Kotona. Tällä kertaa se vei 70 tuntia koronaviruksen takia.
Kotimaan pohdintoja
Suomen loma meni nopeasti kuten
aina. Seurasimme loman aikana tiiviisti sekä Suomen että Hongkongin uutisointia koronaviruksesta. Kuulimme tilanteesta myös Beihaissa asuvilta suomalaisilta
ystäviltämme.
Loman lähetessä loppuaan olimme yhä
epävarmoja siitä, palaammeko takaisin Beihaihin. Saimme varmistuksen paluusta
päivää ennen lähtöä. Olin toki hankkinut muistilistalla olevat tavarat muun
muassa ison kasan lankoja jo valmiiksi, joten paluuluvan saatuamme aloitin tavaroiden pakkaamisen. Olimme kuulleet, että Kiinasta ei tahdo enää saada
hengityssuojaimia, joten tarkoituksemme oli hankkia niitä Suomesta. Tämä
osoittautui haasteeksi. Kaikki hengityssuojaimet oli ostettu apteekeista ympäri
Suomen. Kiinalaiset ostavat maskeja ja lähettävät niitä kotimaahansa. Apteekissa työskentelevän ystävän avulla saimme kuitenkin 100 maskia ostettua.
Mitähän tästä pitäisi ajatella,
ajattelin monta kertaa noiden kolmen ja puolen viikon aikana. En löytänyt
siihen vastausta. Sen tiesin, että en sinällään pelkää koronavirusta. Minulla
ei ole perussairauksia, joten vaikka saisin tartunnan, se ei todennäköisesti
olisi minulle vaarallinen.
Mielessäni risteili ajatuksia:
Palaanko, vaikka minun ei ole pakko? Entä jos tilanne pahenee, enkä pääse pois
vaikka haluaisin? Sinänsä lopullinen päätös oli helppo. Tämä on mieheni ja
minun yhteinen ulkomaan komennus, ja toisaalta Kiinassa on tällä hetkellä ainoa
kotini. Lisäksi asiat Suomessa ovat sen verran järjestyksessä, että paluu oli
mahdollista.
Matkalla Suomesta Kiinaan
Lentomme Hongkongista
Manner-Kiinaan oli peruttu jo muutamia viikkoja aikaisemmin. Meille järjestyi
korvaava lento Hongkongista Bangkokiin ja sieltä Manner-Kiinaan. Eri
lentoyhtiöt ovat ottaneet erilaisia kantoja Kiinan lentoihin, mutta moni yhtiö
tänne vielä lentää.
Lähdimme Oulunsalon lentokentältä
sunnuntaina klo 17.35. Yöllä lähti lento kohti Hongkongia. Koneessa kaikille
jaettiin lappunen, jossa kerrottiin siitä, miten virukselta voi ja pitää suojautua.
Koneessa aasialaiset matkustajat käyttivät maskia.
Muutos
lentoaikataulussa pidensi jo muutenkin pitkää matkaamme. Vietimme kaksi yötä Hongkongissa. Hongkong oli
ihana, kuten kuukausi sittenkin. Ihmisiä oli liikkeellä aika paljon, mutta
hengityssuojainten käyttö oli lisääntynyt huimasti. Kuukausi sitten niitä
käytti muuta prosentti ihmisistä, nyt muutama prosentti ei käyttänyt. Kaikki
näkemäni hengityssuojaimettomat olivat länsimaalaisia.
Minä tiesin, että Kiinassa ja varsinkin Beihaissa hengityssuojaimet ovat pakollisia, joten aloitin sen käytön jo Hongkongissa. Vaikka aiemmin olin ihmetellyt hengityssuojainten käyttöä, se tuntui yllättävän luontevalta. Hongkongin lentokentällä suojain oli lähes kaikilla, mutta Bangkokissa vähemmistöllä ja edelleen suojattomia olivat vain länsimaalaiset. Molemmilla lentokentillä mitattiin lämpötila kaikilta matkustajilta.
Hongkong tuntui erilaiselta |
Minä tiesin, että Kiinassa ja varsinkin Beihaissa hengityssuojaimet ovat pakollisia, joten aloitin sen käytön jo Hongkongissa. Vaikka aiemmin olin ihmetellyt hengityssuojainten käyttöä, se tuntui yllättävän luontevalta. Hongkongin lentokentällä suojain oli lähes kaikilla, mutta Bangkokissa vähemmistöllä ja edelleen suojattomia olivat vain länsimaalaiset. Molemmilla lentokentillä mitattiin lämpötila kaikilta matkustajilta.
Maskeihin tottuu nopeasti |
Nanningiin saavuimme keskiviikkona klo 16. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti lämpötilanmittaus, jonka perusteella jouduin erityismittaukseen. Passistani otettiin kopio ja osoitteeni ja puhelinnumeroni otettiin ylös. Lämpöni mitattiin kainalomittarilla, ja se oli ilmeisesti riittävän matala, koska pääsin jatkamaan matkaa.
