelle jäimme vain me kolme suomalaista.