Karanteenipäiväkirja, ensimmäinen viikko

Kiinaan paluuni ajankohta on luultavasti 11.9. Lentoliput ovat varauksessa ja viisumihakemus on laitettu. Koiramme on jo lähtenyt talvihoitoon siskoni perheeseen. Olen viihtynyt Suomessa hyvin, mutta ensimmäistä kertaa tämän kolmen kuukauden aikana on alkanut herätä halu palata Kiinaan. Mieheni ensimmäinen karanteeniviikko on huomenna ohi. Seuraavassa on otteita hänen viikostaan:

Karanteenipäiväkirja

"Vanki" numero 1

 

Maanantai, asettumista

”Pääsin karanteenihuoneeseeni maanantaina aamupäivällä. Asetuin taloksi ja yritin sisäistää karanteenisäännöt ja -rajoitteet. Pohdin myös sitä, mitä mahdollisuuksia minulla on parantaa karanteenielämisen tasoa. Minulla on etätulkkina kiinalainen avustaja, joka on erityisen tärkeä tässä hotellissa, jonka henkilöstö puhuu vain kiinaa. Aluksi tutustuin hotellilla myytävien tuotteiden listaan. Tarjolla on erilaisia virvoitusjuomia, pikanuudeleita, vettä, savukkeita ja muita paikallisia pikkunaposteltavia. Ne voi tilata hotellin WeChatin kautta, muta ainostaan kiinaksi. Maanantaina aloitimme myös pyyhkeiden, hedelmien ja pikakahvin etsimisen. Hotelli vahvisti, että heiltä niitä ei saa ja he eivät niitä aio hankkia. Lähikaupoista saa vain pieniä pyyhkeitä, joten kylpypyyhettä sai odottaa. Ensimmäinen päivä kului kahvitta, kun se jäi lähtötohinassa Suomesta hankkimatta.

Tiistai, töihin paluuta
 

Tiistaina palasin työarkeen matkapäivien jäljiltä, työpäivien aikana teen etätöitä noin kahdeksan tuntia. Tiistai oli helppo työpäivä kokousten puolesta, vain kaksi tunnin etäkokousta. Muu aika meni loman aikana kertynyttä esitysmateriaalia ja sähköposteja peratessa. Päivällä huomasin, että tietokoneen laturi oli jäänyt Suomeen, mutta Shanghain toimistolta lupasivat toimittaa uuden seuraavana päivänä karanteenihotellille. Kiinan kotiinpaluumatkan viimeisen osan lentolippujen hankkimista varten yritimme saada selville, mihin aikaan on mahdollista päästä lähtemään hotellilta. Ainoa tieto mitä saatiin, on että myöhään ja että on yhteiskuljetus kentälle. Päivittäinen lento Shanghaista Beihaihin lähtee 15:30, joten näytti siltä, että paluu kotikaupungin kotikaranteeniin lykkääntyy yhdellä päivällä. Päätin kuitenkin tilata liput karanteenin päättyminen jälkeiselle päivälle. Tänä päivänä tuli tilatut tarvikkeet eli isompi kylpypyyhe ja pikakahvia, elämä hymyilee jälleen.  Hmm, jos juo yhden kupin kahvia arkipäivinä ja kaksi kuppia viikonloppuna, niin kahvi riittää koko ajaksi, hedelmillä pärjää muutaman päivän.    

Monitoimipöytä

 

Samoin tiistaina koronavalvonta otti yhteyttä kertomalla hotellin osoitteen ja kertoi myös tiedon, että ensimmäisestä koronatesteissä ei ollut löytynyt yhtään positiivista tulosta. Samalla kerrottiin, että seuraava koronatesti on noin kymmenen päivän kuluttua, ja sen hinta on 120 RMB eli noin 15 €. Tuli myös vahvistus sille, että karanteeni päättyy kymmenes elokuuta. Silloin saa todistuksen suoritetusta koranakaranteenista, mikäli uusintakoronatesti on negatiivinen.

 

Tämän viikon aikana on tullut tarkennuksia annettuihin ohjeisiin ja tietoa tulevasta aikataulutuksesta, tiedot ovat pääasiassa hotellikaranteenia valvovalta lääkäriltä. Lääkäri kysyi ne samat tiedot kuin niissä hotellille annetuissa lapuissa ja niissä apeissa on eli nimi, puhelinnumero ja mikä on Kiinan kotiosoite ja kuka on Kiinan yhteyshenkilö. Ja että lämpötila olisi hyvä mitata nielusta. Ja että mittausajat ovat klo 9 ja klo 14. Ja että huoneesta ei saa poistua. Ja että jos tarvitsee kuitin majoituksesta niin pitää pyytää etukäteen. Ja kehotus mitata lämpötila nyt ja raportoida se hänelle. Kertaus on opintojen äiti, ja käskyt selkeitä. Myös virallinen koronavalvonta lähestyi päivän aikana kerran ja kysyi tarkkaa Kiinan kotiosoitetta. Joka on siis se sama, mikä on joka lomakkeessa ja apissa.

 

Keskiviikko, lisää töitä sikäli kun yhteydet sallii

Keskiviikko kului lähinnä luurit päässä, kokouksia oli kahdeksan ja puoli tuntia. Onneksi läppärissä riitti virtaa, sillä laturin saapuminen siirtyikin yllättäen seuraavalle päivälle. Hotellin vastaanotto oli säilönyt sen tilapäisesti johonkin, ja sen etsimiseen meni aikaa. Laturin puuttumisen vuoksi minimoin läppärin käytön ja osallistuin etäkokouksiin pääasiassa puhelimen kautta. Tämän päivän aikana myös paljastui, että hotellin Wifi-verkko on huono ja yhteydet katkovat melko tavalla. Välillä sähköpostitkaan eivät lataudu koneelle. Syynä taitaa olla osittain se, että hotellissa ovat kaikki huoneet täynnä karateenilaisia, ja mitäpä muuta ihmiset tekisivät kuin roikkuisivat linjoilla. Illalla oli sen verran tylsää, että päätin pestä vähän pyykkiä, vaikka puhtaita on vielä riittävästi. Jostakin on ajankulua keksittävä, ettei tylsisty. Koronavalvonta oli hiljaa koko päivän.

 

Torstai ja perjantai, rutiinia jo

Torstain aamupalan yhteydessä tuli myös hetken hukassa ollut uusi laturi. Onneksi läppärissä riitti virta sen saapumiseen asti.  Päivän kokoussaldoksi tuli vain viisi tuntia. Kummallista, koronavalvonta on hiljaa jo toista päivää.

 

Perjantaina, viikon viimeisenä virallisena työpäivänä oli kuusi tuntia kokouksia, normipäivä. Päivän myötä tunnelma alkaa tylsistymään, odotusteni mukaan. Ennen karanteenia mietin, että noin kolme päivää menee hyvin ja sitten alkaa tylsistyminen kunnes ensimmäisen viikon jälkeen tunne karanteenin päättymisestä helpottaa tilannetta. Saa nähdä meneekö tämän henkilökohtaisen BB-talon draaman kaari tuon mukaan, vai muuttuuko meno hullummaksi karanteenin loppua kohden.

 

Perusasioiden äärellä, ruokaa, unta ja ajankulua

Aikaisemmin tilaamaani hedelmä- ja pikakahvivarasto alkaa myös ehtymään, joten uusi tilaus liikkeelle. Pikakahvissa, kuten osittain jo kerroin, ensimmäinen toimitus sisälsi 18 annospussia eli yksi kuppi kahvi arkipäivälle ja kaksi viikonlopun päivälle, mutta päivittäinen lisäkuppimahdollisuus houkutteli tilaamaan lisää pikakahvia. Olin myös ajatellut, että en tarvitse ruokaan lisämakuja, mutta syötyäni tämän kanttiinin ruokia muutaman päivän ajan, oli pakko antaa periksi ja tilata myös purkilliset soija- ja chili-valkosipulikastiketta tuomaan lisää makuja ruokaan. Tai toisin sanoen, kun pistää riittävästi chiliä, niin ei enää ole väliä mitä syö, kun kaikki maistuu chililtä.

 

Koronavalvonta on herännyt päiväuniltaan, ensin tulivat aikataulut ja lista kuljetuksista, joilla hotellilta pääsee pois. Sitten ilmoitus, että eristys päättyy meidän ryhmän kohdalta elokuun kymmenespäivä kello 10:30. Kuljetukset lähtevät sitten illalla kahdeksalta, joten valitsin vaihtoehdoksi omatoimisen liikkeelle lähdön heti kun pääsee.

 

Tämän alkuviikon ohjelmaan kun lisää aikaerosta aiheutuvan uni- ja päivärytmin vääristymän, niin hyvä soppa on valmis. Yöllä valvotaan ja päivällä väsyttää. Esimerkiksi perjantaina menin nukkumaan tuossa vähän ennen puolta yötä ja lauantaina nousin neljän ja viiden välissä. Ensin unen yrittämistä ja sitten perään kännykän räpläystä, kunnes aamiaisen toimittajat vähän ennen seitsemää kolistelivat oven takana. Aamutoimien jälkeen kokeilin uusia ohjelmanumeroita. Oletko koskaan kävellyt reilua tuntia edestakaisin hotellihuoneessa? Nyt sekin on tehty ja sykemittarin GPS väittää, että matkaa olisi kertynyt yli kymmen kilometriä.  Taitaa liioitella, tuohan vauhti vastaisi Cooperin testissä noin 1,9 kilometrin juoksumatkaa ja tuollaista vauhtia on hieman hankala pitää yllä tuolla kuuden metrin edestakaisella juoksuradalla. Itse arvoin matkaksi noin kuusi ja puoli kilometriä.

Erilainen kävelymaasto

 

Säästelin myös tarkoituksella mukana olevia kirjoja tänne viikonloppuun, joten nyt on aloitettu ensimmäinen opus. Siitä riittää lukemista vielä muutamaksi hetkeksi ja niitä on pari lisää varastossa. Tänään myös pari ystävää soitteli Suomesta ja toivotteli voimia sinne kauheaan karanteeniin. Iltapäivällä oli välillä keskittymisvaikeuksia, eikä oikein kiinnostanut tehdä mitään.

 

Koronavalvonta oli tänäänkin aktiivinen. Ensin laittoivat kuvan lapusta, johon merkitään, yllätys yllätys, mikä on Kiinan kotiosoitteeni, milloin poistun Shanghaista, milloin ja millä saavun Kiinan kotiini ja millä poistun karanteenihotellistasi. Seuraavaksi pyydettiin maksamaan tuleva karanteenitesti ennakkoon, kysyttiin kuinka vanha olen vuosissa. Lopuksi tuli tarkennus, että koronatesti on ensiviikon perjantaina ja tulokset siitä ovat saatavilla lauantaina. Eli kertaus opintojen mutsi on.

 

Taitaa vihdoinkin unirytmi kääntyä, sillä eilen illasta nukahdin tuossa puolenyön maissa ja heräsin vasta puoli kymmenen maissa. Vielä kun saisi ajoituksen osumaan kohdalleen niin kyllä tämä tästä tasoittuu. Sunnunantai on hyvin rauhallinen, kirja lukemista, pieni reilun tunnin kävelylenkki, vähän töitä ja kotisoitto. 

 

Nykyään kello kertoo, miten yö meni

Muualla elämä jatkuu ennallaan

Peruspäivästä on löytynyt muutama mielenkiintoinen asia. Linnut aloittavat laulamisen yleensä tuossa viiden maissa, aurinko nousee kuuden maissa ja sen jälkeen liikenne alkaa vilkastumaan.  Aurinko paistaa suoraan aamulla ikkunasta sisään kunnes tuossa yhdeksän maissa huoneeni jää varjon puolelle ja päivän aikana lämpötila ulkona kiipeää tuonne 32 – 36 asteen tasoon. Tänäänkin säätiedoissa luki, että tuntuu iholla kuin 43 astetta, lähinnä korkean kosteuden ja pilvettömän taivaan takia. Olen muuten säätänyt ilmastoinnin 23 asteen kohdalle, joten on melkoinen ero sisällä ja ulkona. Keli viilenee pikkuhiljaa kuuden  eli auringon laskun jälkeen ja putoaa yöksi tuonne 25 - 28 asteen tietämille. Se mikä on myös yllättävää, hotelli on ollut rauhallinen, vain kahtena päivänä on kuulunut kovaäänistä puhetta naapurihuoneesta. Ohi kulkevan pääkauden liikenteen ääni kuulu myös sisälle, mutta ei ole mitenkään poikkeavan kovaäänistä.

 

Yksi pohdinta vielä, josta on puhuttu parin kollegan kanssa. Eli Suomessa vangit pääsevät ruokalaan ja pihalle jaloittelemaan, Kiinan karanteenissa ei.  Oliko se aikoinaan kuritushuoneen nimellä se paikka vankilassa, josta ei ei pääse ulkoilemaan tai ruokalaan, vaan pitää pysyä huoneessa ja ruoka tuodaan ovelle? Suomen vapaaehtoinen karanteeni (se jossa olin Suomeen palatessani) antaa mahdollisuuden liikkua vapaasti, kuten Suomen uutisointi on osoittanut. Se mahdollistaa tietämättä tartuttamaan muita. Täällä tartuttaminen on jo vaikeaa.”

Puolet meistä palasi Kiinaan

Blogi on ollut hiljainen toukokuun alusta saakka. Silloin perhesyyt toivat minut yllättäen Suomeen ja olen täällä edelleen. Nyt olen täyttämässä viisumihakemusta, ja syyskuun puolivälissä minun on tarkoitus palata Kiinaan.  Lentoja Shanghaihin on ollut harvakseltaan, mutta syyskuussa niitä on jo enemmän.  Kiinassa odottaa hotellikarenteeni siinä kaupungissa, minne kone laskeutuu eli matka on tavallista paljon pitempi. Mieheni Olli-Pekka tuli Suomeen toukokuun lopussa ja lähti takaisin Kiinaan viime sunnuntaina. Nyt saatte kuulla Kiinaan paluusta hänen kertomanaan:

Kahden viikon koti

"Tätä tiistaista tarinaa kirjoittaessani istun Shanghain Chongmingin alueella sijaitsevassa karanteenihotellissa. Minut tuotiin tänne maanantaina suoraan Shanghain lentokentältä. Hotelli on normaalin tasoinen kiinalainen hotelli, huoneen koko on noin 20 m^2.. Ilmastointi pelaa, onneksi, sillä lämpötila on yötä päivää noin +30 astetta. Minibaaria tai jääkaappia ei ole, vedenkeitin on. Huoneen varustelussa oli pari yllätystä, kylpypyyhettä ei ollut lainkaan eikä minulla mukana, koska no, tiedättehän, sellaisen olettaa olevan hotellissa käytössä. Toinen erikoisuus oli varustepussi, jollaista ei hotellissa yleensä ole. Jos pyyhkeen haluaa, se on hankittava itse muualta, koska se ei sisälly tämän hotellin varustukseen.  Assistenttini kautta minulle järjestyi pyyhe ja vähän hedelmiä. Erikoisvarustepussissa oli kuumemittari, sumutepullo, desinfiointitabletteja, kasvomaski, pumpulituppoja ja biologisesti vaarallisten aineiden hävittämiseen tarkoitettu muovipussi.

Kokolattiamatoton lattia on helpompi puhdistaa

 

Arpajaisista tuli perushuone

Uusia rutiineja

Karanteeniohjeistus on selkeä. Huoneesta ei saa poistua seuraavaan 14 vuorokauteen, rajana on ulko-oven kynnys. Kukaan ei saa tulla huoneeseen, joten myös siivousvastuu on itsellä. Kuume pitää mitata kahdesti päivässä, mieluiten nielusta, kello 9:00 ja 14:00. Mittauksen tulos raportoidaan WeChatilla eli Kiinan WhatsUp:lla lääkärille. Kuumemittari pitää desinfioida ohjeen mukaan desinfiointiliuoksella. Käytetyt pumpulitupot laitetaan biologisesti vaarallisten aineiden hävityspussiin.  

 

Ruokaa toimitetaan kolmesti päivässä, aamiainen kello 9:00, lounas 11:30 ja päivällinen 17:30. Lounas on normaalia kiinalaista tehdasruokailutason ruokaa eli keitettyä riisiä, kasviksia ja jotain muuta höyrystämällä tai öljyssä wokkamalla tehtyä. Sillä kyllä elää, joten nyt sitten syödään elääkseen eikä eletä syödäkseen. Kuvissa on ruokatoimitukset odottamassa nälkäisiä ja esimerkki itse annoksista.

Kohtalotovereita on vaikkei heitä näekään

 

Bon appetit!

Houkutteleeko?

Lisää herkkuja

Perusruokaa perushuoneessa

Mitä muuta karanteenissa voi tehdä? Töpöttää kännykkää tai räplätä läppäriä tai lukea tai kuunnella äänikirjoja, jutella vaimon kanssa tai katsella alla olevassa kuvassa olevaa maisemaa. Paitsi, että koska ollaan kiinalaisten tietoliikennerajoitusten äärellä, YouTubet, Facebookit ja kaikki Googleen liittyvä on blokattu pois käytöstä kuten myös paljon muutakin netin sisältöä, joten käytännön valikoima on hieman kapea. VPN:ää voi yrittää käyttää, mutta suurin osa niiden serveristä on myös blokattu pois, joten ei niistä paljon apua ole. Onneksi tai epäonneksi tuo töihin liittyvä tietoliikenne toimii, joten etäkokoukset ja läppärin muu käyttö niihin liittyen sujuu ihan hyvin. Mutta tuota maisemaa voi katsella rajoituksetta.

Kaikilla ei ole edes tällaista näkymää

 

Hotellikaranteenia ennen oli pari mutkaa

Tästä tarinasta puuttuu alku, joten avataan sitä hieman. Olen tullut Kiinaan töihin 2019 huhtikuussa. Elämä sujui Kiinan normaalisti tammikuuhun saakka, mutta sitten korona alkoi vaikuttaa kaikkeen elämään. Lensin Suomeen toukokuun lopussa. Maasta pääsee pois, toukokuussa oli yksi suora lento Kiinasta Helsinkiin viikoittain (nyt niitä taitaa olla jo kolmena päivänä viikossa). Suomen päässä ei paljon tulemisista ja menemisistä kyselty, vaan menin suoraan jatkolennolle ja kahden viikon vapaaehtoiseen karanteeniin.

 

Kun lähdin Kiinasta, voimassa oli kaikkia ulkomaalaisia eli myös meitä pitkän oleskeluluvan omaavia koskeva paluukielto. Paluuajankohdasta ei silloin ollut mitään tietoa. Kesäkuussa tuli tieto, että paikallisen maakunnan johdon puoltolausunnolla asiantuntijan roolissa oleva ulkomaalainen voisi päästä perheineen takaisin Kiinaan. Paikallishallinnosta tuli puoltopäätös kolme viikkoa myöhemmin. Sen jälkeen laitoin uuden viisumihakemuksen  sisään Suomen Kiinan viisumikeskukseen ja voila, paluuviisumi oli voimassa.  Samalla tietysti peruttiin vanhat oleskelu- ja työluvat, joten nekin pitää hakea uudelleen. Ja tuo koko homma on muuten aika monta lappua ja leimaa ja valokuvaa.

 

Palataanpa takaisin alkuun. Lensin Finnairin koneella Oulusta Helsinkiin, Helsingissä kuusi tuntia odottamista ja jatkolento Juneyaolla Shanghaihin. Hesan kentän non-shengen alueella ei ollut auki muita paikkoja kuin R-kioski, kotimaan terminaalissa sentään pari kahvilaa, kioskia ja joku tax free -myymäläkin. Ensimmäiset 4 tuntia kului kotimaan terminaalin puolella ja sitten menin normaalin passintarkastuksen kautta lähes tyhjään kansainväliseen terminaaliin.  Koneeseen nousun lähestyessä paikalle saapui muutama muukin matkustaja ja arvioni mukaan Boing 787 koneeseen nousi noin 100 – 120 matkustajaa, joista kiinalaisia oli vähän yli sata. Portilla tarkastettiin passit, viisumit ja Shanghain vaatimat terveystietoapin koodit. Matka sujui maski päällä. Tarjoiluna businessluokassa oli koronarajoitusten takia papupurkki, suolakeksejä, pari kiinalaista pullaa, pari pientä pussia suolapähkinöitä ja vettä. Lisäksi tarjoiltiin kahvia ja virvoitusjuomia pyynnöstä. Lentohenkilökunta piti kokohaalareita, kasvomaskeja ja silmäsuojia. Itse lento sujui elokuvia katsellessa ja laskua odotellessa.

Mahtaakohan helteellä hikoiluttaa?

 

Lennon aikataulu piti ja kentällä olin 6:30, portilla 6:45, koronatestissä 7:30, passintarkastusksessa 7:45, laukkuja odottamassa tuloaulassa 8:15, bussissa 8:45 ja karanteenihotellissa 11:00. Eli mihin meni neljä ja puolituntia? Kun joka paikassa vähän säädetään ja kymmenet ihmiset tarkastavat paperit ja terveysapin tiedot useaan kertaan matkan aikana. Lisäksi jokaiselle tarkastuspisteelle jonotetaan. Kentällä kuljettiin aitojen rajaamana yhtä reittiä pitkin kuten Ikeassa. Sillä erotuksella, että joka paikassa on ihmisiä valvomassa, ettet vaan eksy. Koneesta ei pääse ulos, jos ei ole apissa terveystiedot kohdallaan, passintarkastukseen ei pääse ilman todistusta kentällä otetusta koronatestistä ja karanteenikuljetukseen ei pääse, jos ei ole ladannut uutta appia ja syöttänyt perustietoja sinne. Hauskinta tässä on, että kaikissa lapuissa ja apeissa kysytään ihan samat asiat, ei oikeastaan mitään lisäinformaatiota, vaan nimi, passinumero, viisuminumero, lennonnumero, mihin pisteeseen olet matkalla, missä maassa olet ollut viimeisen 14 vuorokauden aikana ja onko sinulla kuumetta tai muita sairauksien oireita

 

Koronatesti otetiin eilen, kolmella puikolla, kummastakin sieraimesta ja nielusta, tekniikalla tökkää puikko sisään, odota 10 sekuntia, pyöritä puikkoa nenässä tai nielussa kuin helikopterin roottoria 5 sekuntia ja sitten näyte talteen putkiloon. Myönnän että kokemus ei ole miellyttävä vaan enemmänkin aiheutti oksennusreaktion ja veden silmistä valumisen. Taidan siis olla herkkis. Ja viiden päivän päästä sama odottaa vielä täällä hotellilla. Ensimmäisen testin tulokset kerrottiin jo kaikille, eli koneessa olijoilla ei ollut kenelläkään positiivista testitulosta.

