Äänekäs Kiina

Istun ravintolassa selin muihin pöytiin. Takaa kuuluu äänekästä maiskutusta. Toisessa pöydässä nainen puhuu puhelimeen kaiuttimen kautta. Tai huutaa, mikäli minulta kysytään. Suomessa olen herkkä äänille, Kiinassa en voi olla.

Kovaääniset ja kovaääniset ihmiset

Kaupoissa on tarjoustuotteiden esittelijöitä kuten Suomessakin. Täällä heillä on kovaääniset, joista kuuluu monotoninen, taukoamaton, voimakas ääni. Yhden ohitettua tulee toinen. Ja kolmas. Koko kauppareissun ääni seuraa kulkua. 

Keskustassa kävellessä kauppojen kovaääniset vaikuttavat kilpalaulannalta. Pitää laittaa ääni hieman naapuria kovemmalle, ja naapuri jatkaa laittamalla vielä vähän kovemmalle. Tuloksena on korvia raastava meteli. Paikallisia se ei näytä häiritsevän. 

Ihmiset puhuvat isolla äänellä ja nauravat äänekkäästi. Rannalla on usein kovaäänisiä. Ihmiset laulavat karaokea puistoissa. He tanssivat musiikin tahdissa. He kävelevät kuunnellen samalla puhelimesta musiikkia. Kuulokkeita ei pidä juuri kukaan. Tajusin  muutama päivä sitten tämän mahdollisuuden. Kävelimme rannalla kuunnellen puhelimesta suomalaisia kappaleita kuuluvalla äänellä. Lauloin mukana. 

Olen lentänyt monta kertaa Kiinan sisällä. Lennot Helsingistä Kiinaan tai Kiinasta Helsinkiin ovat yleensä hiljaisia, toisin kuin maan sisäiset lennot. Maan sisäisillä lennoilla ihmiset puhuvat kovalla äänellä, katsovat elokuvia puhelimistaan äänet suurella ja ilman kuulokkeita. He syövät taukoamatta, rapisevat, kolisevat, ottavat tavaroitaan ja laittavat niitä takaisin. He ottavat kuvia itsestään ja toisista ja videoita muista matkustajista.

Rakennus- ja liikennemelu

Istun sohvalla kirjoittamassa tätä. Kello on 18.07. Ulkoa kuuluu monenlaisia ääniä. Vastapäisellä rakennustyömaalla kilkatetaan, kolistellaan ja paukutetaan. Rakennustyömaa on äärimmäisen harvoin täysin hiljainen. Se ei hiljene yöksi tai viikonlopuksi. Talojen rungot ja lattiat valetaan pääsääntöisesti öisin. 

Ulkoa kuuluu välillä tööttäyksiä tai kaasutuksia. Talomme editse kulkee tie, jossa on aina liikennettä. Meidän asuntomme on hiljainen, vain näppäinten naputus rikkoo tällä hetkellä hiljaisuuden. Ylä- tai alakerrasta kuuluu harvoin ääniä, eikä vielä koskaan häiritsevästi keväisen remontin valmistuttua. Talon hiljaisuus on ollut helpotus omakotitalossa vuosikausia asuneena. 

Hiljaisuus äänien keskellä

Toki joskus Kiinassa on hiljaistakin. Kävelimme eilen rantatietä uima-altaalle. Juuri ketään ei ollut liikkeellä sillä tien pätkällä. Kaikki ihmiset eivät tietenkään ole äänekkäitä täälläkään. Äänekkäät vain näkyvät - tai kuuluvat, kuten Suomessakin. 

Lapset ovat täällä katukuvassa hiljaisempia kuin Suomessa johtuen todennäköisesti siitä, että perheissä on yleensä vain yksi lapsi. He ovat tottuneet viettämään aikaa aikuisten kanssa. 

Kuten alussa mainitsin olen periaatteessa herkkä äänille. Tarvitsen hiljaisuutta ja omaa rauhaa ja tilaa. Täällä se on otettava eri tavalla kuin Suomessa. 

Pidän öisin korvatulppia ja päivisin laitan kuulokkeista taustamusiikkia, jos haluan keskittyä. Menen kävelylle aamuisin tai myöhään iltaisin. Istun puistoissa, ne ovat yllättävän hiljaisia jopa keskellä kaupunkia. Valitsen syrjäisempiä teitä.  Menen uimaan, kun paikalliset ovat jo hylänneet uima-altaan vesien kylmennettyä. Menen sinne, missä ei ole muita. Yksinkertaista. 

Kuvissa on tällä kertaa hiljaisia paikkoja Kiinassa ja Suomessa.

