Maalaiset kaupungissa

Peking eli Běijīng (pohjoinen pääkaupunki) on Kiinan pääkaupunki ja Shanghain jälkeen Kiinan toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita Pekingissä on yli 22 miljoonaa.

Ei uskoisi suurkaupungiksi

 

Peking jakautuu vanhaan ja uuteen Pekingiin. Myöhemmin mainitsemani nähtävyydet ovat vanhalla puolella, ja uudella puolella ovat bisnes ja pilvenpiirtäjät.

Me vietimme aikaamme nähtävyyksien parissa, mutta kävimme mutkan myös menoa ja meininkiä sykkivässä osassa - ja palasimme mielellämme takaisin rauhaan ja hiljaisuuteen.

  

Hutongit 

Hutongit ovat muutamia taloja käsittäviä historiallisia asuinkortteleita. Talot ovat yksikerroksisia, ja niillä on yhteinen sisäpiha. Hutongit ovat Pohjois-Kiinan kaupunkien, erityisesti Pekingin erikoisuus. Hutongeja on purettu paljon 1900-luvun puolivälistä lähtien, mutta nykyisin niitä suojellaan.

Portit ovat usein hyvin koristeellisia

 

Talot ovat harmaita ja kujat kapeita

Huristelimme kapeilla kujilla pyörillä ja hitaammin jalkaisin ja katselimme leikkiviä kiinalaisia jokapäiväisissä puuhissaan. Sisäpihat jäivät katseidemme suojaan lukuun ottamatta yhtä ravintolaa, jossa söimme dumplingseja ja muita maistuvia ruokia.

Oikealla alkaa hutong

 

Lamatemppeli

Temppeleitä olemme nähteet useita Kiinan matkallamme. Tällä kerralla kävimme Lamatemppelissä, joka on buddhalaistemppeli. 

Ihmisiä oli liikkeellä sopivasti,
kuukauden päästä tilanne olisi varmasti toinen

Suitsukkeet näkyvät kauas

Koristeita on silmänkantamattomiin

 

Yksityiskohdat vangitsevat

Muuri 

Kiinan muuri eli Cháng Chéng oli ainoa ”pakollinen” nähtävyys tällä reissulla. Muuri on virallisten mittauksien mukaan lähes 9 000 km pitkä. Muuri on rakennettu maaston muotojen mukaan, joten se ei ole suora. Me vierailimme Mutianyun osuudella, jossa on lukuisia vartiotorneja. Ilma oli aurinkoinen ja näkymä oli kauas ja muita ihmisiä vain kourallinen.

Muuri on suurelta osin
kahdeksan metrin korkeudessa

 

Lähdimme liikkeelle hotellilta klo 9. Perille päästyämme jäljellä oli vielä lyhyt linja-autokuljetus ennen varsinaista muurialuetta. Menomatkalla hyödynsimme hissiä. Istuessamme vanhaa puutarhakeinua muistuttavassa lautahäkkyrässä tajusimme, että varsinainen gondolihissi oli toisessa suunnassa. 

Hissimatka on reissun pelottavin osuus. Kiikuimme hitaasti kymmenen metrin korkeudessa, ja puolet meistä oli paniikissa. Painamme hieman enemmän kuin kaksi keskivertokiinalaista ja tunsin sen kivun, joka pudotusta seuraisi. Pääsimme kuitenkin elävinä perille. Takaisin päätimme mennä portaita pitkin. 

Muuri on rakennettu suojaksi, tietenkin. Toisaalta se piti omat kansalaiset muurin sisäpuolella. Rakentajina toimivat sotilaat, rikolliset ja tavalliset kansalaiset. Parhaimmillaan rakentajia on ollut kerrallaan 300 000, ja muuri eteni päivän aikana useita kilometrejä. Nykyisin Kiina ulottuu muurin ulkopuolelle, joten sillä ei ole enää pitkään aikaan ollut puolustuksellista merkitystä. 

