Kun heräsin, oli kaksikymmentäneljä tuntia jäljellä

On karanteenin kolmastoista päivä. Päivät ovat kuluneet sykleissä. Aluksi kaikki oli uutta, ja rutiineita piti hakea. Rutiinit muodostuivat kuitenkin nopeasti, ja niistä tuli tärkeitä. 

Minulla on ollut univaikeuksia jo Suomessa, ja nämä olosuhteet eivät ole niitä helpottaneet. Aamut ovat siksi yleensä alkaneet klo 04-06 maissa. Olen juonut kupin pikakahvia ja lukenut viestit ja somepäivitykset. Olen tarkastanut aamupalaan asti gradua, koska aamulla olen näköjään virkeimmilläni. 

Aamupala ilmestyy oven taakse klo 07 jälkeen: tuojasta riippuu soittaako hän ovikelloa vai koputtaako hän. Osa ei tee kumpaakaan vaan vain jättää ruokapussit alustalle. Syön ikkunan ääressä ja katselen/kuuntelen edellisen illan BB-koosteen. En ole ikinä katsonut näin paljon BB:tä. Aamupala on päivän paras ateria, nautin joka suupalasta. 

Kahdeksalta mittaan lämmön ja merkitsen sen lapulle, jonka saimme tulopäivänä. Lämpö on pysytellyt alle 37 asteen. Mikäli se olisi yli 37.3 tai minulla olisi oireita, lääkäri luultavasti olisi yhteydessä. Kahdelta mittaan lämmön uudestaan ja ilmoitan molemmat lukemat skannaamalla WeChatin avulla lämpöilmoituskoodin. Lämmön lisäksi siinä kysytään oireista. 

Yhdentoista ja kahdentoista välillä tulee lounas ja seitsemäntoista maissa päivällinen. Ne eivät ole olleet kovin maistuvia. Yritän syödä noin puolet, enempään en pysty, vaikka tuntuukin hankalalta heittää ruokaa hukkaan. 

Muu aika on täytettävä jollakin. Olen kävellyt joka päivä 5 kilometriä. Se ja muu edestakaisin kuljeskelu riittää saamaan aktiivisuustavoitteen täyteen, tämä on ollut yllätys. Liikunta ei siis vaadi kovin suurta tilaa. Olen kutonut sukat ja aloittanut säärystimet, kirjoittanut ja lukenut, pessyt pyykkiä ja seurannut muita karenteenilaisia. 

Äänikirjoja olen kuunnellut paljon. Teen esseen lastenkirjallisuudesta, ja tämä on ollut hyvä aika kuunnella esseen vaatimat seitsemän kirjaa. Olen ollut iloisesti yllättynyt, että kirjalistan noin kahdestakymmenestä kirjasta ääni- tai e-kirjoina löytyy noin kymmenen. Minun ei tarvinnut tuoda mukanani muuta kuin teoriakirjat. 

Eilen otettiin 12. päivän koronatesti, joka oli tällä kertaa suusta otettava testi. Testi voisi olla kaikkea mahdollista suu-, nenä- tai verinäytetestiin tai näiden yhdistelmään. Meille sattui helppo vaihtoehto. Monet asiat ovat täällä sattumaa. 

Viimeiset kolme päivää ovat olleet pitkiä. Odotan poispääsyä, raitista ilmaa ja ihmisten näkemistä ja ruokaa ja kylmää olutta. Ja mieheni näkemistä. Olemme nähneet viimeksi 82 päivää sitten, ei sillä että laskisin päiviä vaikka laskenkin. 

Aamulla tuli soitto, ja sain kuulla, että minut haetaan huomenna kello 7.30 huoneesta. Aiemmin karanteeni kesti usein täydet 14 vuorokautta, mutta hotellikapasiteetti lienee äärirajoilla, ja huoneet täytyy saada samana päivänä seuraavien käyttöön. Neljä tuntia ennen 14 vuorokauden täyttymistä vapautuminen ei tietysti haittaa minua. Ei sillä, että laskisin tunteja vaikka laskenkin. Enää 20 tuntia. 

Minun huoneessani on luultavasti huomenna joku toinen. Hän kehittelee omat rutiininsa, ensin ihmetellen ja sitten tottuen. Ehkä hän katselee ulos minun ikkunastani ja istuu minun tuolissani juomassa kahvia tai luultavasti teetä. 

Vähäksi käy ennen kuin loppuu

 

Ylihuomenna on puolivälin aatto

Tänään on neljäs päivä. Ajanlasku on muuttunut hitaaksi. Aikaa lasketaan tunneissa, päivissä ja lopulta myös viikoissa. 

Rutiineita

Aamu alkaa kahdeksalta, jolloin pitää mitata lämpö. Aamupala odottaa silloin jo oven takana. Aamupalaksi on yleensä rasia puuroa ja rasia dumplingseja, maitoa tai pieni purkki jogurttia sekä kiinalainen pulla. Tänään oli nuudeleita ja olin pettynyt, koska aamupala on yleensä päivän ainoa ateria, joka syön kokonaan. En tykkää nuudeleista - aamulla.

 

Aamupäivällä kirjoitan gradua, jos olen nukkunut riittävästi. Neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen Kiinassa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä. 