Toisaalta olen jo aika tottunut näihin ääniin - enimmäkseen. Joskus haluaisin sanoa muutaman valitun sanan tööttäilijöille tai huutajille. Onneksi voin sen tehdä hyvällä omallatunnolla suomeksi.

Toivepostaus: Viihtymisestä ja ajan kulumisesta

Kaunis puoli Kiinasta

Kyselin viimeksi toiveita kirjoitusaiheista. Kiitos niistä! Tässä postauksessa vastaan kysymyksiin viihtymisestä ja ajan kulumisesta. 

On lähes marraskuun puoliväli. Istun parvekkeella. Lämmintä on +27 astetta. Olen herännyt ilman herätyskelloa. Aamukahvin kanssa nautin annoksen Netflixin englanninkielistä sarjaa. Tänään on joogapäivä, joten en mennyt kuntosalille. Keskiviikko on yleensä bloginkirjoituspäiväni, näin myös tällä viikolla. Olen luonut uusia rutiineja entisten tilalle.

Viihdyn täällä enimmäkseen hyvin. Olen ollut samalla työnantajalla yli 17 vuotta ennen Kiinaan lähtöä. Työ on minulle hyvin tärkeää, se tuo mielekkyyttä ja sisältöä elämään. Silti tauko on tehnyt hyvää. Olen pitänyt yhteyttä muutaman työkaverin kanssa ja Suomen lomalla kävin työpaikallani. Aluksi työ oli useinkin ajatuksissa, mutta ajan kuluessa mieli on täyttynyt muilla asioilla. 

Kotiympyröitä

Suurin osa ajastani kuluu kotona. Meidän asuntomme on tilava ja mukava. Kodissamme on olohuone-keittiöyhdistelmä, yksi iso makuuhuone ja kaksi pienempää huonetta sekä kaksi vessaa suihkuineen. Meillä on Ikean kalusteet ja astiat, joten sopeutuminen tänne oli helppoa. 

Omia tavaroita toimme hyvin vähän vaatteiden lisäksi, joten kotimme on huomattavasti riisutumpi kuin Suomen kotimme. Emme kumpikaan ole erityisen kiintyneitä tavaraan, joten näillä tavaroilla tulemme todennäköisesti tämän ajan menemään. 

Valokuvia ja tauluja kaipaan kotoa eniten. Nyt mukana on vain kuva äidistäni nuorena kahden lapsen äitinä. Minulle oli erityisen tärkeää saada äiti mukaan tänne.

Koruton koti

Saareke ei kuulunut perusvarustukseen,
mutta halusimme sen

Minulla on täällä ololle muutama päätavoite. Haluan käyttää ajan hyvin, onhan tämä ainutlaatuinen tilaisuus. Tarkoitukseni on opiskella kirjallisuuden maisteriopintoja ja luovaa kirjoittamista, kuntoilla, tutustua maahan ja kulttuuriin sekä kirjoittaa. 

Kirjoittamista

Olen aikatauluttanut opiskeluni siten, että teen tämän vuoden aikana noin 70 opintopistettä. Ensimmäinen 10 opintopisteen essee kirjallisuuden syventäviin opintoihin on tehty ja arvioitu parhaalla mahdollisella arvosanalla. Nyt olen keskittynyt luovaan kirjoittamiseen. 

Essee oli helppo aikatauluttaa. Aiheena oli minulle tuttu ja rakas kirjallisuusterapia. Luova kirjoittaminen on vaikeampaa aikatauluttaa. Novellien runko syntyy yleensä helposti. Parhaimmillaan teksti putoaa päästäni sormien kautta koneelle. Poistan ja lisään tekstiä intuitiivisesti. Kuuntelen sitä välillä lue-toiminnolla, jolloin pystyn arvioimaan sen sujuvuutta. Mutta en ole luova läheskään aina. Joskus tekstiä ei synny, tai en ole siihen lainkaan tyytyväinen. 

Kaipaan välillä kirjoittajayhteisöä, joka minulla Suomessa oli opintojen kautta. Onneksi kirjoittava ystäväni on luvannut lukea ja kommentoida tekstejäni. Mieheni on toinen vakilukijani. Tänään on eilistä parempi päivä, ja olen saanut viimeisteltyä kaksi novellia.

Tämän kanssa vietän täällä eniten aikaa

Kuntoilua

Kuntoilun aloitin heti tänne tultuani. Kuten olen kertonut, talossamme on kuntoiluun varattu huone. Pyöritän painovannetta kotona puoli tuntia alkulämmittelyksi. Hyödynnän portaat salille mennessä ja palatessa. Olen tehnyt saliohjelman, jonka mukaan treenaan neljänä päivänä viikossa. Keskiviikkona on jooga/kehonhuoltopäivä, jolloin keskityn venyttelyyn ja rauhallisiin joogaharjoituksiin. 

