Loppuratkaisu perheen ensimmäiseen karanteeniin

On ollut ilo yhteiskirjoittaa blogia mieheni kanssa. Hän on toimittanut tekstit minulle, ja minä olen oikolukenut ne ja tehnyt tarvittavia korjauksia ja tarkentanut asioita. Kerran palautteeni oli ilmeisesti hieman kriittinen, koska vastaus oli: "Kiitos palautteesta. Otamme huomioon sen toimintamme kehittämisessä." 

Tässä vielä loppuhuipennus mieheni reilun kahden viikon kotimatkasta:

 

Karanteenihotellista - hotelliin

”Kirjoitan tätä tarinanosaa keskiviikkona Beihaissa, nykyisessä kodissamme, josta puuttuu siis vaimoni, joka on tulossa noin kuukauden päästä tänne myös. Saa nähdä, mikä on tarina silloin.

Koti odotti ennallaan

 

Viimeisenä karanteenipäivänä eli maanantaina pääsimme ulos klo 10:30, eli samalla kellon lyömällä kuin olimme karanteenihotelliin erityksiin saapuneet. Ohjeena oli laittaa matkalaukut hissiin ja ihmiset rappusia pitkin alakertaan, nimenomaan eri rappusia pitkin kuin mitä olimme kerroksiin nousseet. Alhaalla suojapukuiset ihmiset ojensivat kaksi todistusta, toinen oli todistus karanteenista ja toisessa oli tulokset kahdesta karanteenin aikana otetusta koronatestistä.  Ja sitten tavarat pihalla odottavaan autoon ja kohti parempaa ja komiampaa ja kalliimpaa hotellia.

Mitenhän ulkomaailmassa ollaan?

 

Pienen hetken auton kyydissä istuttuani kännykkä soi. Siellä oli avustajani Beihaista, joka sanoi, että on mukavaa kun pääsit pois ja kaikki meni hyvin, eikö totta? Ja lisäsi samaan pakettiin, että jos haluaa välttyä 14 vuorokauden kotikaranteenilta Beihaissa, pitää olla sekä nielu- että verikoekoronatestit negatiivisia. Jaha ja taas mennään, sillä aikaisemmat kolme testiä olivat vain nielutestejä. Matkalla hotelliin löytyi lennosta verikoepaikka, joten sinne ensin. Ja siellä perillä sanottiin, että pelkkää verikoetta ei voi ottaa, vaan ensi otetaan nielutesti ja sen lisäksi on mahdollista saada sitten vasta verikoetesti eli nyt on kasassa testit neljä ja viisi ja tulokset saadaan kuuden tunnin päästä. 

 

Shanghaissa on käytettävä yhä maskeja

Shanghaita vapaana miehenä

Ja sitten hotellille. Äkkiä kamat kämppään. Kohta on oltava toimistolla, iso pomo odottaa. Ei kerkee kunnolla syömään. Onneksi illalla on aikaa. Pääsen ulos hotellista, vältän aulabaarin kutsuvan oluttarjoilun ja pihalla kauhukseni huomaan mäkkärin. Pakko mennä syömään, pikalounaaksi angus-pekoniburgeri ja ranskalaisia. Oli muuten hyvä. Sitten toimistolle ja illalla ihan tietoisesti hieman liikaa bratwursteja ja kaveriksi niille joku olut.

 

Tiistaina Shanghaista kohti Beihaita, kahden ja puolentunnin lento. Kentällä normi kuumeenmittaus, terveysapin vihreän koodin näyttö ja turvatarkastus. Ylimääräisenä numerona oli lipputiskillä karanteenitodistusten näyttäminen, uuden terveysapin lataaminen ja perinteisen paperilapun täyttäminen, jossa kysyttiin ihan samat tiedot kuin aikaisemmin eli milloin saavuit, millä lennolla, mihin menet, millä passilla ja kuka oot. Jostain oli kertynyt hieman kiloja, ei siis minuun vaan laukkuun, joten pieni ylikuormamaksu ja sitten kohti konetta. Koneeseen, takariviin ja perillä lähes viimeisenä ulos. Jostain syystä länsimaalaiset laitetaan nykyisin usein taakse istumaan.