 

Aika asettua asumaan

Jäljellä on kolmetoista päivää hotellikaranteenia, koronatesti ja sitten kun olen oletettavasti elokuun 11. päivä nykyisessä kotikaupungissani Beihaissa, edessä on 14 vuorokautta kotikaranteenia. Tähän on syynä paikalliset määräykset, joita ei muualla Kiinassa ole eli ulkomailta tullessa valtion virallisen 14 vuorokauden karanteenin lisäksi Beihaissa pitää olla karanteenissa toiset 14 vuorokautta. Tässä meni sitten elokuu nopeasti ja helposti neljän seinän sisällä. Tai no onko se helppoa, jää nähtäväksi."

Moottoripyörä on moottoripyörä mutta skootteri ei ole lälläripyörä

Kauppareissu on takana. Tänään mopoilu oli rentoa. Kysyin mieheltä, mahtoiko se johtua siitä, että kiinalaiset olivat rauhallisempia liikenteessä vai siitä, että minä olin rennompi. Vastaus oli nopea: siksi että sinä olit rennompi. 

Lapsena muistan oppikirjan sivun Kiinasta. Kadut olivat täynnä pyöräileviä ihmisiä. Nykyään tilanne on toinen. Tavallisia pyöriä näkee harvoin, sähköpyöriä sen sijaan jonkin verran, mutta mopoja on kuhisemalla. Valtaosa mopoista on sähköllä toimivia, onneksi, vaikka niiden hiljaisuus on myös vaaratekijä. 

Liikenne on täällä kaoottista. Tai niin aluksi luulin. Kaikessa on kuitenkin logiikkansa, vaikkakin erilainen kuin meillä Suomessa. Yritän vastata muutamaan kysymykseen liikenteestä erityisesti mopoilijan näkökulmasta. Kuvat on otettu pääsääntöisesti tänään, joitain mainitsemiani asioita voi niistä löytää. 

Ajelulla ennen koronaa

Tällä hetkellä ajaessa täytyy käyttää hengityssuojainta

Ei ole olemassa tyypillistä kuskia

Mopoille on omat kaistansa teiden reunoissa. Ne on merkitty ja osin aidoilla erotettu autoteistä. Niillä ajetaan yleensä yhteen suuntaan, mutta aina pitää varautua vastaantulijoihin. Vastaantulijoita voi tulla missä ja milloin tahansa kuten myös sivuteiltä liikennevirtaan liittyviä. Mopojen hiljaisuus yhdistettynä tähän tekee niistä vaarallisia; et kuule milloin ne syöksyvät alle tai päälle. 

Mopolla täällä ajavat kaikki teineistä vanhuksiin. Nuoret ajavat kaverit kyydissään. Miehet kyyditsevät vaimojaan ja tyttöystäviään mutta usein kuljettaja on nainen, jolla on mies tai lapset kyydissään. 

Mopon kyytiin mahtuu kokonaisia perheitä. Kolme päällä on tavallinen näky, neljäkään ei ole kovin harvinainen. Viisikin mahtuu saman mopon kyytiin, mutta niitä ei näe ihan joka päivä. Näkemämme ennätys on seitsemän henkilöä saman mopon kyydissä. Sylivauvat ovat kantoliinoissa, lapset seisovat vanhempien jalkojen välissä tai istuvat heidän edessään tai takanaan. 

Keskellä kuvaa näkyy mopokaista, 

oikealla jalkakäytävältä tulevia mopoilijoita

Monenmoisia matkustajia

Ajoasuja

Mopoilla ajetaan kaikissa mahdollisissa vaatteissa. Aamuisin liikenteessä on sulassa sovussa pukumiehiä ja rakennusmiehiä. Naiset ajavat korkokengissä ja leningeissä, collegevaatteissa ja työasuissa. 

Olen ajatellut, että korkokengät ovat mopoillessa käytännöllisiä. Kiinalaiset naiset ovat usein pieniä, joten korkojen avulla he ylettyvät maahan loputtomissa pysähtelyissä liikennevaloihin. 

Kypärää käyttää alle kymmenen prosenttia kuljettajista. Tyypillisimpiä kypärän käyttäjiä ovat rakennusmiehet ja –naiset. Kyseessä on työmaakypärä. Heillä kypärä on todennäköisesti päässä sen takia, että siellä se kulkee helpoimmin. Ruokaläheteillä on myös kypärät, heitä näkee vilisemällä. 

Tyypillistä on myös se, että kuljettajalla on kypärä mutta matkustajilla ei. Lapsilla olen nähnyt kypärän vain muutaman kerran. Suomessa olisi outoa nähdä aikuinen pyöräilijä kypärässä, jos kyydissä olisi kypärätön lapsi, mutta täällä se on normaalia. 

Tyypillisiä varusteita ovat sarvissa kiinni olevat patakintaita muistuttavat hansikkaat, joilla suojaudutaan kylmyydeltä, ajoviimalta ja auringolta. Usein niihin on yhdistetty etusuoja tai väärinpäin puettu takki, joiden käyttöaihe on sama. 

