keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Välitilassa

Suomeen paluuseen on aikaa vähän yli kuukausi. En kuulu enää täysin tänne enkä vielä Suomeen. Nukun huonosti ja pohdin asioita sekä päivällä että näköjään myös yöllä. 


Olen tullut tänne ensimmäisen kerran yli kaksi vuotta sitten. Silloin oli lämmin kevät, ihan kuten nytkin. Tällä hetkellä lämmintä on +25 astetta, ja istun parvekkeen ovi auki ja kuuntelen liikenteen ääniä.


Saapa nähdä, mitä tästä tulee

 

Kaipausta 

Beihai ei ole koskaan hiljainen, ja välillä olen kaivannut täällä kovasti Suomen hiljaisuutta. Saa nähdä kaipaanko näitä ääniä, kun olen Suomessa. 

Tunteet vaihtelevat. On mukava päästä kahden vuoden jälkeen takaisin omaan kotiin. Olen kaivannut sitä suunnattoman paljon. Omaa pihaa, sormien työntämistä multaan ja koiran silitystä. 

Ennen kaikkea olen kaivannut Suomesta ihmisiä. Omia ihmisiäni. Olen seurannut elämäänne somen kautta, siten olen ollut mukana vuodenaikojen vaihtelussa ja Suomen koronatilanteessa. 

Olen saanut paljon viestejä ja tukea eri ihmisiltä. Vuoden vaihteessa sairastaessani se oli tärkeämpää kuin koskaan, mutta se pitää minut elossa jokaisena päivänä. 

 

Koronakuulumisia 

Täällä korona on hyvin hallinnassa. Rajat ovat edelleen tiukassa valvonnassa eikä maahan pääse ilman kahden viikon karanteenia hotellissa. Emme käytä maskeja kuin lentokentillä, lentokoneessa ja sairaaloissa. Beihaissa ei ole ollut uusia tartuntoja yli vuoteen. 

En usko, että Kiinan rajat aukeavat vielä vuoteen tai kahteen. Se tarkoittaa sitä, että tänne lomalle tuleminen on kauan hankalaa, ja töihin paluun jälkeen lähes mahdotonta. Muutaman viikon lomasta ei kannata käyttää kahta viikkoa karanteenissa.

  

Tässäkö tää oli? 

Olen pohtinut sitä, mitä täältä odotin ja mitä sain. Korona vaikuttaa siihen, että sain tietysti kokea vähemmän kuin halusin. Olisimme halunneet tietysti matkustaa enemmän. Tässä olemme samalla viivalla teidän kaikkien kanssa; moni teistä olisi varmasti halunnut samaa. 

Olen tutustunut tähän maahan ja kulttuuriin sekä ihmisiin. Kielenopiskelun suhteen luovutimme kahden yrityksen jälkeen. Osaamme edelleen kiinaa vain joitakin kymmeniä sanoja. 

Kiina on monta erilaista Kiinaa, ja olisimme kokeneet tämän eri tavalla, jos olisimme asuneet esimerkiksi Shanghaissa. Tämä on taatusti aitoa Kiinaa, koska mitään muuta täällä ei juuri ole. Vaikka pidänkin kovasti Shanghaista, olen tyytyväinen että koimme Kiinan juuri täällä.

 

Blogista 

Blogin kirjoittaminen on jäsentänyt täällä oloa. Se on pakottanut kirjoittamaan säännöllisesti ja taustatyötä tehden. Kokemukseni ovat omiani ja siksi eroavat muiden täällä olleiden kokemuksista. 

Olen kiitollinen teistä lukijoista. Teidän takianne olen jaksanut kirjoittaa, pohtia, tutkia ja pitää mieltä avoinna silloinkin, kun se ei olisi yhtään huvittanut. 

Nämä eivät ole jäähyväiset, vaikka ehkä siltä kuulostaa. Minulla on monta asiaa, joista vielä haluan kirjoittaa. Teen sen tämän välitilinpäätöksen jälkeen. Kiitos kun luet! 


Vihreä on taas täällä

Kummallinen on kaunista

Viikonloppuna olimme Nanningissa

Kohta katselen muita vesiä

Kevät on täällä















2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä blogista. Olen itse toista vuotta projektityössä Xiamenissa, Fujianissa. On mukavaa lukea asioista hiukan eri kulmasta, mutta kuitenkin samasta. Kiva, kun jatkat vielä kirjoittelua. Odotan uusia postauksia aina yhtä innolla.

    VastaaPoista