Muuri on jykevää tekoa

 

Muuria alettiin purkaa 1600-luvulla tarpeettomana. Vasta 1930-luvulla sen merkitys alettiin ymmärtää tavallisen kansa saavutusten merkkinä. Nykyisin muuria sekä korjataan että annetaan rapistua. Muuri on Unescon maailmaperintökohde. 

Paluumatka oli vähemmän stressaava kuin menomatka, mutta melko monta askelta sai ottaa ennen kuin oltiin alhaalla. Meitä odotti vielä ruuhkainen parin tunnin paluumatka, joten päivälle tuli pituutta 8-9 tuntia. Paljon pitempäänkin aikaa olisi saanut kulutettua.

Paluumatka oli raskas mutta helppo

 

 Kielletty kaupunki

Mao on suosittu selfiekaveri

 

Kielletty kaupunki eli Zijincheng oli aikoinaan Kiinan keisarien asuinalue ja koko maan hallintokeskus. Nimensä paikka on saanut siitä, että se oli useimmilta alamaisilta kielletty. Paikka on otettu käyttöön vuonna 1420 ja viimeinen keisari asui siellä vuoteen 1924. Myös Kielletty kaupunki on Unescon maailmaperintökohde.

Yllättävän rauhassa sai kävellä

Alue on ympäröity muureilla, ja se on 72 hehtaarin kokoinen. Arkkitehtuuri noudattaa kiinalaista fengshui-periaatetta. Alue on keisarin vallan osoitus. Eri paikkojen suomennettuja nimiä ovat muun muassa Täydellisen sopusoinnun halli, Ylimmän harmonian halli ja Maallisen tyyneyden portti ja Taivaallisen puhtauden portti.

Rakennuksista on pidetty hyvää huolta

 

Puutarhan yksityiskohtia

Kielletyssä kaupungissa olisi ollut katsottavaa pidemmäksikin aikaa, mutta meillä oli aikaa vain muutama tunti. Paikka ei ollut auki maanantaina, ja seuraavalle päivälle kaikki 2000 lippua oli jo myyty, joten kävimme siellä lähtöpäivänä. Kannattaa siis varata lippu etukäteen, mikäli rajat joskus aukeavat ja haluatte siellä käydä.

Tiananmenin aukio 

Tiananmenin aukio eli Tiān’ānmén Guǎngchǎng tunnetaan Taivaallisen rauhan aukiona. Nimi tarkoitti alun perin Taivaallisen rauhan porttia, joka johtaa Kiellettyyn kaupunkiin. Aukio on maailman suurin kaupungin keskustassa sijaitseva aukio. 

Taivaallisen rauhan portti rakennettiin 1417 ja nykyisellä aukiolla oli aluksi ministereiden toimistoja. 1900-luvun alkupuolella boksarikapinan seurauksena toimistot vaurioituivat ja nykyaikainen aukio sai syntynsä. Aukiota alettiin käyttää poliittisena kokoontumispaikkana. 

Kiinan kansantasavallan synnystä ilmoitettiin aukiolla 1. lokakuuta vuonna 1949. Aukio oli kulttuurivallankumouksen aikana suurkokousten pitopaikka. Suurimmalla osalle aukio on tunnettu vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksesta ja 4. kesäkuuta 1989 tapahtuneesta verilöylystä, joka vaati eri lähteiden mukaan 200 – 3 000 uhria.

 

Historiaa oli ilmassa

 

Rauha

Kaupunkipyörät

Pyöriä on jokaisen kadun varrella

 

Ala-asteella luin Kiinasta maantiedon kirjasta. Muistan elävästi kuvan, jossa vilisi polkupyöriä. Beihaissa tähän kuvaan ei törmää. Mikäli eivät aja autoilla, lähes kaikki ajavat mopoilla, joista suurin osa on onneksi sähkökäyttöisiä. Kaupunkipyöriä on, mutta niistä vain hyvin pieni osa ei ole sähköpyöriä, ja sähköttömät saavat pääsääntöisesti nököttää parkissa. Hyvin harvoin näkee "tavallisia" pyöräilijöitä. Joskus koululaiset ajavat pyörillä, joskus vanhukset, mutta useimmiten ei kukaan. Olen arvioinut, että noin promille liikkujista käyttää sähkötöntä kulkuneuvoa. 

Pekingissä kiinnitin ensimmäiseksi huomiota pyöräilevään Kiinaan. Ihmiset ajoivat pyörillä joka puolella, ja pyöriä oli vähintään yhtä paljon kuin mopoja. Kaupunkipyörät olivat kovassa käytössä, eikä niissä ollut akkuja. Ihmiset polkivat ympäriinsä polkupyörillä ihan niin kuin ala-asteen kirjassa. 

Osalle pyöristä on omat kiinankieliset appinsa, mutta onneksi Alipay-maksulla toimivia pyöriä oli myös paljon. Huristelimme pyörillä ympäriinsä huimalla 18 sentin kertamaksulla. Ajelimme hutongeilla ja läheisen tekojärven ympäristössä. Pyöräilimme myös kaikille nähtävyyksille muuria lukuunottamatta.

Meidän apurimme

 

Kun on ajanut mopolla Beihaissa, pyöräily Pekingissä on kohtuullisen helppoa. Sielläkin voi tulla mistä tahansa ketä tahansa, mutta ei yhtä päättömästi kuin Beihaissa.

 

Pyöräilymatkan varrelta

 

Sää oli pilvinen mutta lämmin

Erilaiset ihmiset 

Kuten olen useaan kertaan todennut, Beihai on pieni kaupunki, olkoonkin asukkaita melkein kaksi miljoonaa. Beihai on myös kaukana Shanghain ja Pekingin sykkeestä sekä kilometreiltään että olemukseltaan. 

Beihaissa on kovempi meteli kuin Pekingissä. Ihmiset ajelevat mopoillaan pitkin kävelyteitä ja tööttäilevät halutessaan ohittaa omalla alueellaan kulkevat kävelijät. Ja he haluavat ohittaa lähes aina. Heillä on aina jokin käsittämätön kiire jonnekin, vaikka yleensä saavutamme heidät seuraavassa risteyksessä. Jostain syystä naisilla on tapana tööttäillä. Noin promille tööttäilijöitä on miehiä. 

Beihaissa autot eivät väistä koskaan kävelijää. Eivät ne nyt päällekään aja, mutta se on ainoa raja. Kävelijänä odotat aina, jopa suojatiellä, että autot menevät ensin. Autot myös jäävät tukkimaan suojatien ja kaikki sisäänkäynnit, ja kävelijät puikkelehtivat, mistä pääsevät. Pekingissä ja Shanghaissa en melkein osannut toimia, kun autot päästivät meidät kulkemaan. 

Beihaissa ihmiset puhuvat kovempaa ja kuuntelevat musiikkia ja videoita äänet päällä ihan missä tahtovat. Puhelimeen puhutaan useimmiten kaiuttimen kautta. Äänet ovat aina niin isolla, että se kuuluu kymmenien metrien päähän. Pekingissä ihmisillä oli kuulokkeita, ja he puhuivat puhelimeen ilman kaiutinta. Ravintoloissa ihmiset puhuivat hiljaa, eivätkä videot säestäneet syömistä. 

Beihailaiset tunnistaa lentokentällä ja koneessa. He ovat niitä, jotka puhuvat kovalla äänellä, jotka syövät eväitä olipa lento miten lyhyt tahansa. He nousevat pystyyn, vaikka turvavyön merkkivalo palaa, kun ovat menossa vessaan tai ottamaan tavaroitaan. Heille ei riitä, että yhdelle huomautetaan asiasta, vaan toinen ja kolmaskin saattaa tehdä saman. Suomalaisena tällainen hävettäisi, mutta kiinalaiset eivät (ilmeisesti) häpeä mitään.

 

Lento oli kolme tuntia myöhässä, ja
tauoton meteli sai etsimään rauhallisen sopen