Kun heräsin, oli kaksikymmentäneljä tuntia jäljellä

On karanteenin kolmastoista päivä. Päivät ovat kuluneet sykleissä. Aluksi kaikki oli uutta, ja rutiineita piti hakea. Rutiinit muodostuivat kuitenkin nopeasti, ja niistä tuli tärkeitä. 

Minulla on ollut univaikeuksia jo Suomessa, ja nämä olosuhteet eivät ole niitä helpottaneet. Aamut ovat siksi yleensä alkaneet klo 04-06 maissa. Olen juonut kupin pikakahvia ja lukenut viestit ja somepäivitykset. Olen tarkastanut aamupalaan asti gradua, koska aamulla olen näköjään virkeimmilläni. 

Aamupala ilmestyy oven taakse klo 07 jälkeen: tuojasta riippuu soittaako hän ovikelloa vai koputtaako hän. Osa ei tee kumpaakaan vaan vain jättää ruokapussit alustalle. Syön ikkunan ääressä ja katselen/kuuntelen edellisen illan BB-koosteen. En ole ikinä katsonut näin paljon BB:tä. Aamupala on päivän paras ateria, nautin joka suupalasta. 

Kahdeksalta mittaan lämmön ja merkitsen sen lapulle, jonka saimme tulopäivänä. Lämpö on pysytellyt alle 37 asteen. Mikäli se olisi yli 37.3 tai minulla olisi oireita, lääkäri luultavasti olisi yhteydessä. Kahdelta mittaan lämmön uudestaan ja ilmoitan molemmat lukemat skannaamalla WeChatin avulla lämpöilmoituskoodin. Lämmön lisäksi siinä kysytään oireista. 

Yhdentoista ja kahdentoista välillä tulee lounas ja seitsemäntoista maissa päivällinen. Ne eivät ole olleet kovin maistuvia. Yritän syödä noin puolet, enempään en pysty, vaikka tuntuukin hankalalta heittää ruokaa hukkaan. 

Muu aika on täytettävä jollakin. Olen kävellyt joka päivä 5 kilometriä. Se ja muu edestakaisin kuljeskelu riittää saamaan aktiivisuustavoitteen täyteen, tämä on ollut yllätys. Liikunta ei siis vaadi kovin suurta tilaa. Olen kutonut sukat ja aloittanut säärystimet, kirjoittanut ja lukenut, pessyt pyykkiä ja seurannut muita karenteenilaisia. 

Äänikirjoja olen kuunnellut paljon. Teen esseen lastenkirjallisuudesta, ja tämä on ollut hyvä aika kuunnella esseen vaatimat seitsemän kirjaa. Olen ollut iloisesti yllättynyt, että kirjalistan noin kahdestakymmenestä kirjasta ääni- tai e-kirjoina löytyy noin kymmenen. Minun ei tarvinnut tuoda mukanani muuta kuin teoriakirjat. 

Eilen otettiin 12. päivän koronatesti, joka oli tällä kertaa suusta otettava testi. Testi voisi olla kaikkea mahdollista suu-, nenä- tai verinäytetestiin tai näiden yhdistelmään. Meille sattui helppo vaihtoehto. Monet asiat ovat täällä sattumaa. 

Viimeiset kolme päivää ovat olleet pitkiä. Odotan poispääsyä, raitista ilmaa ja ihmisten näkemistä ja ruokaa ja kylmää olutta. Ja mieheni näkemistä. Olemme nähneet viimeksi 82 päivää sitten, ei sillä että laskisin päiviä vaikka laskenkin. 

Aamulla tuli soitto, ja sain kuulla, että minut haetaan huomenna kello 7.30 huoneesta. Aiemmin karanteeni kesti usein täydet 14 vuorokautta, mutta hotellikapasiteetti lienee äärirajoilla, ja huoneet täytyy saada samana päivänä seuraavien käyttöön. Neljä tuntia ennen 14 vuorokauden täyttymistä vapautuminen ei tietysti haittaa minua. Ei sillä, että laskisin tunteja vaikka laskenkin. Enää 20 tuntia. 

Minun huoneessani on luultavasti huomenna joku toinen. Hän kehittelee omat rutiininsa, ensin ihmetellen ja sitten tottuen. Ehkä hän katselee ulos minun ikkunastani ja istuu minun tuolissani juomassa kahvia tai luultavasti teetä. 

