lauantai 15. helmikuuta 2020

Ambulanssilla koronatesteihin

Kotona. Tällä kertaa se vei 70 tuntia koronaviruksen takia. 



Kotimaan pohdintoja


Suomen loma meni nopeasti kuten aina. Seurasimme loman aikana tiiviisti sekä Suomen että Hongkongin uutisointia koronaviruksesta. Kuulimme tilanteesta myös Beihaissa asuvilta suomalaisilta ystäviltämme. 

Loman lähetessä loppuaan olimme yhä epävarmoja siitä, palaammeko takaisin Beihaihin. Saimme varmistuksen paluusta päivää ennen lähtöä. Olin toki hankkinut muistilistalla olevat tavarat muun muassa ison kasan lankoja jo valmiiksi, joten paluuluvan saatuamme aloitin tavaroiden pakkaamisen. Olimme kuulleet, että Kiinasta ei tahdo enää saada hengityssuojaimia, joten tarkoituksemme oli hankkia niitä Suomesta. Tämä osoittautui haasteeksi. Kaikki hengityssuojaimet oli ostettu apteekeista ympäri Suomen. Kiinalaiset ostavat maskeja ja lähettävät niitä kotimaahansa. Apteekissa työskentelevän ystävän avulla saimme kuitenkin 100 maskia ostettua. 

Mitähän tästä pitäisi ajatella, ajattelin monta kertaa noiden kolmen ja puolen viikon aikana. En löytänyt siihen vastausta. Sen tiesin, että en sinällään pelkää koronavirusta. Minulla ei ole perussairauksia, joten vaikka saisin tartunnan, se ei todennäköisesti olisi minulle vaarallinen. 

Mielessäni risteili ajatuksia: Palaanko, vaikka minun ei ole pakko? Entä jos tilanne pahenee, enkä pääse pois vaikka haluaisin? Sinänsä lopullinen päätös oli helppo. Tämä on mieheni ja minun yhteinen ulkomaan komennus, ja toisaalta Kiinassa on tällä hetkellä ainoa kotini. Lisäksi asiat Suomessa ovat sen verran järjestyksessä, että paluu oli mahdollista. 


Matkalla Suomesta Kiinaan


Lentomme Hongkongista Manner-Kiinaan oli peruttu jo muutamia viikkoja aikaisemmin. Meille järjestyi korvaava lento Hongkongista Bangkokiin ja sieltä Manner-Kiinaan. Eri lentoyhtiöt ovat ottaneet erilaisia kantoja Kiinan lentoihin, mutta moni yhtiö tänne vielä lentää. 

Lähdimme Oulunsalon lentokentältä sunnuntaina klo 17.35. Yöllä lähti lento kohti Hongkongia. Koneessa kaikille jaettiin lappunen, jossa kerrottiin siitä, miten virukselta voi ja pitää suojautua. Koneessa aasialaiset matkustajat käyttivät maskia.

Muutos lentoaikataulussa pidensi jo muutenkin pitkää matkaamme. Vietimme kaksi yötä Hongkongissa. Hongkong oli ihana, kuten kuukausi sittenkin. Ihmisiä oli liikkeellä aika paljon, mutta hengityssuojainten käyttö oli lisääntynyt huimasti. Kuukausi sitten niitä käytti muuta prosentti ihmisistä, nyt muutama prosentti ei käyttänyt. Kaikki näkemäni hengityssuojaimettomat olivat länsimaalaisia. 


Hongkong tuntui erilaiselta

Minä tiesin, että Kiinassa ja varsinkin Beihaissa hengityssuojaimet ovat pakollisia, joten aloitin sen käytön jo Hongkongissa. Vaikka aiemmin olin ihmetellyt hengityssuojainten käyttöä, se tuntui yllättävän luontevalta. Hongkongin lentokentällä suojain oli lähes kaikilla, mutta Bangkokissa vähemmistöllä ja edelleen suojattomia olivat vain länsimaalaiset. Molemmilla lentokentillä mitattiin lämpötila kaikilta matkustajilta. 


Maskeihin tottuu nopeasti

Nanningiin saavuimme keskiviikkona klo 16. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti lämpötilanmittaus, jonka perusteella jouduin erityismittaukseen. Passistani otettiin kopio ja osoitteeni ja puhelinnumeroni otettiin ylös. Lämpöni mitattiin kainalomittarilla, ja se oli ilmeisesti riittävän matala, koska pääsin jatkamaan matkaa.

