Toisen kerran karanteeni osa kaksi

Mieheni on päässyt vihdoin kotiimme Beihaissa. Se vei tällä kertaa kolme viikkoa. Minä istun sohvalla Suomessa ja tarjoilen hänen matkakertomuksensa teille:

Näkymä kotiparvekkeelta

"Edellisestä karanteenikertomuksesta on nyt reilu kaksi viikkoa, ja istun tätä kirjoittamassa meidän Beihain kodin sohvalla, kotieristyksessä. Kiina on siitä jännä maa, että asiat tehdään helposti yli, ihan varmuuden vuoksi. Tämä näkyy siinä, että kun keskushallinto antaa yhden ohjeen, sitä tulkitaan jokaisella hallinnontasolla hieman omalla tavalla. Yleensä vielä niin, että jos on annettu rajoittava ohje, lisätään siihen vähän varmuuskerrointa.

 

Otetaan varman päälle 

Tämä Kiinan hallintoon sisäänrakennettu luontainen varmistusmenettely aiheutti sen, että Beihan koronasäännöt menee 2 + 1 + 1 viikon mukaan. Vaikka keskushallinto vaati vain kahden viikon hotellieristystä, Beihain kaupungin alueelle suorinta reittiä saapuvan kohdalla karanteeniohje: Shanghaissa kaksi viikkoa hotellissa eristyksessä, siirtyminen Beihaihin ja ensin siellä viikko hotellissa eristyksessä ja sen jälkeen toinen viikko kotona eristyksessä. Yhteensä siis neljä viikkoa suljetussa karanteenissa.  

Jostain syystä tuo kolmas hotellieristysviikko ei oikein houkuttanut. Onneksi löytyi pienen porsaan mentävä reikä tästäkin mallista. Eli ensin Shangaissa kaksi viikkoa täyseristyksessä ja sitten kolmas viikko Shanghaissa hotellissa tarkkailussa. 

Tarkkailu tarkoitti käytännössä lämpötilan mittaamista aamuisin ja iltapäivisin ja mittaustuloksen ilmoittamista koronatilannetta valvoville henkilöille. Lisäksi koronatesteissä oli käytävä kahtena aamuna paikallisella koronatestausasemalla. Muuten sai, kiinalaista termiä käyttäen, pakottavista syistä poistua vapaasti huoneesta. Tuon kolmannen tarkkailuviikon jälkeen siis tuli vasta siirtyminen Beihaihin viimeisen viikon kotikaranteeniin.

 

Karenteenitunnelmia 

Palataan hieman taaksepäin, siihen Shanghain hotellierityksessä olemiseen. Chongmingin saarella oleva karanteenihotellini sijaitsi Dongpingin metsäkansallispuiston keskellä. Karanteenin toisella viikolla, jopa kahtena päivänä, onnistuin näkemään kiinalaisen peuran tai kauriin siinä metsän laidassa. 

Olen tiennyt, että niitä on Kiinassa, mutta tuo emä ja vasa näyttivät ihan vapaasti kuljeskelevan alueella. Kummallista, ettei kukaan ole vielä niitä pataan laittanut. Täällähän ruukataan syödä kaikki mikä liikkuu ja vähän muutakin. En tiedä ihan tarkkaa kauris/peuralajin nimeä, mutta näyttäisi olevan sukua saksahirvelle tai valkohäntäpeuralle. 

 

Tunnistatko eläimen?

Matkalla vapauteen 

Koronaeristyksen päättymispäivänä aamulla aikaisin otettiin koronatestit ja sitten vaan odottamaan tulosta. Negatiivisen tuloksen saamisen jälkeen iltapäivällä koitti vapaus ja matka kohti keskusta-alueen hotellia. Tässä kohdalla matkaa meinasi iskeä kiinalainen  byrokratia nilkkaan, koska karanteenitodistukseen oli kirjoitettu, että siirryn suoraan Beihaihin. Tämä tuli ilmi, kun laitoin valokuvan todistuksesta kiinalaiselle avustajalleni. Eli tuolla todistuksella ei voi jäädä Shanghaihin. 