Lentokenttäjunassa

 

Lentokentät ovat yhä hiljaisia

Beihain koneessa!

Kalkkiviivoilla ja vihdoin yli

Huh, vihdoinkin Beihaissa. Pieni kävely, laukku hihnalta, kuumeen mittaus ja ulos. Eipäs sittenkään, lentokenttäpoliisi siellä iloisesti odottaa lappu kourassa, että ookko nää se länkkäri OPA? Heillä näkyi olevan ennakkotieto, että olen tulossa. Ja sitten taas mentiin eli täytä tämä lomake, samat kysymykset ja sitten tuolla on muuten koronatesti numero kuusi. Siihen meni tunti, kun olin eka länkkäri, jolla reenattiin kaikki oikeat laput ja testihommelit kohdilleen, ja kukaan virkailijoista ei tietenkään puhunut englantia, enkä minäkään ole oppinut kiinaa vieläkään puhumaan. Onneksi toinen ulkomaan passin omaava henkilö, joka osasi kiinaa ja englantia, otettiin kanssa testiin, ja hän toimi avuliaana tulkkina.

Tuttua huttua, kuskini kyydissä

 

Nyt on eka työpäivä takana ja mieli ei tee matkustaa Kiinasta mihinkään, jos siis meinaa palata Kiinaan takaisin. Oli se sen verran raskas testi- ja karanteenirupeama.  Taisin jossain välissä todeta, että Guangxin maakunnan ohjeiden mukaan joudun anomaan uudelleen oleskelu- ja työluvat. Tuohon prosessiin kuuluu terveystarkastus, joka on perjantaina. Ja johon kuuluu siis nykyään se koronatesti. Siis se seitsemäs testi 24 vuorokauden aikana. Jaha, ja taas mennään.

 

PS. voimia kaikille karanteenikavereille ja tuleville karanteenilaisille, olkoon tuuri puolellanne hyvän hotellin merkeissä!”

Olet tuhansien kilometrien päässä - toinen karanteeniviikko

Olli-Pekan karanteeni päättyy huomenna. Minun viisumihakemukseni toimitetaan ensi viikolla Helsingissä olevaan Kiinan viisumipalvelukeskukseen ja sitten odotan, myönnetäänkö minulle viisumi. Odotan myös sitä, salliiko Kiina Finnairin 11.9. päivän lennon laskeutua Shanghaihin. Sitä odottaessa saatte lukea Olli-Pekan toisesta karanteeniviikosta:

Yksi

”Kuinka kuluu multa maanantai, tämä mateleva maanantai. Oikeasti tänään on hieno päivä, karanteeniviikko kääntyi voiton puolelle, enää seitsemän vuorokautta jäljellä. Tätä pitää juhlia syömällä kokonainen pussi salmiakkia. Tällä voi varmistaa, että jos ei karanteeni verenpainetta nosta, niin ehkä sitten salmiakki sen tekee. Päivän perusrungossa ei ole mitään edellisen viikon normipäivästä poikkeavaa, vain kaksi hajahavaintoa, ilmastointi ja kaskaat. Tänään nimittäin huomasin, että keskipäivän lähestyessä ja ulkolämpötilan kohotessa viilennyksen teho laski. Huone on aavistuksen verran liian kuuma eli varmaan tuolla 25 asteen lähellä tai ylikin. Toinen asia on noiden kaskaiden äänen voimistuminen, nyt se kuuluu yllättävän kovaa huoneeseen asti. Kaskaiden, siis oletan, että ne on kaskaita, esiintymisen pitäisi olla äänekkäimmillään juuri ennen keskikesää, ei enää tähän aikaan. Olisko tämä lämpöaalto saanut nekin uudestaan siritykseen?

