Meri on lähellä

Beihai ei nuku koskaan. Hiljaisinta on aikaisin aamulla, ja oman rauhan kaipuussani menen joskus aamukävelylle rannalle tai läheiseen puistoon. Meri on täällä lähellä.

Meiltä meren rantaan on muutama sata metriä. Rantakatu jakaantuu kahteen puoleen. Toinen puoli kulkee meren ja hiekkarannan vieressä ja toinen puoli autotien ja puistokaistaleen vieressä. Meren puolella on rauhallista. Toisella puolella kuuluu autojen ja sähköskoottereiden tööttäilyä. Kiinalaiset eivät juuri koskaan korota ääntään, mutta tööttäilyssä he ovat oma rotunsa.

Beihai on satamakaupunki. Satama on toisella puolella kaupunkia kuten Silven Beach -uimarantakin. Meidän puolella ranta kokoaa ihmisiä viettämään aikaa jutellen, kävellen, juosten tai laulaen karaokea. Rannalla voi olla seurassa tai yksin yhdessä. Ranta on kerrostaloasujille ikään kuin yhteinen olohuone. 

Rannalla lojuu siellä täällä styroksipatjoja, joilla paikalliset melovat veneilleen, tai joita he käyttävät apuna merenelävien saalistamisessa. Veneet odottavat syvemmällä vedessä. Pimeän aikaan merellä saattaa näkyä kymmeniä valoja, kun kalastajat ovat työssään. 

Seuraavat kuvat ovat autotien puolelta. Ensimmäisessä olen päässyt tien päähän eli punaiselle sillalle. Paluumatka jatkui hiljaisena, vaikka minun piti odottaa muutamia minuutteja, että sain otettua kuvan ilman ihmisiä. 

Vähitellen saavuin autotien laitaan. Kadun puolella oli ääntä ja menoa kuten yleensäkin. Tööttäily tuntuu usein turhalta, kun siihen ei ole Suomessa tottunut. Olen kuullut, että paikallisten mielestä se on usein vain neutraali merkki ohitettaville. Tässä kohdassa palaan yleensä takaisin rantaan.

Seuraavissa kuvissa on lähellä oleva Dragon Building. "Lohikäärme" kasvaa koko ajan pitemmäksi. Lohikäärme on yksi kiinalaisen horoskoopin kahdestatoista eläimestä. Lisäksi on neljä muuta eläintä, sinivihreä lohikäärme, punainen tiikeri, valkoinen tiikeri ja musta kilpikonna, jotka ovat kiinalaisille tärkeitä tähdistön symboleita. 

Viimeinen kuva on otettu omalta parvekkeeltamme. Auringonlaskut ovat vaaleanpunaisia, oransseja tai punaisia, ja parvekkeemme on aitiopaikka näihin näytöksiin. Meri on suuri ja kaunis jopa minusta, vaikka olenkin enemmän järvi-ihminen. 

Vaikka halusin ottaa nämä kuvat ilman ihmisiä, näin tälläkin rantakävelyllä monenlaisia ihmisiä. Näin vanhemman naisen, joka hyppi hyppynarulla välittämättä ohikävelevistä ihmisistä. Näin vanhemman miehen, joka lennätti leijaa. Näin juttelevia ja nauravia ihmisiä ja myytäviä asuntoja esitteleviä nuoria naisia ja miehiä. Näin vanhempia, jotka taluttivat pieniä lapsia rantavedessä. Minulle huudettiin helouta, minua katsottiin ja pituuttani kommentoitiin. "You are tall" yhdistettynä hymyyn on tullut tutuksi. "Yes I am" yhdistettynä hymyyn on vakiovastaukseni. 

Lomalla huomaa kotiutuneensa

Viikonloppuna lomailimme Weizhousaarella, joka on Guangxin maakunnan suurin saari. Lisäksi se on Kiinan suurin vulkaaninen saari. 

Matka Beihain satamassa Weizhouhun on 67 kilometriä. Laivamatka kesti noin tunnin. Satamassa tarkistettiin paikallisilta henkilökortit ja meiltä passit, ja lisäksi meidät valokuvattiin. Laivaan pääsi toisen tarkistuspisteen ja kasvotunnistuksen kautta. 

Weizousaari on syntynyt kolmen peräkkäisen tulivuorenpurkauksen laavakertymästä. Saaren pituus ja leveys on noin kuusi kilometriä ja pinta-ala noin 25 neliökilometriä. Asukkaita saarella on noin 20 000. 

Kempele on siis yli neljä kertaa isompi ja väkiluvultaan hieman pienempi kuin Weizhou. Ja Hailuoto on kahdeksan kertaa suurempi, mutta asukkaita siellä on vain 5 % Weizhousta. Alla on kuvia saaresta. Haastavaa oli ottaa kuvia ilman ihmisiä, sama ilmiö on usein myös Beihaissa. 

 

Kiinanruusu kukkii kauniisti tällä hetkellä. Kaiken kaikkiaan joka puolella on kukkivia kasveja. Tuntuu kummalliselta, että Suomessa ollaan kääntymässä jo syksyyn. Mahtaakohan syysleimut vielä kukkia kotikukkapenkissä? 

Kaduilla kulkee skoottereita ja kävelijöitä mutta myös eläimiä. Kanat kulkevat vapaana pitkin teitä ja pihoja. Koiria juoksentelee saarella vapaana. Beihaissa ne ovat enimmäkseen narujen päässä kuten Suomessakin. 

Viime viikonlopun lämpötila oli +32 astetta ja ilmankosteus 80 %. Ensimmäistä kertaa Kiinassa ollessa ymmärsin, mikä merkitys aurinkovarjolla on. Auringon paahde on tällaisilla kosteusprosenteilla käsittämättömän armotonta. Minun aurinkovarjoni on oikeastaan sateenvarjo, mutta se suojaa auringolta yhtä kaikki. Kiinalaisilla naisilla on usein kauniit aurinkovarjot.

Saaren nähtävyys, katolinen kirkko, näytti hyvin samanlaiselta kuin suomalaiset kirkot. Hääkuvia oli ottamassa kaksikin pariskuntaa. Puvut olivat hyvin samanlaisia kuin länsimaissa. Mietin, ovatkohan avioliitot täällä nykyisin usein järjestettyjä? 

Ruoka saarella oli hyvin samanlaista kuin Beihaissa. Täällä on tapana tilata erilaisia lautasia ruokaa. Lautaset asetellaan keskelle pöytää ja jokainen poimii niistä syömäpuikoilla ruokaa joko omalle lautaselleen tai kuppiinsa tai suoraan suuhunsa. 

Kuvassa on yksi suosikkini, tomaattikananmunapaistos. Lisäksi tarjolla on esimerkiksi mustekalaa, porsasta kasviksilla ja riisinuudeleita. Alemmassa kuvassa on erään ravintolan edessä olevat merenelävävadit, joista ruokailija voi valita syömisensä.

Saarella kuljettiin pienillä busseilla. Meno on välillä vähän möykkyistä ja ohittaminen haastavaa kapeilla kaduilla. 

Saarella kasvaa runsaasti puumaisia banaanikasveja ja papaijapuita. Ensimmäisessä kuvassa on omenabanaani, joka on maultaan tavallista banaania makeampi. Makua sanotaan omenaiseksi. 

Beihaissa olen kokeillut ensimmäisen kerran elämässäni myös ruokabanaaneja. Paistan ne öljyssä ja syön hunajan kanssa. Toisessa kuvassa on papaijapuu, se tuottaa hedelmiä läpi vuoden.

Palatakseni otsikkoon: saarilomalla näki hieman erilaisen Kiinan, mutta kotiin oli kiva palata. Omaan sänkyyn, omien seinien sisälle. Olen siis ilmeisesti kotiutunut tänne. Viimeiset kuvat halusin mukaan, koska ne ovat yksinkertaisesti kauniita. Kun katsoo tarkasti, näkee kaiken kauniin.

Kiertomatkalla omassa pihassa

Lähdin eilen aamupäivällä kännykkäkameran kanssa kävelylle pihallemme. Mukava kun tulet mukaan! 

Kotitalomme on yksi neljästä identtisestä talosta kahden tien risteyksessä. Asumme toiseksi ylimmässä eli 25. kerroksessa. 

Joka puolella Beihaita rakennetaan. Meidän ja meren väliin rakennetaan kolmea uutta taloa, matala 17-kerroksinen ja hieman korkeammat eli 33- ja 47-kerroksiset. Saamme siis näköesteeksi yhden Beihain ensimmäisistä pilvenpiirtäjistä. Meidän talomme vieressä on rakenteilla kolme uutta taloa, jotka kuuluvat samaan kompleksiin kuin omamme. 

Taloista keskimmäinen on kotitalomme

Viihtyisät pihat

Taloja ympäröivät erilaiset käytävät ja kujat, joita pitkin pääsee kiertämään koko aidatun ja vartioidun alueen. Myös talojen välissä on käytäviä. Hitaasti kävelemällä talojen kiertämiseen menee kymmenen minuuttia. Päivisin ja iltapäivisin piha on hyvin rauhallinen. Iltaisin näkyy muita kävelijöitä tai pieniä juttelevia porukoita. 

Takapihan kulkuväylä

Sivupihan kulkuväylä

Kadun puoleinen kulkuväylä

Pihakierroksella kiinnitin erityisesti huomiota puihin ja kukkiin. Kaikkeen tottuu yllättävän nopeasti, ja niille asioille, jotka ovat koko ajan silmien alla sokeutuu helposti. Puut, pensaat ja kukat ovat erilaisia kuin kotona Suomessa, onhan ilmasto täysin toinen. 

Piha on aina siisti ja nurmikot ja pensaat hoidetut. Täällä on vielä täysi kesä, lämpötila oli tänään päivällä +32 astetta kuten lähes joka päivä. 

Pihoista pidetään huolta

Salainen kukkija

Piha-alueella on useita vesialueita. Ensimmäisessä kuvassa näkyvässä "lammikossa" uiskentelee erilaisia värikkäitä kaloja. Piha-alueella viihtyvät myös erittäin kovaääniset sammakot. Niiden ääni kuulostaa koiran haukunnalta. 

Penkkejä on ympäriinsä, ja usein iltaisin erityisesti paikalliset vanhemmat naiset kokoontuvat niille istumaan ja juttelemaan. Usein myös lapsia juoksentelee pitkin pihaa. Nauru ja puheen pulputus kuuluu kauas.  

Pihoilla on usein vesielementtejä

Tarkkaa suunnittelua

"Sammakkolampi"

Talojen alla on erilaisia oleskelutiloja, joissa voi pelata esim. pingistä. Me olemme treenanneet siellä karatea. Katoja mahtuu siellä hyvin tekemään, joskin vasta nyt alkaa lämpötila antaa myöten. 

Paikalliset, erityisesti vanhemmat miehet ja naiset, kuntoilevat usein sekä talojen alla että pihalla olevissa kuntoilulaitteissa. Samanlaisia kuntoilulaitteita on täällä jokaisessa puistossa, jossa olen käynyt. Sekö lie paikallisten notkeuden salaisuus?

Ihmisiä kannustetaan liikkumaan

Päivisin on hiljaista...

...mutta odotapa iltaa!

Kuntosali 

Jokaisena arkipäivänä laskeudun portaita pitkin viidennen kerroksen kuntosalille. Salilla on kaksi juoksumattoa, crosstrainer, soutulaite ja kuntopyörä sekä nuo jo Suomesta tutut kahvakuulat. Käytän lähinnä kahvakuulia ja teen muun treenin oman kehon painolla. 

Kuntosali on ollut yksi arjen luksuksista. Milloin oikeasti on aikaa käyttää joka päivä 1-1,5 tuntia kuntosalilla, joka on vieläpä samassa talossa?

Helppoa kuntoilua

Kuntosalilla on talon toinen ihanuus eli kirjasto. Sinne on jätetty vuosien varrella lukemattomia hyviä suomen- ja ruotsinkielisiä kirjoja. Toin varalta kymmenkunta pokkaria mukanani, vaikka noissakin olisi lukemista vähäksi aikaa. 

Kirjasto on ollut tärkeä lapsuudesta asti

Omakotitaloasuja kerrostalossa

Pohdin ennen tänne tuloa sopeutumista kerrostaloasujaksi, olenhan asunut suurimman osan elämästäni omakotitalossa. On tässä paljon hyviä puolia. Mikäli tulee joku ongelma tai vika, mister Lu tulee samana päivänä sen hoitamaan. 

Eikä minun tarvitse ensi talvena kolata pihaa. 

Kun ei sovi kaavaan

Suomessa olen 173 senttisenä hieman pitempi kuin naiset keskimäärin. Hiukseni ovat hiekanruskat kuten suurimmalla osalla suomalaisista, ja silmäni ovat vihreät. Suomen katukuvassa en erotu muista. 

Kun ei sovikaan kaavaan

Beihaissa erotun. Minun pituisia ihmisiä näkyy kyllä välillä, mutta ne ovat kaikki miehiä. Kiinassa ihmiset ovat mustatukkaisia ja ruskeasilmäisiä. Naisilla näkyy aika paljon värjättyjä hiuksia. Väri on tällöin yleensä keskiruskeaa tummempi. Punaista saatikka sokkivärejä ei täällä juuri näy. Tiedän, että Pohjois-Kiinassa on jonkin verran sinisilmäisiä ihmisiä, mutta toistaiseksi tämä on minulle vain urbaani legenda. Tatuointeja näkyy hyvin harvoin, lävistyksiä en ole nähnyt kenelläkään.

Beihailaiset naiset ovat pieniä ja siroja, ylipainoisia on hyvin harvassa. Olen Suomessa kokoa M, täällä sopivat sortsit ovat kokoa L tai XL. Kenkäkokoni on 39, sitä kokoa ei täällä yleensä kaupoissa ole. Naiset käyttävät usein korkokenkiä. Miltähän minä näyttäisin täällä  korkokengissä?

Erottumiseen tottuu. Aluksi huomasin jatkuvat katseet, joita sain osakseni. Meitä tuijotetaan, kuvataan, osoitetaan sormella, meille nauretaan. Nuoret huutelevat "helouta". Nyt en juurikaan kiinnitä huomiota huomioon. En kuitenkaan koskaan voi sulautua tänne, olla huomaamaton, siihen olen liian erilainen. 

Asumisen ensiaskeleet

Olen ollut Kiinassa vähän yli kolme viikkoa. Elämä on arkea. Erilaista kuin Suomessa mutta arkea. Olen saanut oleskeluluvan ja pankkitilin, joten elämä on käynyt helpommaksi. Olen uskaltautunut hyppäämään skootterin selkään ja ajanut ensimmäiset sata kilometriä. Liikenne ansaitsee oman postauksensa. Ehkä sen vuoro on seuraavaksi.

Alla olevissa kuvissa on kukkia tämän päivän kävelylenkiltä. Viimeinen kuva on otettu katoksesta, jonne pakenimme sadetta. Sade tyhjensi kadut paikallisista, jäljelle jäimme vain me kolme suomalaista.