Samassa ajassa – paluu Suomeen

On outoa elää samassa ajassa muiden kanssa. Minun ei tarvitse katsoa kelloa ja odottaa, että Suomi herää. Aamulla puhelin ei ole täynnä viestejä ja päivityksiä ihmisiltä, joiden yö alkaa viisi tuntia myöhemmin. Vaikka kuuden tunnin aikaeron vaihtuminen viideksi Suomen kesäajan ansiosta oli jo merkittävää, tämä tekee elämästä todella helppoa. 

Kiinan kotipihan kukkia

Punainen matkalaukku valmiina

Shanghaissa 

Viikko sitten olin viimeistä päivää Kiinassa. Beihaista lähdin keskiviikkona ja Kiinasta lauantaina. Vietimme Shanghaissa kolme päivää osittain siitä syystä, että tarvitsin korkeintaan 72 tuntia vanhan koronatestin, mutta myös siksi, että Shanghai on ihana. 

Sitä se oli tälläkin kertaa. Kuten olen kertonut, olen nähnyt Kiinasta vain pikkiriikkisen, mutta onneksi ainakin kaksi erilaista Kiinaa. Vaikka Shanghai on ihana, Beihai on näyttänyt minulle todellisen Kiinan. Kiinan, jossa ei puhuta englantia, Kiinan, jossa on sopeuduttava jokaisena päivänä. 

Kuten sanoin, menimme Shanghaihin, koska tarvitsin lentoa varten koronatestin. Beihaissa tehdään testejä, tietysti, mutta englanninkielisen testin saaminen sieltä ei ole mahdollista, eikä lentoyhtiö tietysti hyväksy kiinankielistä testiä. Shanghaissa testissä käyminen oli helppoa, ja sairaalassa kaikki puhuivat hyvää englantia. Testin hinta yksityisellä lääkäriasemalla oli 30 euroa, Suomessahan hinta taitaa olla lähes kymmenkertainen.

Shanghaissa majoituimme vanhan Shanghain, Puxin, puolella. Meillä oli lyhyt kävelymatka Huangpu-joelle, jonka takana siintää Pudong. Kävelimme Nanjing Road kävelykatua edestakaisin ja nautimme auringosta ja hiljaisuudesta. Poissa olivat tööttäilevät autot ja eteen ja taakse kaahailevat mopot. 

On kuin olisi ollut eri maailmassa. Olimme eri maailmassa. 

Shanghain valot

Kävelykatu

Pudong

Kotiinpäin 

Kotimatka alkoi lauantaina 45 minuutin matkalla lentokentälle. Maskin laitoin päälle kentälle mentäessä. Maskeja Kiinassa näkyy aika paljon, mutta maskipakkoa ei ole, koska koronatilanne on hyvä. 

THL on linjannut Kiinan kuuluvan harmaaseen luokkaan, koska kyseessä on EU:n ulkopuolinen maa. Punaiseen luokkaan kuuluvat maat, jossa koronailmaantuvuus on yli 25 tapausta per 100000 asukasta per 14 päivää. Ruotsissa tuo luku oli kuun alussa 690, Iso-Britanniassa 48,59 ja Kiinassa 0,02. 

Eli Kiinassa ei juuri todeta koronaa. Jos korona todetaan, sairastunut eristetään hoitolaitokseen. Maahan tulleet viettävät kaksi viikkoa suljettuna hotellihuoneeseen tai omaan kotiin, jos asuinalue on sopiva. Maskeista luovuimme Beihaissa vuosi sitten toukokuussa. Toki lentokentillä ja lentokoneessa pitää käyttää maskia.

Kävin koronatestissä 72 tuntia Suomeen tulon jälkeen ja sain negatiivisen tuloksen seuraavana päivänä. Samalla sain vapautuksen omaehtoisesta karanteenista. Sitä, jonka pidin, vaikka Kiinassa ei ole koronaa. 

Kirjoitan tätä tyttäreni nimeämässä kirjoituskerhossa Pikisaaressa lempeän tuulen puhaltaessa. Ympärilläni on muutamia kirjoittamisen mukanaan tuomia ihmisiä, jotka kirjoittavat omia juttujaan. Elämä on palannut uuteen normaaliin. Tai mitä se nyt sitten täällä on. 

Blogin jatko

Olen pohtinut blogin jatkoa. Minulla on mielessä ja osittain kirjoitettuna tekstejä Kiinasta. Esimerkiksi lapsista ja liikenteestä on tulossa postaus. Lisäksi olen sopinut Beihaissa olevan mieheni kanssa yhteisestä kirjoittamisesta. Blogi ei siis ole vielä loppumassa, vaikka minä en ole enää kahden maan kansalainen. Erikoisuuksia on luvassa, toivottavasti pysytte mukana!

Kiinan erikoisuuksia, yöpuvussa kadulla