Automatkalla
meidät pysäytettiin tietullissa ja auton ja meidän autossa olevien tiedot
otettiin ylös lämpötilan mittauksen lisäksi. Aina kun passi otetaan pois, saan
jostain syystä tykytyksiä. Varsinkin kun en ymmärrä mitään käytävästä kiivaasta
kiinankielisestä keskustelusta. Pääsimme jatkamaan matkaa, ja seuraava
lämpötilan mittaus oli kotitalomme portilla. Kuskimme jätti meidän portille,
koska talon alueelle ei pääse muut kuin asukkaat. Vihdoin olimme kotona, oli
keskiviikkoilta ja kello oli iltakahdeksan paikallista aikaa.
Kuume vei sairaalaan
Torstaina
minulle nousi kuume. Muita oireita ei ollut, mutta tiesin, että minun on
otettava yhteys lääkäriin. Lääkäri oli yhteydessä paikallisiin viranomaisiin,
joiden ohje oli lähteä paikalliseen sairaalaan koronatestiin. Koronaepäiltyjä
ei kuljeteta henkilöautoilla vaan ambulanssilla, jonka henkilökunnalla on
asiallinen suojaus. Talomme pihalla puin hengityssuojaimen lisäksi myssyn,
kenkäsuojat ja hansikkaat.
Ambulanssi
ajoi pillit soiden hiljaisten katujen läpi. Matkalla minulta mitattiin lämpö ja verenpaine.
Sairaalassa minut ohjattiin erilliseen kuumepotilaita vastaanottavaan sairaalan sivuosaan, jossa henkilökunta oli pukeutunut suojiin päästä varpaisiin. Istuin
muiden epäiltyjen kanssa odotushuoneessa, turvaväli muihin oli metrin. Minulta
otettiin verikoe, jonka jälkeen sairaanhoitaja saattoi minut ja kaksi kiinalaista
naista ct-tutkimukseen. Kuvauksen jälkeen hoitaja saattoi meidät takaisin
odottamaan tuloksia. Koronatutkimus oli onneksi negatiivinen.
Sain
omalta lääkäriltä ohjeen, miten ja missä järjestyksessä suojat pitää riisua.
Sain ohjeen pestä kaikki päälläni olevat vaatteet ja mennä kotona välittömästi
suihkuun. Virus elää myös pinnoilla. Vaikka minulla ei ollut virusta,
odotustiloissa saattoi olla joku, jolla se oli. Tämä
reissu antoi minulle kuvan siitä, mitä tapahtuu ja miten nopeasti.
Miltä elämä näyttää ja tuntuu?
Beihaissa
moni asia on muuttunut tämän kuukauden aikana, jonka olimme pois.
Hengityssuojainten käyttö on rangaistuksen uhalla pakollista aina, kun on kodin
ulkopuolella. Ravintolat ja liikkeet ovat kiinni. Rakennustyömaat ovat
hiljaisia. Meidän edessämme yötä päivää rakenteilla olleet talot ovat
ensimmäistä kertaa täysin autioita. Kiinan valtio ei ole sallinut
työntekijöiden palata töihin tai pitää yrityksiä auki. Elintarvikekaupat ovat
auki ja lähes kaikkea on saatavilla.
Kiina taistelee virusta vastaan. Pahimmat sairausalueet on suljettu. Tietullut rekisteröivät kaikki kulkijat. Lämpötiloja mitataan joka paikassa, porteilla, kentillä, kaupoissa jne. Kuumeilevat ja oireilevat henkilöt tutkitaan nopeasti ja tarvittaessa eristetään muista. Kaupunkeja desinfioidaan järjestelmällisesti. Ihmisiä kehotetaan välttämään turhaa ulkona liikkumista. Useamman henkilön kokoontumiset on kielletty. Kiinalaiseen puhelinnumeroomme tulee joka päivä useita ohjeita ja kehotuksia. Talomme pihamaalla kovaääniset antavat toimintaohjeita. Kadut ovat todella hiljaisia.
Kiinni. |
Kiina taistelee virusta vastaan. Pahimmat sairausalueet on suljettu. Tietullut rekisteröivät kaikki kulkijat. Lämpötiloja mitataan joka paikassa, porteilla, kentillä, kaupoissa jne. Kuumeilevat ja oireilevat henkilöt tutkitaan nopeasti ja tarvittaessa eristetään muista. Kaupunkeja desinfioidaan järjestelmällisesti. Ihmisiä kehotetaan välttämään turhaa ulkona liikkumista. Useamman henkilön kokoontumiset on kielletty. Kiinalaiseen puhelinnumeroomme tulee joka päivä useita ohjeita ja kehotuksia. Talomme pihamaalla kovaääniset antavat toimintaohjeita. Kadut ovat todella hiljaisia.
Mitähän
tästä pitäisi ajatella, ajattelen. Mihin suuntaan tämä on menossa? Milloin
virus kääntyy kohti tuhoaan, kuten se jossain vaiheessa tekee? Pysyykö virus
täällä Beihaissa kurissa vai suljetaanko kaupunki jossain vaiheessa ja jäämme tänne jumiin? Tämä on
ehkä ainoa todellinen pelkoni.
Toivottavasti korona saadaan kuriin mahdollisimman nopeasti. Varmaankin oli tosi pelottavaa kun sait kuumetta, ja jouduit sairaalaan, mutta onneksi et ollut saanut virusta, ja toivottavasti et jatkossakaan.
VastaaPoista