Iltaisin kävelemme 3-5 kilometrin lenkkejä ja viikonloppuisin 10-12 kilometriä. Kolmen kuukauden treenin jälkeen olen paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Treeni on tärkeää sekä henkisesti että fyysisesti. 

Kesäkautena uin neljä kertaa viikossa vähintään 500 metriä. Tänne tullessani en osannut uida. Toki pystyin räpiköimään ja pysymään pinnalla, mutta varsinaista uimataitoa en ollut koskaan oppinut. 

Aloin opetella rintauintia mieheni ohjauksella, YouTube-videoiden avulla ja muita uijia katselemalla. Aluksi jaksoin uida 10 metriä, sitten 25 metriä, ja nyt 500 metriä menee jo hyvin. Uimaan oppiminen on tuonut iloa sen lisäksi, että uiminen on hyödyllinen taito. Tänään uimavesi oli +22 asteista, ja 600 metriä kulki helposti. Mieheni lisäksi muita uijia ei ollut tänäänkään. 

Kuuman sään paras harrastus

Kulttuuria

Kiinan kulttuuriin olen tutustunut hieman. Näinä neljänä kuukautena, jotka olen Kiinassa asunut olen nähnyt Beihain lisäksi hieman Nanningin kaupunkia ja Guangxin maakunnan metsäalueita ja pieniä kyliä. Ensimmäinen kuva on yhdeltä metsäviljelmältä. Lisäksi olen nähnyt muutaman kerran Pekingin lentokentän. 

Olen käynyt joitakin vuosia sitten Shanghaissa, Suzhoussa ja Hangzhoussa. Olen siis nähnyt todella pienen osan Kiinaa, enkä voi todellakaan sanoa tuntevani Kiinaa. Voin katsoa Kiinaa omasta pienestä näkökulmastani. Mitä kauemmin olen täällä ollut, sitä vähemmän tavallaan tiedän. Mutta olen iloinen edes tästä pienestä siivusta, johon olen saanut tutustua. 

Muuta ajankulua

Paitsi uimista ja Kiinan kieltä ja kulttuuria olen opetellut täällä muutakin. Sain juuri valmiiksi elämäni ensimmäisen villasukan. Taistelin kantapään kolmen eri ohjeen avulla. Yksi oli kuin vierasta kieltä ja toiseen olisin tarvinnut lisäpuikon, jota minulla ei tietenkään ollut. Kolmannen ohjeen avulla sain kantapään tehtyä ja eilen päättelin ensimmäisen sukkani. Olisittepa nähneet iloisen ilmeeni! 

Jaoin toki saavutukseni myös äidille (joka on kutonut minulle ja lapsilleni lukemattomia sukkia) ja siskoilleni sekä kutovalle kaverille ja tytärpuolelle. Sisko kommentoi, että hyvään saumaan tein ensimmäisen sukkani, kun täällä on nyt talvi. Kieltämättä hieman huvittaa, että sain opeteltua sukan kutomisen täällä lämpimässä. 

Elämäni ensimmäinen

Marjapuuron punainen 
muistuttaa Suomesta

Olen opetellut lisäksi englannin kieltä. Katson ohjelmia englannin kielellä, luen kirjoja ja juttelen ei-suomalaisten ihmisten kanssa. Tämä on myös ollut ilonaihe. Kiinan kielen opinnot olemme saaneet taas alkuun. Siitä kerron myöhemmin enemmän, kuten myös siitä, miten kommunikointi täällä sujuu ja onnistuu.

Muita asioita, joiden parissa aika kuluu, ovat tietenkin kotityöt, kaupassa käynti ja ruuan laitto, ihan kuten Suomessakin. Lukeminen kuuluu jokaiseen päivään täälläkin. Äänikirjat ovat uusin löytöni.

Kansainvälinen yhteisö on täällä tällä hetkellä hyvin pieni, mutta joskus vietän aikaa yhdessä muiden expat-rouvien kanssa. Iltaisin ja viikonloppuisin olen mieheni kanssa, ja ne hetket kuluvat nopeasti. Käymme syömässä kahdestaan tai porukalla muutaman kerran viikossa. Yhteyttä Suomeen pidän viesteillä. Soittelen lähinnä äidin ja tyttären kanssa.

Viihtymisestä ja ajankulusta

Viihdyn hyvin itsekseni ja tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa. Ajankulu ja viihtyminen kulkevat täällä käsi kädessä. Silloin kun on mielekästä tekemistä ja intoa tehdä asioita, aika kuluu hyvin ja nopeasti. 

Toisina päivinä taas ei jaksaisi tarttua mihinkään tai kaipaa Suomen työ- ja harrastusrutiineja - ja ennen kaikkea omia rakkaita ja tärkeitä ihmisiä ja eläimiä. Niinä hetkinä yritän muistutella itselleni, että tämä on ainutlaatuinen aika ja tilaisuus tehdä sitä, mitä itse haluaa. Ikinä ennen tällaista aikaa ei ole ollut. 

Bonuksena viihtymisessä on lämpö, joka näyttää tänä syksynä jatkuvan ja jatkuvan. 

Kun syksystä tuli kesä

Kaunis on kaunista. Maanantaina oli harvinainen hetki, kun mieheni pääsi hieman aiemmin töistä ja ehdimme yhdessä iltakävelylle ennen pimeän tuloa. Sää oli leppoisa, ja ranta oli täynnä ihmisiä viettämässä aikaa kävellen, jutellen, leijoja lennättäen ja musiikkia kuunnellen. 

Tunnin pituisella lenkillä aurinko ehti laskea, ja kotiin päästyämme oli jo pimeää. Pimeä tulee täällä nopeasti, auringon voi melkein nähdä putoavan. 

Syksy on tullut myös Beihaihin. Lämpötila ei kohoa enää yli + 30 asteen, ja illat ovat viilenneet. Kesällä yöt ovat yhtä lämpimiä kuin päivät, eikä pitkähihaisia tai -lahkeisia vaatteita tarvitse. Päivisin on ollut enimmäkseen edelleen lämmintä, mutta iltaisin lämpötila saattaa pudota lähelle +20 astetta. 

Tämä lämpötila on suomalaiselle ihanteellinen. Kuuma, kostea kesä on ohi. Poissa ovat ne päivät, jolloin ainoa ajateltavissa oleva ulkoaktiviteetti oli uiminen. Beihain syksy muistuttaa Suomen kesää. 

Vaikka lämpötila onkin laskenut, en ole vielä luopunut sortseista enkä mekoista, vaikka monet paikalliset pukeutuvat jo pitkiin housuihin ja takkeihin. Päivä on myös hieman lyhentynyt. Sillä ei ole kuitenkaan kovin suurta merkitystä täällä, jossa valoisia öitä ei ole ikinä.

Pihakatumme on edelleen vihreä ja vehreä. Kukat ovat alkaneet taas kukkia innokkaasti, kun paahtavan kuuma kesä on ohi. 

Lauantaina lähdimme kävelylle kohti rantaa. Autotien reunassa on aina kaista mopoilijoille, mutta mopoilijoita on lähes aina myös kävelytiellä - syystä tai toisesta. Ehkä he oikaisevat, ehkä ajavat liikennettä vastavirtaan tai ehkä he vain päättävät ajaa siinä. 

Mopoilija tai kävelijä voi hyvin seisahtua kesken matkan, keskelle tietä, ja takaa tulijat vain ohittavat heidät. Suomessa olen tottunut siihen, että ihmiset menevät tien reunaan pysähtyessään ja yrittävät olla häiritsemättä muuta liikennettä. 

Viikonloppuisin on rauhallisempaa kuin arkena, vaikka liikennettä on aina. Olen enimmäkseen tottunut paikalliseen liikennekulttuuriin, joka on täynnä ääniä, ihmisiä, joka suuntaan sahaavia kulkuneuvoja ja meitä katsovia ihmisiä. 

Enimmäkseen olen tottunut kulkemaan virran mukana ja kiertämään tielle tulevat esteet kuten pysähtelevät ihmiset, pysäköidyt mopot ja autot ja puuttuvat laatat tai reiät tiessä. Kaikkeen kannattaa varautua.

En ole meri-ihminen, vaan rakastan järviä. Täällä lempipaikkani kuitenkin on merenranta. Rannalla on rauhallisinta, vaikka ihmisiä siellä aina onkin. Siellä ei kuitenkaan ole mopoja eikä autoja, eikä näin olleen muualla jatkuvasti kuuluvaa liikenteen melua. 

Rannalla oli veneitään huoltavia kalastajia ja heidän perheitään. Yhdessä veneessä mies puuhaili verkkojen kanssa, ja nainen istui keskellä venettä jakkaralla syömässä jotain puikoilla. Toisessa veneessä perheen tytär söi appelsiinia ja heitti kuoret mereen tuijottaen meitä tiiviisti. 

Katseiden kohteena olemme jatkuvasti. 

Kävelyteillä voi nähdä monenlaista. Tällä kertaa joku oli levittänyt katkaravut kuivumaan laatoitukselle. 

Muutaman kilometrin päässä meidän talosta on Beihain Old Street. Alueen katujen varsilla on pieniä kauppoja ja ravintoloita. Maisema ja jopa tunnelma on erilainen verrattuna muuhun Beihaihin. Old Streetillä näkee usein turisteja kameroineen. 

Olemme "päässeet" aika moneen turistikuvaan, ja vain kerran kuvan ottamiseen on kysytty lupa. Minä olen vältellyt paikallisten kuvaamista, mutta tämän viehättävän pariskunnan halusin ikuistaa. 

Vanhan kadun jälkeen matka jatkui kohti keskustaa. Kiinassa ihmiset ovat hyviä nukkumaan. Kaupan myyjä saattaa nukkua istuallaan käsivarsiinsa nojaten, tai mopokuski saattaa nukkua moponsa päällä. 

Riippumattoja näkee välillä aika kummallisissa paikoissa. Näitä nukkujia ei vieressä kulkevat autot ja mopot häirinneet, vaikka tööttäily oli lähes tauotonta.

Keskustassa on vierekkäin väläyksiä länsimaista. Starbucks on yksi harvoja löytämiämme kahviloita Beihaissa, teekulttuuri on täällä vankka. Lisäksi vierestä löytyy McDonalds ja Pizza Hut. Kahvilla käymme toisinaan viikonloppuisin, mutta McDonaldsissa emme ole vielä käyneet.

Olen seurannut ihastuksella Facebookista kuvianne Suomesta. Suomen syksy on kääntynyt talveksi, ja ruskakuvat ovat korvautuneet lumi- ja pakkaskuvilla. Lumi tekee talvesta kauniin, mutta muuten en Suomen talvesta kovin paljon välitä. 

Beihain talvi alkaa luultavasti joulukuussa. Se kestänee pari kuukautta, kunnes kesän lämpö voittaa sen. Nyt saamme kuitenkin nauttia vielä lämmöstä. Parveke on yksi lempipaikkani kotona, ja vilttiin kääriytyneenä siellä pystyy istumaan vielä pitkään. 

Mukava, kun olet pysynyt matkalaukussani. Olisi mukava kuulla, mistä haluaisit minun kirjoittavan! 

Koti-ikävästä

Koti-ikävä värittää mieltä. Se saa kyllästymään kiinalaiseen ruokaan. Se saa kaipaamaan omia ihmisiä. 

Jos olisin Suomessa, olisin kääntänyt viikonloppuna kellon talviaikaan ja harmitellut pimeämpää iltaa. Olisin herännyt aamulla klo 6.50 ja hypännyt autoon ja hurauttanut viidentoista minuutin työmatkan Oulun aamuruuhkassa. Ruuhkassa, joka on Kiinan näkökulmasta aika laimea. 

Olisin avannut työpaikan oven ja ripustanut takkini työhuoneen kaappiin. Olisin mennyt kahvihuoneeseen ja istunut tuttujen kasvojen ympäröimän pöydän ääreen juomaan kupillisen kahvia.

Kiinassa heräsin, laitoin pikakahvipurut kuppiin ja valutin kuumaa vettä päälle. Istuin nojatuoliin ja avasin tv:n. Katsoin yhden jakson vankiladraamasarjaa, joka on koukuttanut minut. 

Suomalaisia, suomenkielisiä ohjelmia ei meillä pysty katsomaan. Katselen sarjaa siis englanninkielisellä tekstityksellä. Englannin kielen taitoni onkin kohentunut täällä, vaikka hyvin harvat sitä täällä osaavat.

Suomessa päivä olisi kulunut töissä. Töiden jälkeen olisin ajanut pimenevässä illassa kotiin. Kotioven avatessani koiramme olisi tullut vastaanottamaan minua häntä villisti heiluen, ja olisin ottanut sen mukaan postia hakemaan. 

Sisällä olisin istunut sohvan nurkkaan lattialle (koira ei saa tulla sohvalle), ja koira olisi tullut kylkeeni kiinni makaamaan. Olisimme molemmat huokaisseet tyytyväisinä.

Suomessa metsään pääsee helposti

Täällä vaihdon salivaatteet päälle, laitoin juomapullon reppuun ja laskeuduin 20 kerrosta eli 360 porrasta alaspäin. Salilla treenasin tunnin, korvillani oli kuulokkeet, joista soi aina jotain suomalaista. 

Viime aikoina olen kuunnellut Spotifysta uusinta Vain elämää -kautta. Salilla ei yleensä ole ketään muita, vaan saan hikoilla itsekseni. Loppuvenyttelyn jälkeen oli jäljellä 20 kerrosta eli 360 porrasta takaisin kotiin ja suihkuun. 

Paitsi treenaamista päivään kuuluu kirjoittamista. Olen kirjoittanut pitemmän esseen ja nyt on vuorossa novellien kirjoittamista. 

Suoritan kirjallisuuden maisteriopintoja ja luovan kirjoittamisen aineopintoja. Ne sujuvat etänä helposti. Toin mukanani kasan kirjoja, muu tarvittava on päässäni.

Piha on vaihtunut parvekkeeseen

Illat kuluvat Suomessa nopeasti. Töiden jälkeen ulkoilisin koiran kanssa. Pukisin lämpimät vaatteet, pipon ja hanskat. Varmistaisin, että heijastin on mukana. Tiedän, että lumi ja pakkanen ovat tavoittaneet jälleen Suomen. 

Kolmena iltana hyppäisin töiden jälkeen autoon ja vaihtaisin pukukopissa valkoisen karatepukuni. Tapaisin tuttuja ja saisin treenata sekä kehoa että mieltä. Karatea kaipaan paljon. 

Kiinassa illat kuluvat vielä nopeammin. Työpäivät ovat täällä pitkiä, ja mieheni tulee töistä vasta klo 18 maissa. Minä olen ollut usein päivän yksin, ja hänen päivät ovat yleensä kiireisiä ja kokouksentäyteisiä.

Iltaisin käymme uimassa tai kävelyllä tai vietämme aikaa kotisohvalla. Juttelemme päivän asioista, nämä ovat tärkeitä hetkiä, erityisesti siksi, että olemme täällä niin kaukana kaikesta omasta.

Talot ovat suurempia

Silta hehkuu vaihtuvissa väreissä

Jos olisin Suomessa, viikonloput olisivat hitaita. Nousisimme myöhään ja söisimme aamiaista rauhassa. Kävisimme kaupassa ja tekisimme ruokaa, useimmiten hirveä. Kaipaan välillä hirveä hirveästi. 

Viikonloppuisin tekisimme koiran kanssa erityispitkiä lenkkejä. Illalla saunoisimme ja istuisimme sohvalla. Joskus tapaisimme ystäviä.

Myös täällä viikonloput ovat hitaita. Nukumme pitkään ja keitämme herättyämme oikeaa kahvia. Käymme kauempana suuremmassa kaupassa tai tuoretorilla. Teemme ruokaa tai käymme syömässä jossakin sadoista Beihain ravintoloista joko kaksin tai tuttavien kanssa. 

Mopoilemme tai teemme pitkiä kävelylenkkejä. Vakiokävelylenkkimme on käydä kahvilla Starbucksissa, jonne on meiltä yli viisi kilometriä. Kotona emme koskaan kävelleet kahville toiselle puolelle kaupunkia. Täällä kävelemme enemmän. 

Kävelymaisemat ovat erilaiset

Koti-ikävä tulee aaltoina. Joskus kaipaan suomalaista ruokaa. Haluisin syödä kotipaikkakunnan grillin lihapiirakan kaikilla mausteilla tai La Festan pitsan. 

Haluaisin tehdä maailman parasta pannukakkua. Olen yrittänyt tehdä sitä täällä, mutta raaka-aineet ovat erilaisia, eikä maku ole lainkaan oikea. Hirvenlihaa ei täällä saa, joudun tyytymään muihin herkkuihin. 

Eniten kuitenkin kaipaan omia ihmisiäni; kaipaan perhettä, ystäviä, lähisukulaisia, karateporukkaa, työkavereita  ja koiraamme. Onneksi viestien kautta voin olla yhteydessä heihin ja koirasta saan kuvia tyttäreltäni, joka on nyt Sirun emäntä.

Tänä aamuna yövuorossa olleen ystäväni viesti odotti puhelimessa herätessäni. Meitä ei ole unohdettu. Tiedän, että rakkaat ovat ja odottavat. Se helpottaa koti-ikävää.

Koiramme elämä on muuttunut

Erilainen Kiina

Kaikkeen tottuu, sanotaan. Olen asunut Kiinassa kolme kuukautta, ja monista aluksi erilaisista asioista on tullut tavallisia. Suomi ja Kiina ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Tässä postauksessa kerron joistakin eroavaisuuksista kuten esimerkiksi liikkumisesta, maksamisesta, rakentamisesta, ruuasta ja arjen perusasioista eli vedestä ja vessoista sekä suomalaisten suosikkiaiheesta - säästä.

Kaunis on aina kaunista

Mopoilusta

Kotikadullamme on aina vilkasta. Sähkömopot ja autot sujahtelevat ohitse. Juttelin viime viikolla kiinalaisen miehen kanssa, joka kertoi Kiinasta ja Beihaista. Puhuimme siitä, miten sähkömopot ovat korvanneet polkupyörät viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Mopo on nykyisin yleisin kulkuneuvo Beihaissa. Kaupungistuminen näkyy hurjana rakentamisena, ja tiet käyvät ahtaiksi yhä kasvavalle liikenteelle. Sähkömopot ovat hiljaisia ja vievät vähemmän tilaa kuin autot. 

Minä päätin opetella ajamaan sähkömopolla Beihaissa. Ajelin aluksi kotimme parkkihallissa viikon ajan, mutta sitten rohkaistuin menemään liikenteeseen. Nyt olen kokenut ruuhkan ja pimeän myös mopon selässä. 

Autolla ulkomaalaiset eivät saa täällä ajaa, elleivät ole suorittaneet vaativaa kielikoetta. Ja vaikka ajankin Suomessa jatkuvasti, auton rattiin minua ei täällä saisi. Liikenne on siihen aivan liian kaoottista.

Mopoilu helpottaa liikkumista

 

Mopoilla kulkevat kaikenlaiset ihmiset kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Pukumiehet ajavat mopolla töihin. Mopolla kulkevat perheet. Perheen pienin lapsi voi olla kuljettajalla tai matkustajalla kantoliinassa. Vähän isommat lapset ovat vanhempiensa edessä tai takana. Joskus lapset seisovat jalkatilassa. Olen nähnyt lasten nukkuvan mopon kyydissä. Vanhempi ja kaksi lasta tai vanhemmat ja yksi lapsi on kadulla tavallinen näky. Joskus mopon kyydissä saattaa olla viisikin ihmistä. 

Mopolla ajavat perheiden lisäksi vanhukset ja eri-ikäiset pariskunnat. Nuoret ovat kuten nuoret Suomessakin. He katselevat kännykkää kyydissä ollessaan ja joskus valitettavasti myös ajaessaan. 

Liikenneonnettomuuksia sattuu ikävä kyllä paljon, vaikka minä en ole niitä onneksi joutunut näkemään. Kypäriä ei juuri käytetä, erityisesti lapsilla niitä ei näe oikeastaan koskaan. Tavallista on, että aikuisella on kypärä mutta lapsella ei. 

Rakentamisesta ja asumisesta

Beihai, kuten muutkin Kiinan kaupungit, kasvaa koko ajan. Ihmiset muuttavat suurin joukoin maaseudulta kaupunkeihin. Korkeita kerrostaloja rakennetaan joka puolelle, ja Beihai on kasvanut hurjasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Rakennustyömaat eivät koskaan nuku. Meidän parvekkeeltamme on suora näkymä kolmelle rakennustyömaalle. Joskus joku niistä saattaa olla hiljaisempi, mutta yötä päivää, seitsemänä päivänä viikossa niissä rakennetaan, siivotaan tai järjestellään. 

Kuten arvata saattaa, rakennustahti on nopea. Kuvassa oikealla oleva 33-kerroksisen talon rakentaminen aloitettiin tammikuussa, ja se alkaa olla kohta harjakorkeudessa. Pihojen laitto sujuu yhtä nopeasti, työvoimaa täällä riittää.

24/7, 365/365

Kotitalomme on yksi neljästä talosta. Alue on aidattu ja vartioitu. Vartijat Kiinassa näyttävät olevan poikkeuksetta miehiä. Heidän tehtävänsä on päästää ihmisiä ja autoja sekä skoottereita sisään ja ulos. Osa hymyilee ja tervehtii, osa on totisempia. Suomessa tällaisia portinvartijoita ei näe, ja aidatut pihat ovat harvinaisempia. 

Vedestä ja vessoista 

Vesijohtovesi ei ole täällä juomakelpoista. Vettä myydään jokaisessa pienessä elintarvikekaupassa hedelmäkauppoja lukuun ottamatta. Näitä pieniä kauppoja on vieri vieressä, ja ne ovat aina auki. 

Vessat ovat kyykkyvessoja, joten ne vaativat hieman enemmän akrobatiaa kuin Suomessa. Paikalliset ovat vetreitä ja joustavia, eikä pienuudesta ja laihuudesta ole myöskään haittaa vessassa kyykkiessä. Vessapaperia on hyvä olla aina mukana. 

