Moottoripyörä on moottoripyörä mutta skootteri ei ole lälläripyörä

Kauppareissu on takana. Tänään mopoilu oli rentoa. Kysyin mieheltä, mahtoiko se johtua siitä, että kiinalaiset olivat rauhallisempia liikenteessä vai siitä, että minä olin rennompi. Vastaus oli nopea: siksi että sinä olit rennompi. 

Lapsena muistan oppikirjan sivun Kiinasta. Kadut olivat täynnä pyöräileviä ihmisiä. Nykyään tilanne on toinen. Tavallisia pyöriä näkee harvoin, sähköpyöriä sen sijaan jonkin verran, mutta mopoja on kuhisemalla. Valtaosa mopoista on sähköllä toimivia, onneksi, vaikka niiden hiljaisuus on myös vaaratekijä. 

Liikenne on täällä kaoottista. Tai niin aluksi luulin. Kaikessa on kuitenkin logiikkansa, vaikkakin erilainen kuin meillä Suomessa. Yritän vastata muutamaan kysymykseen liikenteestä erityisesti mopoilijan näkökulmasta. Kuvat on otettu pääsääntöisesti tänään, joitain mainitsemiani asioita voi niistä löytää. 

Ajelulla ennen koronaa

Tällä hetkellä ajaessa täytyy käyttää hengityssuojainta

Ei ole olemassa tyypillistä kuskia

Mopoille on omat kaistansa teiden reunoissa. Ne on merkitty ja osin aidoilla erotettu autoteistä. Niillä ajetaan yleensä yhteen suuntaan, mutta aina pitää varautua vastaantulijoihin. Vastaantulijoita voi tulla missä ja milloin tahansa kuten myös sivuteiltä liikennevirtaan liittyviä. Mopojen hiljaisuus yhdistettynä tähän tekee niistä vaarallisia; et kuule milloin ne syöksyvät alle tai päälle. 

Mopolla täällä ajavat kaikki teineistä vanhuksiin. Nuoret ajavat kaverit kyydissään. Miehet kyyditsevät vaimojaan ja tyttöystäviään mutta usein kuljettaja on nainen, jolla on mies tai lapset kyydissään. 

Mopon kyytiin mahtuu kokonaisia perheitä. Kolme päällä on tavallinen näky, neljäkään ei ole kovin harvinainen. Viisikin mahtuu saman mopon kyytiin, mutta niitä ei näe ihan joka päivä. Näkemämme ennätys on seitsemän henkilöä saman mopon kyydissä. Sylivauvat ovat kantoliinoissa, lapset seisovat vanhempien jalkojen välissä tai istuvat heidän edessään tai takanaan. 

Keskellä kuvaa näkyy mopokaista, 

oikealla jalkakäytävältä tulevia mopoilijoita

Monenmoisia matkustajia

Ajoasuja

Mopoilla ajetaan kaikissa mahdollisissa vaatteissa. Aamuisin liikenteessä on sulassa sovussa pukumiehiä ja rakennusmiehiä. Naiset ajavat korkokengissä ja leningeissä, collegevaatteissa ja työasuissa. 

Olen ajatellut, että korkokengät ovat mopoillessa käytännöllisiä. Kiinalaiset naiset ovat usein pieniä, joten korkojen avulla he ylettyvät maahan loputtomissa pysähtelyissä liikennevaloihin. 

Kypärää käyttää alle kymmenen prosenttia kuljettajista. Tyypillisimpiä kypärän käyttäjiä ovat rakennusmiehet ja –naiset. Kyseessä on työmaakypärä. Heillä kypärä on todennäköisesti päässä sen takia, että siellä se kulkee helpoimmin. Ruokaläheteillä on myös kypärät, heitä näkee vilisemällä. 

Tyypillistä on myös se, että kuljettajalla on kypärä mutta matkustajilla ei. Lapsilla olen nähnyt kypärän vain muutaman kerran. Suomessa olisi outoa nähdä aikuinen pyöräilijä kypärässä, jos kyydissä olisi kypärätön lapsi, mutta täällä se on normaalia. 

Tyypillisiä varusteita ovat sarvissa kiinni olevat patakintaita muistuttavat hansikkaat, joilla suojaudutaan kylmyydeltä, ajoviimalta ja auringolta. Usein niihin on yhdistetty etusuoja tai väärinpäin puettu takki, joiden käyttöaihe on sama. 

Tästä kuvasta voi bongata "patakintaat"

Mopot parkissa, autot ovat maan alla

Varusteita ja malleja

Peilejä ei ole läheskään kaikissa mopoissa. Niissä joissa ne ovat, niitä ei yleensä käytetä. Kuljettajat eivät seuraa niistä takana tulijoita eivätkä varsinkaan kuolleessa kulmassa olijoita. Tämän vuoksi ohitettaessa kannattaa jättää hieman väliä, koska edellä olijalta voi odottaa mitä tahansa. Tämän vuoksi myös turvavälit ovat ehdottomat. 

Mopoilija voi pysähtyä milloin tahansa ja minne tahansa. Ennakointi ei kuulu kiinalaiseen elämään eikä siis liikenteenkään. 1. Puhelin soi. 2. Pysähdyn niille sijoilleni. 3. Vastaan ja puhun puhelun. 4. Jatkan matkaa. Missään vaiheessa en katso peilejä enkä ympäröivää liikennettä. 

Mopoja on kaikenlaisia. Hello Kittyjä, pantterikuoseja, eri värejä ja kokoja. Nimet ovat monenlaisia, esimerkiksi yhdellä kävelymatkalla bongasimme paitsi Suzukin myös Suzkuin, Sukuzin, Zuzukin ja Sukizuin. Tänään näimme Sikifun ja Shsuzukin. 

Kaksipyöräisten lisäksi liikenteessä on kolmipyöräisiä ja neljäpyöräisiä mopoja. Myös teiden kunto vaihtelee. Suuremmat tiet ovat hyväkuntoisia, mutta hiljaisemmilla teillä voi olla paitsi kuoppia ja möykkyjä myös kanoja ja muita eläimiä. 

Odottamassa valojen vaihtumista

Mopolla kuljetaan kaikkea. Eläviä ja kuolleita eläimiä. Ruokia ja juomia. Rakennustarvikkeita. Kukkia ruukkuineen. Telineitä ja tikkaita. Letkuja. Mopon leveys tai pituus voi kaksin- tai kolminkertaistua kyydissä olevien tavaroiden takia. 

Pelisääntöjä

Kiinassa on varmasti monenlaisia liikennesääntöjä. Ainoa, jota olen nähnyt tiukasti noudatettavan, on se, ettei kenenkään päälle saa ajaa. Autoilija on kuningas, koska auto. Ja mitä isompi auto, sitä isompi kuningas. Mopoilija on niistä seuraavana, koska se on nopea, niitä on paljon ja ne nyt vain haluavat mennä juuri sillä hetkellä kuin haluavat ja juuri sinne minne haluavat. Viimeisenä tulee kävelijä, koska se on suojattomin. Mutta ei heidänkään päälle ajata. 

Tänään näin lähellä piti tilanteen, kun mopoilija joutui jarruttamaan reilusti, ettei ajaisi vanhan miehen päälle, joka päätti juuri sillä hetkellä syöksähtää keskelle tietä. Mopo jarrutti ja jatkoi matkaa. 

Kiinassa tööttäillään paljon enemmän kuin Suomessa. Töötillä osoitetaan muille, että täältä minä tulen. Kuljettaja, joka haluaa puikkelehtia nopeasti muiden seassa, ajaa töötti pohjassa kilometrin. Kuljettaja, joka haluaa varottaa sivutieltä tulevaa, painaa reippaasti tööttiä. Mutta kukaan ei huuda, näytä keskisormea, heristä nyrkkiä. Jos joku tulee eteen, he vain jarruttavat ja jatkavat matkaa. Sanaakaan ei vaihdeta. 

Syntynyt mopon kyytiin?

Mitä mopon kyydissä tehdään paitsi ajetaan? Siellä puhutaan puhelimessa. Laitetaan viestejä. Katsotaan videoita. Syödään. Nukutaan. Minä keskityn pelkästään ajamiseen, ja siihen menee helposti kaikki käytettävissä oleva energia.