Vähäksi käy ennen kuin loppuu

 

Huone aurinkoparvekkeella

Seitsemän vuorokautta on kulunut. Viikko sitten lento oli laskeutunut, ja kävelin Shanghain kentällä pää vähän sekaisin nukkumattomuudesta ja siitä fiilisestä, että olen vihdoin täällä. Olen vihdoin täällä! 

Eristyksessä 

Bussi toi minut tähän hotelliin, ja suojapukuinen nainen saatteli minut huoneeseeni. Sen jälkeen en ole nähnyt ihmisiä, paitsi kerran vastapäisen huoneen naisen, kun nappasin ruokani oven ulkopuolelta ja muutaman kerran ovisilmästä suojapukuisen ruuantuojan. 

Kaipaan ihmisiä. Eilen kaipasin erityisen paljon puhetta. Kukaan ei ole puhunut minulle kasvokkain viikkoon. Ystävä lähetti videon, ja minä hymyilin sille täällä itsekseni. Iltapäivällä kävin pitkän ääniviestikeskustelun mieheni kanssa ja tyttäreni soitti illalla. Sitten oli taas hyvä eristäytyä. 

Huoneen kokoinen elämä

Aika kuluu hyvin ja nopeasti. Päiviin on tullut rutiini, mikä tekee niistä tylsiä mutta lohdullisia. Asiat toistuvat ja johtavat riittävän monen kierroksen jälkeen kotiutumiseen. Olen ollut virkavapaalla jo niin kauan, että hitaat rutiinit ovat tulleet tutuiksi. 

Elämä on tämän huoneen kokoinen. Huonetta ja hotellia ei voi valita. Lentokentällä määrätään, mihin mikäkin porukka menee. Minä satuin siihen porukkaan, jonka bussi toi tänne. Matkaa oli 30 minuuttia kentältä ja joitakin kilometrejä keskustasta. Jotkut ovat matkustaneet jopa kaksi tai kolmekin tuntia, minulla kävi siis tuuri. Hinta vaihtelee muutamasta satasesta noin viiteen sataan Renminbiin yöltä. Taso vaihtelee vielä enemmän, eikä aina korreloi hinnan kanssa. 

Parveke vai ei?

Luin vuosia sitten matkatoimiston esitteestä, että mikäli itselle sattuu varjoinen näkymä sisäpihalle ja naapuri saa merinäkymän, kannattaa olen iloinen naapurin aurinkoparvekkeesta. Kun tulin huoneeseen, minua jännitti, saanko parvekkeen. 

Tämä on tavallinen ihan kiva huone. Kokolattiamatto toisaalta vaientaa ääniä (ääniherkälle hyvä juttu), mutta toisaalta ei ole puhdistettavissa ja vaikuttaa hengitysilmaan. Huoneessa on lähes koko seinä kokoinen ikkuna, jonka edessä on koroke, jolla voi istua katselemassa maisemia ja ihmisiä, mutta ikkunaa ei voi avata. Ilmastointi on siksi pidettävä koko ajan voimakkaimmalla mahdollisella tai hengittäminen käy raskaaksi. Osalla karanteenilaisista ikkuna on teipattu tai se on sisäpihalle tai hotellin seinään, eivätkä he näe taivasta kahteen viikkoon. 

Ruoka on ihan hyvää, tiedän että monella on parempaa ja monella huonompaa. Voin tilata hedelmiä ja muita pakattuja ruokia, ja niitä toimitetaan kahdesti päivässä, joihinkin hotelleihin toimitetaan tavaraa kahdesti viikossa ja joihinkin ei ollenkaan. Minulla oli kylpypyyhe, joissakin on kolme tai ne vaihdetaan välillä, miehelläni ei ollut yhtäkään. 

Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on aurinkoparveke tuon ikkunan takia. Näkymä on ihana ja kaunis ja viihdyttävä. Päivisin voin katsella ihmisiä puuhissaan ja iltaisin suurkaupungin valoja. Ikkunastani näkyy Shanghai Financial Center Building, Oriental Pearl Tower (jonka läpinäkyvällä näköalalattialla kävelin seitsemän vuotta tietämättä, että tästä maasta tulisi joskus kotimaani) ja maailman toiseksi korkein rakennus Shanghai Tower. Tehdessäni päivälenkkiä voin nauttia puolet matkasta ulkomaisemasta ja puolet ruskeasta kokolattiamatosta. 

