torstai 7. marraskuuta 2019

Kun syksystä tuli kesä

Kaunis on kaunista. Maanantaina oli harvinainen hetki, kun mieheni pääsi hieman aiemmin töistä ja ehdimme yhdessä iltakävelylle ennen pimeän tuloa. Sää oli leppoisa, ja ranta oli täynnä ihmisiä viettämässä aikaa kävellen, jutellen, leijoja lennättäen ja musiikkia kuunnellen. 

Tunnin pituisella lenkillä aurinko ehti laskea, ja kotiin päästyämme oli jo pimeää. Pimeä tulee täällä nopeasti, auringon voi melkein nähdä putoavan. 



Syksy on tullut myös Beihaihin. Lämpötila ei kohoa enää yli + 30 asteen, ja illat ovat viilenneet. Kesällä yöt ovat yhtä lämpimiä kuin päivät, eikä pitkähihaisia tai -lahkeisia vaatteita tarvitse. Päivisin on ollut enimmäkseen edelleen lämmintä, mutta iltaisin lämpötila saattaa pudota lähelle +20 astetta. 

Tämä lämpötila on suomalaiselle ihanteellinen. Kuuma, kostea kesä on ohi. Poissa ovat ne päivät, jolloin ainoa ajateltavissa oleva ulkoaktiviteetti oli uiminen. Beihain syksy muistuttaa Suomen kesää. 

Vaikka lämpötila onkin laskenut, en ole vielä luopunut sortseista enkä mekoista, vaikka monet paikalliset pukeutuvat jo pitkiin housuihin ja takkeihin. Päivä on myös hieman lyhentynyt. Sillä ei ole kuitenkaan kovin suurta merkitystä täällä, jossa valoisia öitä ei ole ikinä.

Pihakatumme on edelleen vihreä ja vehreä. Kukat ovat alkaneet taas kukkia innokkaasti, kun paahtavan kuuma kesä on ohi. 




Lauantaina lähdimme kävelylle kohti rantaa. Autotien reunassa on aina kaista mopoilijoille, mutta mopoilijoita on lähes aina myös kävelytiellä - syystä tai toisesta. Ehkä he oikaisevat, ehkä ajavat liikennettä vastavirtaan tai ehkä he vain päättävät ajaa siinä. 

Mopoilija tai kävelijä voi hyvin seisahtua kesken matkan, keskelle tietä, ja takaa tulijat vain ohittavat heidät. Suomessa olen tottunut siihen, että ihmiset menevät tien reunaan pysähtyessään ja yrittävät olla häiritsemättä muuta liikennettä. 

Viikonloppuisin on rauhallisempaa kuin arkena, vaikka liikennettä on aina. Olen enimmäkseen tottunut paikalliseen liikennekulttuuriin, joka on täynnä ääniä, ihmisiä, joka suuntaan sahaavia kulkuneuvoja ja meitä katsovia ihmisiä. 

Enimmäkseen olen tottunut kulkemaan virran mukana ja kiertämään tielle tulevat esteet kuten pysähtelevät ihmiset, pysäköidyt mopot ja autot ja puuttuvat laatat tai reiät tiessä. Kaikkeen kannattaa varautua.





En ole meri-ihminen, vaan rakastan järviä. Täällä lempipaikkani kuitenkin on merenranta. Rannalla on rauhallisinta, vaikka ihmisiä siellä aina onkin. Siellä ei kuitenkaan ole mopoja eikä autoja, eikä näin olleen muualla jatkuvasti kuuluvaa liikenteen melua. 

Rannalla oli veneitään huoltavia kalastajia ja heidän perheitään. Yhdessä veneessä mies puuhaili verkkojen kanssa, ja nainen istui keskellä venettä jakkaralla syömässä jotain puikoilla. Toisessa veneessä perheen tytär söi appelsiinia ja heitti kuoret mereen tuijottaen meitä tiiviisti. 

Katseiden kohteena olemme jatkuvasti. 





Kävelyteillä voi nähdä monenlaista. Tällä kertaa joku oli levittänyt katkaravut kuivumaan laatoitukselle. 



Muutaman kilometrin päässä meidän talosta on Beihain Old Street. Alueen katujen varsilla on pieniä kauppoja ja ravintoloita. Maisema ja jopa tunnelma on erilainen verrattuna muuhun Beihaihin. Old Streetillä näkee usein turisteja kameroineen. 

Olemme "päässeet" aika moneen turistikuvaan, ja vain kerran kuvan ottamiseen on kysytty lupa. Minä olen vältellyt paikallisten kuvaamista, mutta tämän viehättävän pariskunnan halusin ikuistaa. 



Vanhan kadun jälkeen matka jatkui kohti keskustaa. Kiinassa ihmiset ovat hyviä nukkumaan. Kaupan myyjä saattaa nukkua istuallaan käsivarsiinsa nojaten, tai mopokuski saattaa nukkua moponsa päällä. 

Riippumattoja näkee välillä aika kummallisissa paikoissa. Näitä nukkujia ei vieressä kulkevat autot ja mopot häirinneet, vaikka tööttäily oli lähes tauotonta.


Keskustassa on vierekkäin väläyksiä länsimaista. Starbucks on yksi harvoja löytämiämme kahviloita Beihaissa, teekulttuuri on täällä vankka. Lisäksi vierestä löytyy McDonalds ja Pizza Hut. Kahvilla käymme toisinaan viikonloppuisin, mutta McDonaldsissa emme ole vielä käyneet.



Olen seurannut ihastuksella Facebookista kuvianne Suomesta. Suomen syksy on kääntynyt talveksi, ja ruskakuvat ovat korvautuneet lumi- ja pakkaskuvilla. Lumi tekee talvesta kauniin, mutta muuten en Suomen talvesta kovin paljon välitä. 

Beihain talvi alkaa luultavasti joulukuussa. Se kestänee pari kuukautta, kunnes kesän lämpö voittaa sen. Nyt saamme kuitenkin nauttia vielä lämmöstä. Parveke on yksi lempipaikkani kotona, ja vilttiin kääriytyneenä siellä pystyy istumaan vielä pitkään. 

Mukava, kun olet pysynyt matkalaukussani. Olisi mukava kuulla, mistä haluaisit minun kirjoittavan! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti