Toivepostaus: Kaukana on kaukana omista ihmisistä

Kyselin vuosi sitten teiltä kirjoitustoiveita. Korona tuli toivepostauksen väliin, mutta jatkan niitä nyt. Tässä vihdoin kirjoitus yksinäisyydestä, ajankulusta ja yhteydenpidosta. 

Yksinäisyydestä 

Itsenäisyyspäivänä kaikki Beihain suomalaiset kokoontuivat yhteiselle päivälliselle. Meitä oli kymmenen.  Viikko sitten kaksi suomalaista lähti takaisin Suomeen, joten porukka pieneni entisestään. 

Kun me tulimme tänne, täällä oli yli kaksinkertainen määrä suomalaisia nykyiseen verrattuna. Muutama vuosi sitten suomalaisia oli moninkertainen määrä. Olen kuullut juttuja yhteisistä juhlista ja päivällisistä, mutta nyt niihin ei enää riitä porukkaa. Koronan tuomat rajoitukset ovat vaikuttaneet myös vierailijoihin: viime vuonna täällä kävi lähes joka viikko vierailijoita, nyt täällä ei käy kukaan. 

Suomalaisten lisäksi Beihaissa on muutamia kymmeniä ei-aasialaisia, joista muutamaa näemme silloin tällöin. Tiedän, että esimerkiksi Shanghaissa ja Pekingissä on vireä kansainvälinen yhteisö ja sen lisäksi toimiva suomalainen yhteisö. Mieheni työ on kuitenkin tässä pienessä 1,8 miljoonan ihmisen kylässä, joten me olemme täällä ja elämme näillä ehdoilla.

Päivisin näen joskus muita ihmisiä, mutta enimmäkseen olen yksin. Sinänsä viihdyn hyvin yksin, olen mielelläni yksin myös Suomessa. Joskus kuitenkin kaipaan yhteyttä muihin enemmän kuin siihen on täällä mahdollisuus. 

Kaipaan paitsi perhettä ja ystäviä myös työkavereita. Varsinkin alussa kaipasin töihin yllättävän paljon. Työ antaa elämään mielekkyyttä ja rahaa, mutta siinä sivussa myös tärkeitä kontakteja muihin. Työhön paluuseen asti elämän sisältö pitää saada muualta.  

 

Ajan käytöstä 

Ilman työtä ja Suomen harrastuksia arkipäiviin on pitänyt luoda erilainen rytmi. Viime syksynä aloitin kutomisen, ja sukkia ja lapasia kertyikin puolelle suvulle. 

Opettelin myös uimaan läheisen hotellin uima-altaalla, ja entisen räpiköinnin sijaan se sujuu nyt kohtuullisesti. Allas ei kuitenkaan ole lämmitetty, ja koska talvi on tullut myös Beihaihin, uiminen on pitänyt jättää odottamaan kevättä. Siihen asti kun vesi oli noin +20 asteista, uiminen oli vielä miellyttävää. Ruuhkaa ei uima-altaalla ole ollut koko syyskauden aikana, vesi on ollut kiinalaisille liian kylmää jo pitkään. 

Teen salitreenin jokaisena arkipäivänä, lisäksi käyn kävelyllä joko yksin päivällä tai illalla mieheni kanssa. Kaikesta kannattaa tehdä rutiini, muuten asioiden siirtäminen on ihan yhtä helppoa kuin Suomessa. 

Kuntosalilla on täällä helppo käydä. Laskeudun portaita 20 kerrosta ja olen perillä. Sali on mieheni työpaikan työntekijöiden ja heidän perheidensä käytössä aamusta iltaan. Päivisin siellä ei ole muita kuin me kolme suomalaista naista, mikä on hyvä, koska salilla on vain yksi pieni huone. Tai enää me kaksi. Siellä on kuitenkin kaikki tarvittava, kun muistaa ottaa oman jumppakuminauhan mukaan. 

Opinnot ovat täyttäneet päiviäni ja luoneet aikatauluja. Onneksi opiskelu etänä onnistuu nykyään hyvin, kuten te kaikki varmasti tämän vuoden perusteella tiedätte. Olen tehnyt opintoni vähitellen loppuun ja valmistun vielä tänä vuonna. 

