Uudenlaista arkea Beihaissa

Kaikkeen tottuu, sanotaan. Toinen loman jälkeinen viikko Beihaissa on alkanut. Elämä on asettumassa uusiin uomiinsa. Ihan kivutta se ei ole sujunut. 

Ensimmäiset päivät menivät kuumetaudista toipuessa. Vaikka koronaepäily olikin aiheeton, ihan terve en ollut. Elämäni oli kotiseinien ja aidatun pihamme kokoinen. Kuumeen vuoksi en olisi päässyt portista ulos; se mitataan jokaiselta uloslähtijältä ja sisääntulijalta. Ja toisaalta kuume kertoo tulehduksesta, jolloin vastustuskykyni ympärillä jyllääville sairauksille on huonompi.

Neljä päivää olen ollut kuumeeton, joten elämä on ollut vapaampaa. Kävin ystäväni kanssa jopa pienellä kävelyllä rannalla aamupäivällä, kun siellä oli hiljaista. Väkijoukkoja on kehotettu välttämään ja kokoontumiset ovat kiellettyjä, joten tottumiimme pitkiin kävelylenkkeihin Beihain kaduilla ei ole mahdollisuutta.

Rajoitusten kiristymistä

Muutama päivä sitten rajoituksia kuitenkin kiristettiin entisestään. Meille ilmoitettiin, että jokainen talokompleksissamme asuva työssä käyvä henkilö saa kulkupassin, joka oikeuttaa yhteen ulosmenoon ja yhteen sisääntuloon päivässä. Sen lisäksi jokainen perhe saa yhden passin, joka oikeuttaa yhden perheenjäsenen yhteen ulosmenoon ja yhteen sisääntuloon päivässä. 

Olen miettinyt niitä perheitä, joissa on useampia jäseniä ja niitä, joissa ei ole työssäkäyviä. Täällä asuu paljon vanhempia pariskuntia. He eivät voi mennä yhdessä portin ulkopuolelle. Toisaalta kiinalaiset ovat meitä tottuneempia rajoituksiin, eivätkä he toisin kuin me niin paljon kyseenalaista asioita, joten ehkä tämä kaikki on heille helpompaa. 

Vasemmalla näkyy Dragon Building

Tämä rajoitus toi ensimmäisen kerran pienen ahdistuksen. Kulkuani ei koskaan aiemmin ole erityisesti rajoitettu. Nyt joudumme miettimään, milloin käytämme päivittäisen kulkulupamme. Jos haluamme käydä kauempana kaupassa, se on tehtävä suoraan miehen tultua töistä. Tänään kävimme kaupassa heti aamulla, joten tiesimme, ettemme voi loppupäivänä mennä enää minnekään.  

Kaupassa meitä odottivat uudenlaiset säädökset. Aiemmin kaikilta oli mitattu lämpö, ja tämä toki tehtiin tänäänkin. Nyt sen lisäksi jokainen kauppaa tulija ja lähtijä koodasi ylös kaupassa olevan koodin, jota kautta kirjattiin ylös kauppaan pyrkivän nimi ja puhelinnumero. Selville tuli toki myös lähtö- ja tuloaika. Tiedän, että Kiinassa on monissa paikoissa rajoituksia sen suhteen, montako ihmistä saa mennä yhtä aikaa kauppaan, mutta Beihaissa en sellaisiin ole törmännyt tai sellaisista kuullut. Kaupassa oli paljon hiljaisempaa kuin aikaisemmin. 

Ahdistuksen hoitoon minulla on onneksi keinoja. Tärkein on muiden kanssa juttelu. Voin puhua mieheni kanssa tai täällä samassa talossa asuvan ystäväni kanssa, ja sen teinkin tänään yhdistettynä toiseen ahdistuksen hoitokeinoon. Se on kävely omalla pihalla. Kun koko pihan kiertää laitoja myöten ympäri, matkaa kertyy noin puoli kilometriä. Kävelimme kymmenen kierrosta jutellen samalla, ja kotiin tultuani mieleni oli rauhallinen. 

Järjellä ajateltuna ymmärrän rajoitukset hyvin. Niillä pyritään saamaan virus hallintaan. Ihmisten halutaan pysyvän mahdollisimman paljon kotona eli poissa tartunnan mahdollisuuksista. Olen todella positiivisesti yllättynyt tähän tehokkuuteen, jolla tätä asiaa hoidetaan. Rajoitukset otetaan käyttöön nopeasti ja esimerkiksi kulkupasseja jaettiin heti, kun rajoitus tuli voimaan. Voimme luottaa täällä, että turvallisuudestamme pyritään huolehtimaan mahdollisimman hyvin. 