Automatkalla meidät pysäytettiin tietullissa ja auton ja meidän autossa olevien tiedot otettiin ylös lämpötilan mittauksen lisäksi. Aina kun passi otetaan pois, saan jostain syystä tykytyksiä. Varsinkin kun en ymmärrä mitään käytävästä kiivaasta kiinankielisestä keskustelusta. Pääsimme jatkamaan matkaa, ja seuraava lämpötilan mittaus oli kotitalomme portilla. Kuskimme jätti meidän portille, koska talon alueelle ei pääse muut kuin asukkaat. Vihdoin olimme kotona, oli keskiviikkoilta ja kello oli iltakahdeksan paikallista aikaa.


Kuume vei sairaalaan


Torstaina minulle nousi kuume. Muita oireita ei ollut, mutta tiesin, että minun on otettava yhteys lääkäriin. Lääkäri oli yhteydessä paikallisiin viranomaisiin, joiden ohje oli lähteä paikalliseen sairaalaan koronatestiin. Koronaepäiltyjä ei kuljeteta henkilöautoilla vaan ambulanssilla, jonka henkilökunnalla on asiallinen suojaus. Talomme pihalla puin hengityssuojaimen lisäksi myssyn, kenkäsuojat ja hansikkaat.

Ambulanssi ajoi pillit soiden hiljaisten katujen läpi. Matkalla minulta mitattiin lämpö ja verenpaine. Sairaalassa minut ohjattiin erilliseen kuumepotilaita vastaanottavaan sairaalan sivuosaan, jossa henkilökunta oli pukeutunut suojiin päästä varpaisiin. Istuin muiden epäiltyjen kanssa odotushuoneessa, turvaväli muihin oli metrin. Minulta otettiin verikoe, jonka jälkeen sairaanhoitaja saattoi minut ja kaksi kiinalaista naista ct-tutkimukseen. Kuvauksen jälkeen hoitaja saattoi meidät takaisin odottamaan tuloksia. Koronatutkimus oli onneksi negatiivinen.

Sain omalta lääkäriltä ohjeen, miten ja missä järjestyksessä suojat pitää riisua. Sain ohjeen pestä kaikki päälläni olevat vaatteet ja mennä kotona välittömästi suihkuun. Virus elää myös pinnoilla. Vaikka minulla ei ollut virusta, odotustiloissa saattoi olla joku, jolla se oli. Tämä reissu antoi minulle kuvan siitä, mitä tapahtuu ja miten nopeasti.


Miltä elämä näyttää ja tuntuu? 


Beihaissa moni asia on muuttunut tämän kuukauden aikana, jonka olimme pois. Hengityssuojainten käyttö on rangaistuksen uhalla pakollista aina, kun on kodin ulkopuolella. Ravintolat ja liikkeet ovat kiinni. Rakennustyömaat ovat hiljaisia. Meidän edessämme yötä päivää rakenteilla olleet talot ovat ensimmäistä kertaa täysin autioita. Kiinan valtio ei ole sallinut työntekijöiden palata töihin tai pitää yrityksiä auki. Elintarvikekaupat ovat auki ja lähes kaikkea on saatavilla. 


Kiinni.

Kiina taistelee virusta vastaan. Pahimmat sairausalueet on suljettu. Tietullut rekisteröivät kaikki kulkijat. Lämpötiloja mitataan joka paikassa, porteilla, kentillä, kaupoissa jne. Kuumeilevat ja oireilevat henkilöt tutkitaan nopeasti ja tarvittaessa eristetään muista. Kaupunkeja desinfioidaan järjestelmällisesti. Ihmisiä kehotetaan välttämään turhaa ulkona liikkumista. Useamman henkilön kokoontumiset on kielletty. Kiinalaiseen puhelinnumeroomme tulee joka päivä useita ohjeita ja kehotuksia. Talomme pihamaalla kovaääniset antavat toimintaohjeita. Kadut ovat todella hiljaisia.


Tähän aikaan on normaalisti ruuhkaa

Kiinalaiset pysyvät kodeissaan


Mitähän tästä pitäisi ajatella, ajattelen. Mihin suuntaan tämä on menossa? Milloin virus kääntyy kohti tuhoaan, kuten se jossain vaiheessa tekee? Pysyykö virus täällä Beihaissa kurissa vai suljetaanko kaupunki jossain vaiheessa ja jäämme tänne jumiin? Tämä on ehkä ainoa todellinen pelkoni. 

1 kommentti:

  1. Toivottavasti korona saadaan kuriin mahdollisimman nopeasti. Varmaankin oli tosi pelottavaa kun sait kuumetta, ja jouduit sairaalaan, mutta onneksi et ollut saanut virusta, ja toivottavasti et jatkossakaan.

    VastaaPoista