Pitkä matka Kiinaan, oma paluu

Terveisiä Shanghaista. Tässä on seuraavan kahden viikon näkymä karanteenihotellistani. Minulle sattui aurinkoparveke, koska näkymäni sisältää vesielementin.

Kuva ei tee oikeutta vangitsevalle maisemalle

Pitkä kesä Suomessa piteni syksyyn saakka

Menin Suomeen toukokuun alussa. Matkustamista varten tarvitsin luvan poistua maasta, mutta muuten kaikki sujui helposti. Paluu oli vähän monimukaisempi. Suomeen lähtiessäni en tiennyt, milloin voisin palata, ja oleskeluni venyikin viiden kuukauden mittaiseksi. Heinäkuun lopussa ensimmäiset palaajat alkoivat saada lupia, ja silloin minä päätin aloittaa valmistelut.

Minulla on Kiinaan kolmen vuoden oleskelulupa, mutta kaikki oleskeluluvat peruttiin viime keväänä.  Ensimmäinen askel oli maahantuloviisumin hakeminen. tai oikeastaan toinen. Ensiksi tarvitsin kutsukirjeen Kiinasta, se tuli noin kahdessa viikossa 

Viisumia varten täytin noin kymmensivuisen hakemuksen, otin kuvat ja lähetin hakemuksen sähköisenä tarkistettavaksi yhteistyökumppaneille, postitin myös passini heille. He toimittivat hakemuksen ja passini Kiinan lähetystöön, joten minulta säästyi matka Helsinkiin, sormenjäljet vaativat lähetystössä käynnit, mutta ne ovat onneksi voimassa viisi vuotta. Viisumin käsittely kesti alle viikon ja passi viisumeineen toimitettiin minulle kotiin. 

Tai no kotiin ja kotiin. Asuin Suomessa ollessani kuudessa eri osoitteessa, muun muassa siskoni perheen kotona hänen 7-vuotiaan pojan kämppiksenä useamman viikon ja tyttäreni kaksion olohuoneessa muutamaan otteeseen. Kahdessa pitempiaikaisessa paikassa purin suurimman osan tavaroista kaappeihin, mutta muuten elin matkalaukkuelämää. 

Ensimmäinen varattu lentoni olisi ollut 11. syykuuta. Sitä lentoa Kiina ei kuitenkaan ottanut vastaan, joten varasin uuden lennon 1. lokakuuta. Olisin voinut lentää aikaisemmin Amsterdamin kautta, mutta kaikkine vaadittavine lappuineen halusin lähteä Suomesta. Lähtöpäivään mennessä uusia lentoja oli hyväksytty myös Suomesta, mutta reilun kahden viikon lisäaika ei haitannut lainkaan. Ehdin siis nähdä paitsi Suomen kevään ja kesän, myös hehkuvan syksyn, lempivuodenaikani. 

Paluuvalmisteluja uusimpien ohjeiden mukaisesti

Lentoa varten tarvitsin leiman Kiinan lähetystöltä. Leimaa varten tarvitsin max 72 tunnin ikäisen negatiivisen covid-tuloksen, kuvan tai vastaavan passista ja allekirjoitetusta terveysselvityksestä. Onneksi Kiina on tarkoin määritellyt ne paikat, joiden ottama testi hyväksytään, joten sitä ei tarvinnut miettiä. Finnair aloitti yhteistyön koronatestauksessa Terveystalon kanssa 28.9. joten valitsin sen. Kävin testissä ma klo 14 ja ti klo 23 sain tuloksen. Lähetin pyydetyt dokumentit lähetystöön sähköpostilla ja sain leimatun luvan klo 11 keskiviikkona. Tässä minulla oli tuuria, osa on saanut lupansa muutamaa tuntia ennen lentoa, ja siihen minulla on aivan liian vähän hermoja. 