Sieltä sitä tullaan, hitaasti mutta varmasti

Onnettomuuksia sattuu liikennemäärään ja –tyyliin nähden vähän. Mutta mikäli sellainen sattuu, kaikki jätetään niille sijoilleen. Autoja ja mopoja ei siirretä, vaan jäädään odottamaan poliisia. Eilen satuimme onnettomuuden jälkipaikalle ja kun katsoin keskellä tietä olevia autoja ja niiden vieressä rauhassa odottavia kuljettajia, mielessä pyöri Suomessa oppimani asia: vältä lisäonnettomuudet.  

Kiinalaisilla vaikuttaa olevan parviäly. He liikkuvat kuin kalaparvet toisiaan vaiston varassa väistellen. He kulkevat mopoilla siitä lähtien kuin ovat äitiensä kohduissa, joten heidän tasapainonsa on synnynnäistä. Minulla ei ole. Alussa puristin ohjaussarvia ja säikyin sivuteiltä tulevia. Säikyin myös yllättäviä tööttäyksiä. Tekemällä asioihin tulee varmuutta, niin myös tähänkin, vaikka en edelleenkään ole liikenteessä mukavuusalueellani.

Vaikea sanoa kenelle palavat vihreät

 

Kaikesta huolimatta mopoilu antaa liikkumiseen vapautta. Mopoilla voimme kuljettaa viikon ruuat tai käydä ostamassa lohta. Minulla oli ennen Kiinaan muuttoa mopoilukokemusta noin kahdeksan kilometrin verran. Eli jos minä olen tästä selvinnyt, selviäisit luultavasti sinäkin. 

Meidän Suomen lipuilla varustetut mopomme

Toivepostaus: Onko Kiina turvallinen?

Kävelimme viime lauantaina KTV:stä eli paikallisesta hyvin suositusta karaokesta kotiin. Korvat soivat ja ulkona tuntui ihanan hiljaiselta. Edellisessä postauksessa kirjoitin äänekkäästä Kiinasta, mutta silloin en ollut vielä käynyt KTV:ssä. Se olisi ehdottomasti ansainnut päästä mukaan äänipäivitykseen. KTV on täällä ilmiö, ja vaikka siellä oleminen oli tuskallista liian kovan metelin takia, lupaan mennä sinne uudestaan ja silloin saatte kuulla siitä enemmän. Tämän postauksen aihe on kuitenkin turvallisuus. 

KTV eli paikkalinen karaoke
on täällä ilmiö

Pelkäänkö varkaita?

Mietimme karaokekotimatkalla turvallisuutta. En ole vielä ikinä pelännyt liikkua missään täällä. Olemme kävelleet päivisin paljon ihmisiä vilisevillä kaduilla. Olemme kuitenkin kävelleet monia pieniä katuja myös iltaisin. Kohtaamme lähinnä uteliaita katseita, mutta en ole tuntenut oloani uhatuksi missään vaiheessa. En kävelisi yöllä yksin kaikkia reittejä, mutta en tekisi sitä Suomessakaan. Kyseessä ei ole uhan tunne vaan maalaisjärki. 

Kotitalomme on aidattu ja vartioitu, ja se lisää varmasti turvallisuudentunnettamme. Joissakin taloissa on kalteroidut ikkunat ja parvekkeet tai lisävarustustetut aidat.

Haluaisitko kotiisi tällaisen aidan?

Pidän kävellessäni reppua selässä tai pientä laukkua olkapäällä. En pelkää ryöstetyksi tulemista. En ole nähnyt täällä ryöstöjä tai muitakaan rötöksiä enkä kuullut niistä muilta. Suomen ulkoministeriön tuoreen tiedotteen mukaan huijaukset, varkaudet ja väkivallalla uhkailu riitatilanteissa ovat kuitenkin yleistyneet Kiinassa. Erityisesti tiedotteessa mainitaan Shanghai ja Peking ja vielä tarkemmin turistien suosimat alueet. Suurimpana turvallisuusriskinä ulkoministeriö mainitsee liikenteen. Liikenne on kaoottista, arvaamatonta ja ruuhkaista. Toki Beihaissa mittakaava on toinen kuin suuremmissa kaupungeissa. Tällähän on kuitenkin vain 1,8 miljoonaa asukasta. 

Liikenneturvallisuus

Ajelimme tänään skoottereilla pelikentälle. Menomatkan menimme pieniä teitä pitkin. Liikenteessä pitää huomioida eri asioita kuin Suomessa.  Täytyy valmistautua väistämään tielle tulevia kanoja ja ankkoja. Tänään tielle oli kokoontunut kokonainen kanaperhe. 