Kuntosalin kyykkytreenit tulevat
täällä hyötykäyttöön

Rahasta ja sen tarpeettomuudesta

Täällä ei tarvitse pankkikorttia eikä käteistä rahaa. Puhelin riittää. Pienimmässäkin kaupassa on WeChat payment- ja Alipay-koodit. Miten nämä WeChat paymentin ja Alipayn sitten toimivat? 

Toimintaideana on, että käyttäjä antaa sovellukselle pankkikorttitietonsa ja luo sovellukseen niin sanotun lompakon. Maksettaessa  sovelluksesta valitaan maksuvaihtoehto, jolloin puhelimen näytölle ilmestyy viivakoodi. 

Kassavirkailija lukee viivakoodin viivakoodinlukijalla, ja maksu veloitetaan WeChat- tai Alipay-lompakosta. Toinen vaihtoehto, jota pienet kaupat käyttävät, on kaupan koodin skannaus ja loppusumman syöttäminen puhelimeen, jonka myyjä hyväksyy. 

Työstä

Ihmiset ovat täällä työorientoituneita. Vapaa-ajasta ei olla niin tarkkoja kuin Suomessa, vaikka olen kuullut nuorten kiinalaisten olevan halukkaita muuttamaan tätä perinnettä. Sähköposteja lähetetään ja niihin vastataan kaikkina aikoina., myös niin sanotuilla lomilla tai viikonloppuisin. 

Kaduilla on lakaisijoita, kaupoissa on hedelmien punnitsijoita ja liikkeissä on kassakuittien leimaajia. Paikallisessa Walmartissa on jopa henkilö joka avustaa rullaportaiden yläpäässä kärryjen kanssa. Ylipäätään kaupoissa on paljon enemmän työntekijöitä kuin Suomessa. 

Työpäivät ovat vähintään kahdeksantuntisia, ja työpäivää pidentää tunnin ruokatunti, jota ei lasketa työpäivään. Lisäksi on mahdollisesti tunnin työmatka suuntaansa. Työpäivä on siis helposti vähintään 11-tuntinen. 

Ruuasta ja syömisestä

Kiinalaiset rakastavat ruokaa ja syömistä. He syövät aina ja kaikkialla. Ravintoissa, kaduilla, rannoilla, lentokoneissa.

Paikallisissa ravintoloissa ruoka tilataan annoksina, jotka jaetaan. Keskellä pöytää oleva pyörivä alusta helpottaa ruuan ottamista. Astiat on pakattu muoviin. Tällä kertaa tarjolla oli keittoa, tofua, kanaa eri muodoissa, kalaa eri muodoissa ja munakasta sekä kiinankaalia. 

Pidän suurimmasta osasta kiinalaisista ruuista, mutta ankanjalan tyyppiset ruuat jäävät syömättä. Sen sijaan alakuvassa oleva paikallinen erikoisuus, hiekkamato, maistui ihan hyvältä. 

Kiinassa on tavallista hörppiä ja imeskellä äänekkäästi ruokapöydässä, toisaalta puikkojen kanssa luisten lihapalojen syönti voisi olla muuten hankalaa. 

Annokset ovat usein yhteisiä

Haluaisitko maistaa?

Lähes kaikkea voin maistella kerran,
kuten hiekkamatoja

Säästä

Puhutaan sitten vielä säästä. Pari viikkoa sitten Suomessa käydessäni totuin pukemaan hanskat ja pipon lenkille. Beihaissa palasin heti normaaliin asuun eli sortseihin ja t-paitaan tai lyhyeen mekkoon. 

Syksy on kuitenkin tullut tännekin. Päivälämpötilat ovat edelleen +30 asteen tietämissä, mutta illalla lämpötila laskee 24-26 lämpöasteeseen. Pohjoistuulen kanssa tuo lämpötila on jo hieman viileä. 

Kesäaikaan eli maaliskuusta lokakuuhun lämpötila ei laske yölläkään. Pimeys tulee kesällä noin klo 19 ja talvella hieman aikaisemmin. Aurinko nousee klo 6-7 maissa. Yöttömästä yöstä voi vain haaveilla.

Tulimme juuri iltauinnilta läheisen hotellin altaalta. Veden lämpötila on laskenut +24-26 asteeseen, eikä altaalla ole näin syksyllä meidän lisäksemme korkeintaan kuin muutama kiinalainen kuntouimari. Meille veden lämpötila alkaa olla sopiva. Kesällä se oli kuin linnunmaitoa, mukavaa oleskella, mutta raskasta uida. 

Olen katsellut Facebookista ihania syyskuvia Suomesta. Ensilumi on satanut jo monin paikoin - ja sulanutkin. Erilainen Suomi on kaukana, mutta kuvien kautta saan elää sitäkin.