Erilainen elämä Kiinassa osa 1, kylmää vai lämmintä?

 

Olin ajatellut kirjoittaa tekstin Suomen ja Kiinan eroista. Mieleeni tuli heti kymmenkunta aihetta tekstiin. Palaan muihin aiheisiin myöhemmin, mutta nyt puhun enimmäkseen vedestä. Kuvat liittyvät aiheeseen vain siten, että niissä on vettä.

Kylmää vai lämmintä? 

Kiinassa ravintoloissa pöytään tuodaan usein aluksi lasillinen lämmintä tai jopa kuumaa vettä. Lasissa saattaa olla sitruunan pala, mutta usein tarjolla on pelkkää vettä. 

Kiinalaiset välttävät kylmiä juomia erityisesti ruokailun yhteydessä. Lounaalla he eivät useinkaan juo mitään tai korkeintaan pieniä määriä teetä. Lasit tai kupit lounas- ja illallispaikoissa ovat pieniä, noin desilitran vetoisia. 

Syy lämpimän veden juomiselle ja juomattomuudelle on selvinnyt vähitellen. Kylmä juoma hidastaa kiinalaisten mielestä ruuansulatusta, ja ruuan yhteydessä nautittu juoma ylipäätään laimentaa sylkeä ja vatsahappoja. Kiinalaiset luultavasti ihmettelisivät suuresti sitä, että Suomessa juodaan kylmiä juomia myös talvella. 

Kylmää ruokaa ei syödä tai suositella syötäväksi varsinkaan aamupäivisin. Kiinassa aamiaiseksi syödään nuudeleita, lämpimiä kasviksia ja joskus hieman lihaa sekä keittoa. 

 

Muutoksia juomatavoissa 

Vuosi sitten meren rannalla kaikki olo vasta alussa

Miten minä 1,5 vuotta Kiinassa asuneena sitten teen? Aluksi ihmettelin kuuman veden tarjoamista ja jätin sen usein juomatta. Nyt juon sen mielelläni joka paikassa, jossa sitä tarjotaan. 

Kotona juon vain lämmintä vettä. Juon sitä muutamia litroja päivässä. Hanavettä ei voi juoda ja vesilaite lämmittää veden nopeasti, joten se on helppoa. 

Juon lisäksi vihreää teetä muutaman ison kupillisen päivässä. Käytän teelehdet kahteen kertaan, niitä voisi käyttää kolmekin kertaa, mutta kaksi on riittävästi. 

Kahvia juon vain kerran päivässä kupillisen. Jouduin vähentämään sitä alkuvuodesta mahavaivojen takia, ja vähennys on toiminut hyvin. 

En juo aterioilla mitään. Ainoa poikkeus on, jos tilaamme tai teemme pitsaa. Tällöin colaa on pakko saada. 

Muutoksia ruokatavoissa

Aamuisin syön kaurapuuroa. Täällä ei ole rahkaa, joka oli vakioaamiaiseni Suomessa, joten puuro on helppo vaihtoehto. Nuudeleita ja lämpimiä kasviksia en syö aamulla.

Puikoilla syöminen sujuu hyvin. Meitä nauratti, kun meiltä kysyttiin ravintolassa tarvitsemmeko haarukkaa. Emme ole oppineet kieltä mutta syömään oppiminen oli helppoa. 

Kurkkaus kadulta

Aaveveneet

Näkymä merelle oli avoin...

...kunnes väliin kasvoi taloja

Yksi lempikuvistani

Punaisen sillan iltamaisema

Paljonko on paljon ja mitä sillä saa

Olen ollut Kiinassa jo kuusi viikkoa ja Beihaissa lähes neljä. Elämä on asettunut taas tuttuihin uomiinsa, niin kuin se aina tekee. Ympyrät ovat oman kodin ja lähiympäristön kokoiset. Pohdin tänään arkea rahan kautta. Kuvat ovat vakiolenkkini varrelta otettuja.

Eri rytmissä

Elämme taas täysin eri rytmissä Suomen kanssa. Viiden tunnin aikaeron vaihtuminen kuudeksi tuntuu todella paljolta. Kyseessä on lähes työpäivän mittainen ero. Kello on 13, ja tulin juuri lounaalta mieheni kanssa. Suomessa vasta heräillään tai juodaan aamukahveja. Kun me alamme nukkumaan, Suomessa päästään töistä ja suunnitellaan illan viettoa. 

Lounaalla

Tämän päivän lounas oli jättikokoinen kulhollinen nuudelisopaksi ristimäämme keittoa lähiravintolassa. Sopassa on pohjana iso kasa nuudeleita, jonka päälle kaadetaan valinnan mukaan liha-, kala-, kana-, äyriäis-tai jotain muuta keittoa ja vaihteleva lajitelma kasviksia. Lisäksi keittoonsa voi ripotella yrttejä, mausteita ja muuta sellaista. Kulho oli tällä kertaa posliininen, vaikka yleensä saamme metallisen, koiramme ruokakuppia muistuttavan astian. Keiton hinta on 10 juania, eli kahden hengen lounas maksaa 2,5 euroa. 

