Äänekäs Kiina

Istun ravintolassa selin muihin pöytiin. Takaa kuuluu äänekästä maiskutusta. Toisessa pöydässä nainen puhuu puhelimeen kaiuttimen kautta. Tai huutaa, mikäli minulta kysytään. Suomessa olen herkkä äänille, Kiinassa en voi olla.

Kovaääniset ja kovaääniset ihmiset

Kaupoissa on tarjoustuotteiden esittelijöitä kuten Suomessakin. Täällä heillä on kovaääniset, joista kuuluu monotoninen, taukoamaton, voimakas ääni. Yhden ohitettua tulee toinen. Ja kolmas. Koko kauppareissun ääni seuraa kulkua. 

Keskustassa kävellessä kauppojen kovaääniset vaikuttavat kilpalaulannalta. Pitää laittaa ääni hieman naapuria kovemmalle, ja naapuri jatkaa laittamalla vielä vähän kovemmalle. Tuloksena on korvia raastava meteli. Paikallisia se ei näytä häiritsevän. 

Ihmiset puhuvat isolla äänellä ja nauravat äänekkäästi. Rannalla on usein kovaäänisiä. Ihmiset laulavat karaokea puistoissa. He tanssivat musiikin tahdissa. He kävelevät kuunnellen samalla puhelimesta musiikkia. Kuulokkeita ei pidä juuri kukaan. Tajusin  muutama päivä sitten tämän mahdollisuuden. Kävelimme rannalla kuunnellen puhelimesta suomalaisia kappaleita kuuluvalla äänellä. Lauloin mukana. 

Olen lentänyt monta kertaa Kiinan sisällä. Lennot Helsingistä Kiinaan tai Kiinasta Helsinkiin ovat yleensä hiljaisia, toisin kuin maan sisäiset lennot. Maan sisäisillä lennoilla ihmiset puhuvat kovalla äänellä, katsovat elokuvia puhelimistaan äänet suurella ja ilman kuulokkeita. He syövät taukoamatta, rapisevat, kolisevat, ottavat tavaroitaan ja laittavat niitä takaisin. He ottavat kuvia itsestään ja toisista ja videoita muista matkustajista.

Rakennus- ja liikennemelu

Istun sohvalla kirjoittamassa tätä. Kello on 18.07. Ulkoa kuuluu monenlaisia ääniä. Vastapäisellä rakennustyömaalla kilkatetaan, kolistellaan ja paukutetaan. Rakennustyömaa on äärimmäisen harvoin täysin hiljainen. Se ei hiljene yöksi tai viikonlopuksi. Talojen rungot ja lattiat valetaan pääsääntöisesti öisin. 

Ulkoa kuuluu välillä tööttäyksiä tai kaasutuksia. Talomme editse kulkee tie, jossa on aina liikennettä. Meidän asuntomme on hiljainen, vain näppäinten naputus rikkoo tällä hetkellä hiljaisuuden. Ylä- tai alakerrasta kuuluu harvoin ääniä, eikä vielä koskaan häiritsevästi keväisen remontin valmistuttua. Talon hiljaisuus on ollut helpotus omakotitalossa vuosikausia asuneena. 

Hiljaisuus äänien keskellä

Toki joskus Kiinassa on hiljaistakin. Kävelimme eilen rantatietä uima-altaalle. Juuri ketään ei ollut liikkeellä sillä tien pätkällä. Kaikki ihmiset eivät tietenkään ole äänekkäitä täälläkään. Äänekkäät vain näkyvät - tai kuuluvat, kuten Suomessakin. 

Lapset ovat täällä katukuvassa hiljaisempia kuin Suomessa johtuen todennäköisesti siitä, että perheissä on yleensä vain yksi lapsi. He ovat tottuneet viettämään aikaa aikuisten kanssa. 

Kuten alussa mainitsin olen periaatteessa herkkä äänille. Tarvitsen hiljaisuutta ja omaa rauhaa ja tilaa. Täällä se on otettava eri tavalla kuin Suomessa. 

Pidän öisin korvatulppia ja päivisin laitan kuulokkeista taustamusiikkia, jos haluan keskittyä. Menen kävelylle aamuisin tai myöhään iltaisin. Istun puistoissa, ne ovat yllättävän hiljaisia jopa keskellä kaupunkia. Valitsen syrjäisempiä teitä.  Menen uimaan, kun paikalliset ovat jo hylänneet uima-altaan vesien kylmennettyä. Menen sinne, missä ei ole muita. Yksinkertaista. 

Kuvissa on tällä kertaa hiljaisia paikkoja Kiinassa ja Suomessa.

Toisaalta olen jo aika tottunut näihin ääniin - enimmäkseen. Joskus haluaisin sanoa muutaman valitun sanan tööttäilijöille tai huutajille. Onneksi voin sen tehdä hyvällä omallatunnolla suomeksi.