Tästä kuvasta voi bongata "patakintaat"

Mopot parkissa, autot ovat maan alla

Varusteita ja malleja

Peilejä ei ole läheskään kaikissa mopoissa. Niissä joissa ne ovat, niitä ei yleensä käytetä. Kuljettajat eivät seuraa niistä takana tulijoita eivätkä varsinkaan kuolleessa kulmassa olijoita. Tämän vuoksi ohitettaessa kannattaa jättää hieman väliä, koska edellä olijalta voi odottaa mitä tahansa. Tämän vuoksi myös turvavälit ovat ehdottomat. 

Mopoilija voi pysähtyä milloin tahansa ja minne tahansa. Ennakointi ei kuulu kiinalaiseen elämään eikä siis liikenteenkään. 1. Puhelin soi. 2. Pysähdyn niille sijoilleni. 3. Vastaan ja puhun puhelun. 4. Jatkan matkaa. Missään vaiheessa en katso peilejä enkä ympäröivää liikennettä. 

Mopoja on kaikenlaisia. Hello Kittyjä, pantterikuoseja, eri värejä ja kokoja. Nimet ovat monenlaisia, esimerkiksi yhdellä kävelymatkalla bongasimme paitsi Suzukin myös Suzkuin, Sukuzin, Zuzukin ja Sukizuin. Tänään näimme Sikifun ja Shsuzukin. 

Kaksipyöräisten lisäksi liikenteessä on kolmipyöräisiä ja neljäpyöräisiä mopoja. Myös teiden kunto vaihtelee. Suuremmat tiet ovat hyväkuntoisia, mutta hiljaisemmilla teillä voi olla paitsi kuoppia ja möykkyjä myös kanoja ja muita eläimiä. 

Odottamassa valojen vaihtumista

Mopolla kuljetaan kaikkea. Eläviä ja kuolleita eläimiä. Ruokia ja juomia. Rakennustarvikkeita. Kukkia ruukkuineen. Telineitä ja tikkaita. Letkuja. Mopon leveys tai pituus voi kaksin- tai kolminkertaistua kyydissä olevien tavaroiden takia. 

Pelisääntöjä

Kiinassa on varmasti monenlaisia liikennesääntöjä. Ainoa, jota olen nähnyt tiukasti noudatettavan, on se, ettei kenenkään päälle saa ajaa. Autoilija on kuningas, koska auto. Ja mitä isompi auto, sitä isompi kuningas. Mopoilija on niistä seuraavana, koska se on nopea, niitä on paljon ja ne nyt vain haluavat mennä juuri sillä hetkellä kuin haluavat ja juuri sinne minne haluavat. Viimeisenä tulee kävelijä, koska se on suojattomin. Mutta ei heidänkään päälle ajata. 

Tänään näin lähellä piti tilanteen, kun mopoilija joutui jarruttamaan reilusti, ettei ajaisi vanhan miehen päälle, joka päätti juuri sillä hetkellä syöksähtää keskelle tietä. Mopo jarrutti ja jatkoi matkaa. 

Kiinassa tööttäillään paljon enemmän kuin Suomessa. Töötillä osoitetaan muille, että täältä minä tulen. Kuljettaja, joka haluaa puikkelehtia nopeasti muiden seassa, ajaa töötti pohjassa kilometrin. Kuljettaja, joka haluaa varottaa sivutieltä tulevaa, painaa reippaasti tööttiä. Mutta kukaan ei huuda, näytä keskisormea, heristä nyrkkiä. Jos joku tulee eteen, he vain jarruttavat ja jatkavat matkaa. Sanaakaan ei vaihdeta. 

Syntynyt mopon kyytiin?

Mitä mopon kyydissä tehdään paitsi ajetaan? Siellä puhutaan puhelimessa. Laitetaan viestejä. Katsotaan videoita. Syödään. Nukutaan. Minä keskityn pelkästään ajamiseen, ja siihen menee helposti kaikki käytettävissä oleva energia.

Sieltä sitä tullaan, hitaasti mutta varmasti

Onnettomuuksia sattuu liikennemäärään ja –tyyliin nähden vähän. Mutta mikäli sellainen sattuu, kaikki jätetään niille sijoilleen. Autoja ja mopoja ei siirretä, vaan jäädään odottamaan poliisia. Eilen satuimme onnettomuuden jälkipaikalle ja kun katsoin keskellä tietä olevia autoja ja niiden vieressä rauhassa odottavia kuljettajia, mielessä pyöri Suomessa oppimani asia: vältä lisäonnettomuudet.  

Kiinalaisilla vaikuttaa olevan parviäly. He liikkuvat kuin kalaparvet toisiaan vaiston varassa väistellen. He kulkevat mopoilla siitä lähtien kuin ovat äitiensä kohduissa, joten heidän tasapainonsa on synnynnäistä. Minulla ei ole. Alussa puristin ohjaussarvia ja säikyin sivuteiltä tulevia. Säikyin myös yllättäviä tööttäyksiä. Tekemällä asioihin tulee varmuutta, niin myös tähänkin, vaikka en edelleenkään ole liikenteessä mukavuusalueellani.

Vaikea sanoa kenelle palavat vihreät

 

Kaikesta huolimatta mopoilu antaa liikkumiseen vapautta. Mopoilla voimme kuljettaa viikon ruuat tai käydä ostamassa lohta. Minulla oli ennen Kiinaan muuttoa mopoilukokemusta noin kahdeksan kilometrin verran. Eli jos minä olen tästä selvinnyt, selviäisit luultavasti sinäkin. 

Meidän Suomen lipuilla varustetut mopomme

Mikä on tulos, kun ihmiset noudattavat koronamääräyksiä?

