Kuitenkin niin joululta taas tuntuu?

Joulu on ohi. Ensimmäinen joulumme Kiinassa on nyt vietetty. 

Kiina ei ole kristitty maa, joten joulua ei täällä erityisesti vietetä. Kaupoissa pieni alue on varattu joulutavaroille. Hotellien ja joidenkin kauppojen pihoilla on "joulu"valoja. Hotelleissa on kuusia ja koristeita. Joulu on täällä lähes pelkästään kaupallinen, mutta ei lainkaan mitattavissa Suomen joulun kaupallisuuteen. 

Saimme tekokuusen Suomeen kesällä muuttaneilta tuttaviltamme. Kokosin sen ensimmäisenä adventtina ja koristelin nauhoilla ja palloilla. Elämäni ensimmäinen tekokuusi seisoo edelleen olohuoneessamme. Siitä on ollut paljon iloa. 

Ostimme piparkakkutalon läheisestä hotellista. Se odottaa syömistä olohuoneen pöydällä. Lisäksi meillä on muutama muu joulukoriste. Eniten olen kaivannut kynttelikköjä ja tähtiä. Kynttelikköjä on kotona Suomessa jouluisin jokaisella pöydällä, ja ikkunatähti tuo valoa jokaiseen huoneeseen.  

Joululauluja olemme kuunnelleet enemmän kuin Suomessa. Kaupoissa ne eivät ole soineet, joten voimme itse säädellä niiden kuuntelua. Olen päättänyt, että kuuntelen niitä niin kauan kuin joulukuusi on olohuoneessa. Eli ehkä vielä viikon. 

Joulutunnelmaan pääsimme läheisen pienen koulun joulujuhlassa, jossa tapasimme tuttuja, muun muassa suomalaisen joulupukin. Myös kiinalaiset järjestivät meille länsimaisille perheille jouluillallisen. Tämä tuntui mukavalta huomioimiselta, kun joulua ei täällä paikalliset vietä. 

Sain joulukuussa täällä vierailleilta suomalaisilta pussin piparkakkumaustetta. Leivoin viime viikolla elämäni parhaat piparit. Ehkä tämä erilainen joulu hieman värittää asiaa, mutta niistä tuli todella hyviä. Kosteus on täällä erilaista kuin Suomessa, ja piparit sulavat suussa.

Tilasimme kinkun. Se oli savunmakuinen keittokinkku ja ihan okei. Teimme graavilohta, ja siitä tuli todella hyvää. Sitä varten oli myös pakastimessa jemmassa pussi parasta suomalaista ruisleipää. Meillä on myös hieman juustoja ja karkkeja sekä suklaata, mutta ne ovat vielä syömättä.

Kävimme jouluaattona ja joulupäivänä syömässä muiden länsimaisten ja kiinalaisten kanssa. Jouluaattona söimme saksalais-amerikkais-kiinalaista ruokaa saksalais-kiinalaisen pariskunnan ravintolassa. Joulupäivänä söimme italiaisessa ravintolassa muun muassa kalkkunaa, graavilohta ja porkkanakakkua. Seurana oli neljä tuttua pariskuntaa ja liuta lapsia.

Mietin etukäteen tuntuuko joulu täällä joululta. Joulu ilman lunta, ilman tuttuja jouluruokia, ilman muuta perhettä kuin miestäni. Jouluaattoaamuna etsin YouTubesta Lumiukon ja laitoin sen pyörimään. Katsoin ikkunasta rakennustyömaata, jossa oli täysi tohina päällä. Ulkona oli yli +20 astetta ja aurinkoista.

Tuntui se.

Toivepostaus: Onko Kiina turvallinen?

Kävelimme viime lauantaina KTV:stä eli paikallisesta hyvin suositusta karaokesta kotiin. Korvat soivat ja ulkona tuntui ihanan hiljaiselta. Edellisessä postauksessa kirjoitin äänekkäästä Kiinasta, mutta silloin en ollut vielä käynyt KTV:ssä. Se olisi ehdottomasti ansainnut päästä mukaan äänipäivitykseen. KTV on täällä ilmiö, ja vaikka siellä oleminen oli tuskallista liian kovan metelin takia, lupaan mennä sinne uudestaan ja silloin saatte kuulla siitä enemmän. Tämän postauksen aihe on kuitenkin turvallisuus. 

KTV eli paikkalinen karaoke
on täällä ilmiö

Pelkäänkö varkaita?

Mietimme karaokekotimatkalla turvallisuutta. En ole vielä ikinä pelännyt liikkua missään täällä. Olemme kävelleet päivisin paljon ihmisiä vilisevillä kaduilla. Olemme kuitenkin kävelleet monia pieniä katuja myös iltaisin. Kohtaamme lähinnä uteliaita katseita, mutta en ole tuntenut oloani uhatuksi missään vaiheessa. En kävelisi yöllä yksin kaikkia reittejä, mutta en tekisi sitä Suomessakaan. Kyseessä ei ole uhan tunne vaan maalaisjärki. 

