perjantai 9. lokakuuta 2020

Huone aurinkoparvekkeella

Seitsemän vuorokautta on kulunut. Viikko sitten lento oli laskeutunut, ja kävelin Shanghain kentällä pää vähän sekaisin nukkumattomuudesta ja siitä fiilisestä, että olen vihdoin täällä. Olen vihdoin täällä! 


Eristyksessä 

Bussi toi minut tähän hotelliin, ja suojapukuinen nainen saatteli minut huoneeseeni. Sen jälkeen en ole nähnyt ihmisiä, paitsi kerran vastapäisen huoneen naisen, kun nappasin ruokani oven ulkopuolelta ja muutaman kerran ovisilmästä suojapukuisen ruuantuojan. 

Kaipaan ihmisiä. Eilen kaipasin erityisen paljon puhetta. Kukaan ei ole puhunut minulle kasvokkain viikkoon. Ystävä lähetti videon, ja minä hymyilin sille täällä itsekseni. Iltapäivällä kävin pitkän ääniviestikeskustelun mieheni kanssa ja tyttäreni soitti illalla. Sitten oli taas hyvä eristäytyä. 


Huoneen kokoinen elämä

Aika kuluu hyvin ja nopeasti. Päiviin on tullut rutiini, mikä tekee niistä tylsiä mutta lohdullisia. Asiat toistuvat ja johtavat riittävän monen kierroksen jälkeen kotiutumiseen. Olen ollut virkavapaalla jo niin kauan, että hitaat rutiinit ovat tulleet tutuiksi. 

Elämä on tämän huoneen kokoinen. Huonetta ja hotellia ei voi valita. Lentokentällä määrätään, mihin mikäkin porukka menee. Minä satuin siihen porukkaan, jonka bussi toi tänne. Matkaa oli 30 minuuttia kentältä ja joitakin kilometrejä keskustasta. Jotkut ovat matkustaneet jopa kaksi tai kolmekin tuntia, minulla kävi siis tuuri. Hinta vaihtelee muutamasta satasesta noin viiteen sataan Renminbiin yöltä. Taso vaihtelee vielä enemmän, eikä aina korreloi hinnan kanssa. 


Parveke vai ei?

Luin vuosia sitten matkatoimiston esitteestä, että mikäli itselle sattuu varjoinen näkymä sisäpihalle ja naapuri saa merinäkymän, kannattaa olen iloinen naapurin aurinkoparvekkeesta. Kun tulin huoneeseen, minua jännitti, saanko parvekkeen. 

Tämä on tavallinen ihan kiva huone. Kokolattiamatto toisaalta vaientaa ääniä (ääniherkälle hyvä juttu), mutta toisaalta ei ole puhdistettavissa ja vaikuttaa hengitysilmaan. Huoneessa on lähes koko seinä kokoinen ikkuna, jonka edessä on koroke, jolla voi istua katselemassa maisemia ja ihmisiä, mutta ikkunaa ei voi avata. Ilmastointi on siksi pidettävä koko ajan voimakkaimmalla mahdollisella tai hengittäminen käy raskaaksi. Osalla karanteenilaisista ikkuna on teipattu tai se on sisäpihalle tai hotellin seinään, eivätkä he näe taivasta kahteen viikkoon. 

Ruoka on ihan hyvää, tiedän että monella on parempaa ja monella huonompaa. Voin tilata hedelmiä ja muita pakattuja ruokia, ja niitä toimitetaan kahdesti päivässä, joihinkin hotelleihin toimitetaan tavaraa kahdesti viikossa ja joihinkin ei ollenkaan. Minulla oli kylpypyyhe, joissakin on kolme tai ne vaihdetaan välillä, miehelläni ei ollut yhtäkään. 

Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on aurinkoparveke tuon ikkunan takia. Näkymä on ihana ja kaunis ja viihdyttävä. Päivisin voin katsella ihmisiä puuhissaan ja iltaisin suurkaupungin valoja. Ikkunastani näkyy Shanghai Financial Center Building, Oriental Pearl Tower (jonka läpinäkyvällä näköalalattialla kävelin seitsemän vuotta tietämättä, että tästä maasta tulisi joskus kotimaani) ja maailman toiseksi korkein rakennus Shanghai Tower. Tehdessäni päivälenkkiä voin nauttia puolet matkasta ulkomaisemasta ja puolet ruskeasta kokolattiamatosta. 

Tälle päivälle oli varattu pieni salmaripullo. Päivälenkin jälkeen avasin sen ja kaadoin Suomen erämaamökkielämään kuuluvaa juomaa retkikuppiin. Viimeinen viikko lähti käyntiin, viikon päästä olen ulkona ja hengitän syvään.


Korokkeella syön aamupalan, lounaan ja päivällisen

Keskellä näkyvät tekstissä mainitut tornit

Aamusta iltaan ikkunan ääressä

Enpä ole ennen ajatellut, miten iloinen voi olla taivaasta

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti