Paluu kotiin kuuden kuukauden jälkeen

Olen asettunut jälleen tähän toiseen elämääni. Melkein puoli vuotta Suomessa meni hetkessä, saa nähdä käykö täällä samoin. Palataanpa hetkeksi karanteenitunnelmiin ja kotimatkaan.

Hyvästit

Kaksi viikkoa sitten perjantaiaamuna kuljeskelin karanteenihotellihuoneessani viimeistä kertaa. Laukut odottivat pakattuina, ja imin itseeni viimeisen kerran kaikkea; painoin mieleeni ystäväksi tullutta maisemaa, muutaman kymmenen metrin kävelyrataani ja sänkyä, jossa olin paitsi nukkunut myös kuunnellut äänikirjoja ja kirjoittanut. 

Puoli vuotta Suomessa sopi kahteen laukkuun

20 neliön kokoinen elämä

Elintärkeä maisema

Vapaaksi

Kello 7.30 puin maskin ja avasin oven. Kävelin vapaana kohti hissiä ja ulko-ovea. Sain alakerrassa suojapukuun pukeutuneelta työntekijältä todistuksen karanteenista ja covid-testistä ja menin ulos. Hengitin kosteaa ilmaa. Auto tuli minua hakemaan, ja matkalla toiseen hotelliin katselin Shanghaita maan tasolta. 

Hotellin pihalla mieheni odotti minua. Oli kuin olisi mennyt treffeille ihmisen kanssa, joka on yhtä aikaa tuttu ja vieras. Olimme nähneet edellisen kerran melkein kolme kuukautta aikaisemmin.

Ihan kuin toinen Shanghai

Shanghaissa kävelimme ja katselimme perjantain, lauantain ja sunnuntain. Kävimme Shanghai Towerissa, joka on maailman toiseksi korkein torni. Matkustimme lautalla ja metrolla, mutta eniten kävelimme. Muistelin edellistä Shanghain-matkaa kahdeksan vuotta aikaisemmin. Joku olisi voinut silloin todella yllättää minut kertomalla, että asuisimme joskus tässä maassa. 

Uniongelmaisen ikkulautamaisema

Turistina, ihan vain turistina

Viimeinen matka

Maanantaina 19.10. oli aika palata Beihaihin. Olin lähtenyt sieltä 1.5., eli melkein puoli vuotta oli kulunut muutaman kuukauden matkalla. Ympäri maailmaa on ihmisiä, jotka ovat odottaneet Kiinaan paluuta vielä kauemmin, ja moni odottaa yhä. 

Lentokentällä asiat sujuivat joustavasti. Minulta kysyttiin todistukset karanteenista ja covid-testistä, mutta muuten toiminta ei poikennut normaalista. Maskin käyttö kentällä ja koneessa on uusi normaali.

Lento Beihaihin kesti kolmisen tuntia. Beihain kentällä minua olivat vastassa viranomaiset. Minun piti täyttää kokonaan kiinaksi oleva lomake ja näyttää passi ja todistukset karanteenista sekä covid-testistä. Olli-Pekan assistentti oli onneksi etäapuna. 

Toinen elämäni

Kun minä menin Suomeen toukokuussa, kaikki oli tuttua ja omaa. Minä kävelin koiramme kanssa kävelyteitä ja katselin talven voittavaa kevättä. Ruskeat korret antoivat tietä maasta puskevalle tuoreelle elämälle, ja puiden silmut avautuivat. Hento vihreys ehti vaihtua syvään tummaan vihreään ja lopuksi ruskan punerrukseen ja kellerrykseen. Lensin pois Suomesta samaan aikaan, kun muuttolinnut alkoivat kokoontua omiin lentoihinsa. Siksi en ehtinyt nähdä uutta ruskeaa maata, joka päivityksistä päätellen vaihtelee lumen kanssa, kuten aina.

Minä olin Suomessa viisi kuukautta. Kuvittelin sen olevan niin pitkä aika, että paluu Kiinaan vaatisi totuttelua. Mietin etukäteen, mitenhän tottuisin taas meteliin, tuijotuksiin, erilaisiin ruokiin, kaoottiseen liikenteeseen ja ympäri vuorokauden jatkuvaan rakentamiseen.

Kun minä tulin Beihaihin lokakuussa, kaikki oli tuttua ja omaa. Olin hämmästynyt siitä. Tästä on ihan huomaamatta tullut koti. Ympäristössä liikkuessa yritin katsella kaikkea vieraan silmin ja silloin kaikki on erilaista. Täällä mikään ei muistuta Suomesta. 

Lämmintä on ollut 23–28 astetta eli sain kaivaa taas mekot ja sortsit kaapista. Äänimaailma on erilainen. Ihmiset puhuvat kovempaa, laulavat rannalla ja tanssivat kadunkulmissa. Mopoja on aina ja kaikkialla. Ensimmäinen moporeissuni paluun jälkeen oli kyllä kaoottinen. Tuntui, että olisin tarvinnut muutaman silmän lisää. Mopoja tulee edestä, takaa ja sivuilta, ja monella kuskilla ei vaikuta olevan ajossaan mitään logiikkaa. 

Kuin ei olisi pois ollutkaan...

...niin tuttua tämä on.

Mieheni oli Kiinassa tästä puolesta vuodesta neljä kuukautta. Hän oli näköjään valmistautunut paluuseeni. Nämä kirjat herättivät minussa suunnatonta hilpeyttä. 

Mikä on toisin?

Kun lähdin täältä, maskipakko oli voimassa, ja koulut ja osa ravintoloista oli kiinni. Lämpöjä mitattiin talon portilla ja kaupoissa, ja QR-koodeja seurattiin aktiivisesti. Nyt elämä on palannut lähes tavallisiin uomiinsa. Kiinassa rajoitukset olivat aluksi kovat ja laajat, mutta sitä mukaa kuin tilanne rauhoittui, niistä on luovuttu. Maskeja näkyy jonkun verran, mutta maskipakkoa ei enää ole. Lämpöjä ei juuri mitata, eikä QR-koodeja kysellä. Rakennustyömaat ovat jatkaneet 24/7-toimintaansa, ja naapuritalo on kasvanut lähes 20 kerrosta puolessa vuodessa. 

Kiinassa rajoitukset otetaan nopeasti käyttöön. Kukin kylä, kaupunki tai provinssi saa määritellä omat sääntönsä, ja siksi järjestelmä on nopea ja tehokas. Koska tässä provinssissa on ollut joku, joka on ollut lähellä jotakuta jolla on tartunta, sääntöjä muutettiin nopeasti. Minä jouduin aiemmista palaajista poiketen kahteen covid-testiin paluuni jälkeen. Toinen oli 5. ja toinen 12. päivä karanteenin päättymisen jälkeen. Beihaissa ei ole ollut yhtään tartuntaa 200 päivään, eikä niitä tietenkään tänne haluta.

Elämä on palannut lähes normaaliksi

Työtä

ja rakkautta

Täällä kaikki on tuttua ja omalla tavallaan rauhallista. Ihmiset tekevät työtä, nauttivat ruuasta ja äänestä ja piirtelevät sydämiä rannalle.