Kahdeltatoista tulee lounas. Riisin lisäksi tulee jotain keitettyä kasvista ja lihaa/kalaa/äyriäisiä/tofua kolme komponenttia. Syön siitä kolmanneksen tai puolet ja sitten olen ihan täynnä.

Keskipäivällä kirjoitan gradua, jos olen nukkunut riittävästi. Neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen Kiinassa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä. 

Kahdelta pitää mitata lämpö ja kolmeen mennessä ilmoittaa molemmat lämmöt koodilla. Ilmoituskenttä on onneksi englanniksi, usein näin ei ole vaan asioita joutuu arpomaan. 

Iltapäivällä kirjoitan gradua, jos olen nukkunut riittävästi. Neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen myös Suomessa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä.

Viideltä tulee päivällinen. Sisältö on sama kuin lounaalla, ja syön sitä yhtä paljon kuin lounasta. 

Illalla neulon sukkaa ja kirjoitan novelleja, kuuntelen äänikirjoja ja tv-sarjoja, jotka eivät vaadi katselua ja viestittelen myös Suomessa asuvien tuttujen kanssa. En jaksa katsoa juuri mitään. Paitsi ikkunasta ulos ja sitä saatan tehdä tunteja päivässä. 

Nukkumaan menen yhdeksältä, jos en ole nukkunut edellisenä yönä ja yhdeltätoista jos olen nukkunut. Nyt joka toinen yö on mennyt nukkuessa ja joka toinen valvoessa, koska jet lag. 

Rytmi syö aikaa

Muita tärkeitä etappeja ovat joka toinen päivä ja viikonloppuna joka päivä juotava ylimääräinen kahvi, salmaripullo, jonka aion juoda puolivälin kunniaksi, kuulemani mukaan 12. päivä otettava covid-testi, jolloin tapaan ilmeisesti oikean ihmisen ja 14. päivä, jolloin minut päästetään (toivottavasti) ulos.

 

Eilen jaksoin aloittaa kuntoilun. Kävelin huoneessa viisi kilometriä. Täällä mahtuu tekemään 28 askeleen kierroksen, ja kello mittaa matkan, joten voin kuunnella äänikirjaa tai jotain tv-sarjaa. Tänään kuuntelin Tähdet tähdet tv-sarjan hiphop-jakson. 

Muuta ajankulua on pyykinpesu. Kuivuria ei tietysti ole eikä edes avattavaa ikkunaa, mutta pyykit kuivuvat yllättävän hyvin. Pidän kiinni päivärytmistä vaihtamalla aamulla päivävaatteet ja pysyttelemällä päivän pois sängystä. Toinen syy jälkimmäiseen on se, että samoissa lakanoissa on viihdyttävä kaksi viikkoa. 

Yhdessä yksin

Elämä soljuu hyvin ja helposti. Paitsi suomalaisten tuttujen viestit, minua auttaa todella paljon myös vertaistuki. Tämän saman ovat kokeneet mieheni ja Beihaissa asuvat tuttuni, joten he tietävät, mitä tämä on. Tapasin lisäksi Shanghain lentokentällä suomalaisen kohtalotoverin, joka asuu tässä samassa hotellissa mutta eri puolella käytävää. Tiedän siis, millainen takapihanäkymä on. Häneltä lainasin myös kirjoitukseni otsikon. 

Kuulun myös suomalaisten WeChatissa toimivaan karanteeniryhmään, joka on tällä hetkellä hiljainen, mutta tiedän, että siellä voi kysyä neuvoa karanteenissa olevilta ja jo olleilta. Kuulun myös kahteen suureen kansainväliseen WeChat-ryhmään, joissa saa paitsi neuvoja myös tukea. Meitä on paljon joka puolelta maailmaa. Näiden ryhmien suurin anti on ollut se, että jos ihmiset pärjäävät pienten taaperoiden kanssa kaksi viikkoa karanteenissa, minulla ei todellakaan ole mitään hätää. Niin kuin ei olekaan.

Olet tuhansien kilometrien päässä - toinen karanteeniviikko

Olli-Pekan karanteeni päättyy huomenna. Minun viisumihakemukseni toimitetaan ensi viikolla Helsingissä olevaan Kiinan viisumipalvelukeskukseen ja sitten odotan, myönnetäänkö minulle viisumi. Odotan myös sitä, salliiko Kiina Finnairin 11.9. päivän lennon laskeutua Shanghaihin. Sitä odottaessa saatte lukea Olli-Pekan toisesta karanteeniviikosta:

Yksi

”Kuinka kuluu multa maanantai, tämä mateleva maanantai. Oikeasti tänään on hieno päivä, karanteeniviikko kääntyi voiton puolelle, enää seitsemän vuorokautta jäljellä. Tätä pitää juhlia syömällä kokonainen pussi salmiakkia. Tällä voi varmistaa, että jos ei karanteeni verenpainetta nosta, niin ehkä sitten salmiakki sen tekee. Päivän perusrungossa ei ole mitään edellisen viikon normipäivästä poikkeavaa, vain kaksi hajahavaintoa, ilmastointi ja kaskaat. Tänään nimittäin huomasin, että keskipäivän lähestyessä ja ulkolämpötilan kohotessa viilennyksen teho laski. Huone on aavistuksen verran liian kuuma eli varmaan tuolla 25 asteen lähellä tai ylikin. Toinen asia on noiden kaskaiden äänen voimistuminen, nyt se kuuluu yllättävän kovaa huoneeseen asti. Kaskaiden, siis oletan, että ne on kaskaita, esiintymisen pitäisi olla äänekkäimmillään juuri ennen keskikesää, ei enää tähän aikaan. Olisko tämä lämpöaalto saanut nekin uudestaan siritykseen?

 

Kaksi

Emmä tiedä mitä tapahtuu, joku sotkee tätä asuntoa. Epäilen, että se on talonmiehen akka, tai ainakin siltä tuntuu, kun tajuaa, että ilmastoinnissakin on joku vaihtanut asetukset viilennykseltä auto-asentoon. Ilmankos kämppä ei viilene. Ja tuonkin hoksaamisen meni vuorokausi. Taitaa elinpiirin rajoittuneisuus rajoittaa myös omaa ajattelua. Tänään oli myös hyvä päivä tilata lisää hedelmiä ja pullotettua juomavettä, tällä tilauksella on tarkoitus pärjätä karanteenin päättymiseen asti. Puhelinkokousten ja muiden töiden lisäksi ajantäytehupiohjelmana on reilun tunnin pituinen erityisen lyhyen radan pitkän matkan kävely ja nyrkkipyykinpesu.

Piristää sekä mieltä että ruumista

 

Kolme

Ne tekee töitä sen eteen, sitä kaikki haluaa, että karanteenissa mahdolliset oireet havaitaan, ja tänään ilman oireita on oltu. Meillä Shanghain suomalaisilla karanteenilaisilla on vertaistukiryhmä WeChatissa.  Meitä on se likainen tusina omissa erityshotellihuoneissaan ympäri Shanghaita. Ryhmästä näkee, että karanteenihotellien taso vaihtelee laidasta laitaan, ja ruoka ym. käytännöt vaihtelevat myös aika tavalla. Pitää siis muistaa, että jos naapurilla on se aurinkoparveke loistavalla näköalalla ja itsellä näkyy ainoasta ikkunasta pilvenpiirtäjän rakennustyömaa, kannattaa olla onnellinen naapurin puolesta. Tämän keskiviikon viihdykkeen tarjosi paikallinen palokunta, joka saapui pillit puhkuen ja valot välkkyen tarkastamaan vastapäätä olevan rakennuksen palohälytystä. Muuten päivä on mennyt jo rutiiniksi muodostuneen kaavan mukaan, vähän kirjan tavaamista, puhelinta, muoviastiaruokailua, etäpalavereita ja lyhyen radan päiväkävely.

Neljä

Tänään on bileet, kaikki sileeks, sillä eka kymppi on takana ja jäljellä on neljä vaivaista vuorokautta. Jos totta puhutaan, tänään on ollut tylsä torstaipäivä. Normikokouksia huonojen yhteyksien äärellä, kiinalaisen kanttiinin perusruokaa, lukemista ja tunnin lenkki. Päivän suurin asia oli karanteenivalvojalta tullut uutinen nukleinihappotestiryhmän huomisaamuisesta liikkeellelähdöstä, joten käskivät odottamaan huoneessa. Hmm.. olinhan jo kerennyt suunnitella huomiselle karanteenipäivälle aamuostoksilla käymistä, pitkää lounasta ja illan baarikierrosta, mutta nyt joutuu jäämään sittenkin huoneeseen. Joka tapauksessa lintu tää kohta siivet levittää ja lentää pois.      

Viisi      

 

Pelkkiä varjoihmisiä kadut mustanaan ja silti hieno aamu, sillä avaruuspukuiset paikalliset oliot kävivät ovella ottamassa koronatestin. Tuloset tulokset saadaan huomenna. Oli muuten helppo testi, pikku sipaisu nielusta ja nenästä, ja sitten se oli ohi. Ja minulta kysyttiin, taas, että millä poistun karanteenihotellista ja, ups, voisitko mitata sen iltapäivälämmön, näin auringon laskiessa. Tänään tuli myös viesti, että jos on vihreän värinen koodi terveysapissa, niin kotikaupungissa ei tarvitse mennä kotikaranteeniin. Huh, hyvä juttu. Ja sitten puolituntia tuon jälkeen tuli toinen viesti, että punainen koodi muuttuu vihreäksi vasta 30 päivää maahan saapumisen jälkeen. Huh, huono juttu. Ja päätin kurkistaa, mitä apeissa näkyy, niitä on siis eri alueilla ja alustoilla omansa. Shanghain koodi, selkeästi punaisella, Beihain koodi, selkeästi vihreällä, olenko siis punavihreä vai värisokea? Odotellaan sinne maanantaille asti, niin näkee mikä väri on missäkin, kun karanteeni päättyy. Tänään löytyi myös lisää tekemistä, kun huomasin lattiaharjan huoneen oven vierestä lounasta noutaessani.  Pääsin poistamaan nuo mustat, suorat ja omia hiuksiani pidemmät hiukset lattialta pois.  Päivälliseksi oli etelä-kiinalainen herkku, kokonainen possu sorkka. Piti sitä vähän tutkia ja maistaa, mutta tuo varsinainen makuelämys jäi hyödyntämättä.  Odotat maailman loppua vain, se tulee kyllä, ei voi estää. Ja tulee se karanteeninkin loppu.

Elää syödäkseen...

vai syödä elääkseen?

 

Kuusi

Lauantai-iltana ravintolaan tarkoitus oli lähteä, mutta pelkkä negatiivinen koronatestin tulos ei vapauta karanteenista. Ja päivään lisätä ei voi mitään uutta kerrottavaa, muuten on liikaa edellisten päivien toistoa.

Seitsemän

 

Hullun hommaan, järjetöntä unelmaa, kuka eristyksen kautta paratiisiin päästä haluaa, siltä tuntuu myös sunnuntaina, kun päivä toistaa itseään jo ties monettako kertaa. Tänään alkoi mieltä ylentää huomisen aamupäivän toimintaohjeet, mistä päästä taloa ulos, mitä rappusia voi käyttää, hissiin voi tavarat laittaa, mutta sinne ei itse saa mennä. Enää 17 tuntia jäljellä. Jotenkin tulee mieleen tuo siviiliin pääsy tuolta armeijasta, jotain yhteistä on tunteessa. Onneksi tämä päiväni murmelina tai Tiivi-Taavi, uudestaan leikki loppuu kohta.  On muuten sellainen kokemus, että ei mielellään tätä kovin nopeasti toista, vaikka aikaa on ollut olla omien ajatuksiensa, enemmän kuin aikoihin. Ja tuohonhan sisältyy aina mahdollisuus ja riski.  Huomenna joutuu ottamaan taas käyttöön alla olevat tavarat. Kahteen viikkoon ei ole tarvinnut kenkiä eikä kauas katsomista helpottavia laseja. 

Muistatko milloin olet viimeksi ollut kaksi viikkoa ilman kenkiä?

 

Karanteenissa ei kauas tarvitse katsella 

Tälle viikolle kehittelin teemapäivämusiikkia eli valitsin yhden artistin tai yhtyeen, joka kunkin päivän aikana pääsääntöisesti kuuntelin. Tuon setin sisällöstä löytyy jokin pieni pätkä kunkin päivän tekstistä. Huomasitko ne kaikki? Kolmas nainen. Zen Cafe. Cheek. Freud, Marx, Engels & Jung. Kotiteollisuus. Mamba. Seminaarinmäen mieslaulajat.” 

Karanteenipäiväkirja, ensimmäinen viikko

Kiinaan paluuni ajankohta on luultavasti 11.9. Lentoliput ovat varauksessa ja viisumihakemus on laitettu. Koiramme on jo lähtenyt talvihoitoon siskoni perheeseen. Olen viihtynyt Suomessa hyvin, mutta ensimmäistä kertaa tämän kolmen kuukauden aikana on alkanut herätä halu palata Kiinaan. Mieheni ensimmäinen karanteeniviikko on huomenna ohi. Seuraavassa on otteita hänen viikostaan:

Karanteenipäiväkirja

"Vanki" numero 1

 

Maanantai, asettumista

”Pääsin karanteenihuoneeseeni maanantaina aamupäivällä. Asetuin taloksi ja yritin sisäistää karanteenisäännöt ja -rajoitteet. Pohdin myös sitä, mitä mahdollisuuksia minulla on parantaa karanteenielämisen tasoa. Minulla on etätulkkina kiinalainen avustaja, joka on erityisen tärkeä tässä hotellissa, jonka henkilöstö puhuu vain kiinaa. Aluksi tutustuin hotellilla myytävien tuotteiden listaan. Tarjolla on erilaisia virvoitusjuomia, pikanuudeleita, vettä, savukkeita ja muita paikallisia pikkunaposteltavia. Ne voi tilata hotellin WeChatin kautta, muta ainostaan kiinaksi. Maanantaina aloitimme myös pyyhkeiden, hedelmien ja pikakahvin etsimisen. Hotelli vahvisti, että heiltä niitä ei saa ja he eivät niitä aio hankkia. Lähikaupoista saa vain pieniä pyyhkeitä, joten kylpypyyhettä sai odottaa. Ensimmäinen päivä kului kahvitta, kun se jäi lähtötohinassa Suomesta hankkimatta.

Tiistai, töihin paluuta
 

Tiistaina palasin työarkeen matkapäivien jäljiltä, työpäivien aikana teen etätöitä noin kahdeksan tuntia. Tiistai oli helppo työpäivä kokousten puolesta, vain kaksi tunnin etäkokousta. Muu aika meni loman aikana kertynyttä esitysmateriaalia ja sähköposteja peratessa. Päivällä huomasin, että tietokoneen laturi oli jäänyt Suomeen, mutta Shanghain toimistolta lupasivat toimittaa uuden seuraavana päivänä karanteenihotellille. Kiinan kotiinpaluumatkan viimeisen osan lentolippujen hankkimista varten yritimme saada selville, mihin aikaan on mahdollista päästä lähtemään hotellilta. Ainoa tieto mitä saatiin, on että myöhään ja että on yhteiskuljetus kentälle. Päivittäinen lento Shanghaista Beihaihin lähtee 15:30, joten näytti siltä, että paluu kotikaupungin kotikaranteeniin lykkääntyy yhdellä päivällä. Päätin kuitenkin tilata liput karanteenin päättyminen jälkeiselle päivälle. Tänä päivänä tuli tilatut tarvikkeet eli isompi kylpypyyhe ja pikakahvia, elämä hymyilee jälleen.  Hmm, jos juo yhden kupin kahvia arkipäivinä ja kaksi kuppia viikonloppuna, niin kahvi riittää koko ajaksi, hedelmillä pärjää muutaman päivän.    

Monitoimipöytä

 

Samoin tiistaina koronavalvonta otti yhteyttä kertomalla hotellin osoitteen ja kertoi myös tiedon, että ensimmäisestä koronatesteissä ei ollut löytynyt yhtään positiivista tulosta. Samalla kerrottiin, että seuraava koronatesti on noin kymmenen päivän kuluttua, ja sen hinta on 120 RMB eli noin 15 €. Tuli myös vahvistus sille, että karanteeni päättyy kymmenes elokuuta. Silloin saa todistuksen suoritetusta koranakaranteenista, mikäli uusintakoronatesti on negatiivinen.

 

Tämän viikon aikana on tullut tarkennuksia annettuihin ohjeisiin ja tietoa tulevasta aikataulutuksesta, tiedot ovat pääasiassa hotellikaranteenia valvovalta lääkäriltä. Lääkäri kysyi ne samat tiedot kuin niissä hotellille annetuissa lapuissa ja niissä apeissa on eli nimi, puhelinnumero ja mikä on Kiinan kotiosoite ja kuka on Kiinan yhteyshenkilö. Ja että lämpötila olisi hyvä mitata nielusta. Ja että mittausajat ovat klo 9 ja klo 14. Ja että huoneesta ei saa poistua. Ja että jos tarvitsee kuitin majoituksesta niin pitää pyytää etukäteen. Ja kehotus mitata lämpötila nyt ja raportoida se hänelle. Kertaus on opintojen äiti, ja käskyt selkeitä. Myös virallinen koronavalvonta lähestyi päivän aikana kerran ja kysyi tarkkaa Kiinan kotiosoitetta. Joka on siis se sama, mikä on joka lomakkeessa ja apissa.

 

Keskiviikko, lisää töitä sikäli kun yhteydet sallii

Keskiviikko kului lähinnä luurit päässä, kokouksia oli kahdeksan ja puoli tuntia. Onneksi läppärissä riitti virtaa, sillä laturin saapuminen siirtyikin yllättäen seuraavalle päivälle. Hotellin vastaanotto oli säilönyt sen tilapäisesti johonkin, ja sen etsimiseen meni aikaa. Laturin puuttumisen vuoksi minimoin läppärin käytön ja osallistuin etäkokouksiin pääasiassa puhelimen kautta. Tämän päivän aikana myös paljastui, että hotellin Wifi-verkko on huono ja yhteydet katkovat melko tavalla. Välillä sähköpostitkaan eivät lataudu koneelle. Syynä taitaa olla osittain se, että hotellissa ovat kaikki huoneet täynnä karateenilaisia, ja mitäpä muuta ihmiset tekisivät kuin roikkuisivat linjoilla. Illalla oli sen verran tylsää, että päätin pestä vähän pyykkiä, vaikka puhtaita on vielä riittävästi. Jostakin on ajankulua keksittävä, ettei tylsisty. Koronavalvonta oli hiljaa koko päivän.

 

Torstai ja perjantai, rutiinia jo

Torstain aamupalan yhteydessä tuli myös hetken hukassa ollut uusi laturi. Onneksi läppärissä riitti virta sen saapumiseen asti.  Päivän kokoussaldoksi tuli vain viisi tuntia. Kummallista, koronavalvonta on hiljaa jo toista päivää.

 

Perjantaina, viikon viimeisenä virallisena työpäivänä oli kuusi tuntia kokouksia, normipäivä. Päivän myötä tunnelma alkaa tylsistymään, odotusteni mukaan. Ennen karanteenia mietin, että noin kolme päivää menee hyvin ja sitten alkaa tylsistyminen kunnes ensimmäisen viikon jälkeen tunne karanteenin päättymisestä helpottaa tilannetta. Saa nähdä meneekö tämän henkilökohtaisen BB-talon draaman kaari tuon mukaan, vai muuttuuko meno hullummaksi karanteenin loppua kohden.

 

Perusasioiden äärellä, ruokaa, unta ja ajankulua

Aikaisemmin tilaamaani hedelmä- ja pikakahvivarasto alkaa myös ehtymään, joten uusi tilaus liikkeelle. Pikakahvissa, kuten osittain jo kerroin, ensimmäinen toimitus sisälsi 18 annospussia eli yksi kuppi kahvi arkipäivälle ja kaksi viikonlopun päivälle, mutta päivittäinen lisäkuppimahdollisuus houkutteli tilaamaan lisää pikakahvia. Olin myös ajatellut, että en tarvitse ruokaan lisämakuja, mutta syötyäni tämän kanttiinin ruokia muutaman päivän ajan, oli pakko antaa periksi ja tilata myös purkilliset soija- ja chili-valkosipulikastiketta tuomaan lisää makuja ruokaan. Tai toisin sanoen, kun pistää riittävästi chiliä, niin ei enää ole väliä mitä syö, kun kaikki maistuu chililtä.

 

Koronavalvonta on herännyt päiväuniltaan, ensin tulivat aikataulut ja lista kuljetuksista, joilla hotellilta pääsee pois. Sitten ilmoitus, että eristys päättyy meidän ryhmän kohdalta elokuun kymmenespäivä kello 10:30. Kuljetukset lähtevät sitten illalla kahdeksalta, joten valitsin vaihtoehdoksi omatoimisen liikkeelle lähdön heti kun pääsee.

 

Tämän alkuviikon ohjelmaan kun lisää aikaerosta aiheutuvan uni- ja päivärytmin vääristymän, niin hyvä soppa on valmis. Yöllä valvotaan ja päivällä väsyttää. Esimerkiksi perjantaina menin nukkumaan tuossa vähän ennen puolta yötä ja lauantaina nousin neljän ja viiden välissä. Ensin unen yrittämistä ja sitten perään kännykän räpläystä, kunnes aamiaisen toimittajat vähän ennen seitsemää kolistelivat oven takana. Aamutoimien jälkeen kokeilin uusia ohjelmanumeroita. Oletko koskaan kävellyt reilua tuntia edestakaisin hotellihuoneessa? Nyt sekin on tehty ja sykemittarin GPS väittää, että matkaa olisi kertynyt yli kymmen kilometriä.  Taitaa liioitella, tuohan vauhti vastaisi Cooperin testissä noin 1,9 kilometrin juoksumatkaa ja tuollaista vauhtia on hieman hankala pitää yllä tuolla kuuden metrin edestakaisella juoksuradalla. Itse arvoin matkaksi noin kuusi ja puoli kilometriä.

Erilainen kävelymaasto

 

Säästelin myös tarkoituksella mukana olevia kirjoja tänne viikonloppuun, joten nyt on aloitettu ensimmäinen opus. Siitä riittää lukemista vielä muutamaksi hetkeksi ja niitä on pari lisää varastossa. Tänään myös pari ystävää soitteli Suomesta ja toivotteli voimia sinne kauheaan karanteeniin. Iltapäivällä oli välillä keskittymisvaikeuksia, eikä oikein kiinnostanut tehdä mitään.

 

Koronavalvonta oli tänäänkin aktiivinen. Ensin laittoivat kuvan lapusta, johon merkitään, yllätys yllätys, mikä on Kiinan kotiosoitteeni, milloin poistun Shanghaista, milloin ja millä saavun Kiinan kotiini ja millä poistun karanteenihotellistasi. Seuraavaksi pyydettiin maksamaan tuleva karanteenitesti ennakkoon, kysyttiin kuinka vanha olen vuosissa. Lopuksi tuli tarkennus, että koronatesti on ensiviikon perjantaina ja tulokset siitä ovat saatavilla lauantaina. Eli kertaus opintojen mutsi on.

 

Taitaa vihdoinkin unirytmi kääntyä, sillä eilen illasta nukahdin tuossa puolenyön maissa ja heräsin vasta puoli kymmenen maissa. Vielä kun saisi ajoituksen osumaan kohdalleen niin kyllä tämä tästä tasoittuu. Sunnunantai on hyvin rauhallinen, kirja lukemista, pieni reilun tunnin kävelylenkki, vähän töitä ja kotisoitto. 

 

Nykyään kello kertoo, miten yö meni

Muualla elämä jatkuu ennallaan

Peruspäivästä on löytynyt muutama mielenkiintoinen asia. Linnut aloittavat laulamisen yleensä tuossa viiden maissa, aurinko nousee kuuden maissa ja sen jälkeen liikenne alkaa vilkastumaan.  Aurinko paistaa suoraan aamulla ikkunasta sisään kunnes tuossa yhdeksän maissa huoneeni jää varjon puolelle ja päivän aikana lämpötila ulkona kiipeää tuonne 32 – 36 asteen tasoon. Tänäänkin säätiedoissa luki, että tuntuu iholla kuin 43 astetta, lähinnä korkean kosteuden ja pilvettömän taivaan takia. Olen muuten säätänyt ilmastoinnin 23 asteen kohdalle, joten on melkoinen ero sisällä ja ulkona. Keli viilenee pikkuhiljaa kuuden  eli auringon laskun jälkeen ja putoaa yöksi tuonne 25 - 28 asteen tietämille. Se mikä on myös yllättävää, hotelli on ollut rauhallinen, vain kahtena päivänä on kuulunut kovaäänistä puhetta naapurihuoneesta. Ohi kulkevan pääkauden liikenteen ääni kuulu myös sisälle, mutta ei ole mitenkään poikkeavan kovaäänistä.

 

Yksi pohdinta vielä, josta on puhuttu parin kollegan kanssa. Eli Suomessa vangit pääsevät ruokalaan ja pihalle jaloittelemaan, Kiinan karanteenissa ei.  Oliko se aikoinaan kuritushuoneen nimellä se paikka vankilassa, josta ei ei pääse ulkoilemaan tai ruokalaan, vaan pitää pysyä huoneessa ja ruoka tuodaan ovelle? Suomen vapaaehtoinen karanteeni (se jossa olin Suomeen palatessani) antaa mahdollisuuden liikkua vapaasti, kuten Suomen uutisointi on osoittanut. Se mahdollistaa tietämättä tartuttamaan muita. Täällä tartuttaminen on jo vaikeaa.”

Puolet meistä palasi Kiinaan

Blogi on ollut hiljainen toukokuun alusta saakka. Silloin perhesyyt toivat minut yllättäen Suomeen ja olen täällä edelleen. Nyt olen täyttämässä viisumihakemusta, ja syyskuun puolivälissä minun on tarkoitus palata Kiinaan.  Lentoja Shanghaihin on ollut harvakseltaan, mutta syyskuussa niitä on jo enemmän.  Kiinassa odottaa hotellikarenteeni siinä kaupungissa, minne kone laskeutuu eli matka on tavallista paljon pitempi. Mieheni Olli-Pekka tuli Suomeen toukokuun lopussa ja lähti takaisin Kiinaan viime sunnuntaina. Nyt saatte kuulla Kiinaan paluusta hänen kertomanaan:

Kahden viikon koti

"Tätä tiistaista tarinaa kirjoittaessani istun Shanghain Chongmingin alueella sijaitsevassa karanteenihotellissa. Minut tuotiin tänne maanantaina suoraan Shanghain lentokentältä. Hotelli on normaalin tasoinen kiinalainen hotelli, huoneen koko on noin 20 m^2.. Ilmastointi pelaa, onneksi, sillä lämpötila on yötä päivää noin +30 astetta. Minibaaria tai jääkaappia ei ole, vedenkeitin on. Huoneen varustelussa oli pari yllätystä, kylpypyyhettä ei ollut lainkaan eikä minulla mukana, koska no, tiedättehän, sellaisen olettaa olevan hotellissa käytössä. Toinen erikoisuus oli varustepussi, jollaista ei hotellissa yleensä ole. Jos pyyhkeen haluaa, se on hankittava itse muualta, koska se ei sisälly tämän hotellin varustukseen.  Assistenttini kautta minulle järjestyi pyyhe ja vähän hedelmiä. Erikoisvarustepussissa oli kuumemittari, sumutepullo, desinfiointitabletteja, kasvomaski, pumpulituppoja ja biologisesti vaarallisten aineiden hävittämiseen tarkoitettu muovipussi.

Kokolattiamatoton lattia on helpompi puhdistaa

 

Arpajaisista tuli perushuone

Uusia rutiineja

Karanteeniohjeistus on selkeä. Huoneesta ei saa poistua seuraavaan 14 vuorokauteen, rajana on ulko-oven kynnys. Kukaan ei saa tulla huoneeseen, joten myös siivousvastuu on itsellä. Kuume pitää mitata kahdesti päivässä, mieluiten nielusta, kello 9:00 ja 14:00. Mittauksen tulos raportoidaan WeChatilla eli Kiinan WhatsUp:lla lääkärille. Kuumemittari pitää desinfioida ohjeen mukaan desinfiointiliuoksella. Käytetyt pumpulitupot laitetaan biologisesti vaarallisten aineiden hävityspussiin.  

 

Ruokaa toimitetaan kolmesti päivässä, aamiainen kello 9:00, lounas 11:30 ja päivällinen 17:30. Lounas on normaalia kiinalaista tehdasruokailutason ruokaa eli keitettyä riisiä, kasviksia ja jotain muuta höyrystämällä tai öljyssä wokkamalla tehtyä. Sillä kyllä elää, joten nyt sitten syödään elääkseen eikä eletä syödäkseen. Kuvissa on ruokatoimitukset odottamassa nälkäisiä ja esimerkki itse annoksista.

Kohtalotovereita on vaikkei heitä näekään

 

Bon appetit!

Houkutteleeko?

Lisää herkkuja

Perusruokaa perushuoneessa

Mitä muuta karanteenissa voi tehdä? Töpöttää kännykkää tai räplätä läppäriä tai lukea tai kuunnella äänikirjoja, jutella vaimon kanssa tai katsella alla olevassa kuvassa olevaa maisemaa. Paitsi, että koska ollaan kiinalaisten tietoliikennerajoitusten äärellä, YouTubet, Facebookit ja kaikki Googleen liittyvä on blokattu pois käytöstä kuten myös paljon muutakin netin sisältöä, joten käytännön valikoima on hieman kapea. VPN:ää voi yrittää käyttää, mutta suurin osa niiden serveristä on myös blokattu pois, joten ei niistä paljon apua ole. Onneksi tai epäonneksi tuo töihin liittyvä tietoliikenne toimii, joten etäkokoukset ja läppärin muu käyttö niihin liittyen sujuu ihan hyvin. Mutta tuota maisemaa voi katsella rajoituksetta.

Kaikilla ei ole edes tällaista näkymää

 

Hotellikaranteenia ennen oli pari mutkaa

Tästä tarinasta puuttuu alku, joten avataan sitä hieman. Olen tullut Kiinaan töihin 2019 huhtikuussa. Elämä sujui Kiinan normaalisti tammikuuhun saakka, mutta sitten korona alkoi vaikuttaa kaikkeen elämään. Lensin Suomeen toukokuun lopussa. Maasta pääsee pois, toukokuussa oli yksi suora lento Kiinasta Helsinkiin viikoittain (nyt niitä taitaa olla jo kolmena päivänä viikossa). Suomen päässä ei paljon tulemisista ja menemisistä kyselty, vaan menin suoraan jatkolennolle ja kahden viikon vapaaehtoiseen karanteeniin.