Olen osallistunut tämän syksyn ajan myös luovan kirjoittamisen jatko-opintoihin ja saanut uutta intoa ja oppia novellikokoelmaani ajatellen. 

Olin ajatellut näiden jälkeen pitää tauon opiskelusta, mutta kuin vahingossa ilmoittauduin monimediaisen luova kerronnan opintoihin ensi vuodeksi. Kevään opinnot ovat etäopintoja ja syksyn opinnot koronatilanteen salliessa lähiopintoja. 

Alkukesästä minun on tarkoitus palata Suomeen ja töihin. Silloin pääsen taas osaksi omien läheisten arkea. Siihen asti yhteydenpito sujuu muilla tavoilla. 

 

Yhteydenpidosta 

Viestien, puheluiden ja somen ansiosta unohdan joskus, että olemme kaukana. Ystävien ja perheen kanssa olen yhteydessä lähinnä viestien välityksellä. Tyttären soitot tuovat Suomen lähelle, ja monet tärkeät WhatsApp- ja Facebook-ryhmät saavat tuntemaan oloni osalliseksi. Myös tuttujen Facebook-päivitykset kertovat pienen siivun siitä, mitä heille kuuluu. 

Pitää vain muistaa, että elämme eri ajassa. Kun minä herään, suomalaiset tuttuni ovat täydessä unessa tai vasta menossa nukkumaan. Kun me olemme menossa nukkumaan, Suomessa päästään töistä. Minä pidän puhelimen ääniä öisin pois päältä, joten minulle voi huoletta laittaa viestejä milloin vain. 

Pidän yhteyttä ihmisiin aivan liian vähän, tämäkään ei ole erilaista kuin Suomessa. Aika vain kuluu, yleensä viikot vierivät ja vaihtuvat kuukausiksi ennen kuin huomaakaan. 

Täällä elämä on aika lailla samanlaista kuin ennen koronaa. Kuvista ja päivityksistä päätellen ihmisten tapaaminen on Suomessa edelleen rajallista, joten ehkä yhteydenpito olisi rajallista myös Suomessa.

Mielessä Suomen ihmiset sen sijaan ovat usein. Ja eläimet. Koiramme Siru on siskoni perheen luona hoidossa. Siellä se saa rapsutuksia kolmelta lapselta ja kahdelta aikuiselta ja ehkä muutamalta muulta. Minä saan kuulumisia ja kuvia, vaikkei se yhteisiä lenkkejä ja silityksiä korvaakaan.

 

Otan mielelläni vastaan lisää kirjoitusideoita. Listalla on jo kirjoitus köyhyydestä ja paikallisten ongelmista sekä ulkomailla asumisen vaikutuksesta mielenmaisemaan sekä luovuuteen. 

Mikä on tulos, kun ihmiset noudattavat koronamääräyksiä?

Kun maailma oli vielä avoin

Vapautta rajoitetaan monella tavalla

Ennen ja jälkeen. Olemme olleet Suomen loman jälkeen yli kuukauden Kiinassa. Poikkeustilanne oli alkanut täällä kaksi viikkoa ennen paluutamme. Tähän kuukauteen on mahtunut monenlaista totuttelemista uuteen normaaliin. 

Maailma on välillä oman kodin kokoinen,
onneksi on mieluisa maisema

Korona on tappava, kohtuullisen helposti leviävä ja heikoimpiin iskevä. Lisäksi sen seuraukset yrityksille ja taloudelle tulevat olemaan mittavat. Se on pelottavaa. Pahin skenaarioni on toteutunut, korona on nyt myös Suomessa. Kiinan taistelu on ollut käynnissä monta kuukautta, nyt on muun maailman vuoro. Nyt ei voi enää muuta kuin minimoida vahingot.

Koronatoimet Kiinassa

Kiina sulki liikkeensä ja ravintolansa. Suljettuna ovat olleet kaikki liikkeet ruokakauppoja lukuun ottamatta. Ne ovat olleet pääosin auki koko ajan. Suljettuna ovat olleet kuntosalit, valtion virastot, parturit, kauneushoitolat, hierontapaikat.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön hengityssuojainpakon. Suojista kuulee monenlaista keskustelua. Todennäköisesti ne antavat ihmisille lähinnä henkisen suojan, kun voi tuntea tekevänsä jotain. Sairastuneiden on varmasti hyödyllistä käyttää suojia muiden turvaamiseksi. Täällä suojien käyttöä ei tarvitse valita tai olla valitsematta. Käytämme suojia, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön lämmönmittauksen. Lämpömme on tänään mitattu talon alueelta lähtiessämme ja palatessamme ja kauppaan mennessämme. Lämpömme mitataan, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt. Jokainen, jonka lämpö ylittää tietyn tason, koronatestataan tai laitetaan karanteeniin. 

Kiina otti koronan suhteen käyttöön liikkumisen rajoitukset. Kaikkea ylimääräistä liikkumista on kehotettu välttämään. Välillä saimme poistua talon alueelta vain kerran päivässä. Ne perheet, joissa on useampi henkilö, saivat yhteisen poistumisluvan. Jos perheen äiti meni töihin, kukaan muu perheestä ei liikkunut sen päivän aikana. Rajoitamme liikkumista, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Tämän lenkkimaaston paras puoli
on skootterittomuus

Kiina otti koronan suhteen käyttöön kulkemisen seurannan. Jokaisen on rekisteröitävä kulkemisensa kännykän seurantasovelluksella kotitalosta lähtiessä tai sinne palatessa, kauppaan mennessä ja ravintoissa, oikeastaan menipä mihin tahansa. Sovelluksen vihreä väri kertoo siitä, että henkilö ei ole käynyt kahteen viikkoon "koronapositiivisilla" alueilla. Ihmisiä voidaan pysäyttää ja heidän kulkunsa syitä kysyä. Kulkulupa täytyy näyttää pyydettäessä.

Kiina otti käyttöön alueiden väliset kontrollit ja rajoitukset. Eri alueiden välillä oli tietulleja, joissa poliisit päivystivät yötä päivää ja valvoivat alueilta toisille yrittäviä ihmisiä. He käännyttivät ihmisiä, mikäli kulku oli kielletty. 

Työpaikoilla lämpötila mitataan joka päivä töihin tullessa. Kuumeiset passitetaan välittömästi testeihin. Työpaikkaruokalassa syödään yhden hengen pöydissä, ja isoissa toimistohuoneissa etäisyys toisiin on vähintään 1,5 metriä. Sanomattakin on selvää, että hengityssuojaimia käytetään työpaikoilla aina ruokailua lukuun ottamatta. Etätyötä suositaan aina, kun se on mahdollista.

Karanteenit ovat olleet täällä käytössä alusta asti. Aiemmin karanteenissa sai olla omissa kodeissa, mutta karanteenimääräyksiä on tiukennettu sen jälkeen, kun korona alkoi levitä maailmalla. Tällä hetkellä muista maista palaavat joutuvat karanteeniin määrättyyn hotelliin 14 päiväksi. Karanteenissa olevien lämpötila käydään mittaamassa päivittäin. Ruoka toimitetaan heille kotiin, he eivät kuljeksi kaupoissa tai apteekeissa. 

Emme käyneet ravintoissa, koska ne olivat kiinni. Emme käy edelleenkään uimassa, saunassa, elokuvissa, tai teatterissa. Emme käy kuntosalilla, koska talomme säännöt kieltävät sen. Kävelemme pihalla hengityssuojaimissa, pidämme välimatkaa muihin kaupoissa ja kadulla. 

Uutta normaalia

Minua on auttanut yhteydenpito  rakkaisiin Suomessa, kuvat lapsista ja muista rakkaista ja koirastamme. Minua on auttanut sen ajattelu, että tämä ei kestä ikuisesti. Minua on auttanut kävely pihalla. Olen kiertänyt puolen kilometrin pituisen pihan luultavasti 250-300 kertaa. Minua on auttanut puhuminen miehen ja Beihaissa asuvien tuttujen kanssa. Minua on auttanut kaiken pienen näkeminen ympäristössä. Lapset leikkivät ja nauravat, linnut laulavat, kukat työntyvät esille.

Pysähtynyt Kiina on hiljainen

Kaikesta huolimatta on kevät

Beihaissa meni muutama viikko ilman yhtään uutta koronatapausta. Nyt täällä on todettu muutama tapaus, joista yksi on muualta Kiinaan tullut matkailija. Tämän jälkeen kontrollia tiukennettiin. Meidän on kuljetettava passia mukanamme, jotta voimme kysyttäessä osoittaa, ettemme ole tulleet maahan viimeisen kahden viikon aikana. Muut paikalliset osoittavat puhelinsovelluksen avulla täällä olemisensa. 

Elämä on ollut rajoitettua. Välillä elämä on ollut tylsää, välillä ahdistavaa. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne turvallisuudesta. Tämän asian takia toimitaan ja taistellaan. Ihmiset noudattavat määräyksiä yhteisen edun ja tiukan määräysvallan takia. Kiinassa ei ole minäminä-kulttuuri. Onneksi.

On rajoitusten purkamisen aika

Mikä tästä kaikesta on seurannut? Maan sisäisiä koronarajoituksia on alettu purkaa. Liikkeitä on yhä enemmän auki. Parturit ja kauneushoitolat ovat avanneet ovensa. Kävelylenkeillä näkee auki olevia liikkeitä joka kerta enemmän. Ravintolat ovat saaneet lupia avata salinsa ruokailijoille. Paikkalukua on edelleen rajoitettu. Aiemmin ruokaa sai kyllä tilata, mutta se piti hakea ravintolan oven ulkopuolelta tai tilata ”kenguruilta” eli paikallisilta ruokaläheteiltä. 

Hiljaisimmillaan oli aavemaista

Koulut ovat edelleen kiinni, niiden suhteen pelataan varman päälle. Lapset ovat olleet etäopetuksessa jo kaksi kuukautta. Puhelimeen on alkanut tulla viestejä koulunkäyntiin liittyen. Se saattaa tarkoittaa sitä, että kouluja ollaan avaamassa. Liikenne on lisääntynyt. Ihmisiä on liikkeellä enemmän.

Maskien verran erilaista

Kaupat ovat jälleen avautuneet

Tänään kävimme kahvilla Starbucksissa ja saimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna riisua hengityssuojaimet ja istua samaan pöytään juomaan kahvimme. Eilen kävimme syömässä ystäväpariskunnan kanssa. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. 

Koti-ikävästä

Koti-ikävä värittää mieltä. Se saa kyllästymään kiinalaiseen ruokaan. Se saa kaipaamaan omia ihmisiä. 

Jos olisin Suomessa, olisin kääntänyt viikonloppuna kellon talviaikaan ja harmitellut pimeämpää iltaa. Olisin herännyt aamulla klo 6.50 ja hypännyt autoon ja hurauttanut viidentoista minuutin työmatkan Oulun aamuruuhkassa. Ruuhkassa, joka on Kiinan näkökulmasta aika laimea. 

Olisin avannut työpaikan oven ja ripustanut takkini työhuoneen kaappiin. Olisin mennyt kahvihuoneeseen ja istunut tuttujen kasvojen ympäröimän pöydän ääreen juomaan kupillisen kahvia.

Kiinassa heräsin, laitoin pikakahvipurut kuppiin ja valutin kuumaa vettä päälle. Istuin nojatuoliin ja avasin tv:n. Katsoin yhden jakson vankiladraamasarjaa, joka on koukuttanut minut. 

Suomalaisia, suomenkielisiä ohjelmia ei meillä pysty katsomaan. Katselen sarjaa siis englanninkielisellä tekstityksellä. Englannin kielen taitoni onkin kohentunut täällä, vaikka hyvin harvat sitä täällä osaavat.

Suomessa päivä olisi kulunut töissä. Töiden jälkeen olisin ajanut pimenevässä illassa kotiin. Kotioven avatessani koiramme olisi tullut vastaanottamaan minua häntä villisti heiluen, ja olisin ottanut sen mukaan postia hakemaan. 

Sisällä olisin istunut sohvan nurkkaan lattialle (koira ei saa tulla sohvalle), ja koira olisi tullut kylkeeni kiinni makaamaan. Olisimme molemmat huokaisseet tyytyväisinä.

Suomessa metsään pääsee helposti

Täällä vaihdon salivaatteet päälle, laitoin juomapullon reppuun ja laskeuduin 20 kerrosta eli 360 porrasta alaspäin. Salilla treenasin tunnin, korvillani oli kuulokkeet, joista soi aina jotain suomalaista. 

