Miten korona vaikuttaa elämääni?

Olemme olleet Kiinassa yli kolme viikkoa. Koronauutisia tulvii joka paikasta. Viimeisen tiedon mukaan kotinurkillamme Oulussa on ensimmäinen todettu tartunta. Minua hirvittää enemmän koronan leviäminen Kiinan ulkopuolelle kuin koronan kanssa eläminen täällä. 

Täällä homma vaikuttaa olevan hallinnassa. Meidän on käytettävä hengityssuojaimia, vaikka tiedän niiden merkityksen olevan rajallinen. Rajoituksia ja valvontaa on joka paikassa. Koulut ovat edelleen kiinni, lapset ovat kotiopetuksessa. Olen vaikuttunut tämän maan toimintaan tässä asiassa, sanottiinpa Kiinasta muuten mitä tahansa.

Pelkoa ja sen torjuntaa

Olen lukenut eri maiden ihmisten järjettömistä peloista ja toimista koronan takia. Ihmiset hamstraavat vessapaperia, käsidesiä, hengityssuojaimia, ruokaa ja juomaa. Beihaissa hamstraamista ei ole ollut. Kaikkea on ollut saatavilla koko ajan. Some on yksi suurimmista paniikin lietsojista. Seuraan koronakeskustelua eri foorumeilla, ja osa keskustelusta on ihan järjetöntä. Ihmiset suojaavat kasvonsa suojilla ja samalla näppäilevät puhelimiaan joka paikassa ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Puhelimet ovat hissinnappuloiden, kaiteiden ja ostoskorien ohella suurimpia bakteeripesiä. 

Koronavirus ja influenssavirus ovat pintarakenteeltaan sellaisia, että käsidesi tehoaa niihin. Sen sijaan rinovirukseen tai norovirukseen se ei tehoa. Käsien pesu on kuitenkin kaikkein tärkeintä kaikkien virussairauksien ehkäisyssä. Käsien huolellinen (noin 20–30 sekuntia) pesu vedellä ja saippualla poistaa parhaiten virukset käsistä. Kosteassa villiintyvien virusten takia myös käsien kuivaaminen on olennaista, sillä se vie mennessään viimeisetkin pöpöt käsistä. En tiedä, painotetaanko tätä Suomessa ja muualla, mutta täällä tätä voitaisiin painottaa vielä nykyistä enemmän.

Rajoituksia puretaan

Täällä elämä soljuu omaa rytmiään. Rajoituksia on purettu vähitellen. Saamme kulkea jälleen talon alueelta pois miten haluamme, vaikka kaikkea tarpeetonta liikkumista pitäisi edelleen välttää. Liikenne on huomattavasti lisääntynyt. Ihmiset ovat palanneet töihin tietyin rajoituksin. Lämpötiloja mitataan jokaisessa työpaikassa henkilökunnalta ja asiakkailta ja metrin turvaväliä ihmisten välillä suositellaan.

Kolmea asiaa odotamme muita enemmän. Meidän lähellä on ravintola, jonne meillä on ollut tapana kokoontua perjantai-iltaisin syömään. Ravintolan omistaja on hyvää englantia puhuva kiinalainen mies, josta on tullut hyvä tuttumme. Toivomme, että hän saa luvan avata ravintolansa eniten hänen liiketoimintansa takia ja toiseksi eniten meidän itsemme takia. 

Toinen asia, jota odotamme, on läheisen hotellin uima-altaan ja saunatilojen avaaminen. Kävimme uimassa ja saunomassa 3-5 kertaa viikossa. Se oli paitsi kehon myös mielen hoitoa. Jälleen yksin asia, jonka merkityksen ymmärtää vasta kun sen menettää.

Kolmas asia on vielä Suomessa ja muualla maailmassa olevat beihailaiset tuttumme, jotka eivät ole saaneet lupaa matkustaa tänne. Kaipaamme pientä yhteisöämme. Ei ole mitään tietoa, milloin matkustaminen on turvallisempaa.

Kävelylenkeillä on edelleen hiljaista

Nyt me käymme kävelyillä. Kevät on tullut, luonto on uhmakkaan kukkea. Puut työntävät silmuja ja lehtiä ja kukat loistavat niin kuin ei koskaan ja nyt taas. Ihmiset kävelevät, katselevat merelle ja jopa pelaavat lautapelejä kadunkulmissa, ihan niin kuin ennen tätä. Nyt on ilta ja rannalta kuuluu yksinäisen trubaduurin laulua.

Aamuisin ja iltaisin rannalla on aavemaista

Elämä voittaa joka vuosi

Kukat ovat kauneimmillaan ennen kesän kuumuutta

Yksi lempimaisemistani

Kuin pieniä aurinkoja

Kaikkialla kukkii

Kukkametsä

Rakennustyömaat seisovat ja odottavat lupaa rakentaa, odottavat työmiehiä ja -naisia. Osa on jo toiminnassa, mutta tämä kunnostettava ravintola on aavemaisen hiljainen. Tämän ravintolan arkkitehtuuri on poikkeuksellinen Beihaissa; täällä pahoja henkiä karkoittavia ylöspäin suuntaavia räystäitä näkee vain vähän, toisin kuin esimerkiksi itäisessä Kiinassa.

Kahden vuoden päästä tämä voi olla täydessä
toiminnassa tai entistä rapistuneempi

Tänään oli pitkästä aikaa turistiolo. Kävelimme tutun lenkkimme ja keräsimme katseita. Maskit eivät ilmeisesti tee meistä yhtään enempää kiinalaisen näköisiä.

Harvinaista patsastelua

Ihmiset kalastavat, keräävät simpukoita, rapuja ja hiekkamatoja. Ruoka ja raha on saatava kaikissa tilanteissa. 

Leipä - tai kala - on usein tiukassa täällä

Kadut ovat osittain suljettuja, niin kuin tämä lempikatumme, Beihain vanha katu. Katua vartioidaan yötä päivää. 

Milloinhan portti avautuu?

Harmauden huippu

Starbucksiin pääsee jo sisälle kahville. Yhteen pöytään saa asettua yksi henkilö. Päätimme kuitenkin juoda kahvimme läheisessä puistossa.

Ohjeita ja käskyjä

Epätietoisuus

Välillä ajattelen, että täällä olo on tällä hetkellä ihmiskoe. Miten kestämme? Miten jaksamme? Kukaan ei tiedä, kauan tämä kestää. Kukaan ei tiedä, paraneeko tilanne vai paheneeko. Kukaan ei tiedä pääsemmekö pois täältä, jos haluamme. Pari kertaa minulle on meinannut tulla paniikki. Olen kuitenkin onnistunut rauhoittamaan itseni. Ja onneksi mieheni on järki ja kallio ja Beihai on kaunis ja oma.

Kaunis on yhä kaunista