Kun maailma oli vielä avoin

Vapautta rajoitetaan monella tavalla

Ennen ja jälkeen. Olemme olleet Suomen loman jälkeen yli kuukauden Kiinassa. Poikkeustilanne oli alkanut täällä kaksi viikkoa ennen paluutamme. Tähän kuukauteen on mahtunut monenlaista totuttelemista uuteen normaaliin. 

Maailma on välillä oman kodin kokoinen,
onneksi on mieluisa maisema

Korona on tappava, kohtuullisen helposti leviävä ja heikoimpiin iskevä. Lisäksi sen seuraukset yrityksille ja taloudelle tulevat olemaan mittavat. Se on pelottavaa. Pahin skenaarioni on toteutunut, korona on nyt myös Suomessa. Kiinan taistelu on ollut käynnissä monta kuukautta, nyt on muun maailman vuoro. Nyt ei voi enää muuta kuin minimoida vahingot.

Koronatoimet Kiinassa

Kiina sulki liikkeensä ja ravintolansa. Suljettuna ovat olleet kaikki liikkeet ruokakauppoja lukuun ottamatta. Ne ovat olleet pääosin auki koko ajan. Suljettuna ovat olleet kuntosalit, valtion virastot, parturit, kauneushoitolat, hierontapaikat.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön hengityssuojainpakon. Suojista kuulee monenlaista keskustelua. Todennäköisesti ne antavat ihmisille lähinnä henkisen suojan, kun voi tuntea tekevänsä jotain. Sairastuneiden on varmasti hyödyllistä käyttää suojia muiden turvaamiseksi. Täällä suojien käyttöä ei tarvitse valita tai olla valitsematta. Käytämme suojia, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön lämmönmittauksen. Lämpömme on tänään mitattu talon alueelta lähtiessämme ja palatessamme ja kauppaan mennessämme. Lämpömme mitataan, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt. Jokainen, jonka lämpö ylittää tietyn tason, koronatestataan tai laitetaan karanteeniin. 

Kiina otti koronan suhteen käyttöön liikkumisen rajoitukset. Kaikkea ylimääräistä liikkumista on kehotettu välttämään. Välillä saimme poistua talon alueelta vain kerran päivässä. Ne perheet, joissa on useampi henkilö, saivat yhteisen poistumisluvan. Jos perheen äiti meni töihin, kukaan muu perheestä ei liikkunut sen päivän aikana. Rajoitamme liikkumista, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Tämän lenkkimaaston paras puoli
on skootterittomuus

Kiina otti koronan suhteen käyttöön kulkemisen seurannan. Jokaisen on rekisteröitävä kulkemisensa kännykän seurantasovelluksella kotitalosta lähtiessä tai sinne palatessa, kauppaan mennessä ja ravintoissa, oikeastaan menipä mihin tahansa. Sovelluksen vihreä väri kertoo siitä, että henkilö ei ole käynyt kahteen viikkoon "koronapositiivisilla" alueilla. Ihmisiä voidaan pysäyttää ja heidän kulkunsa syitä kysyä. Kulkulupa täytyy näyttää pyydettäessä.

Kiina otti käyttöön alueiden väliset kontrollit ja rajoitukset. Eri alueiden välillä oli tietulleja, joissa poliisit päivystivät yötä päivää ja valvoivat alueilta toisille yrittäviä ihmisiä. He käännyttivät ihmisiä, mikäli kulku oli kielletty. 

Työpaikoilla lämpötila mitataan joka päivä töihin tullessa. Kuumeiset passitetaan välittömästi testeihin. Työpaikkaruokalassa syödään yhden hengen pöydissä, ja isoissa toimistohuoneissa etäisyys toisiin on vähintään 1,5 metriä. Sanomattakin on selvää, että hengityssuojaimia käytetään työpaikoilla aina ruokailua lukuun ottamatta. Etätyötä suositaan aina, kun se on mahdollista.

Karanteenit ovat olleet täällä käytössä alusta asti. Aiemmin karanteenissa sai olla omissa kodeissa, mutta karanteenimääräyksiä on tiukennettu sen jälkeen, kun korona alkoi levitä maailmalla. Tällä hetkellä muista maista palaavat joutuvat karanteeniin määrättyyn hotelliin 14 päiväksi. Karanteenissa olevien lämpötila käydään mittaamassa päivittäin. Ruoka toimitetaan heille kotiin, he eivät kuljeksi kaupoissa tai apteekeissa. 

Emme käyneet ravintoissa, koska ne olivat kiinni. Emme käy edelleenkään uimassa, saunassa, elokuvissa, tai teatterissa. Emme käy kuntosalilla, koska talomme säännöt kieltävät sen. Kävelemme pihalla hengityssuojaimissa, pidämme välimatkaa muihin kaupoissa ja kadulla. 

Uutta normaalia

Minua on auttanut yhteydenpito  rakkaisiin Suomessa, kuvat lapsista ja muista rakkaista ja koirastamme. Minua on auttanut sen ajattelu, että tämä ei kestä ikuisesti. Minua on auttanut kävely pihalla. Olen kiertänyt puolen kilometrin pituisen pihan luultavasti 250-300 kertaa. Minua on auttanut puhuminen miehen ja Beihaissa asuvien tuttujen kanssa. Minua on auttanut kaiken pienen näkeminen ympäristössä. Lapset leikkivät ja nauravat, linnut laulavat, kukat työntyvät esille.

Pysähtynyt Kiina on hiljainen

Kaikesta huolimatta on kevät

Beihaissa meni muutama viikko ilman yhtään uutta koronatapausta. Nyt täällä on todettu muutama tapaus, joista yksi on muualta Kiinaan tullut matkailija. Tämän jälkeen kontrollia tiukennettiin. Meidän on kuljetettava passia mukanamme, jotta voimme kysyttäessä osoittaa, ettemme ole tulleet maahan viimeisen kahden viikon aikana. Muut paikalliset osoittavat puhelinsovelluksen avulla täällä olemisensa. 