Iloinen hymy kahden viikon karanteenin jälkeen

Pikkuinen karanteenihotellini

Siinä puolentoista tunnin matkan aikana hotellille saatiin lupaus uudesta todistuksesta Shanghain hotellin osoitteella ja varmistus, että tämä riittää myös hotellin päässä. Hotellille saavuttaessa kaikki olikin kunnossa, ja sisäänkirjautuminen sujui normaalisti. 

Samalla piti myös liittyä paikalliseen minua varten perustettuun WeChat ryhmään, jossa minun ja avustajani lisäksi oli kaksi lääkäriä sekä kaksi hotellin johtoportaan ja kaksi paikallishallinnon edustajaa. Kaikkia heitä kiinnosti kovasti, mitä numeroita päivän lämpötilakontrolli antaa ja mitkä ovat tulevien koronatestien tulokset. Mittaus ja ilmoittaminen piti tehdä ihan itse, sitä ei kukaan hotellilla enää vahtinut.

 

Lisää testausta 

Koronatestit otettiin hotelliin saapumisen jälkeisenä päivänä ja toiseksi viimeisenä päivänä ennen lentoa Beihaihin.  Itse testaus tapahtui noin kilometrin päässä hotellilta. Ajan sai varattua kiinalaisella ajanvarausappsilla, ja samalla sai testausta varten tarvittavan QR-koodin. 

Kahtena aamuna kävelin sinne kiinalaisten testattavien jonon jatkoksi. Meitä oli paikalla noin parikymmentä henkilöä, ja itse testin ottaminen tapahtui nopeasti: sähköisellä lukijalla kuva QR-koodista, tarrojen tulostus testiputkiloa varten, henkilöllisyyden varmistus, kurkun sipaisu puikolla, testitikku putkiloon ja testattava ovesta ulos. 

Koronatestien tulokset valmistuivat seuraavaksi aamuksi, ja ne sai suoraan siihen puhelimen appsiin. Tiedot päivittyivät myös valtakunnalliseen tietopankkiin. Tästä tietopankista sitten kaikkien eri hallintoalueiden omat koronapassiappsit voivat niitä tietoja hakea. Minullakin on käytössä valtakunnallinen koronapassiappsi sekä omat alueelliset koronapassiappsit Shanghain, Guangxin ja Pekingin  hallintoalueille.

 

Turistiolo 

Jostain kumman syystä kolmannella viikolla noita pakottavia syitä poistua hotellilta ilmestyi joka päivä. Peruspäivä alkoi aamiaisella hotellin ruokasalissa muiden matkailijoiden kanssa. Aamiaisen jälkeen palasin takaisin huoneeseen, mittasin lämmön ja ilmoitin sen WeChat ryhmään. 

Seuraavaksi etätöitä ja teams kokouksia, lounas jossain lähinuudelipaikassa ja vähän lisää töitä. Illasta sitten pidempi kävelylenkki leikkien turistia ja joku päivällispaikka, vaikka pizzaa tai pihviä. Eli täysin normaalia hotelliasumista ilman mitään tarkempia rajoitteita. 

Eka ruoka vapaudessa

Vähän erilaista kuin karenteeniruoka

Shanghain toinen puoli

Shanghaista löytyi lisää kivoja pieniä ravintoloita, joita voi suositella tai niissä voisi  vaikka käydä itse uudelleen. Hintataso on korkea verrattuna Beihain hintoihin, mutta laatu ja tunnelma korvaavat eron. Tuo länkkärityylinen keittiö on se, mitä välillä Beihaissa todella kaipaa.  Toisaalta joskus Kiina yllättää toiseenkin suuntaan, esimerkiksi hyvää ja tuoretta ruisleipää saa nettikaupasta kotiin toimitettuna parissa päivässä.  

 

Ihan kuin Suomessa olis

Kotimatkan viimeinen etappi 

Shanghain hotelliviikko kului nopeasti ja lento Beihaihin meni normaalisti. Ainoa lisävaade oli, että negatiivisen koronatestin ottamisesta sai olla aikaa maksimissaan 48 tuntia. Sekä Shanghain että Beihain kentällä kysyttiin kerran koronapassia, muuten ei vahdittu mitenkään.

