Voihan sitä noinkin ajatella

Kun kävelen tai mopoilen, pitää ottaa huomioon, että kuka tahansa saattaa pysähtyä keskelle tietä. Myös autot saattavat pysähtyä keskelle kaistaa, mikäli kuljettaja tai kyytiläinen menee ostamaan jotakin tien varren kojusta tai kuvaamaan upeaa auringonlaskua. Saatan ajella rauhassa, ja sitten vaan yhtäkkiä joku tönöttää edessä. Koska halusi pysähtyä juuri siihen. Minä ja muut kierrämme hänet ja jatkamme matkaa. Jos minä pysähdyn, menen tien reunaan, mutta voihan sitä keskelle tietäkin pysähtyä.  

Iltakävelyllä edessä kävelee nainen. Mietin, ohittaisinko oikealta vai vasemmalta. Hän kävelee kultaista keskitietä, joten samapa tuo. Minulla ei tulisi mieleenkään kävellä yleisellä kadulla keskellä tietä, mutta voihan sitä tietysti kävellä tien keskelläkin. 

Kaksi, kolme tai neljä ihmistä kävelee rinnakkain kadulla. Kun olen heidän kohdallaan, reunimmainen saattaa väistää hieman, että mahdun juuri ja juuri ohi. Takaapäin tällaisen porukan ohittaminen on hankalampaa. Täytyy koukata autotien kautta tai rannalla reunakiveyksen vierestä. Tai kävellä kiltisti perässä, mikä on minulle vaikeaa, koska täällä harvoin kukaan kävelee riittävän reippaasti. 

Odotan kassalla vuoroani. Edellinen on saanut laitettua tavaransa hihnalle. Yhtäkkiä takaa tulee mies pussin kanssa ja jää seisomaan meidän väliin. Hän ei puhu kenellekään mitään. Hän ojentaa pussinsa kassalle, ja kassa ottaa häneltä maksun. Sitten jatkuu ensimmäisen asiakkaan palvelu ja sitten meidän. En tiedä, mitä tapahtui, mutta voihan noinkin tietysti tehdä. 

Hedelmänpunnitsijan luona on yleensä ruuhkaa. Aluksi seisoimme kiltisti omalla paikallemme ja odotimme vuoroamme. Oikealta ja vasemmalta tuli käsiä, joissa roikkui pusseja, ja punnitsija otti niitä vastaan. Opimme työntämään kätemme samaan soppaan, kun tajusimme, että niin ei paitsi voi vaan myös kannattaa tehdä. 

Olen käynyt muutaman kerran paikallisessa sairaalassa. Kun viimeksi olin lääkärin vastaanotolla, samaan huoneeseen tuli seuraava potilas odottamaan. Hän vain istahti seinustalla olevaan tuoliin ja odotti omaa vuoroaan. Tällä hän luultavasti halusi varmistaa sen, että kukaan ei ehdi väliin. Kun potilaan asioista puhutaan, vieressä tai avonaisen oven takana on ihmisiä odottamassa. He varmasti kuulevat kaiken. Luulen, ettei heitä kuitenkaan kiinnosta muu kuin se, että he pääsevät seuraavaksi sisälle. 

Kiina on mielenkiintoinen yhdistelmä yhteistä ja yksityistä. Ihmisiä on niin paljon, että sääntöjen on hyvä olla tiukkoja. Esimerkiksi korona olisi karannut täällä täysin hallinasta ilman tarkkoja määräyksiä. Toisaalta ihmiset ajattelevat monessa asiassa vain omaa ja perheen etua. He tekevät, mitä tahtovat, eivätkä ajattele mitä muut ajattelevat. Eikä kukaan kovin paljon välitä siitä, mitä joku muu tekee. Minua on monta kertaa auttanut ajatus, että voihan sitä noinkin ajatella.

Sulassa sovussa lautalla

Shanghaihin mahtuu kulkijoita

Turvavälejä ei yleensä käytetä, muutenhan joku mahtuisi väliin

Suojatie on monesti kosmeettinen

Autotielle mahtuu monenlaista kulkijaa

Beihaissakin saa välillä kulkea lähes yksin 

 

Paljonko on paljon ja mitä sillä saa

Olen ollut Kiinassa jo kuusi viikkoa ja Beihaissa lähes neljä. Elämä on asettunut taas tuttuihin uomiinsa, niin kuin se aina tekee. Ympyrät ovat oman kodin ja lähiympäristön kokoiset. Pohdin tänään arkea rahan kautta. Kuvat ovat vakiolenkkini varrelta otettuja.

Eri rytmissä

Elämme taas täysin eri rytmissä Suomen kanssa. Viiden tunnin aikaeron vaihtuminen kuudeksi tuntuu todella paljolta. Kyseessä on lähes työpäivän mittainen ero. Kello on 13, ja tulin juuri lounaalta mieheni kanssa. Suomessa vasta heräillään tai juodaan aamukahveja. Kun me alamme nukkumaan, Suomessa päästään töistä ja suunnitellaan illan viettoa. 

Lounaalla

Tämän päivän lounas oli jättikokoinen kulhollinen nuudelisopaksi ristimäämme keittoa lähiravintolassa. Sopassa on pohjana iso kasa nuudeleita, jonka päälle kaadetaan valinnan mukaan liha-, kala-, kana-, äyriäis-tai jotain muuta keittoa ja vaihteleva lajitelma kasviksia. Lisäksi keittoonsa voi ripotella yrttejä, mausteita ja muuta sellaista. Kulho oli tällä kertaa posliininen, vaikka yleensä saamme metallisen, koiramme ruokakuppia muistuttavan astian. Keiton hinta on 10 juania, eli kahden hengen lounas maksaa 2,5 euroa. 

Mieheni on käynyt tässä paikassa useita kertoja, joten hänet tunnistettiin heti. Vastaanotto oli ystävällinen, ja meitä tervehdittiin täällä harvoin kuultavalla englannin kielellä. Lounasannos oli niin iso, että otimme loput mukaan, siitä syö hyvin vielä kerran tai kaksi. Kiinassa on tapana ottaa jäljelle jäänyt ruoka mukaan. Ruoka kuin ruoka kaadetaan muovirasioihin tai jopa muovipusseihin. 

Ostoksilla

Hinnat täällä Beihaissa ovat pääsääntöisesti halvat. Esimerkiksi viime perjantain kaksi jaettua taksimatkaa, lounas ja leivoskahvit maksoivat yhteensä noin 10 euroa. Hinnat ilmoitetaan yleensä puolissa kiloissa ja joskus neljänneskiloissa. Yllätyksiä voi tulla, jos luulee vilkaisevansa puolikilohintaa ja kyseessä onkin kappalehinta. Kerran ostin kiivejä usean euron kappalehinnalla ja toisen kerran appelsiineja moninkertaisella hinnalla verrattuna siihen, mitä oletin. Molemmilla kerroilla hedelmien punnitsijat huomauttivat jotakin asiasta, mutta emme ymmärtäneet riittävästi kiinaa. Jälkeenpäin mietin sitä, mistä huomauttaminen johtui. Onko hinnoista tullut valituksia? Haluttiinko meitä auttaa? 

Kausihedelmät ovat todella halpoja ja hyviä. Pussi mandariineja maksaa 50 senttiä ja repullinen hedelmiä ja vihanneksia noin viisi euroa. Ulkomaisia turisteja Beihaissa ei juuri ole, joten turistihintoja ei täällä kohtaa. Siksi tiedän, että meidän halpojen hintojen ihastelut eivät ole ihan reiluja. Paikalliset maksavat samat hinnat välillä hyvinkin pienistä palkoistaan. He taatusti jättävät usean euron hintaiset kiivit kauppaan, vaikka me voimme maksaa niistä oppirahat. 

Halvat hinnat koskevat kuitenkin lähinnä tätä pientä kotikaupunkiamme. Esimerkiksi Shanghaissa ja Pekingissä hinnat ovat vähintään Suomen tasoa. Tuontitavaroista saa täälläkin maksaa. Lempisuklaatani, Fazerin pähkinäsuklaata saa tännekin kuuden euron levyhintaan ja puolukkahilloa reilulla viidellä kympillä. Sen sijaan paljasjalkakenkäni maksoivat noin 10 euroa. 

Rahaa täällä ei halvoista hinnoista ja tarjonnasta johtuen saa kulumaan juuri muuhun kuin ruokaan ja Taobaoon. Käymme syömässä ravintolassa kerran tai pari viikossa. Kahden hengen aterian hinnaksi juomineen tulee noin 10–20 euroa. Viime viikonloppuna kävimme suomalaisten kavereidemme kanssa syömässä läheisen hotellin buffet-illallisella, jossa oli tarjolla muun muassa monenlaisia mereneläviä, sushia, lihaa, kalaa, kanaa, kasviksia sekä keskinkertaista viiniä. Buffetin hinta oli jo kalliimpi eli reilu 20 euroa yhdeltä hengeltä. 

You wish - Taobao

Taobao on paikallinen joka paikan verkkokauppa. Olen huomannut, että mitä Taobaosta ei saa, sitä ei luultavasti ole. Olen tilannut tavaroita Taobaosta, koska se on helppoa ja mahdollistaa sellaisten tuotteiden tilaamisen, joita meidän olisi hankala tai mahdoton löytää Beihaista. Tavaraa kuljetetaan ympäriinsä ja pakataan moninkertaiseen pahviin ja muoviin. Pakkaaminen on hurjaa, ja koska tilauksia on miljoonia (vai miljardeja) vuodessa, muovia ja pahvia kertyy hurjia määriä. Roskien käsittely on tietojeni mukaan asiallista, mutta totuutta en kuitenkaan voi tietää. Jokainen työvaihe työllistää kiinalaisia, ja on siksi tietysti hyvä asia.. Täällä ”kaikki” tekevät työtä, joten työpaikkoja on oltava paljon. 

Taobaosta tilatessa on hyvä muistaa muutama perusasia. Koska kiinalaiset ovat pääsääntöisesti lyhyitä ja hyvin hoikkia (tarkoitan siis todella hoikkia, en sellaisia, millaisia hoikat ovat Suomessa), koot ovat erilaisia kuin Euroopassa. Tuotteessa on yleensä maininta, että kyseessä on kiinalainen koko. Suomessa olen kokoa M, mutta täällä XL on sopiva. Pitkähihaisia paitoja en uskolla ostaa verkosta, koska täkäläisten kauppojen perusteella hihat ovat niissä minulle 173 sentin pituiselle aina lyhyitä. Sama koskee pitkiä housuja. 

Talvea kohti

Onneksi pitkien hihojen ja lahkeiden kausi on vain muutaman kuukauden mittainen, ja silloinkin välissä on lämpimiä päiviä. Nyt yölämmöt ovat saattaneet laskea lähelle +20 astetta, mutta päivisin on edelleen 23–28 lämpöastetta. Paikalliset ovat monina päivinä siirtyneet jo pitkiin hihoihin ja lahkeisiin, mutta me aletaan nauttia parhaasta säästä eli Suomen kesäkeleistä. Sortsimme poikkeavat paikallisten talviasusteista, ja herätämme huomiota. Ihan niin kuin aina.  

Aamuisin rannalla on unenomaista

Heti aamuseitsemältä on paras hetki rantakävelylle

Melkein ehdin ottaa kuvan kulkuneuvojen välistä

Venyttelijöillä jalka nousee ikään katsomatta

Punaiselle sillalla on aina pakko pysähtyä

Toisella puolella rantaa

Viikonloppulenkillä tämä maisema on vakio

Vanhalla kadulla on seisahtunut tunnelma

Tuoksu on parempi kuin ilman vettä