Elämä on ollut rajoitettua. Välillä elämä on ollut tylsää, välillä ahdistavaa. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne turvallisuudesta. Tämän asian takia toimitaan ja taistellaan. Ihmiset noudattavat määräyksiä yhteisen edun ja tiukan määräysvallan takia. Kiinassa ei ole minäminä-kulttuuri. Onneksi.

On rajoitusten purkamisen aika

Mikä tästä kaikesta on seurannut? Maan sisäisiä koronarajoituksia on alettu purkaa. Liikkeitä on yhä enemmän auki. Parturit ja kauneushoitolat ovat avanneet ovensa. Kävelylenkeillä näkee auki olevia liikkeitä joka kerta enemmän. Ravintolat ovat saaneet lupia avata salinsa ruokailijoille. Paikkalukua on edelleen rajoitettu. Aiemmin ruokaa sai kyllä tilata, mutta se piti hakea ravintolan oven ulkopuolelta tai tilata ”kenguruilta” eli paikallisilta ruokaläheteiltä. 

Hiljaisimmillaan oli aavemaista

Koulut ovat edelleen kiinni, niiden suhteen pelataan varman päälle. Lapset ovat olleet etäopetuksessa jo kaksi kuukautta. Puhelimeen on alkanut tulla viestejä koulunkäyntiin liittyen. Se saattaa tarkoittaa sitä, että kouluja ollaan avaamassa. Liikenne on lisääntynyt. Ihmisiä on liikkeellä enemmän.

Maskien verran erilaista

Kaupat ovat jälleen avautuneet

Tänään kävimme kahvilla Starbucksissa ja saimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna riisua hengityssuojaimet ja istua samaan pöytään juomaan kahvimme. Eilen kävimme syömässä ystäväpariskunnan kanssa. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. 

Jotain ihan muuta

Blogikirjoittaminen on mielenkiintoista ja avartavaa. Kirjoitan muutakin. Tämän päivän postaukseni on tekstini, jonka kirjoitin Aivan paskojen tekstien -verkkokurssilla. Ohje oli kirjoittaa tarina, jossa ei tapahdu juuri mitään jännää. 

Ihmeellinen arki

Arjesta tulee aina arkea. Valutan kuumaa vettä kahvijauheen päälle. Ikean valkoinen kuppi on vähän tylsä, Suomessa juon kahvini muumimukista. Suomessa se on vähän tylsää, koska kaikki juovat kahvinsa muumimukista, mutta ne ovat silti värikkäitä toisin kuin valkoiset Ikea-kupit. Minun Kiina-arkeeni kuuluu Ikea-kuppi ja Ikean kalusteet, vaikka toin kaksi muumimukia mukanani tänne.  

Jotain vanhaa

Aamukahvin jälkeen neulon. Teen sukkia koko suvulle. Aikaisemmin äitini teki sukat minulle, mutta nyt osat ovat kääntyneet. Neulominen on kuin pumpuli aivoissa, sula lämmin suklaa iholla, kermavaahto ja lohtuletut. Sitten kirjoitan. Laitan kellon mittaamaan aikaa niin kuin psykologi opetti. 

Ja jotain uutta

Kirjoittamisen jälkeen laitan hengityssuojan kasvoilleni, lenkkarit jalkoihini ja avainpussin kaulaani. Lapsena en ollut avainkaulalapsi. Asuimme omakotitalossa ja äitini oli aina kotona. Kaverini kadehtivat minua ja minä heitä. 

Asumme kahdennessakymmenennessäviidennessä kerroksessa. Hissejä on kolme. Yleensä kaikki ovat ensimmäisessä kerroksessa, mutta minulla on koko päivä aikaa odottaa. Aikaisemmin menin portaita pitkin, mutta hengityssuojain päällä se on vähän liikaa. Meidän talossa kukaan ei kulje portaita paitsi minä enkä minäkään nyt. Joskus hissiin tulee joku toinen hengityssuojaintyyppi katselemaan puhelinta tai seiniä. Ihmiset eivät ole kovin erilaisia toisella puolella maailmaa.

Kun pihan kiertää laitoja pitkin, saa kelloon viisisataa metriä. Kierrän sen kymmenen kertaa ja silloin kellossa on viisituhatta metriä. Pihalla kasvaa palmuja ja ihmepensaita. Aluksi ihmettelin ihmepensaita, mutta nyt en enää joka kerta. Suomessa minulla oli ihmepensas, mutta se kuoli. Lenkin jälkeen odotan hissiä. Ne ovat aina ylhäällä, kun minä olen alhaalla, mutta minulla on koko päivä aikaa odottaa.

Olihan se ihme kohdata ihmepensas

Kotona pesen käteni saippuavedellä ja heitän hengityssuojan roskikseen. Suihkun jälkeen valutan kuumaa vettä kahvijauheen päälle ja menen juomaan kahvini parvekkeelle. Aluksi en uskaltanut mennä kaiteen reunalle, mutta nyt olen tottunut korkeuteen. 

Täällä on suurimman osan vuotta kuuma, mutta nyt on vain vähän yli kaksikymmentä astetta. Starbucksissa kysytään aina, haluanko kahvini kylmänä vai kuumana. Kuumana tietenkin. 

Kaipaan saunaa. Se on kiinni niin kuin lähes koko Kiina. Kesällä kävin siellä monta kertaa viikossa, vaikka olin tuskaillut auringossa kävellessäni. Arjesta tulee aina arkea, ajattelen.

Parveke on nyt piha