Mieheni on käynyt tässä paikassa useita kertoja, joten hänet tunnistettiin heti. Vastaanotto oli ystävällinen, ja meitä tervehdittiin täällä harvoin kuultavalla englannin kielellä. Lounasannos oli niin iso, että otimme loput mukaan, siitä syö hyvin vielä kerran tai kaksi. Kiinassa on tapana ottaa jäljelle jäänyt ruoka mukaan. Ruoka kuin ruoka kaadetaan muovirasioihin tai jopa muovipusseihin. 

Ostoksilla

Hinnat täällä Beihaissa ovat pääsääntöisesti halvat. Esimerkiksi viime perjantain kaksi jaettua taksimatkaa, lounas ja leivoskahvit maksoivat yhteensä noin 10 euroa. Hinnat ilmoitetaan yleensä puolissa kiloissa ja joskus neljänneskiloissa. Yllätyksiä voi tulla, jos luulee vilkaisevansa puolikilohintaa ja kyseessä onkin kappalehinta. Kerran ostin kiivejä usean euron kappalehinnalla ja toisen kerran appelsiineja moninkertaisella hinnalla verrattuna siihen, mitä oletin. Molemmilla kerroilla hedelmien punnitsijat huomauttivat jotakin asiasta, mutta emme ymmärtäneet riittävästi kiinaa. Jälkeenpäin mietin sitä, mistä huomauttaminen johtui. Onko hinnoista tullut valituksia? Haluttiinko meitä auttaa? 

Kausihedelmät ovat todella halpoja ja hyviä. Pussi mandariineja maksaa 50 senttiä ja repullinen hedelmiä ja vihanneksia noin viisi euroa. Ulkomaisia turisteja Beihaissa ei juuri ole, joten turistihintoja ei täällä kohtaa. Siksi tiedän, että meidän halpojen hintojen ihastelut eivät ole ihan reiluja. Paikalliset maksavat samat hinnat välillä hyvinkin pienistä palkoistaan. He taatusti jättävät usean euron hintaiset kiivit kauppaan, vaikka me voimme maksaa niistä oppirahat. 

Halvat hinnat koskevat kuitenkin lähinnä tätä pientä kotikaupunkiamme. Esimerkiksi Shanghaissa ja Pekingissä hinnat ovat vähintään Suomen tasoa. Tuontitavaroista saa täälläkin maksaa. Lempisuklaatani, Fazerin pähkinäsuklaata saa tännekin kuuden euron levyhintaan ja puolukkahilloa reilulla viidellä kympillä. Sen sijaan paljasjalkakenkäni maksoivat noin 10 euroa. 

Rahaa täällä ei halvoista hinnoista ja tarjonnasta johtuen saa kulumaan juuri muuhun kuin ruokaan ja Taobaoon. Käymme syömässä ravintolassa kerran tai pari viikossa. Kahden hengen aterian hinnaksi juomineen tulee noin 10–20 euroa. Viime viikonloppuna kävimme suomalaisten kavereidemme kanssa syömässä läheisen hotellin buffet-illallisella, jossa oli tarjolla muun muassa monenlaisia mereneläviä, sushia, lihaa, kalaa, kanaa, kasviksia sekä keskinkertaista viiniä. Buffetin hinta oli jo kalliimpi eli reilu 20 euroa yhdeltä hengeltä. 

You wish - Taobao

Taobao on paikallinen joka paikan verkkokauppa. Olen huomannut, että mitä Taobaosta ei saa, sitä ei luultavasti ole. Olen tilannut tavaroita Taobaosta, koska se on helppoa ja mahdollistaa sellaisten tuotteiden tilaamisen, joita meidän olisi hankala tai mahdoton löytää Beihaista. Tavaraa kuljetetaan ympäriinsä ja pakataan moninkertaiseen pahviin ja muoviin. Pakkaaminen on hurjaa, ja koska tilauksia on miljoonia (vai miljardeja) vuodessa, muovia ja pahvia kertyy hurjia määriä. Roskien käsittely on tietojeni mukaan asiallista, mutta totuutta en kuitenkaan voi tietää. Jokainen työvaihe työllistää kiinalaisia, ja on siksi tietysti hyvä asia.. Täällä ”kaikki” tekevät työtä, joten työpaikkoja on oltava paljon. 

Taobaosta tilatessa on hyvä muistaa muutama perusasia. Koska kiinalaiset ovat pääsääntöisesti lyhyitä ja hyvin hoikkia (tarkoitan siis todella hoikkia, en sellaisia, millaisia hoikat ovat Suomessa), koot ovat erilaisia kuin Euroopassa. Tuotteessa on yleensä maininta, että kyseessä on kiinalainen koko. Suomessa olen kokoa M, mutta täällä XL on sopiva. Pitkähihaisia paitoja en uskolla ostaa verkosta, koska täkäläisten kauppojen perusteella hihat ovat niissä minulle 173 sentin pituiselle aina lyhyitä. Sama koskee pitkiä housuja. 

