Maahan paluun koranakaranteeni Kiinassa uudestaan

Kaksi viikkoa sitten hymyilit vieressäni,
nyt välimatkaa on jälleen 7500 km

 

Elämme mieheni kanssa jälleen kahdessa maassa. Aikaeroa on viisi tuntia, kunnes Suomi vaihtaa talviaikaan, ja ero kasvaa kuuteen tuntiin. Viiden viikon loma hurahti hetkessä, kuten aina, mutta nyt minä en palannut Kiinaan, vaan jäin Suomeen kuten jo alun perin sovittiin. 

Olen muistellut Kiinaa, hyvää ja huonoa siellä. Palaan siihen, kun saan ajatukseni selviksi. Tällä kerralla saatte jälleen kuulla mieheni Kiinaan paluusta, viime vuoden toisintona. Jossakin asiat eivät ole juurikaan muuttuneet, ainakaan helpommiksi. 

"Karanteeni, osa kaksi 

Kertaus on opintojen äiti. Nyt näyttää siltä, että en oppinut ensimmäisestä kerrasta riittävästi, koska olen toista kertaa vapaaehtoisesti koronakaranteenissa kiinalaisessa hotellissa. Tämän kerran karanteenin ensimmäinen osa on nyt vähän yli puolen välin. Edellisellä kerralla riitti kaksi viikkoa hotellikaranteenissa Shanghaissa, ja sen jälkeen oli vapaa siirtymään mihin tahansa Kiinassa. 

Aika on eri, ja uudet tautivariantit ovat liikkeellä myös Kiinassa ja sen rajoilla. Samalla myös uudet säännöt ovat astuneet voimaan. Lisäksi niitä muokataan usein maakunta- tai kaupunkitason paikallishallinnon toimesta. 

Asuinkaupunkini, Beihain, sääntöjen mukaan karanteenin pituus on nyt tasan neljä viikkoa. Ensin on kaksi viikkoa hotellikaranteenia Shanghaissa. Sitten siirrytään lentämällä Beihaihin ja siellä on kolmas viikko hotellikaranteenia. Neljäs eli viimeinen viikko on kotikaranteenia. 

Tämän suljetussa ja valvotussa tilassa oleilun jälkeen olen vapaa kulkemaan Guanxingin maakunnassa ja Beihain kaupungissa. Tämä siis, jos ei tuon kuukauden aikana otetussa kymmenessä koronatestissä tule positiivista tulosta. 

 

Matkan alku 

Tulin Suomeen syyskuun alkupuolella ja palasin Kiinaan lokakuun alkupuolella. Tällä kertaa ei tarvinnut hakea uusia viisumeita tai oleskelulupia, koska vanhat olivat vielä voimassa. 

Reilu vuosi sitten kun kävin edellisen kerran Suomessa, peruttiin kaikki luvat. Ne jouduttiin anomaan kokonaan uudestaan. Nyt piti toimittaa Kiinan lähetystöön vain kopioita netin kautta. Kopioita haluttiin oleskeluluvasta, passista, koronatodistukset (PCR- ja vasta-ainetestitulokset, kopiot Kiinan ja Suomen rokotustodistuksista) ja lentolipuista. 

Lisäksi piti tehdä selvitys, missä maassa olen oleskellut viimeisen kahden viikon aikana ja missä, milloin ja mitkä rokotukset on annettu (vaikka ne lukee noissa rokotustodistuksissa). Tätähän ei voi tehdä ennen kuin saa tulokset koronatesteistä, ja ne saa ottaa aikaisintaan 48 tuntia ennen lentoa. 

Pisti muuten hieman ärsyttämään tuo samojen tietojen kopiointi. Lähes kaikki tiedothan ovat heillä jo järjestelmissään. Paperikopiot, pdf-dokumentit ja valokuvat ovat edelleen voimissaan Kiinan hallinnossa, ja leimoja pitää olla ja paljon. 

Lopputuloksena sain noin 28 tuntia ennen lennon lähtöä luvan nousta koneeseen, kun latasin puhelimeen koronapassin eli jälleen yhden uuden apsin. On muuten tuo softa, johon tiedot pitää syöttää, sekin aika kiinalainen juttu. Ilman käyttöohjeita kesti jonkin aikaa yritys- ja erehdysmenetelmällä saada kaikki ladattua sinne.

 

Maahantulomuodollisuudet 

Itse lento oli ihan tavanomainen. Kone oli täynnä kiinalaisia, mukana muutama länkkärikin. Shanghaissa kentällä meno oli edellisen Kiinaan paluun toisinto. Kulkureitit oli aidattu, ja kenttäpaimenia oli kahdenkymmenen metrin välein. Me porsaat kuljimme aitauksissa pisteeltä toiselle. 

Ensimmäisenä kysytään, että osallistuthan vapaaehtoisesti kentän koronatesteihin (ihan kuin niistä voisi kieltäytyä ja päästä maahan, vapaaehtoinen pakko on paras pakko). Sitten olivat itse koronatestit nenästä ja kurkusta - syvältä kaivettuna kuten viimeksikin - sekä tulli ja maahantulokontrolli. 

Tämän jälkeen pääsin odottelemaan kyytiä karanteenihotelliarpajaisiin. Meitä kerättiin yhteen linja-autoon viisitoista ihmistä. Vihdoin lähdettiin ajamaan kohti hotellia.

 

Kahden viikon koti 

Puolitoista tuntia myöhemmin saavuttiin Shanghain Chongmingin saarella olevaan karanteenihotelliin. Tämä hotelli on paikallisen Dongpingin metsäkansallispuiston vieraille alkujaan tarkoitettu, ja on siis ihan keskellä metsää. 

Ei uskoisi suurkaupungiksi

On hieman outoa olla 30 miljoonan ihmisen Shanghaissa keskellä ei-mitään. Hotellilta lähimmälle yleiselle tielle on matkaa noin 600 metriä. Hotelli on omalla eristetyllä alueellaan porttien takana eli täällä ei näy ketään muita kuin muutamia hotellin työntekijöitä. Huoneen ikkunasta näkyy pieni patio ja metsää.

Pimeä laskeutuu viiden jälkeen

 

Huoneessa 

Perushuone, ihan jees

Edellisestä kerrasta viisastuneena otin mukaan muutamia tarvikkeita, joilla näkyy olevan käyttöä edelleen. Nyt löytyy pari pussia karamelleja, pari levyä suklaata, pari pakettia juustoa, tanko meetvurstia, tummaa leipää, kahvia ja teetä. Niin ja aamupuuropusseja, puukko, lusikka, haarukka, ruokakuppi, pyykinpesuainetta ja kuksa, sekä varalta viihdykkeeksi kirja ja pari pikkupulloa salmaria. Nyt on mukana myös pyyhe. Edellisellä kerralla hotellissa sitä ei ollut, eikä sitä saanut heiltä edes ostettua. 

Itse karanteeni menee kuten edellisellä kerralla. Ovesta ei siis saa poistua, ja vartijat vahtivat aluetta. Paikallista pakkiruokaa tuodaan kolmesti päivässä ja verkkokaupasta voi tilata pakattuja ruokia, jos haluaa. Pakattu tarkoittaa käytännössä kuivamuonaa, säilykkeitä tai hedelmiä. 

Paikallinen herkkulautanen: sienimykykeitto, höyrytetty possu nahkoineen, hyörytettyä kaalia ja sieniä, jauhelihaa, (kamalanmakuinen) leväpuriste ja ruotoista kalaa sekä iänikuista riisiä

Keittoa, älä kysy mistä tehty

Aamiainen

Karanteeniaikana huonetta ei siivota. Siivousvälineitä ei ole, ja pyyhkeitä tai petivaatteita ei vaihdeta. On siis parempi elää siististi. Jääkaappi on tai ei ole, ja minulle sattui tuo jälkimmäinen vaihtoehto. 

Netti on, mutta tottakai se ei toimi kunnolla. Puhelimen hotspotin varassa ollaan, taas. Tuo johtuu osittain siitä, että länkkärit tungetaan yleensä mahdollisimman kauas paikallisista, joten olen sijoitettuna kauas tukiasemasta. 

Toinen syy on se, että verkon kapasiteetti on mitoitettu satunnaiselle käytölle. Karanteenissa olevat eivät tee mitään muuta kuin roikkuvat puhelimella netissä. Aamuyöllä netti toimii ihan kohtuullisen hyvin, tuossa neljän ja kuuden välillä. Mistähän lienee johtuu? Ja miksiköhän olen silloin hereillä? 

Koronatestejä sieraimista ja nielusta on otettu hotellilla kahdesti ja tullaan ottamaan vielä kaksi kertaa, ennen kuin täältä vapautuu. Tämä hotelli taitaa olla kaupungin testisuunnitelmassa ihan kärjessä, kun testin ottoaika on aamulla kello 05:30. Lämpötila mitataan kahdesti päivässä. Ensimmäinen mittaus on aamulla yhdeksältä ja toinen iltapäivällä kahden maissa. 

Eroja 

Suomessa käydessäni huomasin, että suomalaisten voi olla vaikea ymmärtää, miten karanteeni täällä hoidetaan, ja mitä karanteeni tiukasti hoidettuna tarkoittaa. Kun kertoo tämän paikallisen tavan, saa usein ihmetteleviä kommentteja tämän tiukkuudesta. 

Olen miettinyt, mikä oikeastaan on Suomen karanteeni, jossa voi kulkea pitkin kaupunkia, kauppoja ja naapurustoa? Miten se estää kontakteja, jos kerran tartunnat leviävät vain kontaktien kautta? 

Karanteeniin meneminen ja siellä oleminen on vain asennekysymys. Tämä on vapaaehtoista, mutta pakollista, jos meinaa Kiinaan tulla. Ajattelipa tästä mitä tahansa, tällä menetelmällä Kiina on pysynyt lähes koronavapaana maana alun ensimmäisen aallon jälkeen."