Kotitalomme on aidattu ja vartioitu, ja se lisää varmasti turvallisuudentunnettamme. Joissakin taloissa on kalteroidut ikkunat ja parvekkeet tai lisävarustustetut aidat.

Haluaisitko kotiisi tällaisen aidan?

Pidän kävellessäni reppua selässä tai pientä laukkua olkapäällä. En pelkää ryöstetyksi tulemista. En ole nähnyt täällä ryöstöjä tai muitakaan rötöksiä enkä kuullut niistä muilta. Suomen ulkoministeriön tuoreen tiedotteen mukaan huijaukset, varkaudet ja väkivallalla uhkailu riitatilanteissa ovat kuitenkin yleistyneet Kiinassa. Erityisesti tiedotteessa mainitaan Shanghai ja Peking ja vielä tarkemmin turistien suosimat alueet. Suurimpana turvallisuusriskinä ulkoministeriö mainitsee liikenteen. Liikenne on kaoottista, arvaamatonta ja ruuhkaista. Toki Beihaissa mittakaava on toinen kuin suuremmissa kaupungeissa. Tällähän on kuitenkin vain 1,8 miljoonaa asukasta. 

Liikenneturvallisuus

Ajelimme tänään skoottereilla pelikentälle. Menomatkan menimme pieniä teitä pitkin. Liikenteessä pitää huomioida eri asioita kuin Suomessa.  Täytyy valmistautua väistämään tielle tulevia kanoja ja ankkoja. Tänään tielle oli kokoontunut kokonainen kanaperhe. 

Paluumatkalla ajelimme isompaa tietä eikä eläimiä tarvinnut väistää. Sen sijaan muita tiellä liikkujia kyllä. Kuten olen kertonut, kiinalaiset pysähtyvät, mihin haluavat. Auringonlasku oli tänään erityisen loistava, ja tien reunaan pysähtyi auto ja skoottereita, ihan ex tempore, ilman vilkkua tai jarrutusta. Tien kunto vaihtelee paljon. Kuoppiin ja kiviin sekä kohoumiin täytyy aina varautua. 

Aloittelevana skootteroijana täytyy olla koko ajan valppaana. Mistä tahansa voi tulla mitä tai ketä tahansa, eikä mihinkään liikennesääntöön voi täysin luottaa. Ainoa sääntö, mitä kiinalaiset varmasti noudattavat on se, ettei kenenkään päälle saa ajaa. 

Täällä ei anneta kävelijöille tietä. Ylittäessä tietä kävellen täytyy vain pujahtaa johonkin väliin ja mennä keskelle tietä odottamaan, että toinen kaista vapautuu. Olemme tulleet siihen tulokseen, että kiinalaisia ohjaa parviäly, he sukkuloivat liikenteessä ikään kuin kalaparvi vaistoten muut tiellä liikkujat. 

Minä katselen ajaessasi peilejä ja jopa olkani yli toisin kuin kiinalaiset. Olen kuitenkin huomannut, että osaan jo lukea liikennettä - siis kiinalaista liikennettä - hieman paremmin. Se on loogista, vaikkakin omalla tavallaan.

Kun onnettomuus tapahtuu,
kaikki pysähtyvät

Näkyvyys ei aina ole paras mahdollinen

Onnettomuuksia sattuu vähemmän
kuin luulisi liikennettä seuraamalla

Saasteet ja haittaeläimet sekä ruuan turvallisuus

Ilmanlaatu vaihtelee Baihaissa. Seuraan sitä ilmanlaatusivustoilta ja pyrin välttämään hengästyttäviä lenkkejä, jos ilmanlaatu on erityisen huono. Beihaissa ilmanlaatu on yleensä hyvä, kesäaikaan yleensä erinomainen eteläisten merituulten vallitessa. 

Talvikuukausina,  erityisesti marras-helmikuun aikana,  pohjoisesta puhaltava tuuli tuo mukanaan ilmansaasteita tänne, kun pohjoisempana Kiinassa on kylmää ja siellä taloja lämmitetään ja energiaa tuotetaan paljon kivihiilellä. 

Minä en kuulu mihinkään riskiryhmään, joten kovin paljon ilmanlaatu ei minuun vaikuta. Olen täällä usein miettinyt niitä ihmisiä, jotka elävät näissä maissa ja olosuhteissa aina. Minähän pääsen kotiin Suomeen milloin tahansa ja joka tapauksessa tämä on meille väliaikaista. 

Kaduilla näkyy silloin tällöin rottia kuten Suomessakin. Torakoihinkin olen törmännyt, vaikka niitä ei onneksi talossamme ole juurikaan näkynyt. Tuholaismyrkytyksiä on säännöllisesti. Beihai on käynyt läpi siistiytymisen viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja kaupunki on nykyisin pääsääntöisesti hyvin siisti. 

Ruoka on aina jossakin määrin terveysriski. Olen syönyt täällä lähes kaikkea tarjolla olevaa. Juomien suhteen olen ollut tarkempi, ja juon pääsääntöisesti vain pullotettuja juomia. 

Olen juuri toipumassa kolmannesta vatsataudista täällä. Ensimmäisen sain vuosi sitten tutustumismatkalla, toisen keväällä lomaillessani täällä ja kolmannen neljän kuukauden oleskelun jälkeen. En tiedä tarkalleen, mistä se tuli tällä kertaa.

Syön mitä vaan ja missä vaan, riskillä

Beihai ja beihailaiset ovat kohdelleet meitä hyvin. Olemme opetelleet toimimaan paikallisten tapojen mukaan, ja se on ollut mielenkiintoista ja mukavaa.

Äänekäs Kiina

Istun ravintolassa selin muihin pöytiin. Takaa kuuluu äänekästä maiskutusta. Toisessa pöydässä nainen puhuu puhelimeen kaiuttimen kautta. Tai huutaa, mikäli minulta kysytään. Suomessa olen herkkä äänille, Kiinassa en voi olla.

Kovaääniset ja kovaääniset ihmiset

Kaupoissa on tarjoustuotteiden esittelijöitä kuten Suomessakin. Täällä heillä on kovaääniset, joista kuuluu monotoninen, taukoamaton, voimakas ääni. Yhden ohitettua tulee toinen. Ja kolmas. Koko kauppareissun ääni seuraa kulkua. 

Keskustassa kävellessä kauppojen kovaääniset vaikuttavat kilpalaulannalta. Pitää laittaa ääni hieman naapuria kovemmalle, ja naapuri jatkaa laittamalla vielä vähän kovemmalle. Tuloksena on korvia raastava meteli. Paikallisia se ei näytä häiritsevän. 

Ihmiset puhuvat isolla äänellä ja nauravat äänekkäästi. Rannalla on usein kovaäänisiä. Ihmiset laulavat karaokea puistoissa. He tanssivat musiikin tahdissa. He kävelevät kuunnellen samalla puhelimesta musiikkia. Kuulokkeita ei pidä juuri kukaan. Tajusin  muutama päivä sitten tämän mahdollisuuden. Kävelimme rannalla kuunnellen puhelimesta suomalaisia kappaleita kuuluvalla äänellä. Lauloin mukana. 

Olen lentänyt monta kertaa Kiinan sisällä. Lennot Helsingistä Kiinaan tai Kiinasta Helsinkiin ovat yleensä hiljaisia, toisin kuin maan sisäiset lennot. Maan sisäisillä lennoilla ihmiset puhuvat kovalla äänellä, katsovat elokuvia puhelimistaan äänet suurella ja ilman kuulokkeita. He syövät taukoamatta, rapisevat, kolisevat, ottavat tavaroitaan ja laittavat niitä takaisin. He ottavat kuvia itsestään ja toisista ja videoita muista matkustajista.

Rakennus- ja liikennemelu

Istun sohvalla kirjoittamassa tätä. Kello on 18.07. Ulkoa kuuluu monenlaisia ääniä. Vastapäisellä rakennustyömaalla kilkatetaan, kolistellaan ja paukutetaan. Rakennustyömaa on äärimmäisen harvoin täysin hiljainen. Se ei hiljene yöksi tai viikonlopuksi. Talojen rungot ja lattiat valetaan pääsääntöisesti öisin. 

Ulkoa kuuluu välillä tööttäyksiä tai kaasutuksia. Talomme editse kulkee tie, jossa on aina liikennettä. Meidän asuntomme on hiljainen, vain näppäinten naputus rikkoo tällä hetkellä hiljaisuuden. Ylä- tai alakerrasta kuuluu harvoin ääniä, eikä vielä koskaan häiritsevästi keväisen remontin valmistuttua. Talon hiljaisuus on ollut helpotus omakotitalossa vuosikausia asuneena. 

Hiljaisuus äänien keskellä

Toki joskus Kiinassa on hiljaistakin. Kävelimme eilen rantatietä uima-altaalle. Juuri ketään ei ollut liikkeellä sillä tien pätkällä. Kaikki ihmiset eivät tietenkään ole äänekkäitä täälläkään. Äänekkäät vain näkyvät - tai kuuluvat, kuten Suomessakin. 

Lapset ovat täällä katukuvassa hiljaisempia kuin Suomessa johtuen todennäköisesti siitä, että perheissä on yleensä vain yksi lapsi. He ovat tottuneet viettämään aikaa aikuisten kanssa. 

Kuten alussa mainitsin olen periaatteessa herkkä äänille. Tarvitsen hiljaisuutta ja omaa rauhaa ja tilaa. Täällä se on otettava eri tavalla kuin Suomessa. 

Pidän öisin korvatulppia ja päivisin laitan kuulokkeista taustamusiikkia, jos haluan keskittyä. Menen kävelylle aamuisin tai myöhään iltaisin. Istun puistoissa, ne ovat yllättävän hiljaisia jopa keskellä kaupunkia. Valitsen syrjäisempiä teitä.  Menen uimaan, kun paikalliset ovat jo hylänneet uima-altaan vesien kylmennettyä. Menen sinne, missä ei ole muita. Yksinkertaista. 

Kuvissa on tällä kertaa hiljaisia paikkoja Kiinassa ja Suomessa.

Toisaalta olen jo aika tottunut näihin ääniin - enimmäkseen. Joskus haluaisin sanoa muutaman valitun sanan tööttäilijöille tai huutajille. Onneksi voin sen tehdä hyvällä omallatunnolla suomeksi.

Toivepostaus: Viihtymisestä ja ajan kulumisesta

Kaunis puoli Kiinasta

Kyselin viimeksi toiveita kirjoitusaiheista. Kiitos niistä! Tässä postauksessa vastaan kysymyksiin viihtymisestä ja ajan kulumisesta. 

On lähes marraskuun puoliväli. Istun parvekkeella. Lämmintä on +27 astetta. Olen herännyt ilman herätyskelloa. Aamukahvin kanssa nautin annoksen Netflixin englanninkielistä sarjaa. Tänään on joogapäivä, joten en mennyt kuntosalille. Keskiviikko on yleensä bloginkirjoituspäiväni, näin myös tällä viikolla. Olen luonut uusia rutiineja entisten tilalle.

Viihdyn täällä enimmäkseen hyvin. Olen ollut samalla työnantajalla yli 17 vuotta ennen Kiinaan lähtöä. Työ on minulle hyvin tärkeää, se tuo mielekkyyttä ja sisältöä elämään. Silti tauko on tehnyt hyvää. Olen pitänyt yhteyttä muutaman työkaverin kanssa ja Suomen lomalla kävin työpaikallani. Aluksi työ oli useinkin ajatuksissa, mutta ajan kuluessa mieli on täyttynyt muilla asioilla. 

Kotiympyröitä

Suurin osa ajastani kuluu kotona. Meidän asuntomme on tilava ja mukava. Kodissamme on olohuone-keittiöyhdistelmä, yksi iso makuuhuone ja kaksi pienempää huonetta sekä kaksi vessaa suihkuineen. Meillä on Ikean kalusteet ja astiat, joten sopeutuminen tänne oli helppoa. 

Omia tavaroita toimme hyvin vähän vaatteiden lisäksi, joten kotimme on huomattavasti riisutumpi kuin Suomen kotimme. Emme kumpikaan ole erityisen kiintyneitä tavaraan, joten näillä tavaroilla tulemme todennäköisesti tämän ajan menemään. 

Valokuvia ja tauluja kaipaan kotoa eniten. Nyt mukana on vain kuva äidistäni nuorena kahden lapsen äitinä. Minulle oli erityisen tärkeää saada äiti mukaan tänne.

Koruton koti

Saareke ei kuulunut perusvarustukseen,
mutta halusimme sen

Minulla on täällä ololle muutama päätavoite. Haluan käyttää ajan hyvin, onhan tämä ainutlaatuinen tilaisuus. Tarkoitukseni on opiskella kirjallisuuden maisteriopintoja ja luovaa kirjoittamista, kuntoilla, tutustua maahan ja kulttuuriin sekä kirjoittaa. 

Kirjoittamista

Olen aikatauluttanut opiskeluni siten, että teen tämän vuoden aikana noin 70 opintopistettä. Ensimmäinen 10 opintopisteen essee kirjallisuuden syventäviin opintoihin on tehty ja arvioitu parhaalla mahdollisella arvosanalla. Nyt olen keskittynyt luovaan kirjoittamiseen. 

Essee oli helppo aikatauluttaa. Aiheena oli minulle tuttu ja rakas kirjallisuusterapia. Luova kirjoittaminen on vaikeampaa aikatauluttaa. Novellien runko syntyy yleensä helposti. Parhaimmillaan teksti putoaa päästäni sormien kautta koneelle. Poistan ja lisään tekstiä intuitiivisesti. Kuuntelen sitä välillä lue-toiminnolla, jolloin pystyn arvioimaan sen sujuvuutta. Mutta en ole luova läheskään aina. Joskus tekstiä ei synny, tai en ole siihen lainkaan tyytyväinen. 