 

Kun lähdin Kiinasta, voimassa oli kaikkia ulkomaalaisia eli myös meitä pitkän oleskeluluvan omaavia koskeva paluukielto. Paluuajankohdasta ei silloin ollut mitään tietoa. Kesäkuussa tuli tieto, että paikallisen maakunnan johdon puoltolausunnolla asiantuntijan roolissa oleva ulkomaalainen voisi päästä perheineen takaisin Kiinaan. Paikallishallinnosta tuli puoltopäätös kolme viikkoa myöhemmin. Sen jälkeen laitoin uuden viisumihakemuksen  sisään Suomen Kiinan viisumikeskukseen ja voila, paluuviisumi oli voimassa.  Samalla tietysti peruttiin vanhat oleskelu- ja työluvat, joten nekin pitää hakea uudelleen. Ja tuo koko homma on muuten aika monta lappua ja leimaa ja valokuvaa.

 

Palataanpa takaisin alkuun. Lensin Finnairin koneella Oulusta Helsinkiin, Helsingissä kuusi tuntia odottamista ja jatkolento Juneyaolla Shanghaihin. Hesan kentän non-shengen alueella ei ollut auki muita paikkoja kuin R-kioski, kotimaan terminaalissa sentään pari kahvilaa, kioskia ja joku tax free -myymäläkin. Ensimmäiset 4 tuntia kului kotimaan terminaalin puolella ja sitten menin normaalin passintarkastuksen kautta lähes tyhjään kansainväliseen terminaaliin.  Koneeseen nousun lähestyessä paikalle saapui muutama muukin matkustaja ja arvioni mukaan Boing 787 koneeseen nousi noin 100 – 120 matkustajaa, joista kiinalaisia oli vähän yli sata. Portilla tarkastettiin passit, viisumit ja Shanghain vaatimat terveystietoapin koodit. Matka sujui maski päällä. Tarjoiluna businessluokassa oli koronarajoitusten takia papupurkki, suolakeksejä, pari kiinalaista pullaa, pari pientä pussia suolapähkinöitä ja vettä. Lisäksi tarjoiltiin kahvia ja virvoitusjuomia pyynnöstä. Lentohenkilökunta piti kokohaalareita, kasvomaskeja ja silmäsuojia. Itse lento sujui elokuvia katsellessa ja laskua odotellessa.

Mahtaakohan helteellä hikoiluttaa?

 

Lennon aikataulu piti ja kentällä olin 6:30, portilla 6:45, koronatestissä 7:30, passintarkastusksessa 7:45, laukkuja odottamassa tuloaulassa 8:15, bussissa 8:45 ja karanteenihotellissa 11:00. Eli mihin meni neljä ja puolituntia? Kun joka paikassa vähän säädetään ja kymmenet ihmiset tarkastavat paperit ja terveysapin tiedot useaan kertaan matkan aikana. Lisäksi jokaiselle tarkastuspisteelle jonotetaan. Kentällä kuljettiin aitojen rajaamana yhtä reittiä pitkin kuten Ikeassa. Sillä erotuksella, että joka paikassa on ihmisiä valvomassa, ettet vaan eksy. Koneesta ei pääse ulos, jos ei ole apissa terveystiedot kohdallaan, passintarkastukseen ei pääse ilman todistusta kentällä otetusta koronatestistä ja karanteenikuljetukseen ei pääse, jos ei ole ladannut uutta appia ja syöttänyt perustietoja sinne. Hauskinta tässä on, että kaikissa lapuissa ja apeissa kysytään ihan samat asiat, ei oikeastaan mitään lisäinformaatiota, vaan nimi, passinumero, viisuminumero, lennonnumero, mihin pisteeseen olet matkalla, missä maassa olet ollut viimeisen 14 vuorokauden aikana ja onko sinulla kuumetta tai muita sairauksien oireita

 

Koronatesti otetiin eilen, kolmella puikolla, kummastakin sieraimesta ja nielusta, tekniikalla tökkää puikko sisään, odota 10 sekuntia, pyöritä puikkoa nenässä tai nielussa kuin helikopterin roottoria 5 sekuntia ja sitten näyte talteen putkiloon. Myönnän että kokemus ei ole miellyttävä vaan enemmänkin aiheutti oksennusreaktion ja veden silmistä valumisen. Taidan siis olla herkkis. Ja viiden päivän päästä sama odottaa vielä täällä hotellilla. Ensimmäisen testin tulokset kerrottiin jo kaikille, eli koneessa olijoilla ei ollut kenelläkään positiivista testitulosta.

 

Aika asettua asumaan

Jäljellä on kolmetoista päivää hotellikaranteenia, koronatesti ja sitten kun olen oletettavasti elokuun 11. päivä nykyisessä kotikaupungissani Beihaissa, edessä on 14 vuorokautta kotikaranteenia. Tähän on syynä paikalliset määräykset, joita ei muualla Kiinassa ole eli ulkomailta tullessa valtion virallisen 14 vuorokauden karanteenin lisäksi Beihaissa pitää olla karanteenissa toiset 14 vuorokautta. Tässä meni sitten elokuu nopeasti ja helposti neljän seinän sisällä. Tai no onko se helppoa, jää nähtäväksi."