Talvea kohti

Onneksi pitkien hihojen ja lahkeiden kausi on vain muutaman kuukauden mittainen, ja silloinkin välissä on lämpimiä päiviä. Nyt yölämmöt ovat saattaneet laskea lähelle +20 astetta, mutta päivisin on edelleen 23–28 lämpöastetta. Paikalliset ovat monina päivinä siirtyneet jo pitkiin hihoihin ja lahkeisiin, mutta me aletaan nauttia parhaasta säästä eli Suomen kesäkeleistä. Sortsimme poikkeavat paikallisten talviasusteista, ja herätämme huomiota. Ihan niin kuin aina.  

Aamuisin rannalla on unenomaista

Heti aamuseitsemältä on paras hetki rantakävelylle

Melkein ehdin ottaa kuvan kulkuneuvojen välistä

Venyttelijöillä jalka nousee ikään katsomatta

Punaiselle sillalla on aina pakko pysähtyä

Toisella puolella rantaa

Viikonloppulenkillä tämä maisema on vakio

Vanhalla kadulla on seisahtunut tunnelma

Tuoksu on parempi kuin ilman vettä

 

Ylihuomenna on puolivälin aatto

Tänään on neljäs päivä. Ajanlasku on muuttunut hitaaksi. Aikaa lasketaan tunneissa, päivissä ja lopulta myös viikoissa. 

Rutiineita

Aamu alkaa kahdeksalta, jolloin pitää mitata lämpö. Aamupala odottaa silloin jo oven takana. Aamupalaksi on yleensä rasia puuroa ja rasia dumplingseja, maitoa tai pieni purkki jogurttia sekä kiinalainen pulla. Tänään oli nuudeleita ja olin pettynyt, koska aamupala on yleensä päivän ainoa ateria, joka syön kokonaan. En tykkää nuudeleista - aamulla.

 

Aamupäivällä kirjoitan gradua, jos olen nukkunut riittävästi. Neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen Kiinassa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä. 

Kahdeltatoista tulee lounas. Riisin lisäksi tulee jotain keitettyä kasvista ja lihaa/kalaa/äyriäisiä/tofua kolme komponenttia. Syön siitä kolmanneksen tai puolet ja sitten olen ihan täynnä.

Keskipäivällä kirjoitan gradua, jos olen nukkunut riittävästi. Neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen Kiinassa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä. 

Kahdelta pitää mitata lämpö ja kolmeen mennessä ilmoittaa molemmat lämmöt koodilla. Ilmoituskenttä on onneksi englanniksi, usein näin ei ole vaan asioita joutuu arpomaan. 

Iltapäivällä kirjoitan gradua, jos olen nukkunut riittävästi. Neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen myös Suomessa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä.

Viideltä tulee päivällinen. Sisältö on sama kuin lounaalla, ja syön sitä yhtä paljon kuin lounasta. 

Illalla neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen myös Suomessa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä. 

Nukkumaan menen yhdeksältä, jos en ole nukkunut edellisenä yönä ja yhdeltätoista jos olen nukkunut. Nyt joka toinen yö on mennyt nukkuessa ja joka toinen valvoessa, koska jet lag. 

Rytmi syö aikaa

Muita tärkeitä etappeja ovat joka toinen päivä ja viikonloppuna joka päivä juotava ylimääräinen kahvi, salmaripullo, jonka aion juoda puolivälin kunniaksi, kuulemani mukaan 12. päivä otettava covid-testi, jolloin tapaan ilmeisesti oikean ihmisen ja 14. päivä, jolloin minut päästetään (toivottavasti) ulos.

 

Eilen jaksoin aloittaa kuntoilun. Kävelin huoneessa viisi kilometriä. Täällä mahtuu tekemään 28 askeleen kierroksen, ja kello mittaa matkan, joten voin kuunnella äänikirjaa tai jotain tv-sarjaa. Tänään kuuntelin Tähdet tähdet tv-sarjan hiphop-jakson. 

Muuta ajankulua on pyykinpesu. Kuivuria ei tietysti ole eikä edes avattavaa ikkunaa, mutta pyykit kuivuvat yllättävän hyvin. Pidän kiinni päivärytmistä vaihtamalla aamulla päivävaatteet ja pysyttelemällä päivän pois sängystä. Toinen syy jälkimmäiseen on se, että samoissa lakanoissa on viihdyttävä kaksi viikkoa. 

Yhdessä yksin

Elämä soljuu hyvin ja helposti. Paitsi suomalaisten tuttujen viestit, minua auttaa todella paljon myös vertaistuki. Tämän saman ovat kokeneet mieheni ja Beihaissa asuvat tuttuni, joten he tietävät, mitä tämä on. Tapasin lisäksi Shanghain lentokentällä suomalaisen kohtalotoverin, joka asuu tässä samassa hotellissa mutta eri puolella käytävää. Tiedän siis, millainen takapihanäkymä on. Häneltä lainasin myös kirjoitukseni otsikon. 

Kuulun myös suomalaisten WeChatissa toimivaan karanteeniryhmään, joka on tällä hetkellä hiljainen, mutta tiedän, että siellä voi kysyä neuvoa karanteenissa olevilta ja jo olleilta. Kuulun myös kahteen suureen kansainväliseen WeChat-ryhmään, joissa saa paitsi neuvoja myös tukea. Meitä on paljon joka puolelta maailmaa. Näiden ryhmien suurin anti on ollut se, että jos ihmiset pärjäävät pienten taaperoiden kanssa kaksi viikkoa karanteenissa, minulla ei todellakaan ole mitään hätää. Niin kuin ei olekaan.

Olet tuhansien kilometrien päässä - toinen karanteeniviikko

Olli-Pekan karanteeni päättyy huomenna. Minun viisumihakemukseni toimitetaan ensi viikolla Helsingissä olevaan Kiinan viisumipalvelukeskukseen ja sitten odotan, myönnetäänkö minulle viisumi. Odotan myös sitä, salliiko Kiina Finnairin 11.9. päivän lennon laskeutua Shanghaihin. Sitä odottaessa saatte lukea Olli-Pekan toisesta karanteeniviikosta:

Yksi

”Kuinka kuluu multa maanantai, tämä mateleva maanantai. Oikeasti tänään on hieno päivä, karanteeniviikko kääntyi voiton puolelle, enää seitsemän vuorokautta jäljellä. Tätä pitää juhlia syömällä kokonainen pussi salmiakkia. Tällä voi varmistaa, että jos ei karanteeni verenpainetta nosta, niin ehkä sitten salmiakki sen tekee. Päivän perusrungossa ei ole mitään edellisen viikon normipäivästä poikkeavaa, vain kaksi hajahavaintoa, ilmastointi ja kaskaat. Tänään nimittäin huomasin, että keskipäivän lähestyessä ja ulkolämpötilan kohotessa viilennyksen teho laski. Huone on aavistuksen verran liian kuuma eli varmaan tuolla 25 asteen lähellä tai ylikin. Toinen asia on noiden kaskaiden äänen voimistuminen, nyt se kuuluu yllättävän kovaa huoneeseen asti. Kaskaiden, siis oletan, että ne on kaskaita, esiintymisen pitäisi olla äänekkäimmillään juuri ennen keskikesää, ei enää tähän aikaan. Olisko tämä lämpöaalto saanut nekin uudestaan siritykseen?

 

Kaksi

Emmä tiedä mitä tapahtuu, joku sotkee tätä asuntoa. Epäilen, että se on talonmiehen akka, tai ainakin siltä tuntuu, kun tajuaa, että ilmastoinnissakin on joku vaihtanut asetukset viilennykseltä auto-asentoon. Ilmankos kämppä ei viilene. Ja tuonkin hoksaamisen meni vuorokausi. Taitaa elinpiirin rajoittuneisuus rajoittaa myös omaa ajattelua. Tänään oli myös hyvä päivä tilata lisää hedelmiä ja pullotettua juomavettä, tällä tilauksella on tarkoitus pärjätä karanteenin päättymiseen asti. Puhelinkokousten ja muiden töiden lisäksi ajantäytehupiohjelmana on reilun tunnin pituinen erityisen lyhyen radan pitkän matkan kävely ja nyrkkipyykinpesu.

Piristää sekä mieltä että ruumista

 

Kolme

Ne tekee töitä sen eteen, sitä kaikki haluaa, että karanteenissa mahdolliset oireet havaitaan, ja tänään ilman oireita on oltu. Meillä Shanghain suomalaisilla karanteenilaisilla on vertaistukiryhmä WeChatissa.  Meitä on se likainen tusina omissa erityshotellihuoneissaan ympäri Shanghaita. Ryhmästä näkee, että karanteenihotellien taso vaihtelee laidasta laitaan, ja ruoka ym. käytännöt vaihtelevat myös aika tavalla. Pitää siis muistaa, että jos naapurilla on se aurinkoparveke loistavalla näköalalla ja itsellä näkyy ainoasta ikkunasta pilvenpiirtäjän rakennustyömaa, kannattaa olla onnellinen naapurin puolesta. Tämän keskiviikon viihdykkeen tarjosi paikallinen palokunta, joka saapui pillit puhkuen ja valot välkkyen tarkastamaan vastapäätä olevan rakennuksen palohälytystä. Muuten päivä on mennyt jo rutiiniksi muodostuneen kaavan mukaan, vähän kirjan tavaamista, puhelinta, muoviastiaruokailua, etäpalavereita ja lyhyen radan päiväkävely.

Neljä

Tänään on bileet, kaikki sileeks, sillä eka kymppi on takana ja jäljellä on neljä vaivaista vuorokautta. Jos totta puhutaan, tänään on ollut tylsä torstaipäivä. Normikokouksia huonojen yhteyksien äärellä, kiinalaisen kanttiinin perusruokaa, lukemista ja tunnin lenkki. Päivän suurin asia oli karanteenivalvojalta tullut uutinen nukleinihappotestiryhmän huomisaamuisesta liikkeellelähdöstä, joten käskivät odottamaan huoneessa. Hmm.. olinhan jo kerennyt suunnitella huomiselle karanteenipäivälle aamuostoksilla käymistä, pitkää lounasta ja illan baarikierrosta, mutta nyt joutuu jäämään sittenkin huoneeseen. Joka tapauksessa lintu tää kohta siivet levittää ja lentää pois.      