Kaipaan välillä kirjoittajayhteisöä, joka minulla Suomessa oli opintojen kautta. Onneksi kirjoittava ystäväni on luvannut lukea ja kommentoida tekstejäni. Mieheni on toinen vakilukijani. Tänään on eilistä parempi päivä, ja olen saanut viimeisteltyä kaksi novellia.

Tämän kanssa vietän täällä eniten aikaa

Kuntoilua

Kuntoilun aloitin heti tänne tultuani. Kuten olen kertonut, talossamme on kuntoiluun varattu huone. Pyöritän painovannetta kotona puoli tuntia alkulämmittelyksi. Hyödynnän portaat salille mennessä ja palatessa. Olen tehnyt saliohjelman, jonka mukaan treenaan neljänä päivänä viikossa. Keskiviikkona on jooga/kehonhuoltopäivä, jolloin keskityn venyttelyyn ja rauhallisiin joogaharjoituksiin. 

Iltaisin kävelemme 3-5 kilometrin lenkkejä ja viikonloppuisin 10-12 kilometriä. Kolmen kuukauden treenin jälkeen olen paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Treeni on tärkeää sekä henkisesti että fyysisesti. 

Kesäkautena uin neljä kertaa viikossa vähintään 500 metriä. Tänne tullessani en osannut uida. Toki pystyin räpiköimään ja pysymään pinnalla, mutta varsinaista uimataitoa en ollut koskaan oppinut. 

Aloin opetella rintauintia mieheni ohjauksella, YouTube-videoiden avulla ja muita uijia katselemalla. Aluksi jaksoin uida 10 metriä, sitten 25 metriä, ja nyt 500 metriä menee jo hyvin. Uimaan oppiminen on tuonut iloa sen lisäksi, että uiminen on hyödyllinen taito. Tänään uimavesi oli +22 asteista, ja 600 metriä kulki helposti. Mieheni lisäksi muita uijia ei ollut tänäänkään. 

Kuuman sään paras harrastus

Kulttuuria

Kiinan kulttuuriin olen tutustunut hieman. Näinä neljänä kuukautena, jotka olen Kiinassa asunut olen nähnyt Beihain lisäksi hieman Nanningin kaupunkia ja Guangxin maakunnan metsäalueita ja pieniä kyliä. Ensimmäinen kuva on yhdeltä metsäviljelmältä. Lisäksi olen nähnyt muutaman kerran Pekingin lentokentän. 

Olen käynyt joitakin vuosia sitten Shanghaissa, Suzhoussa ja Hangzhoussa. Olen siis nähnyt todella pienen osan Kiinaa, enkä voi todellakaan sanoa tuntevani Kiinaa. Voin katsoa Kiinaa omasta pienestä näkökulmastani. Mitä kauemmin olen täällä ollut, sitä vähemmän tavallaan tiedän. Mutta olen iloinen edes tästä pienestä siivusta, johon olen saanut tutustua. 

Muuta ajankulua

Paitsi uimista ja Kiinan kieltä ja kulttuuria olen opetellut täällä muutakin. Sain juuri valmiiksi elämäni ensimmäisen villasukan. Taistelin kantapään kolmen eri ohjeen avulla. Yksi oli kuin vierasta kieltä ja toiseen olisin tarvinnut lisäpuikon, jota minulla ei tietenkään ollut. Kolmannen ohjeen avulla sain kantapään tehtyä ja eilen päättelin ensimmäisen sukkani. Olisittepa nähneet iloisen ilmeeni! 

Jaoin toki saavutukseni myös äidille (joka on kutonut minulle ja lapsilleni lukemattomia sukkia) ja siskoilleni sekä kutovalle kaverille ja tytärpuolelle. Sisko kommentoi, että hyvään saumaan tein ensimmäisen sukkani, kun täällä on nyt talvi. Kieltämättä hieman huvittaa, että sain opeteltua sukan kutomisen täällä lämpimässä. 

Elämäni ensimmäinen

Marjapuuron punainen 
muistuttaa Suomesta

Olen opetellut lisäksi englannin kieltä. Katson ohjelmia englannin kielellä, luen kirjoja ja juttelen ei-suomalaisten ihmisten kanssa. Tämä on myös ollut ilonaihe. Kiinan kielen opinnot olemme saaneet taas alkuun. Siitä kerron myöhemmin enemmän, kuten myös siitä, miten kommunikointi täällä sujuu ja onnistuu.

Muita asioita, joiden parissa aika kuluu, ovat tietenkin kotityöt, kaupassa käynti ja ruuan laitto, ihan kuten Suomessakin. Lukeminen kuuluu jokaiseen päivään täälläkin. Äänikirjat ovat uusin löytöni.

Kansainvälinen yhteisö on täällä tällä hetkellä hyvin pieni, mutta joskus vietän aikaa yhdessä muiden expat-rouvien kanssa. Iltaisin ja viikonloppuisin olen mieheni kanssa, ja ne hetket kuluvat nopeasti. Käymme syömässä kahdestaan tai porukalla muutaman kerran viikossa. Yhteyttä Suomeen pidän viesteillä. Soittelen lähinnä äidin ja tyttären kanssa.

Viihtymisestä ja ajankulusta

Viihdyn hyvin itsekseni ja tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa. Ajankulu ja viihtyminen kulkevat täällä käsi kädessä. Silloin kun on mielekästä tekemistä ja intoa tehdä asioita, aika kuluu hyvin ja nopeasti. 

Toisina päivinä taas ei jaksaisi tarttua mihinkään tai kaipaa Suomen työ- ja harrastusrutiineja - ja ennen kaikkea omia rakkaita ja tärkeitä ihmisiä ja eläimiä. Niinä hetkinä yritän muistutella itselleni, että tämä on ainutlaatuinen aika ja tilaisuus tehdä sitä, mitä itse haluaa. Ikinä ennen tällaista aikaa ei ole ollut. 

Bonuksena viihtymisessä on lämpö, joka näyttää tänä syksynä jatkuvan ja jatkuvan. 

Kun syksystä tuli kesä

Kaunis on kaunista. Maanantaina oli harvinainen hetki, kun mieheni pääsi hieman aiemmin töistä ja ehdimme yhdessä iltakävelylle ennen pimeän tuloa. Sää oli leppoisa, ja ranta oli täynnä ihmisiä viettämässä aikaa kävellen, jutellen, leijoja lennättäen ja musiikkia kuunnellen. 

Tunnin pituisella lenkillä aurinko ehti laskea, ja kotiin päästyämme oli jo pimeää. Pimeä tulee täällä nopeasti, auringon voi melkein nähdä putoavan. 

Syksy on tullut myös Beihaihin. Lämpötila ei kohoa enää yli + 30 asteen, ja illat ovat viilenneet. Kesällä yöt ovat yhtä lämpimiä kuin päivät, eikä pitkähihaisia tai -lahkeisia vaatteita tarvitse. Päivisin on ollut enimmäkseen edelleen lämmintä, mutta iltaisin lämpötila saattaa pudota lähelle +20 astetta. 

Tämä lämpötila on suomalaiselle ihanteellinen. Kuuma, kostea kesä on ohi. Poissa ovat ne päivät, jolloin ainoa ajateltavissa oleva ulkoaktiviteetti oli uiminen. Beihain syksy muistuttaa Suomen kesää. 

Vaikka lämpötila onkin laskenut, en ole vielä luopunut sortseista enkä mekoista, vaikka monet paikalliset pukeutuvat jo pitkiin housuihin ja takkeihin. Päivä on myös hieman lyhentynyt. Sillä ei ole kuitenkaan kovin suurta merkitystä täällä, jossa valoisia öitä ei ole ikinä.

Pihakatumme on edelleen vihreä ja vehreä. Kukat ovat alkaneet taas kukkia innokkaasti, kun paahtavan kuuma kesä on ohi. 

Lauantaina lähdimme kävelylle kohti rantaa. Autotien reunassa on aina kaista mopoilijoille, mutta mopoilijoita on lähes aina myös kävelytiellä - syystä tai toisesta. Ehkä he oikaisevat, ehkä ajavat liikennettä vastavirtaan tai ehkä he vain päättävät ajaa siinä. 

Mopoilija tai kävelijä voi hyvin seisahtua kesken matkan, keskelle tietä, ja takaa tulijat vain ohittavat heidät. Suomessa olen tottunut siihen, että ihmiset menevät tien reunaan pysähtyessään ja yrittävät olla häiritsemättä muuta liikennettä. 

Viikonloppuisin on rauhallisempaa kuin arkena, vaikka liikennettä on aina. Olen enimmäkseen tottunut paikalliseen liikennekulttuuriin, joka on täynnä ääniä, ihmisiä, joka suuntaan sahaavia kulkuneuvoja ja meitä katsovia ihmisiä. 

Enimmäkseen olen tottunut kulkemaan virran mukana ja kiertämään tielle tulevat esteet kuten pysähtelevät ihmiset, pysäköidyt mopot ja autot ja puuttuvat laatat tai reiät tiessä. Kaikkeen kannattaa varautua.