Paluumatkalla ajelimme isompaa tietä eikä eläimiä tarvinnut väistää. Sen sijaan muita tiellä liikkujia kyllä. Kuten olen kertonut, kiinalaiset pysähtyvät, mihin haluavat. Auringonlasku oli tänään erityisen loistava, ja tien reunaan pysähtyi auto ja skoottereita, ihan ex tempore, ilman vilkkua tai jarrutusta. Tien kunto vaihtelee paljon. Kuoppiin ja kiviin sekä kohoumiin täytyy aina varautua. 

Aloittelevana skootteroijana täytyy olla koko ajan valppaana. Mistä tahansa voi tulla mitä tai ketä tahansa, eikä mihinkään liikennesääntöön voi täysin luottaa. Ainoa sääntö, mitä kiinalaiset varmasti noudattavat on se, ettei kenenkään päälle saa ajaa. 

Täällä ei anneta kävelijöille tietä. Ylittäessä tietä kävellen täytyy vain pujahtaa johonkin väliin ja mennä keskelle tietä odottamaan, että toinen kaista vapautuu. Olemme tulleet siihen tulokseen, että kiinalaisia ohjaa parviäly, he sukkuloivat liikenteessä ikään kuin kalaparvi vaistoten muut tiellä liikkujat. 

Minä katselen ajaessasi peilejä ja jopa olkani yli toisin kuin kiinalaiset. Olen kuitenkin huomannut, että osaan jo lukea liikennettä - siis kiinalaista liikennettä - hieman paremmin. Se on loogista, vaikkakin omalla tavallaan.

Kun onnettomuus tapahtuu,
kaikki pysähtyvät

Näkyvyys ei aina ole paras mahdollinen

Onnettomuuksia sattuu vähemmän
kuin luulisi liikennettä seuraamalla

Saasteet ja haittaeläimet sekä ruuan turvallisuus

Ilmanlaatu vaihtelee Baihaissa. Seuraan sitä ilmanlaatusivustoilta ja pyrin välttämään hengästyttäviä lenkkejä, jos ilmanlaatu on erityisen huono. Beihaissa ilmanlaatu on yleensä hyvä, kesäaikaan yleensä erinomainen eteläisten merituulten vallitessa. 

Talvikuukausina,  erityisesti marras-helmikuun aikana,  pohjoisesta puhaltava tuuli tuo mukanaan ilmansaasteita tänne, kun pohjoisempana Kiinassa on kylmää ja siellä taloja lämmitetään ja energiaa tuotetaan paljon kivihiilellä. 

Minä en kuulu mihinkään riskiryhmään, joten kovin paljon ilmanlaatu ei minuun vaikuta. Olen täällä usein miettinyt niitä ihmisiä, jotka elävät näissä maissa ja olosuhteissa aina. Minähän pääsen kotiin Suomeen milloin tahansa ja joka tapauksessa tämä on meille väliaikaista. 

Kaduilla näkyy silloin tällöin rottia kuten Suomessakin. Torakoihinkin olen törmännyt, vaikka niitä ei onneksi talossamme ole juurikaan näkynyt. Tuholaismyrkytyksiä on säännöllisesti. Beihai on käynyt läpi siistiytymisen viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja kaupunki on nykyisin pääsääntöisesti hyvin siisti. 

Ruoka on aina jossakin määrin terveysriski. Olen syönyt täällä lähes kaikkea tarjolla olevaa. Juomien suhteen olen ollut tarkempi, ja juon pääsääntöisesti vain pullotettuja juomia. 

Olen juuri toipumassa kolmannesta vatsataudista täällä. Ensimmäisen sain vuosi sitten tutustumismatkalla, toisen keväällä lomaillessani täällä ja kolmannen neljän kuukauden oleskelun jälkeen. En tiedä tarkalleen, mistä se tuli tällä kertaa.

Syön mitä vaan ja missä vaan, riskillä

Beihai ja beihailaiset ovat kohdelleet meitä hyvin. Olemme opetelleet toimimaan paikallisten tapojen mukaan, ja se on ollut mielenkiintoista ja mukavaa.