Tälle päivälle oli varattu pieni salmaripullo. Päivälenkin jälkeen avasin sen ja kaadoin Suomen erämaamökkielämään kuuluvaa juomaa retkikuppiin. Viimeinen viikko lähti käyntiin, viikon päästä olen ulkona ja hengitän syvään.

Korokkeella syön aamupalan, lounaan ja päivällisen

Keskellä näkyvät tekstissä mainitut tornit

Aamusta iltaan ikkunan ääressä

Enpä ole ennen ajatellut, miten iloinen voi olla taivaasta

 

Ylihuomenna on puolivälin aatto

Tänään on neljäs päivä. Ajanlasku on muuttunut hitaaksi. Aikaa lasketaan tunneissa, päivissä ja lopulta myös viikoissa. 

Rutiineita

Aamu alkaa kahdeksalta, jolloin pitää mitata lämpö. Aamupala odottaa silloin jo oven takana. Aamupalaksi on yleensä rasia puuroa ja rasia dumplingseja, maitoa tai pieni purkki jogurttia sekä kiinalainen pulla. Tänään oli nuudeleita ja olin pettynyt, koska aamupala on yleensä päivän ainoa ateria, joka syön kokonaan. En tykkää nuudeleista - aamulla.

 

Aamupäivällä kirjoitan gradua, jos olen nukkunut riittävästi. Neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen Kiinassa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä. 

Kahdeltatoista tulee lounas. Riisin lisäksi tulee jotain keitettyä kasvista ja lihaa/kalaa/äyriäisiä/tofua kolme komponenttia. Syön siitä kolmanneksen tai puolet ja sitten olen ihan täynnä.

Keskipäivällä kirjoitan gradua, jos olen nukkunut riittävästi. Neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen Kiinassa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä. 

Kahdelta pitää mitata lämpö ja kolmeen mennessä ilmoittaa molemmat lämmöt koodilla. Ilmoituskenttä on onneksi englanniksi, usein näin ei ole vaan asioita joutuu arpomaan. 

Iltapäivällä kirjoitan gradua, jos olen nukkunut riittävästi. Neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen myös Suomessa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä.

Viideltä tulee päivällinen. Sisältö on sama kuin lounaalla, ja syön sitä yhtä paljon kuin lounasta. 

Illalla neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen myös Suomessa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä. 

Nukkumaan menen yhdeksältä, jos en ole nukkunut edellisenä yönä ja yhdeltätoista jos olen nukkunut. Nyt joka toinen yö on mennyt nukkuessa ja joka toinen valvoessa, koska jet lag. 

Rytmi syö aikaa

Muita tärkeitä etappeja ovat joka toinen päivä ja viikonloppuna joka päivä juotava ylimääräinen kahvi, salmaripullo, jonka aion juoda puolivälin kunniaksi, kuulemani mukaan 12. päivä otettava covid-testi, jolloin tapaan ilmeisesti oikean ihmisen ja 14. päivä, jolloin minut päästetään (toivottavasti) ulos.

 

Eilen jaksoin aloittaa kuntoilun. Kävelin huoneessa viisi kilometriä. Täällä mahtuu tekemään 28 askeleen kierroksen, ja kello mittaa matkan, joten voin kuunnella äänikirjaa tai jotain tv-sarjaa. Tänään kuuntelin Tähdet tähdet tv-sarjan hiphop-jakson. 

Muuta ajankulua on pyykinpesu. Kuivuria ei tietysti ole eikä edes avattavaa ikkunaa, mutta pyykit kuivuvat yllättävän hyvin. Pidän kiinni päivärytmistä vaihtamalla aamulla päivävaatteet ja pysyttelemällä päivän pois sängystä. Toinen syy jälkimmäiseen on se, että samoissa lakanoissa on viihdyttävä kaksi viikkoa. 

Yhdessä yksin

Elämä soljuu hyvin ja helposti. Paitsi suomalaisten tuttujen viestit, minua auttaa todella paljon myös vertaistuki. Tämän saman ovat kokeneet mieheni ja Beihaissa asuvat tuttuni, joten he tietävät, mitä tämä on. Tapasin lisäksi Shanghain lentokentällä suomalaisen kohtalotoverin, joka asuu tässä samassa hotellissa mutta eri puolella käytävää. Tiedän siis, millainen takapihanäkymä on. Häneltä lainasin myös kirjoitukseni otsikon. 

Kuulun myös suomalaisten WeChatissa toimivaan karanteeniryhmään, joka on tällä hetkellä hiljainen, mutta tiedän, että siellä voi kysyä neuvoa karanteenissa olevilta ja jo olleilta. Kuulun myös kahteen suureen kansainväliseen WeChat-ryhmään, joissa saa paitsi neuvoja myös tukea. Meitä on paljon joka puolelta maailmaa. Näiden ryhmien suurin anti on ollut se, että jos ihmiset pärjäävät pienten taaperoiden kanssa kaksi viikkoa karanteenissa, minulla ei todellakaan ole mitään hätää. Niin kuin ei olekaan.

Olet tuhansien kilometrien päässä - toinen karanteeniviikko

Olli-Pekan karanteeni päättyy huomenna. Minun viisumihakemukseni toimitetaan ensi viikolla Helsingissä olevaan Kiinan viisumipalvelukeskukseen ja sitten odotan, myönnetäänkö minulle viisumi. Odotan myös sitä, salliiko Kiina Finnairin 11.9. päivän lennon laskeutua Shanghaihin. Sitä odottaessa saatte lukea Olli-Pekan toisesta karanteeniviikosta:

Yksi

”Kuinka kuluu multa maanantai, tämä mateleva maanantai. Oikeasti tänään on hieno päivä, karanteeniviikko kääntyi voiton puolelle, enää seitsemän vuorokautta jäljellä. Tätä pitää juhlia syömällä kokonainen pussi salmiakkia. Tällä voi varmistaa, että jos ei karanteeni verenpainetta nosta, niin ehkä sitten salmiakki sen tekee. Päivän perusrungossa ei ole mitään edellisen viikon normipäivästä poikkeavaa, vain kaksi hajahavaintoa, ilmastointi ja kaskaat. Tänään nimittäin huomasin, että keskipäivän lähestyessä ja ulkolämpötilan kohotessa viilennyksen teho laski. Huone on aavistuksen verran liian kuuma eli varmaan tuolla 25 asteen lähellä tai ylikin. Toinen asia on noiden kaskaiden äänen voimistuminen, nyt se kuuluu yllättävän kovaa huoneeseen asti. Kaskaiden, siis oletan, että ne on kaskaita, esiintymisen pitäisi olla äänekkäimmillään juuri ennen keskikesää, ei enää tähän aikaan. Olisko tämä lämpöaalto saanut nekin uudestaan siritykseen?

 

Kaksi

Emmä tiedä mitä tapahtuu, joku sotkee tätä asuntoa. Epäilen, että se on talonmiehen akka, tai ainakin siltä tuntuu, kun tajuaa, että ilmastoinnissakin on joku vaihtanut asetukset viilennykseltä auto-asentoon. Ilmankos kämppä ei viilene. Ja tuonkin hoksaamisen meni vuorokausi. Taitaa elinpiirin rajoittuneisuus rajoittaa myös omaa ajattelua. Tänään oli myös hyvä päivä tilata lisää hedelmiä ja pullotettua juomavettä, tällä tilauksella on tarkoitus pärjätä karanteenin päättymiseen asti. Puhelinkokousten ja muiden töiden lisäksi ajantäytehupiohjelmana on reilun tunnin pituinen erityisen lyhyen radan pitkän matkan kävely ja nyrkkipyykinpesu.

Piristää sekä mieltä että ruumista

 

Kolme

Ne tekee töitä sen eteen, sitä kaikki haluaa, että karanteenissa mahdolliset oireet havaitaan, ja tänään ilman oireita on oltu. Meillä Shanghain suomalaisilla karanteenilaisilla on vertaistukiryhmä WeChatissa.  Meitä on se likainen tusina omissa erityshotellihuoneissaan ympäri Shanghaita. Ryhmästä näkee, että karanteenihotellien taso vaihtelee laidasta laitaan, ja ruoka ym. käytännöt vaihtelevat myös aika tavalla. Pitää siis muistaa, että jos naapurilla on se aurinkoparveke loistavalla näköalalla ja itsellä näkyy ainoasta ikkunasta pilvenpiirtäjän rakennustyömaa, kannattaa olla onnellinen naapurin puolesta. Tämän keskiviikon viihdykkeen tarjosi paikallinen palokunta, joka saapui pillit puhkuen ja valot välkkyen tarkastamaan vastapäätä olevan rakennuksen palohälytystä. Muuten päivä on mennyt jo rutiiniksi muodostuneen kaavan mukaan, vähän kirjan tavaamista, puhelinta, muoviastiaruokailua, etäpalavereita ja lyhyen radan päiväkävely.

Neljä

Tänään on bileet, kaikki sileeks, sillä eka kymppi on takana ja jäljellä on neljä vaivaista vuorokautta. Jos totta puhutaan, tänään on ollut tylsä torstaipäivä. Normikokouksia huonojen yhteyksien äärellä, kiinalaisen kanttiinin perusruokaa, lukemista ja tunnin lenkki. Päivän suurin asia oli karanteenivalvojalta tullut uutinen nukleinihappotestiryhmän huomisaamuisesta liikkeellelähdöstä, joten käskivät odottamaan huoneessa. Hmm.. olinhan jo kerennyt suunnitella huomiselle karanteenipäivälle aamuostoksilla käymistä, pitkää lounasta ja illan baarikierrosta, mutta nyt joutuu jäämään sittenkin huoneeseen. Joka tapauksessa lintu tää kohta siivet levittää ja lentää pois.      

Viisi      

 

Pelkkiä varjoihmisiä kadut mustanaan ja silti hieno aamu, sillä avaruuspukuiset paikalliset oliot kävivät ovella ottamassa koronatestin. Tuloset tulokset saadaan huomenna. Oli muuten helppo testi, pikku sipaisu nielusta ja nenästä, ja sitten se oli ohi. Ja minulta kysyttiin, taas, että millä poistun karanteenihotellista ja, ups, voisitko mitata sen iltapäivälämmön, näin auringon laskiessa. Tänään tuli myös viesti, että jos on vihreän värinen koodi terveysapissa, niin kotikaupungissa ei tarvitse mennä kotikaranteeniin. Huh, hyvä juttu. Ja sitten puolituntia tuon jälkeen tuli toinen viesti, että punainen koodi muuttuu vihreäksi vasta 30 päivää maahan saapumisen jälkeen. Huh, huono juttu. Ja päätin kurkistaa, mitä apeissa näkyy, niitä on siis eri alueilla ja alustoilla omansa. Shanghain koodi, selkeästi punaisella, Beihain koodi, selkeästi vihreällä, olenko siis punavihreä vai värisokea? Odotellaan sinne maanantaille asti, niin näkee mikä väri on missäkin, kun karanteeni päättyy. Tänään löytyi myös lisää tekemistä, kun huomasin lattiaharjan huoneen oven vierestä lounasta noutaessani.  Pääsin poistamaan nuo mustat, suorat ja omia hiuksiani pidemmät hiukset lattialta pois.  Päivälliseksi oli etelä-kiinalainen herkku, kokonainen possu sorkka. Piti sitä vähän tutkia ja maistaa, mutta tuo varsinainen makuelämys jäi hyödyntämättä.  Odotat maailman loppua vain, se tulee kyllä, ei voi estää. Ja tulee se karanteeninkin loppu.

Elää syödäkseen...

vai syödä elääkseen?

 

Kuusi

Lauantai-iltana ravintolaan tarkoitus oli lähteä, mutta pelkkä negatiivinen koronatestin tulos ei vapauta karanteenista. Ja päivään lisätä ei voi mitään uutta kerrottavaa, muuten on liikaa edellisten päivien toistoa.

Seitsemän

 

Hullun hommaan, järjetöntä unelmaa, kuka eristyksen kautta paratiisiin päästä haluaa, siltä tuntuu myös sunnuntaina, kun päivä toistaa itseään jo ties monettako kertaa. Tänään alkoi mieltä ylentää huomisen aamupäivän toimintaohjeet, mistä päästä taloa ulos, mitä rappusia voi käyttää, hissiin voi tavarat laittaa, mutta sinne ei itse saa mennä. Enää 17 tuntia jäljellä. Jotenkin tulee mieleen tuo siviiliin pääsy tuolta armeijasta, jotain yhteistä on tunteessa. Onneksi tämä päiväni murmelina tai Tiivi-Taavi, uudestaan leikki loppuu kohta.  On muuten sellainen kokemus, että ei mielellään tätä kovin nopeasti toista, vaikka aikaa on ollut olla omien ajatuksiensa, enemmän kuin aikoihin. Ja tuohonhan sisältyy aina mahdollisuus ja riski.  Huomenna joutuu ottamaan taas käyttöön alla olevat tavarat. Kahteen viikkoon ei ole tarvinnut kenkiä eikä kauas katsomista helpottavia laseja. 

Muistatko milloin olet viimeksi ollut kaksi viikkoa ilman kenkiä?

 

Karanteenissa ei kauas tarvitse katsella 

Tälle viikolle kehittelin teemapäivämusiikkia eli valitsin yhden artistin tai yhtyeen, joka kunkin päivän aikana pääsääntöisesti kuuntelin. Tuon setin sisällöstä löytyy jokin pieni pätkä kunkin päivän tekstistä. Huomasitko ne kaikki? Kolmas nainen. Zen Cafe. Cheek. Freud, Marx, Engels & Jung. Kotiteollisuus. Mamba. Seminaarinmäen mieslaulajat.” 

Mikä on tulos, kun ihmiset noudattavat koronamääräyksiä?

Kun maailma oli vielä avoin

Vapautta rajoitetaan monella tavalla

Ennen ja jälkeen. Olemme olleet Suomen loman jälkeen yli kuukauden Kiinassa. Poikkeustilanne oli alkanut täällä kaksi viikkoa ennen paluutamme. Tähän kuukauteen on mahtunut monenlaista totuttelemista uuteen normaaliin. 

Maailma on välillä oman kodin kokoinen,
onneksi on mieluisa maisema

Korona on tappava, kohtuullisen helposti leviävä ja heikoimpiin iskevä. Lisäksi sen seuraukset yrityksille ja taloudelle tulevat olemaan mittavat. Se on pelottavaa. Pahin skenaarioni on toteutunut, korona on nyt myös Suomessa. Kiinan taistelu on ollut käynnissä monta kuukautta, nyt on muun maailman vuoro. Nyt ei voi enää muuta kuin minimoida vahingot.

Koronatoimet Kiinassa

Kiina sulki liikkeensä ja ravintolansa. Suljettuna ovat olleet kaikki liikkeet ruokakauppoja lukuun ottamatta. Ne ovat olleet pääosin auki koko ajan. Suljettuna ovat olleet kuntosalit, valtion virastot, parturit, kauneushoitolat, hierontapaikat.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön hengityssuojainpakon. Suojista kuulee monenlaista keskustelua. Todennäköisesti ne antavat ihmisille lähinnä henkisen suojan, kun voi tuntea tekevänsä jotain. Sairastuneiden on varmasti hyödyllistä käyttää suojia muiden turvaamiseksi. Täällä suojien käyttöä ei tarvitse valita tai olla valitsematta. Käytämme suojia, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön lämmönmittauksen. Lämpömme on tänään mitattu talon alueelta lähtiessämme ja palatessamme ja kauppaan mennessämme. Lämpömme mitataan, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt. Jokainen, jonka lämpö ylittää tietyn tason, koronatestataan tai laitetaan karanteeniin. 

Kiina otti koronan suhteen käyttöön liikkumisen rajoitukset. Kaikkea ylimääräistä liikkumista on kehotettu välttämään. Välillä saimme poistua talon alueelta vain kerran päivässä. Ne perheet, joissa on useampi henkilö, saivat yhteisen poistumisluvan. Jos perheen äiti meni töihin, kukaan muu perheestä ei liikkunut sen päivän aikana. Rajoitamme liikkumista, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Tämän lenkkimaaston paras puoli
on skootterittomuus

Kiina otti koronan suhteen käyttöön kulkemisen seurannan. Jokaisen on rekisteröitävä kulkemisensa kännykän seurantasovelluksella kotitalosta lähtiessä tai sinne palatessa, kauppaan mennessä ja ravintoissa, oikeastaan menipä mihin tahansa. Sovelluksen vihreä väri kertoo siitä, että henkilö ei ole käynyt kahteen viikkoon "koronapositiivisilla" alueilla. Ihmisiä voidaan pysäyttää ja heidän kulkunsa syitä kysyä. Kulkulupa täytyy näyttää pyydettäessä.

Kiina otti käyttöön alueiden väliset kontrollit ja rajoitukset. Eri alueiden välillä oli tietulleja, joissa poliisit päivystivät yötä päivää ja valvoivat alueilta toisille yrittäviä ihmisiä. He käännyttivät ihmisiä, mikäli kulku oli kielletty. 