En ole meri-ihminen, vaan rakastan järviä. Täällä lempipaikkani kuitenkin on merenranta. Rannalla on rauhallisinta, vaikka ihmisiä siellä aina onkin. Siellä ei kuitenkaan ole mopoja eikä autoja, eikä näin olleen muualla jatkuvasti kuuluvaa liikenteen melua. 

Rannalla oli veneitään huoltavia kalastajia ja heidän perheitään. Yhdessä veneessä mies puuhaili verkkojen kanssa, ja nainen istui keskellä venettä jakkaralla syömässä jotain puikoilla. Toisessa veneessä perheen tytär söi appelsiinia ja heitti kuoret mereen tuijottaen meitä tiiviisti. 

Katseiden kohteena olemme jatkuvasti. 

Kävelyteillä voi nähdä monenlaista. Tällä kertaa joku oli levittänyt katkaravut kuivumaan laatoitukselle. 

Muutaman kilometrin päässä meidän talosta on Beihain Old Street. Alueen katujen varsilla on pieniä kauppoja ja ravintoloita. Maisema ja jopa tunnelma on erilainen verrattuna muuhun Beihaihin. Old Streetillä näkee usein turisteja kameroineen. 

Olemme "päässeet" aika moneen turistikuvaan, ja vain kerran kuvan ottamiseen on kysytty lupa. Minä olen vältellyt paikallisten kuvaamista, mutta tämän viehättävän pariskunnan halusin ikuistaa. 

Vanhan kadun jälkeen matka jatkui kohti keskustaa. Kiinassa ihmiset ovat hyviä nukkumaan. Kaupan myyjä saattaa nukkua istuallaan käsivarsiinsa nojaten, tai mopokuski saattaa nukkua moponsa päällä. 

Riippumattoja näkee välillä aika kummallisissa paikoissa. Näitä nukkujia ei vieressä kulkevat autot ja mopot häirinneet, vaikka tööttäily oli lähes tauotonta.

Keskustassa on vierekkäin väläyksiä länsimaista. Starbucks on yksi harvoja löytämiämme kahviloita Beihaissa, teekulttuuri on täällä vankka. Lisäksi vierestä löytyy McDonalds ja Pizza Hut. Kahvilla käymme toisinaan viikonloppuisin, mutta McDonaldsissa emme ole vielä käyneet.

Olen seurannut ihastuksella Facebookista kuvianne Suomesta. Suomen syksy on kääntynyt talveksi, ja ruskakuvat ovat korvautuneet lumi- ja pakkaskuvilla. Lumi tekee talvesta kauniin, mutta muuten en Suomen talvesta kovin paljon välitä. 

Beihain talvi alkaa luultavasti joulukuussa. Se kestänee pari kuukautta, kunnes kesän lämpö voittaa sen. Nyt saamme kuitenkin nauttia vielä lämmöstä. Parveke on yksi lempipaikkani kotona, ja vilttiin kääriytyneenä siellä pystyy istumaan vielä pitkään. 

Mukava, kun olet pysynyt matkalaukussani. Olisi mukava kuulla, mistä haluaisit minun kirjoittavan! 

Koti-ikävästä

Koti-ikävä värittää mieltä. Se saa kyllästymään kiinalaiseen ruokaan. Se saa kaipaamaan omia ihmisiä. 

Jos olisin Suomessa, olisin kääntänyt viikonloppuna kellon talviaikaan ja harmitellut pimeämpää iltaa. Olisin herännyt aamulla klo 6.50 ja hypännyt autoon ja hurauttanut viidentoista minuutin työmatkan Oulun aamuruuhkassa. Ruuhkassa, joka on Kiinan näkökulmasta aika laimea. 

Olisin avannut työpaikan oven ja ripustanut takkini työhuoneen kaappiin. Olisin mennyt kahvihuoneeseen ja istunut tuttujen kasvojen ympäröimän pöydän ääreen juomaan kupillisen kahvia.

Kiinassa heräsin, laitoin pikakahvipurut kuppiin ja valutin kuumaa vettä päälle. Istuin nojatuoliin ja avasin tv:n. Katsoin yhden jakson vankiladraamasarjaa, joka on koukuttanut minut. 

Suomalaisia, suomenkielisiä ohjelmia ei meillä pysty katsomaan. Katselen sarjaa siis englanninkielisellä tekstityksellä. Englannin kielen taitoni onkin kohentunut täällä, vaikka hyvin harvat sitä täällä osaavat.

Suomessa päivä olisi kulunut töissä. Töiden jälkeen olisin ajanut pimenevässä illassa kotiin. Kotioven avatessani koiramme olisi tullut vastaanottamaan minua häntä villisti heiluen, ja olisin ottanut sen mukaan postia hakemaan. 

Sisällä olisin istunut sohvan nurkkaan lattialle (koira ei saa tulla sohvalle), ja koira olisi tullut kylkeeni kiinni makaamaan. Olisimme molemmat huokaisseet tyytyväisinä.

Suomessa metsään pääsee helposti

Täällä vaihdon salivaatteet päälle, laitoin juomapullon reppuun ja laskeuduin 20 kerrosta eli 360 porrasta alaspäin. Salilla treenasin tunnin, korvillani oli kuulokkeet, joista soi aina jotain suomalaista. 

Viime aikoina olen kuunnellut Spotifysta uusinta Vain elämää -kautta. Salilla ei yleensä ole ketään muita, vaan saan hikoilla itsekseni. Loppuvenyttelyn jälkeen oli jäljellä 20 kerrosta eli 360 porrasta takaisin kotiin ja suihkuun. 

Paitsi treenaamista päivään kuuluu kirjoittamista. Olen kirjoittanut pitemmän esseen ja nyt on vuorossa novellien kirjoittamista. 

Suoritan kirjallisuuden maisteriopintoja ja luovan kirjoittamisen aineopintoja. Ne sujuvat etänä helposti. Toin mukanani kasan kirjoja, muu tarvittava on päässäni.

Piha on vaihtunut parvekkeeseen

Illat kuluvat Suomessa nopeasti. Töiden jälkeen ulkoilisin koiran kanssa. Pukisin lämpimät vaatteet, pipon ja hanskat. Varmistaisin, että heijastin on mukana. Tiedän, että lumi ja pakkanen ovat tavoittaneet jälleen Suomen. 

Kolmena iltana hyppäisin töiden jälkeen autoon ja vaihtaisin pukukopissa valkoisen karatepukuni. Tapaisin tuttuja ja saisin treenata sekä kehoa että mieltä. Karatea kaipaan paljon. 

Kiinassa illat kuluvat vielä nopeammin. Työpäivät ovat täällä pitkiä, ja mieheni tulee töistä vasta klo 18 maissa. Minä olen ollut usein päivän yksin, ja hänen päivät ovat yleensä kiireisiä ja kokouksentäyteisiä.

Iltaisin käymme uimassa tai kävelyllä tai vietämme aikaa kotisohvalla. Juttelemme päivän asioista, nämä ovat tärkeitä hetkiä, erityisesti siksi, että olemme täällä niin kaukana kaikesta omasta.

Talot ovat suurempia

Silta hehkuu vaihtuvissa väreissä

Jos olisin Suomessa, viikonloput olisivat hitaita. Nousisimme myöhään ja söisimme aamiaista rauhassa. Kävisimme kaupassa ja tekisimme ruokaa, useimmiten hirveä. Kaipaan välillä hirveä hirveästi. 

Viikonloppuisin tekisimme koiran kanssa erityispitkiä lenkkejä. Illalla saunoisimme ja istuisimme sohvalla. Joskus tapaisimme ystäviä.

Myös täällä viikonloput ovat hitaita. Nukumme pitkään ja keitämme herättyämme oikeaa kahvia. Käymme kauempana suuremmassa kaupassa tai tuoretorilla. Teemme ruokaa tai käymme syömässä jossakin sadoista Beihain ravintoloista joko kaksin tai tuttavien kanssa. 

Mopoilemme tai teemme pitkiä kävelylenkkejä. Vakiokävelylenkkimme on käydä kahvilla Starbucksissa, jonne on meiltä yli viisi kilometriä. Kotona emme koskaan kävelleet kahville toiselle puolelle kaupunkia. Täällä kävelemme enemmän. 

Kävelymaisemat ovat erilaiset

Koti-ikävä tulee aaltoina. Joskus kaipaan suomalaista ruokaa. Haluisin syödä kotipaikkakunnan grillin lihapiirakan kaikilla mausteilla tai La Festan pitsan. 

Haluaisin tehdä maailman parasta pannukakkua. Olen yrittänyt tehdä sitä täällä, mutta raaka-aineet ovat erilaisia, eikä maku ole lainkaan oikea. Hirvenlihaa ei täällä saa, joudun tyytymään muihin herkkuihin. 

Eniten kuitenkin kaipaan omia ihmisiäni; kaipaan perhettä, ystäviä, lähisukulaisia, karateporukkaa, työkavereita  ja koiraamme. Onneksi viestien kautta voin olla yhteydessä heihin ja koirasta saan kuvia tyttäreltäni, joka on nyt Sirun emäntä.

Tänä aamuna yövuorossa olleen ystäväni viesti odotti puhelimessa herätessäni. Meitä ei ole unohdettu. Tiedän, että rakkaat ovat ja odottavat. Se helpottaa koti-ikävää.

Koiramme elämä on muuttunut