Kun ei sovi kaavaan

Suomessa olen 173 senttisenä hieman pitempi kuin naiset keskimäärin. Hiukseni ovat hiekanruskat kuten suurimmalla osalla suomalaisista, ja silmäni ovat vihreät. Suomen katukuvassa en erotu muista. 

Kun ei sovikaan kaavaan

Beihaissa erotun. Minun pituisia ihmisiä näkyy kyllä välillä, mutta ne ovat kaikki miehiä. Kiinassa ihmiset ovat mustatukkaisia ja ruskeasilmäisiä. Naisilla näkyy aika paljon värjättyjä hiuksia. Väri on tällöin yleensä keskiruskeaa tummempi. Punaista saatikka sokkivärejä ei täällä juuri näy. Tiedän, että Pohjois-Kiinassa on jonkin verran sinisilmäisiä ihmisiä, mutta toistaiseksi tämä on minulle vain urbaani legenda. Tatuointeja näkyy hyvin harvoin, lävistyksiä en ole nähnyt kenelläkään.

Beihailaiset naiset ovat pieniä ja siroja, ylipainoisia on hyvin harvassa. Olen Suomessa kokoa M, täällä sopivat sortsit ovat kokoa L tai XL. Kenkäkokoni on 39, sitä kokoa ei täällä yleensä kaupoissa ole. Naiset käyttävät usein korkokenkiä. Miltähän minä näyttäisin täällä  korkokengissä?

Erottumiseen tottuu. Aluksi huomasin jatkuvat katseet, joita sain osakseni. Meitä tuijotetaan, kuvataan, osoitetaan sormella, meille nauretaan. Nuoret huutelevat "helouta". Nyt en juurikaan kiinnitä huomiota huomioon. En kuitenkaan koskaan voi sulautua tänne, olla huomaamaton, siihen olen liian erilainen. 

Asumisen ensiaskeleet

Olen ollut Kiinassa vähän yli kolme viikkoa. Elämä on arkea. Erilaista kuin Suomessa mutta arkea. Olen saanut oleskeluluvan ja pankkitilin, joten elämä on käynyt helpommaksi. Olen uskaltautunut hyppäämään skootterin selkään ja ajanut ensimmäiset sata kilometriä. Liikenne ansaitsee oman postauksensa. Ehkä sen vuoro on seuraavaksi.

Alla olevissa kuvissa on kukkia tämän päivän kävelylenkiltä. Viimeinen kuva on otettu katoksesta, jonne pakenimme sadetta. Sade tyhjensi kadut paikallisista, jäljelle jäimme vain me kolme suomalaista. 

Passittomana passissa Beihaissa

Ulkomaille muutto on aina matka jo ennen varsinaista muuttoa. Meidän matkamme alkoi jo viime joulukuussa, kun teimme päätöksen Kiinaan lähdöstä. Monenlaisia paperihommia ja muita järjestelyjä on pitänyt tehdä ja on tehty meidän puolestamme.

Viisumeita ja muita papereita

Kiinaan menijä tarvitsee viisumin. Viime syyskuusta lähtien viisumihakemusta varten on pitänyt käydä Kiinan viisumipalvelukeskuksessa Helsingissä jättämässä biometriset tunnisteet eli sormenjäljet. Nämä tunnisteet vaaditaan kaikilta 14–70-vuotiailta, ja ne ovat voimassa 5 vuotta. Tämä vaihe oli meillä jo viime vuoden puolella ennen ensimmäistä matkaamme tänne. Sormenjälkien lisäksi viisumia varten täytetään hakemus, jossa kysytään laajasti hakijan ja perheen tietoja. Viisumin myöntää konsulaatti.

Tammikuussa aloitimme kiinan kielen opiskelun. Koko kevään meillä kävi kiinalainen nainen opettamassa tätä kiehtovaa kieltä. Nǐ hǎo lienee monelle tuttu tervehdys. Tervehdys koostuu kahdesta sanasta, sinua tarkoittavasta nǐ-sanasta ja hyvää tarkoittavasta hǎo-sanasta. Vaikka olla-verbiä ei kirjoiteta näkyviin kuten kiinan kielessä ei useinkaan kirjoiteta, se on siellä. Nämä kaksi sanaa tarkoittavat siis oikeastaan lausetta: sinä olet hyvä. Sanan päällä oleva merkki antaa vinkin siitä, miten sana lausutaan.

Tälle matkalle lähtiessäni hain uuden passin, koska entinen oli umpeutumassa vuoden lopussa ja uuden viisumin, joka oikeuttaa väliaikaiseen oleskelun täällä. Viisumi on painettuna passiin, joten passin mukana kulkee kaikki tarvittava. Passia täällä kysytään esimerkiksi hotelleissa. Siitä otettiin kopio myös hotellin uima-altaalle kausilippua ostettaessa. Tavallisessa arjessa passia ei tarvitse kuljettaa mukana, mutta kuva passista ja viisumista on hyvä olla mukana. Puhelinta täällä tarvitsee esimerkiksi kaupassa ja ravintolassa maksaessa. Lompakko ja pankkikortti ovat sen sijaan lähes hyödyttömiä.

Tiistaina minulle haettiin oleskelulupaa. Tämä olisi ollut hankalaa ilman kiinalaista avustajaa - englannin kieltä täällä osataan hyvin rajatusti. Minun osuudekseni jäi käydä valokuvattavana kahteen kertaan Kiinan siirtolaisvirastossa ja kirjaamassa ylös nimeni ja puhelinnumeroni sekä allekirjoittamassa hakemus. Oleskeluluvan pitäisi tulla kahden viikon päästä. Nyt olen passiton siihen saakka.

Paitsi käytännön asioita, elämä on ollut myös kuumuutta ja kosteutta, hyvää mausteista ruokaa, ihmisiä ja liikuntaa. Aloitin muutama päivä sitten ajoharjoitukset skootterilla kotitalon parkkihallissa. Viikonloppuna pitäisi uskaltautua liikenteen vilinään. Eilen saimme ison kasan ostereita, ja huomenna meidän kiinalainen tuttavamme on tulossa valmistamaan niistä ruokaa. Lupaan kertoa siitä teille seuraavalla kerralla. Zàijiàn! See you!

Sateenvarjoja läheisen ravintolakadun yllä

Suurin osa ihmisistä asuu kerrostaloissa

Läheisen hotellin ruohonleikkurit