Työpaikoilla lämpötila mitataan joka päivä töihin tullessa. Kuumeiset passitetaan välittömästi testeihin. Työpaikkaruokalassa syödään yhden hengen pöydissä, ja isoissa toimistohuoneissa etäisyys toisiin on vähintään 1,5 metriä. Sanomattakin on selvää, että hengityssuojaimia käytetään työpaikoilla aina ruokailua lukuun ottamatta. Etätyötä suositaan aina, kun se on mahdollista.

Karanteenit ovat olleet täällä käytössä alusta asti. Aiemmin karanteenissa sai olla omissa kodeissa, mutta karanteenimääräyksiä on tiukennettu sen jälkeen, kun korona alkoi levitä maailmalla. Tällä hetkellä muista maista palaavat joutuvat karanteeniin määrättyyn hotelliin 14 päiväksi. Karanteenissa olevien lämpötila käydään mittaamassa päivittäin. Ruoka toimitetaan heille kotiin, he eivät kuljeksi kaupoissa tai apteekeissa. 

Emme käyneet ravintoissa, koska ne olivat kiinni. Emme käy edelleenkään uimassa, saunassa, elokuvissa, tai teatterissa. Emme käy kuntosalilla, koska talomme säännöt kieltävät sen. Kävelemme pihalla hengityssuojaimissa, pidämme välimatkaa muihin kaupoissa ja kadulla. 

Uutta normaalia

Minua on auttanut yhteydenpito  rakkaisiin Suomessa, kuvat lapsista ja muista rakkaista ja koirastamme. Minua on auttanut sen ajattelu, että tämä ei kestä ikuisesti. Minua on auttanut kävely pihalla. Olen kiertänyt puolen kilometrin pituisen pihan luultavasti 250-300 kertaa. Minua on auttanut puhuminen miehen ja Beihaissa asuvien tuttujen kanssa. Minua on auttanut kaiken pienen näkeminen ympäristössä. Lapset leikkivät ja nauravat, linnut laulavat, kukat työntyvät esille.

Pysähtynyt Kiina on hiljainen

Kaikesta huolimatta on kevät

Beihaissa meni muutama viikko ilman yhtään uutta koronatapausta. Nyt täällä on todettu muutama tapaus, joista yksi on muualta Kiinaan tullut matkailija. Tämän jälkeen kontrollia tiukennettiin. Meidän on kuljetettava passia mukanamme, jotta voimme kysyttäessä osoittaa, ettemme ole tulleet maahan viimeisen kahden viikon aikana. Muut paikalliset osoittavat puhelinsovelluksen avulla täällä olemisensa. 

Elämä on ollut rajoitettua. Välillä elämä on ollut tylsää, välillä ahdistavaa. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne turvallisuudesta. Tämän asian takia toimitaan ja taistellaan. Ihmiset noudattavat määräyksiä yhteisen edun ja tiukan määräysvallan takia. Kiinassa ei ole minäminä-kulttuuri. Onneksi.

On rajoitusten purkamisen aika

Mikä tästä kaikesta on seurannut? Maan sisäisiä koronarajoituksia on alettu purkaa. Liikkeitä on yhä enemmän auki. Parturit ja kauneushoitolat ovat avanneet ovensa. Kävelylenkeillä näkee auki olevia liikkeitä joka kerta enemmän. Ravintolat ovat saaneet lupia avata salinsa ruokailijoille. Paikkalukua on edelleen rajoitettu. Aiemmin ruokaa sai kyllä tilata, mutta se piti hakea ravintolan oven ulkopuolelta tai tilata ”kenguruilta” eli paikallisilta ruokaläheteiltä. 

Hiljaisimmillaan oli aavemaista

Koulut ovat edelleen kiinni, niiden suhteen pelataan varman päälle. Lapset ovat olleet etäopetuksessa jo kaksi kuukautta. Puhelimeen on alkanut tulla viestejä koulunkäyntiin liittyen. Se saattaa tarkoittaa sitä, että kouluja ollaan avaamassa. Liikenne on lisääntynyt. Ihmisiä on liikkeellä enemmän.

Maskien verran erilaista

Kaupat ovat jälleen avautuneet

Tänään kävimme kahvilla Starbucksissa ja saimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna riisua hengityssuojaimet ja istua samaan pöytään juomaan kahvimme. Eilen kävimme syömässä ystäväpariskunnan kanssa. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan.