Maahan paluun koranakaranteeni Kiinassa uudestaan

Kaksi viikkoa sitten hymyilit vieressäni,
nyt välimatkaa on jälleen 7500 km

 

Elämme mieheni kanssa jälleen kahdessa maassa. Aikaeroa on viisi tuntia, kunnes Suomi vaihtaa talviaikaan, ja ero kasvaa kuuteen tuntiin. Viiden viikon loma hurahti hetkessä, kuten aina, mutta nyt minä en palannut Kiinaan, vaan jäin Suomeen kuten jo alun perin sovittiin. 

Olen muistellut Kiinaa, hyvää ja huonoa siellä. Palaan siihen, kun saan ajatukseni selviksi. Tällä kerralla saatte jälleen kuulla mieheni Kiinaan paluusta, viime vuoden toisintona. Jossakin asiat eivät ole juurikaan muuttuneet, ainakaan helpommiksi. 

"Karanteeni, osa kaksi 

Kertaus on opintojen äiti. Nyt näyttää siltä, että en oppinut ensimmäisestä kerrasta riittävästi, koska olen toista kertaa vapaaehtoisesti koronakaranteenissa kiinalaisessa hotellissa. Tämän kerran karanteenin ensimmäinen osa on nyt vähän yli puolen välin. Edellisellä kerralla riitti kaksi viikkoa hotellikaranteenissa Shanghaissa, ja sen jälkeen oli vapaa siirtymään mihin tahansa Kiinassa. 

Aika on eri, ja uudet tautivariantit ovat liikkeellä myös Kiinassa ja sen rajoilla. Samalla myös uudet säännöt ovat astuneet voimaan. Lisäksi niitä muokataan usein maakunta- tai kaupunkitason paikallishallinnon toimesta. 

Asuinkaupunkini, Beihain, sääntöjen mukaan karanteenin pituus on nyt tasan neljä viikkoa. Ensin on kaksi viikkoa hotellikaranteenia Shanghaissa. Sitten siirrytään lentämällä Beihaihin ja siellä on kolmas viikko hotellikaranteenia. Neljäs eli viimeinen viikko on kotikaranteenia. 

Tämän suljetussa ja valvotussa tilassa oleilun jälkeen olen vapaa kulkemaan Guanxingin maakunnassa ja Beihain kaupungissa. Tämä siis, jos ei tuon kuukauden aikana otetussa kymmenessä koronatestissä tule positiivista tulosta. 

 

Matkan alku 

Tulin Suomeen syyskuun alkupuolella ja palasin Kiinaan lokakuun alkupuolella. Tällä kertaa ei tarvinnut hakea uusia viisumeita tai oleskelulupia, koska vanhat olivat vielä voimassa. 

Reilu vuosi sitten kun kävin edellisen kerran Suomessa, peruttiin kaikki luvat. Ne jouduttiin anomaan kokonaan uudestaan. Nyt piti toimittaa Kiinan lähetystöön vain kopioita netin kautta. Kopioita haluttiin oleskeluluvasta, passista, koronatodistukset (PCR- ja vasta-ainetestitulokset, kopiot Kiinan ja Suomen rokotustodistuksista) ja lentolipuista. 

Lisäksi piti tehdä selvitys, missä maassa olen oleskellut viimeisen kahden viikon aikana ja missä, milloin ja mitkä rokotukset on annettu (vaikka ne lukee noissa rokotustodistuksissa). Tätähän ei voi tehdä ennen kuin saa tulokset koronatesteistä, ja ne saa ottaa aikaisintaan 48 tuntia ennen lentoa. 

Pisti muuten hieman ärsyttämään tuo samojen tietojen kopiointi. Lähes kaikki tiedothan ovat heillä jo järjestelmissään. Paperikopiot, pdf-dokumentit ja valokuvat ovat edelleen voimissaan Kiinan hallinnossa, ja leimoja pitää olla ja paljon. 

Lopputuloksena sain noin 28 tuntia ennen lennon lähtöä luvan nousta koneeseen, kun latasin puhelimeen koronapassin eli jälleen yhden uuden apsin. On muuten tuo softa, johon tiedot pitää syöttää, sekin aika kiinalainen juttu. Ilman käyttöohjeita kesti jonkin aikaa yritys- ja erehdysmenetelmällä saada kaikki ladattua sinne.

 

Maahantulomuodollisuudet 

Itse lento oli ihan tavanomainen. Kone oli täynnä kiinalaisia, mukana muutama länkkärikin. Shanghaissa kentällä meno oli edellisen Kiinaan paluun toisinto. Kulkureitit oli aidattu, ja kenttäpaimenia oli kahdenkymmenen metrin välein. Me porsaat kuljimme aitauksissa pisteeltä toiselle. 

Ensimmäisenä kysytään, että osallistuthan vapaaehtoisesti kentän koronatesteihin (ihan kuin niistä voisi kieltäytyä ja päästä maahan, vapaaehtoinen pakko on paras pakko). Sitten olivat itse koronatestit nenästä ja kurkusta - syvältä kaivettuna kuten viimeksikin - sekä tulli ja maahantulokontrolli. 

Tämän jälkeen pääsin odottelemaan kyytiä karanteenihotelliarpajaisiin. Meitä kerättiin yhteen linja-autoon viisitoista ihmistä. Vihdoin lähdettiin ajamaan kohti hotellia.

 

Kahden viikon koti 

Puolitoista tuntia myöhemmin saavuttiin Shanghain Chongmingin saarella olevaan karanteenihotelliin. Tämä hotelli on paikallisen Dongpingin metsäkansallispuiston vieraille alkujaan tarkoitettu, ja on siis ihan keskellä metsää. 

Ei uskoisi suurkaupungiksi

On hieman outoa olla 30 miljoonan ihmisen Shanghaissa keskellä ei-mitään. Hotellilta lähimmälle yleiselle tielle on matkaa noin 600 metriä. Hotelli on omalla eristetyllä alueellaan porttien takana eli täällä ei näy ketään muita kuin muutamia hotellin työntekijöitä. Huoneen ikkunasta näkyy pieni patio ja metsää.

Pimeä laskeutuu viiden jälkeen

 

Huoneessa 

Perushuone, ihan jees

Edellisestä kerrasta viisastuneena otin mukaan muutamia tarvikkeita, joilla näkyy olevan käyttöä edelleen. Nyt löytyy pari pussia karamelleja, pari levyä suklaata, pari pakettia juustoa, tanko meetvurstia, tummaa leipää, kahvia ja teetä. Niin ja aamupuuropusseja, puukko, lusikka, haarukka, ruokakuppi, pyykinpesuainetta ja kuksa, sekä varalta viihdykkeeksi kirja ja pari pikkupulloa salmaria. Nyt on mukana myös pyyhe. Edellisellä kerralla hotellissa sitä ei ollut, eikä sitä saanut heiltä edes ostettua. 

Itse karanteeni menee kuten edellisellä kerralla. Ovesta ei siis saa poistua, ja vartijat vahtivat aluetta. Paikallista pakkiruokaa tuodaan kolmesti päivässä ja verkkokaupasta voi tilata pakattuja ruokia, jos haluaa. Pakattu tarkoittaa käytännössä kuivamuonaa, säilykkeitä tai hedelmiä. 

Paikallinen herkkulautanen: sienimykykeitto, höyrytetty possu nahkoineen, hyörytettyä kaalia ja sieniä, jauhelihaa, (kamalanmakuinen) leväpuriste ja ruotoista kalaa sekä iänikuista riisiä

Keittoa, älä kysy mistä tehty

Aamiainen

Karanteeniaikana huonetta ei siivota. Siivousvälineitä ei ole, ja pyyhkeitä tai petivaatteita ei vaihdeta. On siis parempi elää siististi. Jääkaappi on tai ei ole, ja minulle sattui tuo jälkimmäinen vaihtoehto. 

Netti on, mutta tottakai se ei toimi kunnolla. Puhelimen hotspotin varassa ollaan, taas. Tuo johtuu osittain siitä, että länkkärit tungetaan yleensä mahdollisimman kauas paikallisista, joten olen sijoitettuna kauas tukiasemasta. 

Toinen syy on se, että verkon kapasiteetti on mitoitettu satunnaiselle käytölle. Karanteenissa olevat eivät tee mitään muuta kuin roikkuvat puhelimella netissä. Aamuyöllä netti toimii ihan kohtuullisen hyvin, tuossa neljän ja kuuden välillä. Mistähän lienee johtuu? Ja miksiköhän olen silloin hereillä? 

Koronatestejä sieraimista ja nielusta on otettu hotellilla kahdesti ja tullaan ottamaan vielä kaksi kertaa, ennen kuin täältä vapautuu. Tämä hotelli taitaa olla kaupungin testisuunnitelmassa ihan kärjessä, kun testin ottoaika on aamulla kello 05:30. Lämpötila mitataan kahdesti päivässä. Ensimmäinen mittaus on aamulla yhdeksältä ja toinen iltapäivällä kahden maissa. 

Eroja 

Suomessa käydessäni huomasin, että suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää, miten karanteeni täällä hoidetaan, ja mitä karanteeni tiukasti hoidettuna tarkoittaa. Kun kertoo tämän paikallisen tavan, saa usein ihmetteleviä kommentteja tämän tiukkuudesta. 

Olen miettinyt, mikä oikeastaan on Suomen karanteeni, jossa voi kulkea pitkin kaupunkia, kauppoja ja naapurustoa? Miten se estää kontakteja, jos kerran tartunnat leviävät vain kontaktien kautta? 

Karanteeniin meneminen ja siellä oleminen on vain asennekysymys. Tämä on vapaaehtoista, mutta pakollista, jos meinaa Kiinaan tulla. Ajattelipa tästä mitä tahansa, tällä menetelmällä Kiina on pysynyt lähes koronavapaana maana alun ensimmäisen aallon jälkeen."

Pitkä matka Kiinaan, oma paluu

Terveisiä Shanghaista. Tässä on seuraavan kahden viikon näkymä karanteenihotellistani. Minulle sattui aurinkoparveke, koska näkymäni sisältää vesielementin.

Kuva ei tee oikeutta vangitsevalle maisemalle

Pitkä kesä Suomessa piteni syksyyn saakka

Menin Suomeen toukokuun alussa. Matkustamista varten tarvitsin luvan poistua maasta, mutta muuten kaikki sujui helposti. Paluu oli vähän monimukaisempi. Suomeen lähtiessäni en tiennyt, milloin voisin palata, ja oleskeluni venyikin viiden kuukauden mittaiseksi. Heinäkuun lopussa ensimmäiset palaajat alkoivat saada lupia, ja silloin minä päätin aloittaa valmistelut.

Minulla on Kiinaan kolmen vuoden oleskelulupa, mutta kaikki oleskeluluvat peruttiin viime keväänä.  Ensimmäinen askel oli maahantuloviisumin hakeminen. tai oikeastaan toinen. Ensiksi tarvitsin kutsukirjeen Kiinasta, se tuli noin kahdessa viikossa 

Viisumia varten täytin noin kymmensivuisen hakemuksen, otin kuvat ja lähetin hakemuksen sähköisenä tarkistettavaksi yhteistyökumppaneille, postitin myös passini heille. He toimittivat hakemuksen ja passini Kiinan lähetystöön, joten minulta säästyi matka Helsinkiin, sormenjäljet vaativat lähetystössä käynnit, mutta ne ovat onneksi voimassa viisi vuotta. Viisumin käsittely kesti alle viikon ja passi viisumeineen toimitettiin minulle kotiin. 

Tai no kotiin ja kotiin. Asuin Suomessa ollessani kuudessa eri osoitteessa, muun muassa siskoni perheen kotona hänen 7-vuotiaan pojan kämppiksenä useamman viikon ja tyttäreni kaksion olohuoneessa muutamaan otteeseen. Kahdessa pitempiaikaisessa paikassa purin suurimman osan tavaroista kaappeihin, mutta muuten elin matkalaukkuelämää. 

Ensimmäinen varattu lentoni olisi ollut 11. syykuuta. Sitä lentoa Kiina ei kuitenkaan ottanut vastaan, joten varasin uuden lennon 1. lokakuuta. Olisin voinut lentää aikaisemmin Amsterdamin kautta, mutta kaikkine vaadittavine lappuineen halusin lähteä Suomesta. Lähtöpäivään mennessä uusia lentoja oli hyväksytty myös Suomesta, mutta reilun kahden viikon lisäaika ei haitannut lainkaan. Ehdin siis nähdä paitsi Suomen kevään ja kesän, myös hehkuvan syksyn, lempivuodenaikani. 

Paluuvalmisteluja uusimpien ohjeiden mukaisesti

Lentoa varten tarvitsin leiman Kiinan lähetystöltä. Leimaa varten tarvitsin max 72 tunnin ikäisen negatiivisen covid-tuloksen, kuvan tai vastaavan passista ja allekirjoitetusta terveysselvityksestä. Onneksi Kiina on tarkoin määritellyt ne paikat, joiden ottama testi hyväksytään, joten sitä ei tarvinnut miettiä. Finnair aloitti yhteistyön koronatestauksessa Terveystalon kanssa 28.9. joten valitsin sen. Kävin testissä ma klo 14 ja ti klo 23 sain tuloksen. Lähetin pyydetyt dokumentit lähetystöön sähköpostilla ja sain leimatun luvan klo 11 keskiviikkona. Tässä minulla oli tuuria, osa on saanut lupansa muutamaa tuntia ennen lentoa, ja siihen minulla on aivan liian vähän hermoja. 

Olin tullut Suomeen pienellä lentolaukulla, koska en halunnut laittaa tavaraa ruumaan, joten tällä kertaa en pakannut punaista matkalaukkua. En kuljetellut vaatteita enkä kenkiä ym., Suomeen, joten niitä en tarvinnut nytkään kuin karanteenia varten. Laukussa oli muutamien vaatteiden lisäksi puurohiutaleita ja vähän karkkia, lankaa ja puikot, kirjoja ja pyyhe ja astioita, pesuaineita, puhdistuspyyhkeitä jne. Lisäksi mukanani on iso läjä ääni ja e-kirjoja. Olin kuullut, että hotellien taso ja siisteys vaihtelee hyvin paljon, joten karanteeniin kannattaa varustautua. Joihinkin hotelleihin ei voi tilata mitään ulkopuolelta.

Ja tärkein niistä on kahvi

 

Karenteenisukat olkoot pinkit

Karkkia, pähkinöitä ja salmaria, perustarvikkeet

Kentältä toiselle, koneesta toiseen

Lento Oulusta lähti eilen klo 14. Sitä ennen piti ladata China custom appi, johon merkittiin muiden tietojen lisäksi lentokoneen istumapaikka mahdollisten sairastuneiden lähellä istuneiden löytämiseksi. Apista saamani koodi oli voimassa 24 tuntia, ja sitä kysyttiin sekä Oulun että Helsingin kentällä. Matkatavarat toimitettiin onneksi suoraan Shanghain koneeseen. Maskin laitoin ennen lentokentälle menoa ja muutaman maskinvaihdon jälkeen riisuin sen vasta hotellissa. Lentokoneessa, Kiinan kentällä ja tietysti myös matkalla karanteenihuoneeseen sitä on pidettävä koko ajan.

Helsingissä ehdin käydä loungessa juomassa kahvia ennen portille siirtymistä. Portilla virkailija kiersi odottavien parissa tarkistamassa lähetystön luvat ja tekemässä merkinnät boarding-passiin. Portilla tarkistettiin vielä boarding-passien lisäksi passit, viisumit ja lämpötila sekä China custom apin QR-koodin väri. 

Kone oli muutamaa paikkaa lukuun ottamatta täynnä. Ruokaa tarjoiltiin nousun jälkeen ja ennen laskua, ja se oli tavanomaista. Heinäkuun lentävillä oli aika vaatimattomat eväät meihin verrattuna. Lämpö mitattiin kerran. Kone oli perillä 2.30 Suomen aikaa, joten nukkumisesta oli turha haaveilla. Matka kului elokuvia katsellen. 

Shanghain lento kesti 8,5 tuntia, ja laskeuduimme ajoissa. Kentällä kaikilta tarkistettiin jälleen QR-koodi. Meidät päästettiin pois muutaman kymmenen hengen ryhmissä, ettei muodostuisi ruuhkia. Tästä alkoi uskomattoman sujuvasti toiminut kulku kohti päätepistettä eli hotellihuonetta. 

Uudet kenttämuodollisuudet

Kentällä kuljettiin tarkasti määriteltyä reittiä pitkin, ja reitin varrella oli suojapukuihin pukeutuneita ihmisiä ohjaamassa. Ensimmäiselle tarkastuspisteellä katsottiin passit ja China custom-apin koodi. Seuraavalla pisteellä sain koronatestauslomakkeen, jonka allekirjoitin seuraavalla passin näyttämisen lisäksi. Sitten oli vuorossa pöytä, jossa sain lupapaperiini tarran ja identtisellä tarralla varustetun näyteputkilon. Näiden kanssa jatkoin matkaa hitaasti etenevään jonoon koronatestaukseen. Odottaessani näin, miten testi otetaan, joten pystyin hieman varautumaan. 

Testipisteitä oli pitkä rivi, ja istahdin omaan lokerooni. Jälleen passini tarkastettiin. Laskin maskini pois nenän kohdalta, suun kohdalla se kehotettiin pitämään edelleen. Testipuikko työnnettiin oikeaan sieraimeen ja pyöräytettiin muutaman kerran. Se oli paikallaan muutaman sekunnin ja sama toistui vielä kaksi kertaa. Tämän jälkeen on vielä jäljellä sama uudella tikulla toisesta sieraimesta. Silmät valuivat lopulta vettä tämän seurauksena. Lomakkeen kanssa jatkoin matkaa, ja se otettiin pois vasta seuraavalla pisteellä. 

Sitten pääsin normaaliasioihin eli passin, viisumin ja maahantulokortin tarkistukseen. Minulla meni taas hieman enemmän aikaa, koska ihmetystä aiheutti kaksi voimassa olevaa ”viisumia” eli oleskelulupani ja maahantuloviisumini. Pääsin kuitenkin kasvotunnistuksen jälkeen eteenpäin hakemaan laukkuani. Pieni lentolaukkuni näytti vähän säälittävältä muiden jättilaukkujen seassa. Osalla oli jopa 5-8 laukkua mukana, joten minun kulkuni oli hyvin helppoa. 

Laukun kanssa seurasin muita kulkijoita kohti busseja. Matkan varrella meidät jaettiin vielä Shanghaissa asuviin ja muihin. Hotellit ovat Shanghaissa kovassa käytössä karanteenilaisten takia, joten Shanghaissa asuvat pääsevät yleensä 1-7 päivän kuluessa kotikaranteeniin. Tällä viimeisellä suoralla piti ladata Shanghain oma appi, siihenkin sai tarvittaessa apua englantia puhuvilta virkailijoilta. Tämän apin QR-koodia ja passia piti näyttää viimeisessä tarkastuspisteessä, jossa passi otettiin talteen. Meidät ohjattiin odottamaan ulko-oven läheisyyteen, ja kun tarpeeksi ihmisiä (noin 15) oli kasassa, saimme mennä bussiin. Samaan bussiin ja hotelliin sattui toinen suomalainen ja vaihdoimme yhteystietoja. 

Viimeinen siirtymä kohti hotellia

Bussimatka kesti alle puoli tuntia, mutta hotelliin pääsy bussista noin tunnin. Latasimme jälleen uuden ohjelman, jonne syötimme tietojamme ja suunnitelmiamme. Meidän haettiin bussista muutaman hengen porukoissa kirjautumaan hotelliin, minä olin viimeisten joukossa. Tässä vaiheessa väsymys alkoi ensimmäisen kerran iskeä. Pääsin kuitenkin lopulta täyttämään viimeiset laput. 

Meidät ohjattiin huoneisiimme ja pääsin asettumaan. Ja huokaisin. Matka koneesta hotellin pihalla kesti vain reilut kaksi tuntia. Kentällä kaikki olivat ystävällisiä ja avuliaita, ja vaikka välivaiheita oli paljon, asiat sujuivat helposti ja mukavasti (paitsi testi). Sängyn reunalla istuessa oli hetken epätodellinen olo.

Kokolattiamatollinen huoneeni

Nyt on ensimmäinen vuorokausi jo takana. Tästä se lähti kulumaan. Seuraavassa päivityksessä kerron hotellielämästä.

Iltanäkymä ikkunalauta-aitiosta