 

Kaksi

Emmä tiedä mitä tapahtuu, joku sotkee tätä asuntoa. Epäilen, että se on talonmiehen akka, tai ainakin siltä tuntuu, kun tajuaa, että ilmastoinnissakin on joku vaihtanut asetukset viilennykseltä auto-asentoon. Ilmankos kämppä ei viilene. Ja tuonkin hoksaamisen meni vuorokausi. Taitaa elinpiirin rajoittuneisuus rajoittaa myös omaa ajattelua. Tänään oli myös hyvä päivä tilata lisää hedelmiä ja pullotettua juomavettä, tällä tilauksella on tarkoitus pärjätä karanteenin päättymiseen asti. Puhelinkokousten ja muiden töiden lisäksi ajantäytehupiohjelmana on reilun tunnin pituinen erityisen lyhyen radan pitkän matkan kävely ja nyrkkipyykinpesu.

Piristää sekä mieltä että ruumista

 

Kolme

Ne tekee töitä sen eteen, sitä kaikki haluaa, että karanteenissa mahdolliset oireet havaitaan, ja tänään ilman oireita on oltu. Meillä Shanghain suomalaisilla karanteenilaisilla on vertaistukiryhmä WeChatissa.  Meitä on se likainen tusina omissa erityshotellihuoneissaan ympäri Shanghaita. Ryhmästä näkee, että karanteenihotellien taso vaihtelee laidasta laitaan, ja ruoka ym. käytännöt vaihtelevat myös aika tavalla. Pitää siis muistaa, että jos naapurilla on se aurinkoparveke loistavalla näköalalla ja itsellä näkyy ainoasta ikkunasta pilvenpiirtäjän rakennustyömaa, kannattaa olla onnellinen naapurin puolesta. Tämän keskiviikon viihdykkeen tarjosi paikallinen palokunta, joka saapui pillit puhkuen ja valot välkkyen tarkastamaan vastapäätä olevan rakennuksen palohälytystä. Muuten päivä on mennyt jo rutiiniksi muodostuneen kaavan mukaan, vähän kirjan tavaamista, puhelinta, muoviastiaruokailua, etäpalavereita ja lyhyen radan päiväkävely.

Neljä

Tänään on bileet, kaikki sileeks, sillä eka kymppi on takana ja jäljellä on neljä vaivaista vuorokautta. Jos totta puhutaan, tänään on ollut tylsä torstaipäivä. Normikokouksia huonojen yhteyksien äärellä, kiinalaisen kanttiinin perusruokaa, lukemista ja tunnin lenkki. Päivän suurin asia oli karanteenivalvojalta tullut uutinen nukleinihappotestiryhmän huomisaamuisesta liikkeellelähdöstä, joten käskivät odottamaan huoneessa. Hmm.. olinhan jo kerennyt suunnitella huomiselle karanteenipäivälle aamuostoksilla käymistä, pitkää lounasta ja illan baarikierrosta, mutta nyt joutuu jäämään sittenkin huoneeseen. Joka tapauksessa lintu tää kohta siivet levittää ja lentää pois.      

Viisi      

 

Pelkkiä varjoihmisiä kadut mustanaan ja silti hieno aamu, sillä avaruuspukuiset paikalliset oliot kävivät ovella ottamassa koronatestin. Tuloset tulokset saadaan huomenna. Oli muuten helppo testi, pikku sipaisu nielusta ja nenästä, ja sitten se oli ohi. Ja minulta kysyttiin, taas, että millä poistun karanteenihotellista ja, ups, voisitko mitata sen iltapäivälämmön, näin auringon laskiessa. Tänään tuli myös viesti, että jos on vihreän värinen koodi terveysapissa, niin kotikaupungissa ei tarvitse mennä kotikaranteeniin. Huh, hyvä juttu. Ja sitten puolituntia tuon jälkeen tuli toinen viesti, että punainen koodi muuttuu vihreäksi vasta 30 päivää maahan saapumisen jälkeen. Huh, huono juttu. Ja päätin kurkistaa, mitä apeissa näkyy, niitä on siis eri alueilla ja alustoilla omansa. Shanghain koodi, selkeästi punaisella, Beihain koodi, selkeästi vihreällä, olenko siis punavihreä vai värisokea? Odotellaan sinne maanantaille asti, niin näkee mikä väri on missäkin, kun karanteeni päättyy. Tänään löytyi myös lisää tekemistä, kun huomasin lattiaharjan huoneen oven vierestä lounasta noutaessani.  Pääsin poistamaan nuo mustat, suorat ja omia hiuksiani pidemmät hiukset lattialta pois.  Päivälliseksi oli etelä-kiinalainen herkku, kokonainen possu sorkka. Piti sitä vähän tutkia ja maistaa, mutta tuo varsinainen makuelämys jäi hyödyntämättä.  Odotat maailman loppua vain, se tulee kyllä, ei voi estää. Ja tulee se karanteeninkin loppu.

Elää syödäkseen...

vai syödä elääkseen?

 

Kuusi

Lauantai-iltana ravintolaan tarkoitus oli lähteä, mutta pelkkä negatiivinen koronatestin tulos ei vapauta karanteenista. Ja päivään lisätä ei voi mitään uutta kerrottavaa, muuten on liikaa edellisten päivien toistoa.

Seitsemän

 

Hullun hommaan, järjetöntä unelmaa, kuka eristyksen kautta paratiisiin päästä haluaa, siltä tuntuu myös sunnuntaina, kun päivä toistaa itseään jo ties monettako kertaa. Tänään alkoi mieltä ylentää huomisen aamupäivän toimintaohjeet, mistä päästä taloa ulos, mitä rappusia voi käyttää, hissiin voi tavarat laittaa, mutta sinne ei itse saa mennä. Enää 17 tuntia jäljellä. Jotenkin tulee mieleen tuo siviiliin pääsy tuolta armeijasta, jotain yhteistä on tunteessa. Onneksi tämä päiväni murmelina tai Tiivi-Taavi, uudestaan leikki loppuu kohta.  On muuten sellainen kokemus, että ei mielellään tätä kovin nopeasti toista, vaikka aikaa on ollut olla omien ajatuksiensa, enemmän kuin aikoihin. Ja tuohonhan sisältyy aina mahdollisuus ja riski.  Huomenna joutuu ottamaan taas käyttöön alla olevat tavarat. Kahteen viikkoon ei ole tarvinnut kenkiä eikä kauas katsomista helpottavia laseja. 

Muistatko milloin olet viimeksi ollut kaksi viikkoa ilman kenkiä?

 

Karanteenissa ei kauas tarvitse katsella 

Tälle viikolle kehittelin teemapäivämusiikkia eli valitsin yhden artistin tai yhtyeen, joka kunkin päivän aikana pääsääntöisesti kuuntelin. Tuon setin sisällöstä löytyy jokin pieni pätkä kunkin päivän tekstistä. Huomasitko ne kaikki? Kolmas nainen. Zen Cafe. Cheek. Freud, Marx, Engels & Jung. Kotiteollisuus. Mamba. Seminaarinmäen mieslaulajat.” 

Karanteenipäiväkirja, ensimmäinen viikko

Kiinaan paluuni ajankohta on luultavasti 11.9. Lentoliput ovat varauksessa ja viisumihakemus on laitettu. Koiramme on jo lähtenyt talvihoitoon siskoni perheeseen. Olen viihtynyt Suomessa hyvin, mutta ensimmäistä kertaa tämän kolmen kuukauden aikana on alkanut herätä halu palata Kiinaan. Mieheni ensimmäinen karanteeniviikko on huomenna ohi. Seuraavassa on otteita hänen viikostaan:

Karanteenipäiväkirja

"Vanki" numero 1

 

Maanantai, asettumista

”Pääsin karanteenihuoneeseeni maanantaina aamupäivällä. Asetuin taloksi ja yritin sisäistää karanteenisäännöt ja -rajoitteet. Pohdin myös sitä, mitä mahdollisuuksia minulla on parantaa karanteenielämisen tasoa. Minulla on etätulkkina kiinalainen avustaja, joka on erityisen tärkeä tässä hotellissa, jonka henkilöstö puhuu vain kiinaa. Aluksi tutustuin hotellilla myytävien tuotteiden listaan. Tarjolla on erilaisia virvoitusjuomia, pikanuudeleita, vettä, savukkeita ja muita paikallisia pikkunaposteltavia. Ne voi tilata hotellin WeChatin kautta, muta ainostaan kiinaksi. Maanantaina aloitimme myös pyyhkeiden, hedelmien ja pikakahvin etsimisen. Hotelli vahvisti, että heiltä niitä ei saa ja he eivät niitä aio hankkia. Lähikaupoista saa vain pieniä pyyhkeitä, joten kylpypyyhettä sai odottaa. Ensimmäinen päivä kului kahvitta, kun se jäi lähtötohinassa Suomesta hankkimatta.

Tiistai, töihin paluuta
 

Tiistaina palasin työarkeen matkapäivien jäljiltä, työpäivien aikana teen etätöitä noin kahdeksan tuntia. Tiistai oli helppo työpäivä kokousten puolesta, vain kaksi tunnin etäkokousta. Muu aika meni loman aikana kertynyttä esitysmateriaalia ja sähköposteja peratessa. Päivällä huomasin, että tietokoneen laturi oli jäänyt Suomeen, mutta Shanghain toimistolta lupasivat toimittaa uuden seuraavana päivänä karanteenihotellille. Kiinan kotiinpaluumatkan viimeisen osan lentolippujen hankkimista varten yritimme saada selville, mihin aikaan on mahdollista päästä lähtemään hotellilta. Ainoa tieto mitä saatiin, on että myöhään ja että on yhteiskuljetus kentälle. Päivittäinen lento Shanghaista Beihaihin lähtee 15:30, joten näytti siltä, että paluu kotikaupungin kotikaranteeniin lykkääntyy yhdellä päivällä. Päätin kuitenkin tilata liput karanteenin päättyminen jälkeiselle päivälle. Tänä päivänä tuli tilatut tarvikkeet eli isompi kylpypyyhe ja pikakahvia, elämä hymyilee jälleen.  Hmm, jos juo yhden kupin kahvia arkipäivinä ja kaksi kuppia viikonloppuna, niin kahvi riittää koko ajaksi, hedelmillä pärjää muutaman päivän.    

Monitoimipöytä

 

Samoin tiistaina koronavalvonta otti yhteyttä kertomalla hotellin osoitteen ja kertoi myös tiedon, että ensimmäisestä koronatesteissä ei ollut löytynyt yhtään positiivista tulosta. Samalla kerrottiin, että seuraava koronatesti on noin kymmenen päivän kuluttua, ja sen hinta on 120 RMB eli noin 15 €. Tuli myös vahvistus sille, että karanteeni päättyy kymmenes elokuuta. Silloin saa todistuksen suoritetusta koranakaranteenista, mikäli uusintakoronatesti on negatiivinen.

 

Tämän viikon aikana on tullut tarkennuksia annettuihin ohjeisiin ja tietoa tulevasta aikataulutuksesta, tiedot ovat pääasiassa hotellikaranteenia valvovalta lääkäriltä. Lääkäri kysyi ne samat tiedot kuin niissä hotellille annetuissa lapuissa ja niissä apeissa on eli nimi, puhelinnumero ja mikä on Kiinan kotiosoite ja kuka on Kiinan yhteyshenkilö. Ja että lämpötila olisi hyvä mitata nielusta. Ja että mittausajat ovat klo 9 ja klo 14. Ja että huoneesta ei saa poistua. Ja että jos tarvitsee kuitin majoituksesta niin pitää pyytää etukäteen. Ja kehotus mitata lämpötila nyt ja raportoida se hänelle. Kertaus on opintojen äiti, ja käskyt selkeitä. Myös virallinen koronavalvonta lähestyi päivän aikana kerran ja kysyi tarkkaa Kiinan kotiosoitetta. Joka on siis se sama, mikä on joka lomakkeessa ja apissa.

