Olet tuhansien kilometrien päässä - toinen karanteeniviikko

Olli-Pekan karanteeni päättyy huomenna. Minun viisumihakemukseni toimitetaan ensi viikolla Helsingissä olevaan Kiinan viisumipalvelukeskukseen ja sitten odotan, myönnetäänkö minulle viisumi. Odotan myös sitä, salliiko Kiina Finnairin 11.9. päivän lennon laskeutua Shanghaihin. Sitä odottaessa saatte lukea Olli-Pekan toisesta karanteeniviikosta:

Yksi

”Kuinka kuluu multa maanantai, tämä mateleva maanantai. Oikeasti tänään on hieno päivä, karanteeniviikko kääntyi voiton puolelle, enää seitsemän vuorokautta jäljellä. Tätä pitää juhlia syömällä kokonainen pussi salmiakkia. Tällä voi varmistaa, että jos ei karanteeni verenpainetta nosta, niin ehkä sitten salmiakki sen tekee. Päivän perusrungossa ei ole mitään edellisen viikon normipäivästä poikkeavaa, vain kaksi hajahavaintoa, ilmastointi ja kaskaat. Tänään nimittäin huomasin, että keskipäivän lähestyessä ja ulkolämpötilan kohotessa viilennyksen teho laski. Huone on aavistuksen verran liian kuuma eli varmaan tuolla 25 asteen lähellä tai ylikin. Toinen asia on noiden kaskaiden äänen voimistuminen, nyt se kuuluu yllättävän kovaa huoneeseen asti. Kaskaiden, siis oletan, että ne on kaskaita, esiintymisen pitäisi olla äänekkäimmillään juuri ennen keskikesää, ei enää tähän aikaan. Olisko tämä lämpöaalto saanut nekin uudestaan siritykseen?

 

Kaksi

Emmä tiedä mitä tapahtuu, joku sotkee tätä asuntoa. Epäilen, että se on talonmiehen akka, tai ainakin siltä tuntuu, kun tajuaa, että ilmastoinnissakin on joku vaihtanut asetukset viilennykseltä auto-asentoon. Ilmankos kämppä ei viilene. Ja tuonkin hoksaamisen meni vuorokausi. Taitaa elinpiirin rajoittuneisuus rajoittaa myös omaa ajattelua. Tänään oli myös hyvä päivä tilata lisää hedelmiä ja pullotettua juomavettä, tällä tilauksella on tarkoitus pärjätä karanteenin päättymiseen asti. Puhelinkokousten ja muiden töiden lisäksi ajantäytehupiohjelmana on reilun tunnin pituinen erityisen lyhyen radan pitkän matkan kävely ja nyrkkipyykinpesu.

Piristää sekä mieltä että ruumista

 

Kolme

Ne tekee töitä sen eteen, sitä kaikki haluaa, että karanteenissa mahdolliset oireet havaitaan, ja tänään ilman oireita on oltu. Meillä Shanghain suomalaisilla karanteenilaisilla on vertaistukiryhmä WeChatissa.  Meitä on se likainen tusina omissa erityshotellihuoneissaan ympäri Shanghaita. Ryhmästä näkee, että karanteenihotellien taso vaihtelee laidasta laitaan, ja ruoka ym. käytännöt vaihtelevat myös aika tavalla. Pitää siis muistaa, että jos naapurilla on se aurinkoparveke loistavalla näköalalla ja itsellä näkyy ainoasta ikkunasta pilvenpiirtäjän rakennustyömaa, kannattaa olla onnellinen naapurin puolesta. Tämän keskiviikon viihdykkeen tarjosi paikallinen palokunta, joka saapui pillit puhkuen ja valot välkkyen tarkastamaan vastapäätä olevan rakennuksen palohälytystä. Muuten päivä on mennyt jo rutiiniksi muodostuneen kaavan mukaan, vähän kirjan tavaamista, puhelinta, muoviastiaruokailua, etäpalavereita ja lyhyen radan päiväkävely.

Neljä

Tänään on bileet, kaikki sileeks, sillä eka kymppi on takana ja jäljellä on neljä vaivaista vuorokautta. Jos totta puhutaan, tänään on ollut tylsä torstaipäivä. Normikokouksia huonojen yhteyksien äärellä, kiinalaisen kanttiinin perusruokaa, lukemista ja tunnin lenkki. Päivän suurin asia oli karanteenivalvojalta tullut uutinen nukleinihappotestiryhmän huomisaamuisesta liikkeellelähdöstä, joten käskivät odottamaan huoneessa. Hmm.. olinhan jo kerennyt suunnitella huomiselle karanteenipäivälle aamuostoksilla käymistä, pitkää lounasta ja illan baarikierrosta, mutta nyt joutuu jäämään sittenkin huoneeseen. Joka tapauksessa lintu tää kohta siivet levittää ja lentää pois.      

Viisi      

 

Pelkkiä varjoihmisiä kadut mustanaan ja silti hieno aamu, sillä avaruuspukuiset paikalliset oliot kävivät ovella ottamassa koronatestin. Tuloset tulokset saadaan huomenna. Oli muuten helppo testi, pikku sipaisu nielusta ja nenästä, ja sitten se oli ohi. Ja minulta kysyttiin, taas, että millä poistun karanteenihotellista ja, ups, voisitko mitata sen iltapäivälämmön, näin auringon laskiessa. Tänään tuli myös viesti, että jos on vihreän värinen koodi terveysapissa, niin kotikaupungissa ei tarvitse mennä kotikaranteeniin. Huh, hyvä juttu. Ja sitten puolituntia tuon jälkeen tuli toinen viesti, että punainen koodi muuttuu vihreäksi vasta 30 päivää maahan saapumisen jälkeen. Huh, huono juttu. Ja päätin kurkistaa, mitä apeissa näkyy, niitä on siis eri alueilla ja alustoilla omansa. Shanghain koodi, selkeästi punaisella, Beihain koodi, selkeästi vihreällä, olenko siis punavihreä vai värisokea? Odotellaan sinne maanantaille asti, niin näkee mikä väri on missäkin, kun karanteeni päättyy. Tänään löytyi myös lisää tekemistä, kun huomasin lattiaharjan huoneen oven vierestä lounasta noutaessani.  Pääsin poistamaan nuo mustat, suorat ja omia hiuksiani pidemmät hiukset lattialta pois.  Päivälliseksi oli etelä-kiinalainen herkku, kokonainen possu sorkka. Piti sitä vähän tutkia ja maistaa, mutta tuo varsinainen makuelämys jäi hyödyntämättä.  Odotat maailman loppua vain, se tulee kyllä, ei voi estää. Ja tulee se karanteeninkin loppu.

Elää syödäkseen...

vai syödä elääkseen?

 

Kuusi

Lauantai-iltana ravintolaan tarkoitus oli lähteä, mutta pelkkä negatiivinen koronatestin tulos ei vapauta karanteenista. Ja päivään lisätä ei voi mitään uutta kerrottavaa, muuten on liikaa edellisten päivien toistoa.

Seitsemän

 

Hullun hommaan, järjetöntä unelmaa, kuka eristyksen kautta paratiisiin päästä haluaa, siltä tuntuu myös sunnuntaina, kun päivä toistaa itseään jo ties monettako kertaa. Tänään alkoi mieltä ylentää huomisen aamupäivän toimintaohjeet, mistä päästä taloa ulos, mitä rappusia voi käyttää, hissiin voi tavarat laittaa, mutta sinne ei itse saa mennä. Enää 17 tuntia jäljellä. Jotenkin tulee mieleen tuo siviiliin pääsy tuolta armeijasta, jotain yhteistä on tunteessa. Onneksi tämä päiväni murmelina tai Tiivi-Taavi, uudestaan leikki loppuu kohta.  On muuten sellainen kokemus, että ei mielellään tätä kovin nopeasti toista, vaikka aikaa on ollut olla omien ajatuksiensa, enemmän kuin aikoihin. Ja tuohonhan sisältyy aina mahdollisuus ja riski.  Huomenna joutuu ottamaan taas käyttöön alla olevat tavarat. Kahteen viikkoon ei ole tarvinnut kenkiä eikä kauas katsomista helpottavia laseja. 

Muistatko milloin olet viimeksi ollut kaksi viikkoa ilman kenkiä?

 

Karanteenissa ei kauas tarvitse katsella 

Tälle viikolle kehittelin teemapäivämusiikkia eli valitsin yhden artistin tai yhtyeen, joka kunkin päivän aikana pääsääntöisesti kuuntelin. Tuon setin sisällöstä löytyy jokin pieni pätkä kunkin päivän tekstistä. Huomasitko ne kaikki? Kolmas nainen. Zen Cafe. Cheek. Freud, Marx, Engels & Jung. Kotiteollisuus. Mamba. Seminaarinmäen mieslaulajat.”