Jäätiköllä vai ilmassa?

Kohta perillä

Eniten hämmästytti Beihain kenttä. Reilu vuosi sitten, kun saavuin Suomesta Beihain takaisin, vastassa oli neljä siirtolaispoliisia ja useampi näytteenottohenkilö ja kenttävirkailija. Tällä kertaa minun saapumiseni ei kiinnostanut ketään.

Kotikentälle

 

Beihaissa 

Saavuin Beihaihin illalla kahdeksan aikaan. Kyyti odotti kentällä ja kentältä menin suoraan kotiin. Kiinnostus minun saapumiseeni Beihaihin näytti yön aikana nousseen, kun seuraavana aamuna ovelle koputettiin. 

Oven takana oli korotestaus- ja karanteenivalvontayksikkö täysissä avaruuspuvuissaan. Ensin lyötiin käteen englanninkielinen lappu, jossa kerrottiin eristysaika ja käyttäytymisohjeet. Sitten samanlaiseen dokumenttiin allekirjoitukset. Sitten koronatesti ja valokuvaus testin ottamisesta. Lopuksi ilmoitus, että he tulevat uudelleen vielä muutaman päivän päästä testaamaan. Sitä siis tässä nyt odotellaan. 

Tuo karanteeniohjelappu on hyvä esimerkki siitä, etteivät paikalliset ymmärrä meidän tapaamme kirjoittaa tai lukea ja myös päinvastoin. En minäkään ymmärrä kuin yksittäisiä merkkejä. Ohjeen päällä oli keltainen post-it lappu, johon oli kirjoitettu minun nimeni. Tulostetussa ohjeessa taas oli ihan toisen henkilön nimi printattuna. Ohjeeseen oli täytetty käsin kotikaranteenin ajankohta, ohjeen päiväys ja virallinen leima. 

Ohje oli siis tehty jonkin aikaa sitten ensimmäiselle Beihaihin saapuneelle , ja sitten sitä on monistettu kaikille muille sen jälkeen saapuneille. Ensimmäisen saapujan nimi on siinä edelleen, koska ohjetta eteenpäin toimittavat eivät osaa lukea sisältöä tai eivät edes tunnista sitä merkkijonoa nimeksi. He vain toteuttavat käskyä toimittaa dokumentti ulkomaalaisille. Se siitä yksityisyyden suojasta, hyvä herra ”Virtanen”.     

 

Kotona vihdoinkin 

Täytyy myöntää, että tuo kolmen viikon matka tuolta kotoa Kempeleestä tänne toiseen kotiin Beihaissa tuntui pitkältä. On mukava olla omien tavaroiden ja oman tilan äärellä. Matkalaukkuelämä ei ole ihan parasta elämää, varsinkin kun siihen sisältyy hyvin paljon rajoitteita ja kontrolleja. 

Tämä oli jo toinen karanteenisarja, joten tiesin hyvin mitä tuleman pitää. Silti toivon, että näistä rajoitteista päästäisiin pian eroon. Luulen kuitenkin, että Kiina ei avaudu vapaalle liikkumiselle kovin pian. Ehkä ensi vuoden lopulla matkustusrajoitteiden purkaminen voisi olla mahdollista."     

 

Beihain kotikeittiössä jauhelihakastiketta ja perunaa

Samassa ajassa – paluu Suomeen

On outoa elää samassa ajassa muiden kanssa. Minun ei tarvitse katsoa kelloa ja odottaa, että Suomi herää. Aamulla puhelin ei ole täynnä viestejä ja päivityksiä ihmisiltä, joiden yö alkaa viisi tuntia myöhemmin. Vaikka kuuden tunnin aikaeron vaihtuminen viideksi Suomen kesäajan ansiosta oli jo merkittävää, tämä tekee elämästä todella helppoa. 

Kiinan kotipihan kukkia

Punainen matkalaukku valmiina

Shanghaissa 

Viikko sitten olin viimeistä päivää Kiinassa. Beihaista lähdin keskiviikkona ja Kiinasta lauantaina. Vietimme Shanghaissa kolme päivää osittain siitä syystä, että tarvitsin korkeintaan 72 tuntia vanhan koronatestin, mutta myös siksi, että Shanghai on ihana. 

Sitä se oli tälläkin kertaa. Kuten olen kertonut, olen nähnyt Kiinasta vain pikkiriikkisen, mutta onneksi ainakin kaksi erilaista Kiinaa. Vaikka Shanghai on ihana, Beihai on näyttänyt minulle todellisen Kiinan. Kiinan, jossa ei puhuta englantia, Kiinan, jossa on sopeuduttava jokaisena päivänä. 

Kuten sanoin, menimme Shanghaihin, koska tarvitsin lentoa varten koronatestin. Beihaissa tehdään testejä, tietysti, mutta englanninkielisen testin saaminen sieltä ei ole mahdollista, eikä lentoyhtiö tietysti hyväksy kiinankielistä testiä. Shanghaissa testissä käyminen oli helppoa, ja sairaalassa kaikki puhuivat hyvää englantia. Testin hinta yksityisellä lääkäriasemalla oli 30 euroa, Suomessahan hinta taitaa olla lähes kymmenkertainen.

Shanghaissa majoituimme vanhan Shanghain, Puxin, puolella. Meillä oli lyhyt kävelymatka Huangpu-joelle, jonka takana siintää Pudong. Kävelimme Nanjing Road kävelykatua edestakaisin ja nautimme auringosta ja hiljaisuudesta. Poissa olivat tööttäilevät autot ja eteen ja taakse kaahailevat mopot. 

On kuin olisi ollut eri maailmassa. Olimme eri maailmassa. 

Shanghain valot

Kävelykatu

Pudong

Kotiinpäin 

Kotimatka alkoi lauantaina 45 minuutin matkalla lentokentälle. Maskin laitoin päälle kentälle mentäessä. Maskeja Kiinassa näkyy aika paljon, mutta maskipakkoa ei ole, koska koronatilanne on hyvä. 

THL on linjannut Kiinan kuuluvan harmaaseen luokkaan, koska kyseessä on EU:n ulkopuolinen maa. Punaiseen luokkaan kuuluvat maat, jossa koronailmaantuvuus on yli 25 tapausta per 100000 asukasta per 14 päivää. Ruotsissa tuo luku oli kuun alussa 690, Iso-Britanniassa 48,59 ja Kiinassa 0,02. 

Eli Kiinassa ei juuri todeta koronaa. Jos korona todetaan, sairastunut eristetään hoitolaitokseen. Maahan tulleet viettävät kaksi viikkoa suljettuna hotellihuoneeseen tai omaan kotiin, jos asuinalue on sopiva. Maskeista luovuimme Beihaissa vuosi sitten toukokuussa. Toki lentokentillä ja lentokoneessa pitää käyttää maskia.

Kävin koronatestissä 72 tuntia Suomeen tulon jälkeen ja sain negatiivisen tuloksen seuraavana päivänä. Samalla sain vapautuksen omaehtoisesta karanteenista. Sitä, jonka pidin, vaikka Kiinassa ei ole koronaa. 

Kirjoitan tätä tyttäreni nimeämässä kirjoituskerhossa Pikisaaressa lempeän tuulen puhaltaessa. Ympärilläni on muutamia kirjoittamisen mukanaan tuomia ihmisiä, jotka kirjoittavat omia juttujaan. Elämä on palannut uuteen normaaliin. Tai mitä se nyt sitten täällä on. 

Blogin jatko

Olen pohtinut blogin jatkoa. Minulla on mielessä ja osittain kirjoitettuna tekstejä Kiinasta. Esimerkiksi lapsista ja liikenteestä on tulossa postaus. Lisäksi olen sopinut Beihaissa olevan mieheni kanssa yhteisestä kirjoittamisesta. Blogi ei siis ole vielä loppumassa, vaikka minä en ole enää kahden maan kansalainen. Erikoisuuksia on luvassa, toivottavasti pysytte mukana!

Kiinan erikoisuuksia, yöpuvussa kadulla

 

Maalaiset kaupungissa

Peking eli Běijīng (pohjoinen pääkaupunki) on Kiinan pääkaupunki ja Shanghain jälkeen Kiinan toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita Pekingissä on yli 22 miljoonaa.

Ei uskoisi suurkaupungiksi

 

Peking jakautuu vanhaan ja uuteen Pekingiin. Myöhemmin mainitsemani nähtävyydet ovat vanhalla puolella, ja uudella puolella ovat bisnes ja pilvenpiirtäjät.

Me vietimme aikaamme nähtävyyksien parissa, mutta kävimme mutkan myös menoa ja meininkiä sykkivässä osassa - ja palasimme mielellämme takaisin rauhaan ja hiljaisuuteen.

  

Hutongit 

Hutongit ovat muutamia taloja käsittäviä historiallisia asuinkortteleita. Talot ovat yksikerroksisia, ja niillä on yhteinen sisäpiha. Hutongit ovat Pohjois-Kiinan kaupunkien, erityisesti Pekingin erikoisuus. Hutongeja on purettu paljon 1900-luvun puolivälistä lähtien, mutta nykyisin niitä suojellaan.

Portit ovat usein hyvin koristeellisia

 

Talot ovat harmaita ja kujat kapeita

Huristelimme kapeilla kujilla pyörillä ja hitaammin jalkaisin ja katselimme leikkiviä kiinalaisia jokapäiväisissä puuhissaan. Sisäpihat jäivät katseidemme suojaan lukuun ottamatta yhtä ravintolaa, jossa söimme dumplingseja ja muita maistuvia ruokia.

Oikealla alkaa hutong

 

Lamatemppeli

Temppeleitä olemme nähteet useita Kiinan matkallamme. Tällä kerralla kävimme Lamatemppelissä, joka on buddhalaistemppeli. 

Ihmisiä oli liikkeellä sopivasti,
kuukauden päästä tilanne olisi varmasti toinen

Suitsukkeet näkyvät kauas

Koristeita on silmänkantamattomiin

 

Yksityiskohdat vangitsevat

Muuri 

Kiinan muuri eli Cháng Chéng oli ainoa ”pakollinen” nähtävyys tällä reissulla. Muuri on virallisten mittauksien mukaan lähes 9 000 km pitkä. Muuri on rakennettu maaston muotojen mukaan, joten se ei ole suora. Me vierailimme Mutianyun osuudella, jossa on lukuisia vartiotorneja. Ilma oli aurinkoinen ja näkymä oli kauas ja muita ihmisiä vain kourallinen.

Muuri on suurelta osin
kahdeksan metrin korkeudessa

 

Lähdimme liikkeelle hotellilta klo 9. Perille päästyämme jäljellä oli vielä lyhyt linja-autokuljetus ennen varsinaista muurialuetta. Menomatkalla hyödynsimme hissiä. Istuessamme vanhaa puutarhakeinua muistuttavassa lautahäkkyrässä tajusimme, että varsinainen gondolihissi oli toisessa suunnassa. 

Hissimatka on reissun pelottavin osuus. Kiikuimme hitaasti kymmenen metrin korkeudessa, ja puolet meistä oli paniikissa. Painamme hieman enemmän kuin kaksi keskivertokiinalaista ja tunsin sen kivun, joka pudotusta seuraisi. Pääsimme kuitenkin elävinä perille. Takaisin päätimme mennä portaita pitkin. 

Muuri on rakennettu suojaksi, tietenkin. Toisaalta se piti omat kansalaiset muurin sisäpuolella. Rakentajina toimivat sotilaat, rikolliset ja tavalliset kansalaiset. Parhaimmillaan rakentajia on ollut kerrallaan 300 000, ja muuri eteni päivän aikana useita kilometrejä. Nykyisin Kiina ulottuu muurin ulkopuolelle, joten sillä ei ole enää pitkään aikaan ollut puolustuksellista merkitystä. 

Muuri on jykevää tekoa

 

Muuria alettiin purkaa 1600-luvulla tarpeettomana. Vasta 1930-luvulla sen merkitys alettiin ymmärtää tavallisen kansa saavutusten merkkinä. Nykyisin muuria sekä korjataan että annetaan rapistua. Muuri on Unescon maailmaperintökohde. 

Paluumatka oli vähemmän stressaava kuin menomatka, mutta melko monta askelta sai ottaa ennen kuin oltiin alhaalla. Meitä odotti vielä ruuhkainen parin tunnin paluumatka, joten päivälle tuli pituutta 8-9 tuntia. Paljon pitempäänkin aikaa olisi saanut kulutettua.

Paluumatka oli raskas mutta helppo

 

 Kielletty kaupunki

Mao on suosittu selfiekaveri

 

Kielletty kaupunki eli Zijincheng oli aikoinaan Kiinan keisarien asuinalue ja koko maan hallintokeskus. Nimensä paikka on saanut siitä, että se oli useimmilta alamaisilta kielletty. Paikka on otettu käyttöön vuonna 1420 ja viimeinen keisari asui siellä vuoteen 1924. Myös Kielletty kaupunki on Unescon maailmaperintökohde.

Yllättävän rauhassa sai kävellä

Alue on ympäröity muureilla, ja se on 72 hehtaarin kokoinen. Arkkitehtuuri noudattaa kiinalaista fengshui-periaatetta. Alue on keisarin vallan osoitus. Eri paikkojen suomennettuja nimiä ovat muun muassa Täydellisen sopusoinnun halli, Ylimmän harmonian halli ja Maallisen tyyneyden portti ja Taivaallisen puhtauden portti.

Rakennuksista on pidetty hyvää huolta

 

Puutarhan yksityiskohtia

Kielletyssä kaupungissa olisi ollut katsottavaa pidemmäksikin aikaa, mutta meillä oli aikaa vain muutama tunti. Paikka ei ollut auki maanantaina, ja seuraavalle päivälle kaikki 2000 lippua oli jo myyty, joten kävimme siellä lähtöpäivänä. Kannattaa siis varata lippu etukäteen, mikäli rajat joskus aukeavat ja haluatte siellä käydä.

Tiananmenin aukio 

Tiananmenin aukio eli Tiān’ānmén Guǎngchǎng tunnetaan Taivaallisen rauhan aukiona. Nimi tarkoitti alun perin Taivaallisen rauhan porttia, joka johtaa Kiellettyyn kaupunkiin. Aukio on maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio. 

Taivaallisen rauhan portti rakennettiin 1417 ja nykyisellä aukiolla oli aluksi ministereiden toimistoja. 1900-luvun alkupuolella boksarikapinan seurauksena toimistot vaurioituivat ja nykyaikainen aukio sai syntynsä. Aukiota alettiin käyttää poliittisena kokoontumispaikkana. 

Kiinan kansantasavallan synnystä ilmoitettiin aukiolla 1. lokakuuta vuonna 1949. Aukio oli kulttuurivallankumouksen aikana suurkokousten pitopaikka. Suurimmalla osalle aukio on tunnettu vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta ja 4. kesäkuuta 1989 tapahtuneesta verilöylystä, joka vaati eri lähteiden mukaan 200 – 3 000 uhria.

 

Historiaa oli ilmassa

 

Rauha

Kaupunkipyörät

Pyöriä on jokaisen kadun varrella

 

Ala-asteella luin Kiinasta maantiedon kirjasta. Muistan elävästi kuvan, jossa vilisi polkupyöriä. Beihaissa tähän kuvaan ei törmää. Mikäli eivät aja autoilla, lähes kaikki ajavat mopoilla, joista suurin osa on onneksi sähkökäyttöisiä. Kaupunkipyöriä on, mutta niistä vain hyvin pieni osa ei ole sähköpyöriä, ja sähköttömät saavat pääsääntöisesti nököttää parkissa. Hyvin harvoin näkee "tavallisia" pyöräilijöitä. Joskus koululaiset ajavat pyörillä, joskus vanhukset, mutta useimmiten ei kukaan. Olen arvioinut, että noin promille liikkujista käyttää sähkötöntä kulkuneuvoa. 

Pekingissä kiinnitin ensimmäiseksi huomiota pyöräilevään Kiinaan. Ihmiset ajoivat pyörillä joka puolella, ja pyöriä oli vähintään yhtä paljon kuin mopoja. Kaupunkipyörät olivat kovassa käytössä, eikä niissä ollut akkuja. Ihmiset polkivat ympäriinsä polkupyörillä ihan niin kuin ala-asteen kirjassa. 

Osalle pyöristä on omat kiinankieliset appinsa, mutta onneksi Alipay-maksulla toimivia pyöriä oli myös paljon. Huristelimme pyörillä ympäriinsä huimalla 18 sentin kertamaksulla. Ajelimme hutongeilla ja läheisen tekojärven ympäristössä. Pyöräilimme myös kaikille nähtävyyksille muuria lukuunottamatta.

Meidän apurimme

 

Kun on ajanut mopolla Beihaissa, pyöräily Pekingissä on kohtuullisen helppoa. Sielläkin voi tulla mistä tahansa ketä tahansa, mutta ei yhtä päättömästi kuin Beihaissa.

 

Pyöräilymatkan varrelta

 

Sää oli pilvinen mutta lämmin

Erilaiset ihmiset 

Kuten olen useaan kertaan todennut, Beihai on pieni kaupunki, olkoonkin asukkaita melkein kaksi miljoonaa. Beihai on myös kaukana Shanghain ja Pekingin sykkeestä sekä kilometreiltään että olemukseltaan. 

Beihaissa on kovempi meteli kuin Pekingissä. Ihmiset ajelevat mopoillaan pitkin kävelyteitä ja tööttäilevät halutessaan ohittaa omalla alueellaan kulkevat kävelijät. Ja he haluavat ohittaa lähes aina. Heillä on aina jokin käsittämätön kiire jonnekin, vaikka yleensä saavutamme heidät seuraavassa risteyksessä. Jostain syystä naisilla on tapana tööttäillä. Noin promille tööttäilijöitä on miehiä. 

Beihaissa autot eivät väistä koskaan kävelijää. Eivät ne nyt päällekään aja, mutta se on ainoa raja. Kävelijänä odotat aina, jopa suojatiellä, että autot menevät ensin. Autot myös jäävät tukkimaan suojatien ja kaikki sisäänkäynnit, ja kävelijät puikkelehtivat, mistä pääsevät. Pekingissä ja Shanghaissa en melkein osannut toimia, kun autot päästivät meidät kulkemaan. 

Beihaissa ihmiset puhuvat kovempaa ja kuuntelevat musiikkia ja videoita äänet päällä ihan missä tahtovat. Puhelimeen puhutaan useimmiten kaiuttimen kautta. Äänet ovat aina niin isolla, että se kuuluu kymmenien metrien päähän. Pekingissä ihmisillä oli kuulokkeita, ja he puhuivat puhelimeen ilman kaiutinta. Ravintoloissa ihmiset puhuivat hiljaa, eivätkä videot säestäneet syömistä. 

Beihailaiset tunnistaa lentokentällä ja koneessa. He ovat niitä, jotka puhuvat kovalla äänellä, jotka syövät eväitä olipa lento miten lyhyt tahansa. He nousevat pystyyn, vaikka turvavyön merkkivalo palaa, kun ovat menossa vessaan tai ottamaan tavaroitaan. Heille ei riitä, että yhdelle huomautetaan asiasta, vaan toinen ja kolmaskin saattaa tehdä saman. Suomalaisena tällainen hävettäisi, mutta kiinalaiset eivät (ilmeisesti) häpeä mitään.

 

Lento oli kolme tuntia myöhässä, ja
tauoton meteli sai etsimään rauhallisen sopen

 

Välitilassa

Suomeen paluuseen on aikaa vähän yli kuukausi. En kuulu enää täysin tänne enkä vielä Suomeen. Nukun huonosti ja pohdin asioita sekä päivällä että näköjään myös yöllä. 

Olen tullut tänne ensimmäisen kerran yli kaksi vuotta sitten. Silloin oli lämmin kevät, ihan kuten nytkin. Tällä hetkellä lämmintä on +25 astetta, ja istun parvekkeen ovi auki ja kuuntelen liikenteen ääniä.

Saapa nähdä, mitä tästä tulee

 

Kaipausta 

Beihai ei ole koskaan hiljainen, ja välillä olen kaivannut täällä kovasti Suomen hiljaisuutta. Saa nähdä kaipaanko näitä ääniä, kun olen Suomessa. 

Tunteet vaihtelevat. On mukava päästä kahden vuoden jälkeen takaisin omaan kotiin. Olen kaivannut sitä suunnattoman paljon. Omaa pihaa, sormien työntämistä multaan ja koiran silitystä. 

Ennen kaikkea olen kaivannut Suomesta ihmisiä. Omia ihmisiäni. Olen seurannut elämäänne somen kautta, siten olen ollut mukana vuodenaikojen vaihtelussa ja Suomen koronatilanteessa. 

Olen saanut paljon viestejä ja tukea eri ihmisiltä. Vuoden vaihteessa sairastaessani se oli tärkeämpää kuin koskaan, mutta se pitää minut elossa jokaisena päivänä. 

 

Koronakuulumisia 

Täällä korona on hyvin hallinnassa. Rajat ovat edelleen tiukassa valvonnassa eikä maahan pääse ilman kahden viikon karanteenia hotellissa. Emme käytä maskeja kuin lentokentillä, lentokoneessa ja sairaaloissa. Beihaissa ei ole ollut uusia tartuntoja yli vuoteen. 

En usko, että Kiinan rajat aukeavat vielä vuoteen tai kahteen. Se tarkoittaa sitä, että tänne lomalle tuleminen on kauan hankalaa, ja töihin paluun jälkeen lähes mahdotonta. Muutaman viikon lomasta ei kannata käyttää kahta viikkoa karanteenissa.

  

Tässäkö tää oli? 

Olen pohtinut sitä, mitä täältä odotin ja mitä sain. Korona vaikuttaa siihen, että sain tietysti kokea vähemmän kuin halusin. Olisimme halunneet tietysti matkustaa enemmän. Tässä olemme samalla viivalla teidän kaikkien kanssa; moni teistä olisi varmasti halunnut samaa. 

Olen tutustunut tähän maahan ja kulttuuriin sekä ihmisiin. Kielenopiskelun suhteen luovutimme kahden yrityksen jälkeen. Osaamme edelleen kiinaa vain joitakin kymmeniä sanoja. 

Kiina on monta erilaista Kiinaa, ja olisimme kokeneet tämän eri tavalla, jos olisimme asuneet esimerkiksi Shanghaissa. Tämä on taatusti aitoa Kiinaa, koska mitään muuta täällä ei juuri ole. Vaikka pidänkin kovasti Shanghaista, olen tyytyväinen että koimme Kiinan juuri täällä.

 

Blogista 

Blogin kirjoittaminen on jäsentänyt täällä oloa. Se on pakottanut kirjoittamaan säännöllisesti ja taustatyötä tehden. Kokemukseni ovat omiani ja siksi eroavat muiden täällä olleiden kokemuksista. 

Olen kiitollinen teistä lukijoista. Teidän takianne olen jaksanut kirjoittaa, pohtia, tutkia ja pitää mieltä avoinna silloinkin, kun se ei olisi yhtään huvittanut. 

Nämä eivät ole jäähyväiset, vaikka ehkä siltä kuulostaa. Minulla on monta asiaa, joista vielä haluan kirjoittaa. Teen sen tämän välitilinpäätöksen jälkeen. Kiitos kun luet! 

Vihreä on taas täällä

Kummallinen on kaunista

Viikonloppuna olimme Nanningissa

Kohta katselen muita vesiä

Kevät on täällä