 

Keskiviikko, lisää töitä sikäli kun yhteydet sallii

Keskiviikko kului lähinnä luurit päässä, kokouksia oli kahdeksan ja puoli tuntia. Onneksi läppärissä riitti virtaa, sillä laturin saapuminen siirtyikin yllättäen seuraavalle päivälle. Hotellin vastaanotto oli säilönyt sen tilapäisesti johonkin, ja sen etsimiseen meni aikaa. Laturin puuttumisen vuoksi minimoin läppärin käytön ja osallistuin etäkokouksiin pääasiassa puhelimen kautta. Tämän päivän aikana myös paljastui, että hotellin Wifi-verkko on huono ja yhteydet katkovat melko tavalla. Välillä sähköpostitkaan eivät lataudu koneelle. Syynä taitaa olla osittain se, että hotellissa ovat kaikki huoneet täynnä karateenilaisia, ja mitäpä muuta ihmiset tekisivät kuin roikkuisivat linjoilla. Illalla oli sen verran tylsää, että päätin pestä vähän pyykkiä, vaikka puhtaita on vielä riittävästi. Jostakin on ajankulua keksittävä, ettei tylsisty. Koronavalvonta oli hiljaa koko päivän.

 

Torstai ja perjantai, rutiinia jo

Torstain aamupalan yhteydessä tuli myös hetken hukassa ollut uusi laturi. Onneksi läppärissä riitti virta sen saapumiseen asti.  Päivän kokoussaldoksi tuli vain viisi tuntia. Kummallista, koronavalvonta on hiljaa jo toista päivää.

 

Perjantaina, viikon viimeisenä virallisena työpäivänä oli kuusi tuntia kokouksia, normipäivä. Päivän myötä tunnelma alkaa tylsistymään, odotusteni mukaan. Ennen karanteenia mietin, että noin kolme päivää menee hyvin ja sitten alkaa tylsistyminen kunnes ensimmäisen viikon jälkeen tunne karanteenin päättymisestä helpottaa tilannetta. Saa nähdä meneekö tämän henkilökohtaisen BB-talon draaman kaari tuon mukaan, vai muuttuuko meno hullummaksi karanteenin loppua kohden.

 

Perusasioiden äärellä, ruokaa, unta ja ajankulua

Aikaisemmin tilaamaani hedelmä- ja pikakahvivarasto alkaa myös ehtymään, joten uusi tilaus liikkeelle. Pikakahvissa, kuten osittain jo kerroin, ensimmäinen toimitus sisälsi 18 annospussia eli yksi kuppi kahvi arkipäivälle ja kaksi viikonlopun päivälle, mutta päivittäinen lisäkuppimahdollisuus houkutteli tilaamaan lisää pikakahvia. Olin myös ajatellut, että en tarvitse ruokaan lisämakuja, mutta syötyäni tämän kanttiinin ruokia muutaman päivän ajan, oli pakko antaa periksi ja tilata myös purkilliset soija- ja chili-valkosipulikastiketta tuomaan lisää makuja ruokaan. Tai toisin sanoen, kun pistää riittävästi chiliä, niin ei enää ole väliä mitä syö, kun kaikki maistuu chililtä.

 

Koronavalvonta on herännyt päiväuniltaan, ensin tulivat aikataulut ja lista kuljetuksista, joilla hotellilta pääsee pois. Sitten ilmoitus, että eristys päättyy meidän ryhmän kohdalta elokuun kymmenespäivä kello 10:30. Kuljetukset lähtevät sitten illalla kahdeksalta, joten valitsin vaihtoehdoksi omatoimisen liikkeelle lähdön heti kun pääsee.

 

Tämän alkuviikon ohjelmaan kun lisää aikaerosta aiheutuvan uni- ja päivärytmin vääristymän, niin hyvä soppa on valmis. Yöllä valvotaan ja päivällä väsyttää. Esimerkiksi perjantaina menin nukkumaan tuossa vähän ennen puolta yötä ja lauantaina nousin neljän ja viiden välissä. Ensin unen yrittämistä ja sitten perään kännykän räpläystä, kunnes aamiaisen toimittajat vähän ennen seitsemää kolistelivat oven takana. Aamutoimien jälkeen kokeilin uusia ohjelmanumeroita. Oletko koskaan kävellyt reilua tuntia edestakaisin hotellihuoneessa? Nyt sekin on tehty ja sykemittarin GPS väittää, että matkaa olisi kertynyt yli kymmen kilometriä.  Taitaa liioitella, tuohan vauhti vastaisi Cooperin testissä noin 1,9 kilometrin juoksumatkaa ja tuollaista vauhtia on hieman hankala pitää yllä tuolla kuuden metrin edestakaisella juoksuradalla. Itse arvoin matkaksi noin kuusi ja puoli kilometriä.

Erilainen kävelymaasto

 

Säästelin myös tarkoituksella mukana olevia kirjoja tänne viikonloppuun, joten nyt on aloitettu ensimmäinen opus. Siitä riittää lukemista vielä muutamaksi hetkeksi ja niitä on pari lisää varastossa. Tänään myös pari ystävää soitteli Suomesta ja toivotteli voimia sinne kauheaan karanteeniin. Iltapäivällä oli välillä keskittymisvaikeuksia, eikä oikein kiinnostanut tehdä mitään.

 

Koronavalvonta oli tänäänkin aktiivinen. Ensin laittoivat kuvan lapusta, johon merkitään, yllätys yllätys, mikä on Kiinan kotiosoitteeni, milloin poistun Shanghaista, milloin ja millä saavun Kiinan kotiini ja millä poistun karanteenihotellistasi. Seuraavaksi pyydettiin maksamaan tuleva karanteenitesti ennakkoon, kysyttiin kuinka vanha olen vuosissa. Lopuksi tuli tarkennus, että koronatesti on ensiviikon perjantaina ja tulokset siitä ovat saatavilla lauantaina. Eli kertaus opintojen mutsi on.

 

Taitaa vihdoinkin unirytmi kääntyä, sillä eilen illasta nukahdin tuossa puolenyön maissa ja heräsin vasta puoli kymmenen maissa. Vielä kun saisi ajoituksen osumaan kohdalleen niin kyllä tämä tästä tasoittuu. Sunnunantai on hyvin rauhallinen, kirja lukemista, pieni reilun tunnin kävelylenkki, vähän töitä ja kotisoitto. 

 

Nykyään kello kertoo, miten yö meni

Muualla elämä jatkuu ennallaan

Peruspäivästä on löytynyt muutama mielenkiintoinen asia. Linnut aloittavat laulamisen yleensä tuossa viiden maissa, aurinko nousee kuuden maissa ja sen jälkeen liikenne alkaa vilkastumaan.  Aurinko paistaa suoraan aamulla ikkunasta sisään kunnes tuossa yhdeksän maissa huoneeni jää varjon puolelle ja päivän aikana lämpötila ulkona kiipeää tuonne 32 – 36 asteen tasoon. Tänäänkin säätiedoissa luki, että tuntuu iholla kuin 43 astetta, lähinnä korkean kosteuden ja pilvettömän taivaan takia. Olen muuten säätänyt ilmastoinnin 23 asteen kohdalle, joten on melkoinen ero sisällä ja ulkona. Keli viilenee pikkuhiljaa kuuden  eli auringon laskun jälkeen ja putoaa yöksi tuonne 25 - 28 asteen tietämille. Se mikä on myös yllättävää, hotelli on ollut rauhallinen, vain kahtena päivänä on kuulunut kovaäänistä puhetta naapurihuoneesta. Ohi kulkevan pääkauden liikenteen ääni kuulu myös sisälle, mutta ei ole mitenkään poikkeavan kovaäänistä.

 

Yksi pohdinta vielä, josta on puhuttu parin kollegan kanssa. Eli Suomessa vangit pääsevät ruokalaan ja pihalle jaloittelemaan, Kiinan karanteenissa ei.  Oliko se aikoinaan kuritushuoneen nimellä se paikka vankilassa, josta ei ei pääse ulkoilemaan tai ruokalaan, vaan pitää pysyä huoneessa ja ruoka tuodaan ovelle? Suomen vapaaehtoinen karanteeni (se jossa olin Suomeen palatessani) antaa mahdollisuuden liikkua vapaasti, kuten Suomen uutisointi on osoittanut. Se mahdollistaa tietämättä tartuttamaan muita. Täällä tartuttaminen on jo vaikeaa.”