Olin tullut Suomeen pienellä lentolaukulla, koska en halunnut laittaa tavaraa ruumaan, joten tällä kertaa en pakannut punaista matkalaukkua. En kuljetellut vaatteita enkä kenkiä ym., Suomeen, joten niitä en tarvinnut nytkään kuin karanteenia varten. Laukussa oli muutamien vaatteiden lisäksi puurohiutaleita ja vähän karkkia, lankaa ja puikot, kirjoja ja pyyhe ja astioita, pesuaineita, puhdistuspyyhkeitä jne. Lisäksi mukanani on iso läjä ääni ja e-kirjoja. Olin kuullut, että hotellien taso ja siisteys vaihtelee hyvin paljon, joten karanteeniin kannattaa varustautua. Joihinkin hotelleihin ei voi tilata mitään ulkopuolelta.

Ja tärkein niistä on kahvi

 

Karenteenisukat olkoot pinkit

Karkkia, pähkinöitä ja salmaria, perustarvikkeet

Kentältä toiselle, koneesta toiseen

Lento Oulusta lähti eilen klo 14. Sitä ennen piti ladata China custom appi, johon merkittiin muiden tietojen lisäksi lentokoneen istumapaikka mahdollisten sairastuneiden lähellä istuneiden löytämiseksi. Apista saamani koodi oli voimassa 24 tuntia, ja sitä kysyttiin sekä Oulun että Helsingin kentällä. Matkatavarat toimitettiin onneksi suoraan Shanghain koneeseen. Maskin laitoin ennen lentokentälle menoa ja muutaman maskinvaihdon jälkeen riisuin sen vasta hotellissa. Lentokoneessa, Kiinan kentällä ja tietysti myös matkalla karanteenihuoneeseen sitä on pidettävä koko ajan.

Helsingissä ehdin käydä loungessa juomassa kahvia ennen portille siirtymistä. Portilla virkailija kiersi odottavien parissa tarkistamassa lähetystön luvat ja tekemässä merkinnät boarding-passiin. Portilla tarkistettiin vielä boarding-passien lisäksi passit, viisumit ja lämpötila sekä China custom apin QR-koodin väri. 

Kone oli muutamaa paikkaa lukuun ottamatta täynnä. Ruokaa tarjoiltiin nousun jälkeen ja ennen laskua, ja se oli tavanomaista. Heinäkuun lentävillä oli aika vaatimattomat eväät meihin verrattuna. Lämpö mitattiin kerran. Kone oli perillä 2.30 Suomen aikaa, joten nukkumisesta oli turha haaveilla. Matka kului elokuvia katsellen. 

Shanghain lento kesti 8,5 tuntia, ja laskeuduimme ajoissa. Kentällä kaikilta tarkistettiin jälleen QR-koodi. Meidät päästettiin pois muutaman kymmenen hengen ryhmissä, ettei muodostuisi ruuhkia. Tästä alkoi uskomattoman sujuvasti toiminut kulku kohti päätepistettä eli hotellihuonetta. 

Uudet kenttämuodollisuudet

Kentällä kuljettiin tarkasti määriteltyä reittiä pitkin, ja reitin varrella oli suojapukuihin pukeutuneita ihmisiä ohjaamassa. Ensimmäiselle tarkastuspisteellä katsottiin passit ja China custom-apin koodi. Seuraavalla pisteellä sain koronatestauslomakkeen, jonka allekirjoitin seuraavalla passin näyttämisen lisäksi. Sitten oli vuorossa pöytä, jossa sain lupapaperiini tarran ja identtisellä tarralla varustetun näyteputkilon. Näiden kanssa jatkoin matkaa hitaasti etenevään jonoon koronatestaukseen. Odottaessani näin, miten testi otetaan, joten pystyin hieman varautumaan. 

Testipisteitä oli pitkä rivi, ja istahdin omaan lokerooni. Jälleen passini tarkastettiin. Laskin maskini pois nenän kohdalta, suun kohdalla se kehotettiin pitämään edelleen. Testipuikko työnnettiin oikeaan sieraimeen ja pyöräytettiin muutaman kerran. Se oli paikallaan muutaman sekunnin ja sama toistui vielä kaksi kertaa. Tämän jälkeen on vielä jäljellä sama uudella tikulla toisesta sieraimesta. Silmät valuivat lopulta vettä tämän seurauksena. Lomakkeen kanssa jatkoin matkaa, ja se otettiin pois vasta seuraavalla pisteellä. 

Sitten pääsin normaaliasioihin eli passin, viisumin ja maahantulokortin tarkistukseen. Minulla meni taas hieman enemmän aikaa, koska ihmetystä aiheutti kaksi voimassa olevaa ”viisumia” eli oleskelulupani ja maahantuloviisumini. Pääsin kuitenkin kasvotunnistuksen jälkeen eteenpäin hakemaan laukkuani. Pieni lentolaukkuni näytti vähän säälittävältä muiden jättilaukkujen seassa. Osalla oli jopa 5-8 laukkua mukana, joten minun kulkuni oli hyvin helppoa. 

Laukun kanssa seurasin muita kulkijoita kohti busseja. Matkan varrella meidät jaettiin vielä Shanghaissa asuviin ja muihin. Hotellit ovat Shanghaissa kovassa käytössä karanteenilaisten takia, joten Shanghaissa asuvat pääsevät yleensä 1-7 päivän kuluessa kotikaranteeniin. Tällä viimeisellä suoralla piti ladata Shanghain oma appi, siihenkin sai tarvittaessa apua englantia puhuvilta virkailijoilta. Tämän apin QR-koodia ja passia piti näyttää viimeisessä tarkastuspisteessä, jossa passi otettiin talteen. Meidät ohjattiin odottamaan ulko-oven läheisyyteen, ja kun tarpeeksi ihmisiä (noin 15) oli kasassa, saimme mennä bussiin. Samaan bussiin ja hotelliin sattui toinen suomalainen ja vaihdoimme yhteystietoja. 

Viimeinen siirtymä kohti hotellia

Bussimatka kesti alle puoli tuntia, mutta hotelliin pääsy bussista noin tunnin. Latasimme jälleen uuden ohjelman, jonne syötimme tietojamme ja suunnitelmiamme. Meidän haettiin bussista muutaman hengen porukoissa kirjautumaan hotelliin, minä olin viimeisten joukossa. Tässä vaiheessa väsymys alkoi ensimmäisen kerran iskeä. Pääsin kuitenkin lopulta täyttämään viimeiset laput. 

Meidät ohjattiin huoneisiimme ja pääsin asettumaan. Ja huokaisin. Matka koneesta hotellin pihalla kesti vain reilut kaksi tuntia. Kentällä kaikki olivat ystävällisiä ja avuliaita, ja vaikka välivaiheita oli paljon, asiat sujuivat helposti ja mukavasti (paitsi testi). Sängyn reunalla istuessa oli hetken epätodellinen olo.

Kokolattiamatollinen huoneeni

Nyt on ensimmäinen vuorokausi jo takana. Tästä se lähti kulumaan. Seuraavassa päivityksessä kerron hotellielämästä.

Iltanäkymä ikkunalauta-aitiosta

Loppuratkaisu perheen ensimmäiseen karanteeniin

On ollut ilo yhteiskirjoittaa blogia mieheni kanssa. Hän on toimittanut tekstit minulle, ja minä olen oikolukenut ne ja tehnyt tarvittavia korjauksia ja tarkentanut asioita. Kerran palautteeni oli ilmeisesti hieman kriittinen, koska vastaus oli: "Kiitos palautteesta. Otamme huomioon sen toimintamme kehittämisessä." 

Tässä vielä loppuhuipennus mieheni reilun kahden viikon kotimatkasta:

 

Karanteenihotellista - hotelliin

”Kirjoitan tätä tarinanosaa keskiviikkona Beihaissa, nykyisessä kodissamme, josta puuttuu siis vaimoni, joka on tulossa noin kuukauden päästä tänne myös. Saa nähdä, mikä on tarina silloin.

Koti odotti ennallaan

 

Viimeisenä karanteenipäivänä eli maanantaina pääsimme ulos klo 10:30, eli samalla kellon lyömällä kuin olimme karanteenihotelliin erityksiin saapuneet. Ohjeena oli laittaa matkalaukut hissiin ja ihmiset rappusia pitkin alakertaan, nimenomaan eri rappusia pitkin kuin mitä olimme kerroksiin nousseet. Alhaalla suojapukuiset ihmiset ojensivat kaksi todistusta, toinen oli todistus karanteenista ja toisessa oli tulokset kahdesta karanteenin aikana otetusta koronatestistä.  Ja sitten tavarat pihalla odottavaan autoon ja kohti parempaa ja komiampaa ja kalliimpaa hotellia.

Mitenhän ulkomaailmassa ollaan?

 

Pienen hetken auton kyydissä istuttuani kännykkä soi. Siellä oli avustajani Beihaista, joka sanoi, että on mukavaa kun pääsit pois ja kaikki meni hyvin, eikö totta? Ja lisäsi samaan pakettiin, että jos haluaa välttyä 14 vuorokauden kotikaranteenilta Beihaissa, pitää olla sekä nielu- että verikoekoronatestit negatiivisia. Jaha ja taas mennään, sillä aikaisemmat kolme testiä olivat vain nielutestejä. Matkalla hotelliin löytyi lennosta verikoepaikka, joten sinne ensin. Ja siellä perillä sanottiin, että pelkkää verikoetta ei voi ottaa, vaan ensi otetaan nielutesti ja sen lisäksi on mahdollista saada sitten vasta verikoetesti eli nyt on kasassa testit neljä ja viisi ja tulokset saadaan kuuden tunnin päästä. 

 

Shanghaissa on käytettävä yhä maskeja

Shanghaita vapaana miehenä

Ja sitten hotellille. Äkkiä kamat kämppään. Kohta on oltava toimistolla, iso pomo odottaa. Ei kerkee kunnolla syömään. Onneksi illalla on aikaa. Pääsen ulos hotellista, vältän aulabaarin kutsuvan oluttarjoilun ja pihalla kauhukseni huomaan mäkkärin. Pakko mennä syömään, pikalounaaksi angus-pekoniburgeri ja ranskalaisia. Oli muuten hyvä. Sitten toimistolle ja illalla ihan tietoisesti hieman liikaa bratwursteja ja kaveriksi niille joku olut.

 

Tiistaina Shanghaista kohti Beihaita, kahden ja puolentunnin lento. Kentällä normi kuumeenmittaus, terveysapin vihreän koodin näyttö ja turvatarkastus. Ylimääräisenä numerona oli lipputiskillä karanteenitodistusten näyttäminen, uuden terveysapin lataaminen ja perinteisen paperilapun täyttäminen, jossa kysyttiin ihan samat tiedot kuin aikaisemmin eli milloin saavuit, millä lennolla, mihin menet, millä passilla ja kuka oot. Jostain oli kertynyt hieman kiloja, ei siis minuun vaan laukkuun, joten pieni ylikuormamaksu ja sitten kohti konetta. Koneeseen, takariviin ja perillä lähes viimeisenä ulos. Jostain syystä länsimaalaiset laitetaan nykyisin usein taakse istumaan.

Lentokenttäjunassa

 

Lentokentät ovat yhä hiljaisia

Beihain koneessa!

Kalkkiviivoilla ja vihdoin yli

Huh, vihdoinkin Beihaissa. Pieni kävely, laukku hihnalta, kuumeen mittaus ja ulos. Eipäs sittenkään, lentokenttäpoliisi siellä iloisesti odottaa lappu kourassa, että ookko nää se länkkäri OPA? Heillä näkyi olevan ennakkotieto, että olen tulossa. Ja sitten taas mentiin eli täytä tämä lomake, samat kysymykset ja sitten tuolla on muuten koronatesti numero kuusi. Siihen meni tunti, kun olin eka länkkäri, jolla reenattiin kaikki oikeat laput ja testihommelit kohdilleen, ja kukaan virkailijoista ei tietenkään puhunut englantia, enkä minäkään ole oppinut kiinaa vieläkään puhumaan. Onneksi toinen ulkomaan passin omaava henkilö, joka osasi kiinaa ja englantia, otettiin kanssa testiin, ja hän toimi avuliaana tulkkina.

Tuttua huttua, kuskini kyydissä

 

Nyt on eka työpäivä takana ja mieli ei tee matkustaa Kiinasta mihinkään, jos siis meinaa palata Kiinaan takaisin. Oli se sen verran raskas testi- ja karanteenirupeama.  Taisin jossain välissä todeta, että Guangxin maakunnan ohjeiden mukaan joudun anomaan uudelleen oleskelu- ja työluvat. Tuohon prosessiin kuuluu terveystarkastus, joka on perjantaina. Ja johon kuuluu siis nykyään se koronatesti. Siis se seitsemäs testi 24 vuorokauden aikana. Jaha, ja taas mennään.

 

PS. voimia kaikille karanteenikavereille ja tuleville karanteenilaisille, olkoon tuuri puolellanne hyvän hotellin merkeissä!”

Singaporen kautta Kiinaan

Meillä oli mahdollisuus käydä Suomessa parhaana mahdollisena ajankohtana, ruska-aikaan. Ruska oli Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla hehkuvan kaunis. Suomen hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta palattiin takaisin Kiinaan pitkää reittiä. 

Matka alkoi Oulusta maanantai-iltana klo 21. Puolitoista tuntia myöhemmin olimme Helsingissä, josta jatkoimme yölennolla Singaporeen. Singaporesta ei ollut lähteviä lentoja meitä lähellä oleville lentokentille ennen kuin vasta seuraavana päivänä. Jouduimme, onneksemme, viettämään vuorokauden Singaporessa. 

Olimme aiemmin nähneet kaupungista vain yhden maailman parhaimmiksi arvioiduista lentokentistä, Changi Airport Singaporen. Siellä riitti helposti katsottavaa menomatkan yhdeksän tunnin vaihtoajaksi. 

Lentokentällä on puutarhoja ja elokuvateatteri satojen kauppojen, ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi. Siellä on monin paikoin kokolattiamatot, ja se paitsi tuntuu mukavalta jalkojen alla myös vaientaa ääniä. Tuoleja, sohvia ja muita istumapaikkoja on joka puolella. Alla on kuvia lentokentältä.

Singapore on saarista muodotuva kaupunkivaltio Kaakkois-Aasiassa. Sen "rajanaapureita" ovat Malesia ja Indonesia. Väestö koostuu kiinalaisista, malaijeista ja intialaisista. 

Singapore on kuulunut aikoinaan Britannialle, Japanille ja Malesialle, mutta se on ollut itsenäinen vuodesta 1965 saakka. Singapore elää kaupasta, jatkojalostuksesta ja pankkitoiminnasta. 

Singaporen kansallinen kieli on malaili, virallisia kieliä ovat sen lisäksi englanti, mandariinikiina ja tamili. Kaupungin kyltit ovat englanninkielisiä, ja ihmiset puhuvat hyvää englantia. 

Singapore on ilmastoltaan trooppinen, eikä siellä ole selkeitä vuodenaikoja. Ihmiset ovat vallanneet aiemmin sademetsien ja mangrovekasvuston peittämiä maita. Nykyisin noin puolet Singaporesta on viheralueita. Singapore on tunnettu muun muassa eläintarhastaan, jossa eläimet eivät ole häkeissä. "Ehkä sitten ensi kerralla", voisi sanoa tähänkin. 

Tutustuessani Singaporeen kiinnitin huomiota lukuihin. Singaporessa on suurin piirtein saman verran ihmisiä kuin Suomessa, mutta pinta-alaltaan se on 0,2 % Suomen pinta-alasta. Singaporelaisia on 7540 neliökilometrillä kun Suomessa vastaava luku on 16,3. 

Edelliset luvut mielessäni kävelin Singaporen katuja pitkin ja ihmettelin. Olimme perillä klo 16 arkipäivänä. Liikenne soljui rauhallisesti, ihmiset kävelivät kiireettä eikä kukaan tööttäillyt. 

Kadut olivat täydellisen siistejä, meitä ohitteli lenkkeileviä ihmisiä ja me ohitimme salaatti- ja smoothieravintoloita. Singaporessa rangaistukset ovat ankaria, siisteyttä voi selittää se, että sylkemisestä tai roskien heittämisestä voi joutua pidätetyksi, ja rattijuoppoudesta joutuu vankilaan. 

Alla on kuvia kävelymatkalta. Postikorttimaisemat seurasivat toisiaan. Arkkitehtuuri oli mielenkiintoista ja paikallisia ja turisteja oli jonkin verran liikkeellä. Kiinassa totuttua ruuhkaa ei kuitenkaan ollut missään paikassa. Tunnelma oli leppoisa. 

Kuvia valitessa huomasin, että ehkä ottamani kuvat eivät kerro ihan oikeaa tarinaa. Paikoin ihmisiä oli runsaammin ja erityisesti joka paikasta tuttuja selfien ottajia oli paljon myös Singaporessa. 

Valoisan ajan käytimme lähiseudun kiertelyyn kävellen. Pimeän tullen aloimme etsiä ravintolaa. Etsiminen ei ollut kiinni valikoiman puutteesta vaan sen runsaudesta. Vieri vieressä oli erilaisia ravintoloita.

Tyypillisenä singaporelaisena ruokana voi pitää majalilaisen, kiinalaisen ja intialaisen keittiön sekoitusta. Valitsimme kuitenkin italialaisen paikan. Merenelävätäytteisessä pitsassa oli indonesialaista Sambal Oelek -chilitahnaa, jonka tulisuudesta varoitettiin. Maisteisuus ja tulisuus on kuitenkin Kiinassa arkipäivää, joten se antoi pitsalle lähinnä pienen erilaisen sävyn. 

Yövyimme Grand Park City Hall -hotellissa Singaporen keskustassa. Vaikka aikaeron vuoksi meidän sisäinen kellomme oli vasta 18, matka ilmeisesti väsytti ja olimme nukkumassa jo klo 23 paikallista aikaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Singaporen lentokenttää. 

Singaporesta Nanningiin on 3,5 tunnin lento. Lento oli vajaan tunnin myöhässä, joten pääsimme Nanningiin vasta noin kello 19. Laukut saatuamme hyppäsimme autoon ja olimme kotona klo 22 paikallista aikaa. Matka kotiovelta kotiovelle kesti tällä kertaa 45 tuntia.

22 tuntia kotiovelta kotiovelle

Istun Ikean sohvalla. Lähdimme Suomesta reilu vuorokausi sitten. Kiinan kodissamme on Ikean kalusteet ja astiat. Asunnon ulkopuolella, Beihain katukuvassa, länsimaalaisuus ei juuri näy. Mikähän meitä odottaa?

Maalis-huhtikuun lomailun perusteella tiesin, minne tulen. Ulkoa kuuluu tööttäyksiä ja muita autojen ääniä. Talomme edessä oleva rakennustyömaa on kasvanut kolmen kuukauden aikana usealla kerroksella. Tiedän, että rakentaminen ei taukoa iltaisin eikä viikonloppuisin, mutta myös sen, että rakentamisen ääniin tottuu.

Kauas on pitkä matka

Matka alkoi eilen klo 13 Oulun lentokentältä ja jatkui klo 17 Helsingistä Guangzhouhun. Kiinassa olimme tänään klo 7.30 paikallista aikaa. Maahantuloon liittyvät lentokenttämuodollisuudet, joihin kuuluu kahteen kertaan otetut sormenjäljet sekä passin ja viisumin tarkastus, ovat jo tulleet tutuiksi. Tänään jono oli erityisen pitkä, mutta jonottajat olivat kärsivällisiä kuten Kiinassa yleensä. Guangzhousta lensimme Nanninkiin, joka on Guangxin pääkaupunki. Tämä lento oli lyhyt, olemmehan useamman kerran lentäneet maan sisällä vielä neljäkin tuntia. 

Nanningin lentokentällä meitä odotti tuttu, hymyilevä autonkuljettaja, jonka kyydissä tulimme viimeiset 226 kilometriä n. 7000 kilometrin kotimatkastamme. Lentokentällä meitä odotti myös kuuma ja kostea ilma, lämpötila oli +32 astetta. Tiesin, että täällä on tähän aikaan vuodesta kuuma, mutta kosteus tekee kuumuudesta tottumattomalle vielä raskaampaa. 

Uuden edessä

Kello on 18 ja pian alkaa pimetä.  Elämme täällä 5 tuntia Suomen aikaa edellä. Ranteessa oleva kelloni näyttää vielä Suomen aikaa. Työpäivä on siellä kaukana kotona vasta vähän yli puolen välin. Istun Ikean sohvalla ja katselen kotiamme. Mietin, miltä tämä tuntuu ja miltä pitäisi tuntua? Tuntuuko tämä kodilta? Vieraalta? En tiedä vielä.  

Kuvat: Näkymiä 25. kerroksen parvekkeeltamme