Viisi      

 

Pelkkiä varjoihmisiä kadut mustanaan ja silti hieno aamu, sillä avaruuspukuiset paikalliset oliot kävivät ovella ottamassa koronatestin. Tuloset tulokset saadaan huomenna. Oli muuten helppo testi, pikku sipaisu nielusta ja nenästä, ja sitten se oli ohi. Ja minulta kysyttiin, taas, että millä poistun karanteenihotellista ja, ups, voisitko mitata sen iltapäivälämmön, näin auringon laskiessa. Tänään tuli myös viesti, että jos on vihreän värinen koodi terveysapissa, niin kotikaupungissa ei tarvitse mennä kotikaranteeniin. Huh, hyvä juttu. Ja sitten puolituntia tuon jälkeen tuli toinen viesti, että punainen koodi muuttuu vihreäksi vasta 30 päivää maahan saapumisen jälkeen. Huh, huono juttu. Ja päätin kurkistaa, mitä apeissa näkyy, niitä on siis eri alueilla ja alustoilla omansa. Shanghain koodi, selkeästi punaisella, Beihain koodi, selkeästi vihreällä, olenko siis punavihreä vai värisokea? Odotellaan sinne maanantaille asti, niin näkee mikä väri on missäkin, kun karanteeni päättyy. Tänään löytyi myös lisää tekemistä, kun huomasin lattiaharjan huoneen oven vierestä lounasta noutaessani.  Pääsin poistamaan nuo mustat, suorat ja omia hiuksiani pidemmät hiukset lattialta pois.  Päivälliseksi oli etelä-kiinalainen herkku, kokonainen possu sorkka. Piti sitä vähän tutkia ja maistaa, mutta tuo varsinainen makuelämys jäi hyödyntämättä.  Odotat maailman loppua vain, se tulee kyllä, ei voi estää. Ja tulee se karanteeninkin loppu.

Elää syödäkseen...

vai syödä elääkseen?

 

Kuusi

Lauantai-iltana ravintolaan tarkoitus oli lähteä, mutta pelkkä negatiivinen koronatestin tulos ei vapauta karanteenista. Ja päivään lisätä ei voi mitään uutta kerrottavaa, muuten on liikaa edellisten päivien toistoa.

Seitsemän

 

Hullun hommaan, järjetöntä unelmaa, kuka eristyksen kautta paratiisiin päästä haluaa, siltä tuntuu myös sunnuntaina, kun päivä toistaa itseään jo ties monettako kertaa. Tänään alkoi mieltä ylentää huomisen aamupäivän toimintaohjeet, mistä päästä taloa ulos, mitä rappusia voi käyttää, hissiin voi tavarat laittaa, mutta sinne ei itse saa mennä. Enää 17 tuntia jäljellä. Jotenkin tulee mieleen tuo siviiliin pääsy tuolta armeijasta, jotain yhteistä on tunteessa. Onneksi tämä päiväni murmelina tai Tiivi-Taavi, uudestaan leikki loppuu kohta.  On muuten sellainen kokemus, että ei mielellään tätä kovin nopeasti toista, vaikka aikaa on ollut olla omien ajatuksiensa, enemmän kuin aikoihin. Ja tuohonhan sisältyy aina mahdollisuus ja riski.  Huomenna joutuu ottamaan taas käyttöön alla olevat tavarat. Kahteen viikkoon ei ole tarvinnut kenkiä eikä kauas katsomista helpottavia laseja. 

Muistatko milloin olet viimeksi ollut kaksi viikkoa ilman kenkiä?

 

Karanteenissa ei kauas tarvitse katsella 

Tälle viikolle kehittelin teemapäivämusiikkia eli valitsin yhden artistin tai yhtyeen, joka kunkin päivän aikana pääsääntöisesti kuuntelin. Tuon setin sisällöstä löytyy jokin pieni pätkä kunkin päivän tekstistä. Huomasitko ne kaikki? Kolmas nainen. Zen Cafe. Cheek. Freud, Marx, Engels & Jung. Kotiteollisuus. Mamba. Seminaarinmäen mieslaulajat.” 

Toivepostaus: Onko Kiina turvallinen?

Kävelimme viime lauantaina KTV:stä eli paikallisesta hyvin suositusta karaokesta kotiin. Korvat soivat ja ulkona tuntui ihanan hiljaiselta. Edellisessä postauksessa kirjoitin äänekkäästä Kiinasta, mutta silloin en ollut vielä käynyt KTV:ssä. Se olisi ehdottomasti ansainnut päästä mukaan äänipäivitykseen. KTV on täällä ilmiö, ja vaikka siellä oleminen oli tuskallista liian kovan metelin takia, lupaan mennä sinne uudestaan ja silloin saatte kuulla siitä enemmän. Tämän postauksen aihe on kuitenkin turvallisuus. 

KTV eli paikkalinen karaoke
on täällä ilmiö

Pelkäänkö varkaita?

Mietimme karaokekotimatkalla turvallisuutta. En ole vielä ikinä pelännyt liikkua missään täällä. Olemme kävelleet päivisin paljon ihmisiä vilisevillä kaduilla. Olemme kuitenkin kävelleet monia pieniä katuja myös iltaisin. Kohtaamme lähinnä uteliaita katseita, mutta en ole tuntenut oloani uhatuksi missään vaiheessa. En kävelisi yöllä yksin kaikkia reittejä, mutta en tekisi sitä Suomessakaan. Kyseessä ei ole uhan tunne vaan maalaisjärki. 

Kotitalomme on aidattu ja vartioitu, ja se lisää varmasti turvallisuudentunnettamme. Joissakin taloissa on kalteroidut ikkunat ja parvekkeet tai lisävarustustetut aidat.

Haluaisitko kotiisi tällaisen aidan?

Pidän kävellessäni reppua selässä tai pientä laukkua olkapäällä. En pelkää ryöstetyksi tulemista. En ole nähnyt täällä ryöstöjä tai muitakaan rötöksiä enkä kuullut niistä muilta. Suomen ulkoministeriön tuoreen tiedotteen mukaan huijaukset, varkaudet ja väkivallalla uhkailu riitatilanteissa ovat kuitenkin yleistyneet Kiinassa. Erityisesti tiedotteessa mainitaan Shanghai ja Peking ja vielä tarkemmin turistien suosimat alueet. Suurimpana turvallisuusriskinä ulkoministeriö mainitsee liikenteen. Liikenne on kaoottista, arvaamatonta ja ruuhkaista. Toki Beihaissa mittakaava on toinen kuin suuremmissa kaupungeissa. Tällähän on kuitenkin vain 1,8 miljoonaa asukasta. 

Liikenneturvallisuus

Ajelimme tänään skoottereilla pelikentälle. Menomatkan menimme pieniä teitä pitkin. Liikenteessä pitää huomioida eri asioita kuin Suomessa.  Täytyy valmistautua väistämään tielle tulevia kanoja ja ankkoja. Tänään tielle oli kokoontunut kokonainen kanaperhe. 

Paluumatkalla ajelimme isompaa tietä eikä eläimiä tarvinnut väistää. Sen sijaan muita tiellä liikkujia kyllä. Kuten olen kertonut, kiinalaiset pysähtyvät, mihin haluavat. Auringonlasku oli tänään erityisen loistava, ja tien reunaan pysähtyi auto ja skoottereita, ihan ex tempore, ilman vilkkua tai jarrutusta. Tien kunto vaihtelee paljon. Kuoppiin ja kiviin sekä kohoumiin täytyy aina varautua. 

Aloittelevana skootteroijana täytyy olla koko ajan valppaana. Mistä tahansa voi tulla mitä tai ketä tahansa, eikä mihinkään liikennesääntöön voi täysin luottaa. Ainoa sääntö, mitä kiinalaiset varmasti noudattavat on se, ettei kenenkään päälle saa ajaa. 

Täällä ei anneta kävelijöille tietä. Ylittäessä tietä kävellen täytyy vain pujahtaa johonkin väliin ja mennä keskelle tietä odottamaan, että toinen kaista vapautuu. Olemme tulleet siihen tulokseen, että kiinalaisia ohjaa parviäly, he sukkuloivat liikenteessä ikään kuin kalaparvi vaistoten muut tiellä liikkujat. 

Minä katselen ajaessasi peilejä ja jopa olkani yli toisin kuin kiinalaiset. Olen kuitenkin huomannut, että osaan jo lukea liikennettä - siis kiinalaista liikennettä - hieman paremmin. Se on loogista, vaikkakin omalla tavallaan.

Kun onnettomuus tapahtuu,
kaikki pysähtyvät

Näkyvyys ei aina ole paras mahdollinen

Onnettomuuksia sattuu vähemmän
kuin luulisi liikennettä seuraamalla

Saasteet ja haittaeläimet sekä ruuan turvallisuus

Ilmanlaatu vaihtelee Baihaissa. Seuraan sitä ilmanlaatusivustoilta ja pyrin välttämään hengästyttäviä lenkkejä, jos ilmanlaatu on erityisen huono. Beihaissa ilmanlaatu on yleensä hyvä, kesäaikaan yleensä erinomainen eteläisten merituulten vallitessa. 

Talvikuukausina,  erityisesti marras-helmikuun aikana,  pohjoisesta puhaltava tuuli tuo mukanaan ilmansaasteita tänne, kun pohjoisempana Kiinassa on kylmää ja siellä taloja lämmitetään ja energiaa tuotetaan paljon kivihiilellä. 

Minä en kuulu mihinkään riskiryhmään, joten kovin paljon ilmanlaatu ei minuun vaikuta. Olen täällä usein miettinyt niitä ihmisiä, jotka elävät näissä maissa ja olosuhteissa aina. Minähän pääsen kotiin Suomeen milloin tahansa ja joka tapauksessa tämä on meille väliaikaista. 

Kaduilla näkyy silloin tällöin rottia kuten Suomessakin. Torakoihinkin olen törmännyt, vaikka niitä ei onneksi talossamme ole juurikaan näkynyt. Tuholaismyrkytyksiä on säännöllisesti. Beihai on käynyt läpi siistiytymisen viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja kaupunki on nykyisin pääsääntöisesti hyvin siisti. 

Ruoka on aina jossakin määrin terveysriski. Olen syönyt täällä lähes kaikkea tarjolla olevaa. Juomien suhteen olen ollut tarkempi, ja juon pääsääntöisesti vain pullotettuja juomia. 

Olen juuri toipumassa kolmannesta vatsataudista täällä. Ensimmäisen sain vuosi sitten tutustumismatkalla, toisen keväällä lomaillessani täällä ja kolmannen neljän kuukauden oleskelun jälkeen. En tiedä tarkalleen, mistä se tuli tällä kertaa.

Syön mitä vaan ja missä vaan, riskillä

Beihai ja beihailaiset ovat kohdelleet meitä hyvin. Olemme opetelleet toimimaan paikallisten tapojen mukaan, ja se on ollut mielenkiintoista ja mukavaa.

Erilainen Kiina

Kaikkeen tottuu, sanotaan. Olen asunut Kiinassa kolme kuukautta, ja monista aluksi erilaisista asioista on tullut tavallisia. Suomi ja Kiina ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Tässä postauksessa kerron joistakin eroavaisuuksista kuten esimerkiksi liikkumisesta, maksamisesta, rakentamisesta, ruuasta ja arjen perusasioista eli vedestä ja vessoista sekä suomalaisten suosikkiaiheesta - säästä.

Kaunis on aina kaunista

Mopoilusta

Kotikadullamme on aina vilkasta. Sähkömopot ja autot sujahtelevat ohitse. Juttelin viime viikolla kiinalaisen miehen kanssa, joka kertoi Kiinasta ja Beihaista. Puhuimme siitä, miten sähkömopot ovat korvanneet polkupyörät viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Mopo on nykyisin yleisin kulkuneuvo Beihaissa. Kaupungistuminen näkyy hurjana rakentamisena, ja tiet käyvät ahtaiksi yhä kasvavalle liikenteelle. Sähkömopot ovat hiljaisia ja vievät vähemmän tilaa kuin autot. 

Minä päätin opetella ajamaan sähkömopolla Beihaissa. Ajelin aluksi kotimme parkkihallissa viikon ajan, mutta sitten rohkaistuin menemään liikenteeseen. Nyt olen kokenut ruuhkan ja pimeän myös mopon selässä. 

Autolla ulkomaalaiset eivät saa täällä ajaa, elleivät ole suorittaneet vaativaa kielikoetta. Ja vaikka ajankin Suomessa jatkuvasti, auton rattiin minua ei täällä saisi. Liikenne on siihen aivan liian kaoottista.

Mopoilu helpottaa liikkumista

 

Mopoilla kulkevat kaikenlaiset ihmiset kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Pukumiehet ajavat mopolla töihin. Mopolla kulkevat perheet. Perheen pienin lapsi voi olla kuljettajalla tai matkustajalla kantoliinassa. Vähän isommat lapset ovat vanhempiensa edessä tai takana. Joskus lapset seisovat jalkatilassa. Olen nähnyt lasten nukkuvan mopon kyydissä. Vanhempi ja kaksi lasta tai vanhemmat ja yksi lapsi on kadulla tavallinen näky. Joskus mopon kyydissä saattaa olla viisikin ihmistä. 

Mopolla ajavat perheiden lisäksi vanhukset ja eri-ikäiset pariskunnat. Nuoret ovat kuten nuoret Suomessakin. He katselevat kännykkää kyydissä ollessaan ja joskus valitettavasti myös ajaessaan. 

Liikenneonnettomuuksia sattuu ikävä kyllä paljon, vaikka minä en ole niitä onneksi joutunut näkemään. Kypäriä ei juuri käytetä, erityisesti lapsilla niitä ei näe oikeastaan koskaan. Tavallista on, että aikuisella on kypärä mutta lapsella ei. 

Rakentamisesta ja asumisesta

Beihai, kuten muutkin Kiinan kaupungit, kasvaa koko ajan. Ihmiset muuttavat suurin joukoin maaseudulta kaupunkeihin. Korkeita kerrostaloja rakennetaan joka puolelle, ja Beihai on kasvanut hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Rakennustyömaat eivät koskaan nuku. Meidän parvekkeeltamme on suora näkymä kolmelle rakennustyömaalle. Joskus joku niistä saattaa olla hiljaisempi, mutta yötä päivää, seitsemänä päivänä viikossa niissä rakennetaan, siivotaan tai järjestellään. 

Kuten arvata saattaa, rakennustahti on nopea. Kuvassa oikealla oleva 33-kerroksisen talon rakentaminen aloitettiin tammikuussa, ja se alkaa olla kohta harjakorkeudessa. Pihojen laitto sujuu yhtä nopeasti, työvoimaa täällä riittää.

24/7, 365/365

Kotitalomme on yksi neljästä talosta. Alue on aidattu ja vartioitu. Vartijat Kiinassa näyttävät olevan poikkeuksetta miehiä. Heidän tehtävänsä on päästää ihmisiä ja autoja sekä skoottereita sisään ja ulos. Osa hymyilee ja tervehtii, osa on totisempia. Suomessa tällaisia portinvartijoita ei näe, ja aidatut pihat ovat harvinaisempia. 

Vedestä ja vessoista 

Vesijohtovesi ei ole täällä juomakelpoista. Vettä myydään jokaisessa pienessä elintarvikekaupassa hedelmäkauppoja lukuun ottamatta. Näitä pieniä kauppoja on vieri vieressä, ja ne ovat aina auki. 

Vessat ovat kyykkyvessoja, joten ne vaativat hieman enemmän akrobatiaa kuin Suomessa. Paikalliset ovat vetreitä ja joustavia, eikä pienuudesta ja laihuudesta ole myöskään haittaa vessassa kyykkiessä. Vessapaperia on hyvä olla aina mukana. 

Kuntosalin kyykkytreenit tulevat
täällä hyötykäyttöön

Rahasta ja sen tarpeettomuudesta

Täällä ei tarvitse pankkikorttia eikä käteistä rahaa. Puhelin riittää. Pienimmässäkin kaupassa on WeChat payment- ja Alipay-koodit. Miten nämä WeChat paymentin ja Alipayn sitten toimivat? 

Toimintaideana on, että käyttäjä antaa sovellukselle pankkikorttitietonsa ja luo sovellukseen niin sanotun lompakon. Maksettaessa  sovelluksesta valitaan maksuvaihtoehto, jolloin puhelimen näytölle ilmestyy viivakoodi. 

Kassavirkailija lukee viivakoodin viivakoodinlukijalla, ja maksu veloitetaan WeChat- tai Alipay-lompakosta. Toinen vaihtoehto, jota pienet kaupat käyttävät, on kaupan koodin skannaus ja loppusumman syöttäminen puhelimeen, jonka myyjä hyväksyy. 

Työstä

Ihmiset ovat täällä työorientoituneita. Vapaa-ajasta ei olla niin tarkkoja kuin Suomessa, vaikka olen kuullut nuorten kiinalaisten olevan halukkaita muuttamaan tätä perinnettä. Sähköposteja lähetetään ja niihin vastataan kaikkina aikoina., myös niin sanotuilla lomilla tai viikonloppuisin. 

Kaduilla on lakaisijoita, kaupoissa on hedelmien punnitsijoita ja liikkeissä on kassakuittien leimaajia. Paikallisessa Walmartissa on jopa henkilö joka avustaa rullaportaiden yläpäässä kärryjen kanssa. Ylipäätään kaupoissa on paljon enemmän työntekijöitä kuin Suomessa. 

Työpäivät ovat vähintään kahdeksantuntisia, ja työpäivää pidentää tunnin ruokatunti, jota ei lasketa työpäivään. Lisäksi on mahdollisesti tunnin työmatka suuntaansa. Työpäivä on siis helposti vähintään 11-tuntinen. 

Ruuasta ja syömisestä

Kiinalaiset rakastavat ruokaa ja syömistä. He syövät aina ja kaikkialla. Ravintoissa, kaduilla, rannoilla, lentokoneissa.

Paikallisissa ravintoloissa ruoka tilataan annoksina, jotka jaetaan. Keskellä pöytää oleva pyörivä alusta helpottaa ruuan ottamista. Astiat on pakattu muoviin. Tällä kertaa tarjolla oli keittoa, tofua, kanaa eri muodoissa, kalaa eri muodoissa ja munakasta sekä kiinankaalia. 

Pidän suurimmasta osasta kiinalaisista ruuista, mutta ankanjalan tyyppiset ruuat jäävät syömättä. Sen sijaan alakuvassa oleva paikallinen erikoisuus, hiekkamato, maistui ihan hyvältä. 

Kiinassa on tavallista hörppiä ja imeskellä äänekkäästi ruokapöydässä, toisaalta puikkojen kanssa luisten lihapalojen syönti voisi olla muuten hankalaa. 

Annokset ovat usein yhteisiä

Haluaisitko maistaa?

Lähes kaikkea voin maistella kerran,
kuten hiekkamatoja

Säästä

Puhutaan sitten vielä säästä. Pari viikkoa sitten Suomessa käydessäni totuin pukemaan hanskat ja pipon lenkille. Beihaissa palasin heti normaaliin asuun eli sortseihin ja t-paitaan tai lyhyeen mekkoon. 

Syksy on kuitenkin tullut tännekin. Päivälämpötilat ovat edelleen +30 asteen tietämissä, mutta illalla lämpötila laskee 24-26 lämpöasteeseen. Pohjoistuulen kanssa tuo lämpötila on jo hieman viileä. 

Kesäaikaan eli maaliskuusta lokakuuhun lämpötila ei laske yölläkään. Pimeys tulee kesällä noin klo 19 ja talvella hieman aikaisemmin. Aurinko nousee klo 6-7 maissa. Yöttömästä yöstä voi vain haaveilla.

Tulimme juuri iltauinnilta läheisen hotellin altaalta. Veden lämpötila on laskenut +24-26 asteeseen, eikä altaalla ole näin syksyllä meidän lisäksemme korkeintaan kuin muutama kiinalainen kuntouimari. Meille veden lämpötila alkaa olla sopiva. Kesällä se oli kuin linnunmaitoa, mukavaa oleskella, mutta raskasta uida. 

Olen katsellut Facebookista ihania syyskuvia Suomesta. Ensilumi on satanut jo monin paikoin - ja sulanutkin. Erilainen Suomi on kaukana, mutta kuvien kautta saan elää sitäkin.