Viime aikoina olen kuunnellut Spotifysta uusinta Vain elämää -kautta. Salilla ei yleensä ole ketään muita, vaan saan hikoilla itsekseni. Loppuvenyttelyn jälkeen oli jäljellä 20 kerrosta eli 360 porrasta takaisin kotiin ja suihkuun. 

Paitsi treenaamista päivään kuuluu kirjoittamista. Olen kirjoittanut pitemmän esseen ja nyt on vuorossa novellien kirjoittamista. 

Suoritan kirjallisuuden maisteriopintoja ja luovan kirjoittamisen aineopintoja. Ne sujuvat etänä helposti. Toin mukanani kasan kirjoja, muu tarvittava on päässäni.

Piha on vaihtunut parvekkeeseen

Illat kuluvat Suomessa nopeasti. Töiden jälkeen ulkoilisin koiran kanssa. Pukisin lämpimät vaatteet, pipon ja hanskat. Varmistaisin, että heijastin on mukana. Tiedän, että lumi ja pakkanen ovat tavoittaneet jälleen Suomen. 

Kolmena iltana hyppäisin töiden jälkeen autoon ja vaihtaisin pukukopissa valkoisen karatepukuni. Tapaisin tuttuja ja saisin treenata sekä kehoa että mieltä. Karatea kaipaan paljon. 

Kiinassa illat kuluvat vielä nopeammin. Työpäivät ovat täällä pitkiä, ja mieheni tulee töistä vasta klo 18 maissa. Minä olen ollut usein päivän yksin, ja hänen päivät ovat yleensä kiireisiä ja kokouksentäyteisiä.

Iltaisin käymme uimassa tai kävelyllä tai vietämme aikaa kotisohvalla. Juttelemme päivän asioista, nämä ovat tärkeitä hetkiä, erityisesti siksi, että olemme täällä niin kaukana kaikesta omasta.

Talot ovat suurempia

Silta hehkuu vaihtuvissa väreissä

Jos olisin Suomessa, viikonloput olisivat hitaita. Nousisimme myöhään ja söisimme aamiaista rauhassa. Kävisimme kaupassa ja tekisimme ruokaa, useimmiten hirveä. Kaipaan välillä hirveä hirveästi. 

Viikonloppuisin tekisimme koiran kanssa erityispitkiä lenkkejä. Illalla saunoisimme ja istuisimme sohvalla. Joskus tapaisimme ystäviä.

Myös täällä viikonloput ovat hitaita. Nukumme pitkään ja keitämme herättyämme oikeaa kahvia. Käymme kauempana suuremmassa kaupassa tai tuoretorilla. Teemme ruokaa tai käymme syömässä jossakin sadoista Beihain ravintoloista joko kaksin tai tuttavien kanssa. 

Mopoilemme tai teemme pitkiä kävelylenkkejä. Vakiokävelylenkkimme on käydä kahvilla Starbucksissa, jonne on meiltä yli viisi kilometriä. Kotona emme koskaan kävelleet kahville toiselle puolelle kaupunkia. Täällä kävelemme enemmän. 

Kävelymaisemat ovat erilaiset

Koti-ikävä tulee aaltoina. Joskus kaipaan suomalaista ruokaa. Haluisin syödä kotipaikkakunnan grillin lihapiirakan kaikilla mausteilla tai La Festan pitsan. 

Haluaisin tehdä maailman parasta pannukakkua. Olen yrittänyt tehdä sitä täällä, mutta raaka-aineet ovat erilaisia, eikä maku ole lainkaan oikea. Hirvenlihaa ei täällä saa, joudun tyytymään muihin herkkuihin. 

Eniten kuitenkin kaipaan omia ihmisiäni; kaipaan perhettä, ystäviä, lähisukulaisia, karateporukkaa, työkavereita  ja koiraamme. Onneksi viestien kautta voin olla yhteydessä heihin ja koirasta saan kuvia tyttäreltäni, joka on nyt Sirun emäntä.

Tänä aamuna yövuorossa olleen ystäväni viesti odotti puhelimessa herätessäni. Meitä ei ole unohdettu. Tiedän, että rakkaat ovat ja odottavat. Se helpottaa koti-ikävää.

Koiramme elämä on muuttunut