Toisen kerran karanteeni osa kaksi

Mieheni on päässyt vihdoin kotiimme Beihaissa. Se vei tällä kertaa kolme viikkoa. Minä istun sohvalla Suomessa ja tarjoilen hänen matkakertomuksensa teille:

Näkymä kotiparvekkeelta

"Edellisestä karanteenikertomuksesta on nyt reilu kaksi viikkoa, ja istun tätä kirjoittamassa meidän Beihain kodin sohvalla, kotieristyksessä. Kiina on siitä jännä maa, että asiat tehdään helposti yli, ihan varmuuden vuoksi. Tämä näkyy siinä, että kun keskushallinto antaa yhden ohjeen, sitä tulkitaan jokaisella hallinnontasolla hieman omalla tavalla. Yleensä vielä niin, että jos on annettu rajoittava ohje, lisätään siihen vähän varmuuskerrointa.

 

Otetaan varman päälle 

Tämä Kiinan hallintoon sisäänrakennettu luontainen varmistusmenettely aiheutti sen, että Beihan koronasäännöt menee 2 + 1 + 1 viikon mukaan. Vaikka keskushallinto vaati vain kahden viikon hotellieristystä, Beihain kaupungin alueelle suorinta reittiä saapuvan kohdalla karanteeniohje: Shanghaissa kaksi viikkoa hotellissa eristyksessä, siirtyminen Beihaihin ja ensin siellä viikko hotellissa eristyksessä ja sen jälkeen toinen viikko kotona eristyksessä. Yhteensä siis neljä viikkoa suljetussa karanteenissa.  

Jostain syystä tuo kolmas hotellieristysviikko ei oikein houkuttanut. Onneksi löytyi pienen porsaan mentävä reikä tästäkin mallista. Eli ensin Shangaissa kaksi viikkoa täyseristyksessä ja sitten kolmas viikko Shanghaissa hotellissa tarkkailussa. 

Tarkkailu tarkoitti käytännössä lämpötilan mittaamista aamuisin ja iltapäivisin ja mittaustuloksen ilmoittamista koronatilannetta valvoville henkilöille. Lisäksi koronatesteissä oli käytävä kahtena aamuna paikallisella koronatestausasemalla. Muuten sai, kiinalaista termiä käyttäen, pakottavista syistä poistua vapaasti huoneesta. Tuon kolmannen tarkkailuviikon jälkeen siis tuli vasta siirtyminen Beihaihin viimeisen viikon kotikaranteeniin.

 

Karenteenitunnelmia 

Palataan hieman taaksepäin, siihen Shanghain hotellierityksessä olemiseen. Chongmingin saarella oleva karanteenihotellini sijaitsi Dongpingin metsäkansallispuiston keskellä. Karanteenin toisella viikolla, jopa kahtena päivänä, onnistuin näkemään kiinalaisen peuran tai kauriin siinä metsän laidassa. 

Olen tiennyt, että niitä on Kiinassa, mutta tuo emä ja vasa näyttivät ihan vapaasti kuljeskelevan alueella. Kummallista, ettei kukaan ole vielä niitä pataan laittanut. Täällähän ruukataan syödä kaikki mikä liikkuu ja vähän muutakin. En tiedä ihan tarkkaa kauris/peuralajin nimeä, mutta näyttäisi olevan sukua saksahirvelle tai valkohäntäpeuralle. 

 

Tunnistatko eläimen?

Matkalla vapauteen 

Koronaeristyksen päättymispäivänä aamulla aikaisin otettiin koronatestit ja sitten vaan odottamaan tulosta. Negatiivisen tuloksen saamisen jälkeen iltapäivällä koitti vapaus ja matka kohti keskusta-alueen hotellia. Tässä kohdalla matkaa meinasi iskeä kiinalainen  byrokratia nilkkaan, koska karanteenitodistukseen oli kirjoitettu, että siirryn suoraan Beihaihin. Tämä tuli ilmi, kun laitoin valokuvan todistuksesta kiinalaiselle avustajalleni. Eli tuolla todistuksella ei voi jäädä Shanghaihin. 

Iloinen hymy kahden viikon karanteenin jälkeen

Pikkuinen karanteenihotellini

Siinä puolentoista tunnin matkan aikana hotellille saatiin lupaus uudesta todistuksesta Shanghain hotellin osoitteella ja varmistus, että tämä riittää myös hotellin päässä. Hotellille saavuttaessa kaikki olikin kunnossa, ja sisäänkirjautuminen sujui normaalisti. 

Samalla piti myös liittyä paikalliseen minua varten perustettuun WeChat ryhmään, jossa minun ja avustajani lisäksi oli kaksi lääkäriä sekä kaksi hotellin johtoportaan ja kaksi paikallishallinnon edustajaa. Kaikkia heitä kiinnosti kovasti, mitä numeroita päivän lämpötilakontrolli antaa ja mitkä ovat tulevien koronatestien tulokset. Mittaus ja ilmoittaminen piti tehdä ihan itse, sitä ei kukaan hotellilla enää vahtinut.

 

Lisää testausta 

Koronatestit otettiin hotelliin saapumisen jälkeisenä päivänä ja toiseksi viimeisenä päivänä ennen lentoa Beihaihin.  Itse testaus tapahtui noin kilometrin päässä hotellilta. Ajan sai varattua kiinalaisella ajanvarausappsilla, ja samalla sai testausta varten tarvittavan QR-koodin. 

Kahtena aamuna kävelin sinne kiinalaisten testattavien jonon jatkoksi. Meitä oli paikalla noin parikymmentä henkilöä, ja itse testin ottaminen tapahtui nopeasti: sähköisellä lukijalla kuva QR-koodista, tarrojen tulostus testiputkiloa varten, henkilöllisyyden varmistus, kurkun sipaisu puikolla, testitikku putkiloon ja testattava ovesta ulos. 

Koronatestien tulokset valmistuivat seuraavaksi aamuksi, ja ne sai suoraan siihen puhelimen appsiin. Tiedot päivittyivät myös valtakunnalliseen tietopankkiin. Tästä tietopankista sitten kaikkien eri hallintoalueiden omat koronapassiappsit voivat niitä tietoja hakea. Minullakin on käytössä valtakunnallinen koronapassiappsi sekä omat alueelliset koronapassiappsit Shanghain, Guangxin ja Pekingin  hallintoalueille.

 

Turistiolo 

Jostain kumman syystä kolmannella viikolla noita pakottavia syitä poistua hotellilta ilmestyi joka päivä. Peruspäivä alkoi aamiaisella hotellin ruokasalissa muiden matkailijoiden kanssa. Aamiaisen jälkeen palasin takaisin huoneeseen, mittasin lämmön ja ilmoitin sen WeChat ryhmään. 

Seuraavaksi etätöitä ja teams kokouksia, lounas jossain lähinuudelipaikassa ja vähän lisää töitä. Illasta sitten pidempi kävelylenkki leikkien turistia ja joku päivällispaikka, vaikka pizzaa tai pihviä. Eli täysin normaalia hotelliasumista ilman mitään tarkempia rajoitteita. 

Eka ruoka vapaudessa

Vähän erilaista kuin karenteeniruoka

Shanghain toinen puoli

Shanghaista löytyi lisää kivoja pieniä ravintoloita, joita voi suositella tai niissä voisi  vaikka käydä itse uudelleen. Hintataso on korkea verrattuna Beihain hintoihin, mutta laatu ja tunnelma korvaavat eron. Tuo länkkärityylinen keittiö on se, mitä välillä Beihaissa todella kaipaa.  Toisaalta joskus Kiina yllättää toiseenkin suuntaan, esimerkiksi hyvää ja tuoretta ruisleipää saa nettikaupasta kotiin toimitettuna parissa päivässä.  

 

Ihan kuin Suomessa olis

Kotimatkan viimeinen etappi 

Shanghain hotelliviikko kului nopeasti ja lento Beihaihin meni normaalisti. Ainoa lisävaade oli, että negatiivisen koronatestin ottamisesta sai olla aikaa maksimissaan 48 tuntia. Sekä Shanghain että Beihain kentällä kysyttiin kerran koronapassia, muuten ei vahdittu mitenkään.

Jäätiköllä vai ilmassa?

Kohta perillä

Eniten hämmästytti Beihain kenttä. Reilu vuosi sitten, kun saavuin Suomesta Beihain takaisin, vastassa oli neljä siirtolaispoliisia ja useampi näytteenottohenkilö ja kenttävirkailija. Tällä kertaa minun saapumiseni ei kiinnostanut ketään.

Kotikentälle

 

Beihaissa 

Saavuin Beihaihin illalla kahdeksan aikaan. Kyyti odotti kentällä ja kentältä menin suoraan kotiin. Kiinnostus minun saapumiseeni Beihaihin näytti yön aikana nousseen, kun seuraavana aamuna ovelle koputettiin. 

Oven takana oli korotestaus- ja karanteenivalvontayksikkö täysissä avaruuspuvuissaan. Ensin lyötiin käteen englanninkielinen lappu, jossa kerrottiin eristysaika ja käyttäytymisohjeet. Sitten samanlaiseen dokumenttiin allekirjoitukset. Sitten koronatesti ja valokuvaus testin ottamisesta. Lopuksi ilmoitus, että he tulevat uudelleen vielä muutaman päivän päästä testaamaan. Sitä siis tässä nyt odotellaan. 

Tuo karanteeniohjelappu on hyvä esimerkki siitä, etteivät paikalliset ymmärrä meidän tapaamme kirjoittaa tai lukea ja myös päinvastoin. En minäkään ymmärrä kuin yksittäisiä merkkejä. Ohjeen päällä oli keltainen post-it lappu, johon oli kirjoitettu minun nimeni. Tulostetussa ohjeessa taas oli ihan toisen henkilön nimi printattuna. Ohjeeseen oli täytetty käsin kotikaranteenin ajankohta, ohjeen päiväys ja virallinen leima. 

Ohje oli siis tehty jonkin aikaa sitten ensimmäiselle Beihaihin saapuneelle , ja sitten sitä on monistettu kaikille muille sen jälkeen saapuneille. Ensimmäisen saapujan nimi on siinä edelleen, koska ohjetta eteenpäin toimittavat eivät osaa lukea sisältöä tai eivät edes tunnista sitä merkkijonoa nimeksi. He vain toteuttavat käskyä toimittaa dokumentti ulkomaalaisille. Se siitä yksityisyyden suojasta, hyvä herra ”Virtanen”.     

 

Kotona vihdoinkin 

Täytyy myöntää, että tuo kolmen viikon matka tuolta kotoa Kempeleestä tänne toiseen kotiin Beihaissa tuntui pitkältä. On mukava olla omien tavaroiden ja oman tilan äärellä. Matkalaukkuelämä ei ole ihan parasta elämää, varsinkin kun siihen sisältyy hyvin paljon rajoitteita ja kontrolleja. 

Tämä oli jo toinen karanteenisarja, joten tiesin hyvin mitä tuleman pitää. Silti toivon, että näistä rajoitteista päästäisiin pian eroon. Luulen kuitenkin, että Kiina ei avaudu vapaalle liikkumiselle kovin pian. Ehkä ensi vuoden lopulla matkustusrajoitteiden purkaminen voisi olla mahdollista."     

 

Beihain kotikeittiössä jauhelihakastiketta ja perunaa