Iloa matkan varrella

Kävelyä ja kotiarkea

Pihanympärikävelystä on tullut rutiini. Nyt kun alan olla terve, käyn yleensä yhden lenkin yksin tai ystäväni kanssa päivällä ja toisen mieheni kanssa illalla. Kävelylenkeillä monet kasvot ovat tulleet tutuiksi. Tai ei varsinaisesti kasvot, vaan silmät, hiukset, kävelytyylit, vaatetukset. 

Kasvothan ovat peitetyt silmien alta leuan alle erivärisillä hengityssuojaimilla. Niiden käyttö on pakollista heti, kun omasta asunnosta astuu ulos. Aluksi hengittäminen oli hankalaa suojaimen läpi, mutta nyt se on käynyt lähes normaaliksi, vaikkakin saa välillä puuskuttamaan. Toivottavasti tämä on ohi ennen kesää ja paahtavaa kuumuutta! 

Tämän blogitekstin kuvat ovat omalta pihaltamme, jota olen katsellut uusin silmin. Jokaisella kierroksella löytää jotain uutta, vaikka olen kävellyt täällä ensimmäisen kerran jo vuosi siten. 

Onneksi on piha

Kodin seinien sisällä elämän on entisenlaista. Teen gradua ja muita kirjoitustöitä, kudon, luen, kuuntelen äänikirjoja, teen kotitöitä, ruokaa. Muutama päivä sitten kaivoin pakastimesta ennen joulua sinne laittamani piparkakkutaikinan lopun ja leivoin sen pipareiksi. Päiväkahvit olivat erityisen makoisat paitsi pipareiden takia myös siksi, että mieheni teki etätyöpäivän. Parvekkeella oli +20 astetta, joten istuimme siellä ja ihmettelimme vastapäistä mykkää rakennustyömaata.

Saapa nähdä, mitä elämä on ensi jouluna

Elämä täällä on erilaista, mutta ihan hyvää elämää. En tiedä aletaanko rajoituksia löysyttää vai kiristyvätkö ne vielä. Sitä saa mitä tulee.

Ambulanssilla koronatesteihin

Kotona. Tällä kertaa se vei 70 tuntia koronaviruksen takia. 

Kotimaan pohdintoja

Suomen loma meni nopeasti kuten aina. Seurasimme loman aikana tiiviisti sekä Suomen että Hongkongin uutisointia koronaviruksesta. Kuulimme tilanteesta myös Beihaissa asuvilta suomalaisilta ystäviltämme. 

Loman lähetessä loppuaan olimme yhä epävarmoja siitä, palaammeko takaisin Beihaihin. Saimme varmistuksen paluusta päivää ennen lähtöä. Olin toki hankkinut muistilistalla olevat tavarat muun muassa ison kasan lankoja jo valmiiksi, joten paluuluvan saatuamme aloitin tavaroiden pakkaamisen. Olimme kuulleet, että Kiinasta ei tahdo enää saada hengityssuojaimia, joten tarkoituksemme oli hankkia niitä Suomesta. Tämä osoittautui haasteeksi. Kaikki hengityssuojaimet oli ostettu apteekeista ympäri Suomen. Kiinalaiset ostavat maskeja ja lähettävät niitä kotimaahansa. Apteekissa työskentelevän ystävän avulla saimme kuitenkin 100 maskia ostettua. 

Mitähän tästä pitäisi ajatella, ajattelin monta kertaa noiden kolmen ja puolen viikon aikana. En löytänyt siihen vastausta. Sen tiesin, että en sinällään pelkää koronavirusta. Minulla ei ole perussairauksia, joten vaikka saisin tartunnan, se ei todennäköisesti olisi minulle vaarallinen. 

Mielessäni risteili ajatuksia: Palaanko, vaikka minun ei ole pakko? Entä jos tilanne pahenee, enkä pääse pois vaikka haluaisin? Sinänsä lopullinen päätös oli helppo. Tämä on mieheni ja minun yhteinen ulkomaan komennus, ja toisaalta Kiinassa on tällä hetkellä ainoa kotini. Lisäksi asiat Suomessa ovat sen verran järjestyksessä, että paluu oli mahdollista. 

Matkalla Suomesta Kiinaan

Lentomme Hongkongista Manner-Kiinaan oli peruttu jo muutamia viikkoja aikaisemmin. Meille järjestyi korvaava lento Hongkongista Bangkokiin ja sieltä Manner-Kiinaan. Eri lentoyhtiöt ovat ottaneet erilaisia kantoja Kiinan lentoihin, mutta moni yhtiö tänne vielä lentää. 

Lähdimme Oulunsalon lentokentältä sunnuntaina klo 17.35. Yöllä lähti lento kohti Hongkongia. Koneessa kaikille jaettiin lappunen, jossa kerrottiin siitä, miten virukselta voi ja pitää suojautua. Koneessa aasialaiset matkustajat käyttivät maskia.

Muutos lentoaikataulussa pidensi jo muutenkin pitkää matkaamme. Vietimme kaksi yötä Hongkongissa. Hongkong oli ihana, kuten kuukausi sittenkin. Ihmisiä oli liikkeellä aika paljon, mutta hengityssuojainten käyttö oli lisääntynyt huimasti. Kuukausi sitten niitä käytti muuta prosentti ihmisistä, nyt muutama prosentti ei käyttänyt. Kaikki näkemäni hengityssuojaimettomat olivat länsimaalaisia. 

Hongkong tuntui erilaiselta

Minä tiesin, että Kiinassa ja varsinkin Beihaissa hengityssuojaimet ovat pakollisia, joten aloitin sen käytön jo Hongkongissa. Vaikka aiemmin olin ihmetellyt hengityssuojainten käyttöä, se tuntui yllättävän luontevalta. Hongkongin lentokentällä suojain oli lähes kaikilla, mutta Bangkokissa vähemmistöllä ja edelleen suojattomia olivat vain länsimaalaiset. Molemmilla lentokentillä mitattiin lämpötila kaikilta matkustajilta. 

Maskeihin tottuu nopeasti

Nanningiin saavuimme keskiviikkona klo 16. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti lämpötilanmittaus, jonka perusteella jouduin erityismittaukseen. Passistani otettiin kopio ja osoitteeni ja puhelinnumeroni otettiin ylös. Lämpöni mitattiin kainalomittarilla, ja se oli ilmeisesti riittävän matala, koska pääsin jatkamaan matkaa.

Automatkalla meidät pysäytettiin tietullissa ja auton ja meidän autossa olevien tiedot otettiin ylös lämpötilan mittauksen lisäksi. Aina kun passi otetaan pois, saan jostain syystä tykytyksiä. Varsinkin kun en ymmärrä mitään käytävästä kiivaasta kiinankielisestä keskustelusta. Pääsimme jatkamaan matkaa, ja seuraava lämpötilan mittaus oli kotitalomme portilla. Kuskimme jätti meidän portille, koska talon alueelle ei pääse muut kuin asukkaat. Vihdoin olimme kotona, oli keskiviikkoilta ja kello oli iltakahdeksan paikallista aikaa.

Kuume vei sairaalaan

Torstaina minulle nousi kuume. Muita oireita ei ollut, mutta tiesin, että minun on otettava yhteys lääkäriin. Lääkäri oli yhteydessä paikallisiin viranomaisiin, joiden ohje oli lähteä paikalliseen sairaalaan koronatestiin. Koronaepäiltyjä ei kuljeteta henkilöautoilla vaan ambulanssilla, jonka henkilökunnalla on asiallinen suojaus. Talomme pihalla puin hengityssuojaimen lisäksi myssyn, kenkäsuojat ja hansikkaat.

Ambulanssi ajoi pillit soiden hiljaisten katujen läpi. Matkalla minulta mitattiin lämpö ja verenpaine. Sairaalassa minut ohjattiin erilliseen kuumepotilaita vastaanottavaan sairaalan sivuosaan, jossa henkilökunta oli pukeutunut suojiin päästä varpaisiin. Istuin muiden epäiltyjen kanssa odotushuoneessa, turvaväli muihin oli metrin. Minulta otettiin verikoe, jonka jälkeen sairaanhoitaja saattoi minut ja kaksi kiinalaista naista ct-tutkimukseen. Kuvauksen jälkeen hoitaja saattoi meidät takaisin odottamaan tuloksia. Koronatutkimus oli onneksi negatiivinen.

Sain omalta lääkäriltä ohjeen, miten ja missä järjestyksessä suojat pitää riisua. Sain ohjeen pestä kaikki päälläni olevat vaatteet ja mennä kotona välittömästi suihkuun. Virus elää myös pinnoilla. Vaikka minulla ei ollut virusta, odotustiloissa saattoi olla joku, jolla se oli. Tämä reissu antoi minulle kuvan siitä, mitä tapahtuu ja miten nopeasti.

Miltä elämä näyttää ja tuntuu? 

Beihaissa moni asia on muuttunut tämän kuukauden aikana, jonka olimme pois. Hengityssuojainten käyttö on rangaistuksen uhalla pakollista aina, kun on kodin ulkopuolella. Ravintolat ja liikkeet ovat kiinni. Rakennustyömaat ovat hiljaisia. Meidän edessämme yötä päivää rakenteilla olleet talot ovat ensimmäistä kertaa täysin autioita. Kiinan valtio ei ole sallinut työntekijöiden palata töihin tai pitää yrityksiä auki. Elintarvikekaupat ovat auki ja lähes kaikkea on saatavilla. 

Kiinni.

Kiina taistelee virusta vastaan. Pahimmat sairausalueet on suljettu. Tietullut rekisteröivät kaikki kulkijat. Lämpötiloja mitataan joka paikassa, porteilla, kentillä, kaupoissa jne. Kuumeilevat ja oireilevat henkilöt tutkitaan nopeasti ja tarvittaessa eristetään muista. Kaupunkeja desinfioidaan järjestelmällisesti. Ihmisiä kehotetaan välttämään turhaa ulkona liikkumista. Useamman henkilön kokoontumiset on kielletty. Kiinalaiseen puhelinnumeroomme tulee joka päivä useita ohjeita ja kehotuksia. Talomme pihamaalla kovaääniset antavat toimintaohjeita. Kadut ovat todella hiljaisia.

Tähän aikaan on normaalisti ruuhkaa

Kiinalaiset pysyvät kodeissaan

Mitähän tästä pitäisi ajatella, ajattelen. Mihin suuntaan tämä on menossa? Milloin virus kääntyy kohti tuhoaan, kuten se jossain vaiheessa tekee? Pysyykö virus täällä Beihaissa kurissa vai suljetaanko kaupunki jossain vaiheessa ja jäämme tänne jumiin? Tämä on ehkä ainoa todellinen pelkoni. 

Ajatukset Kiinassa ja koronassa

Tulimme Suomeen kaksi viikkoa sitten. Koronavirus oli saanut ensimmäiset kansainväliset uutisointinsa, mutta arkeen se ei vielä vaikuttanut. Lähtiessämme elämä Beihaissa oli tavanomaista.

Tämän kahden viikon aikana Kiina on ollut jatkuvasti uutisissa. Uusia koronatapauksia on tullut esille joka päivä, ja kuolleiden määrä lisääntyy.

Epävarmuutta paluusta

Emme tienneet vielä aamulla, pääsemmekö takaisin Kiinaan. Lentoyhtiöt eri puolilla maailmaa ovat peruneet viruksen takia lentojaan, mutta meidän ensi sunnuntain lentomme Helsingistä Hongkongiin on ollut yhä voimassa. Lentomme Hongkongista Zhanjiangiin eli Manner-Kiinaan peruttiin joitakin päiviä sitten. 

Täällä Suomessa ajatukseni ovat karanneet usein Kiinaan. Kiinasta on ehtinyt tulla toinen kotimaani, ja siellä on monia tuttavia, joita ajattelen. Minä voin valita, menenkö sinne takaisin, mutta kiinalaiset tuttavani eivät voi. 

Tiedän, että Kiina taistelee virusta vastaan kaikin keinoin. Kiinalainen uusivuosi on vuoden merkityksellisin juhla kiinalaisille. Kaupunkien juhlallisuuksia peruttiin ja ihmisiä kehotettiin pysymään kotona. Jopa kokonaisia kaupunkeja on suljettu. Juna- ja lentomatkoja on peruttu, ja lentokentillä on seurattu matkustajien lämpötiloja. Virus itää jopa kaksi viikkoa, joten kaikkia sairastuneita tämä ei tietenkään ole saavuttanut. 

Myös kotikaupungissani Beihaissa taistellaan viruksen leviämistä vastaan. Koulut ovat yhä kiinni uudenvuodenloman jälkeen ja pysyvät suljettuina toistaiseksi. Ravintoloita, liikkeitä ja katuja on suljettu. Vartijat vartioivat näitä suljettuja katuja ja estävät ihmisiä liikkumasta kielletyillä alueilla. Ihmisiä kehotetaan välttämään ulkona liikkumista ja käyttämään maskeja silloin, kun liikkuminen on välttämätöntä. 

Takaisin Kiinaan

Saimme juuri tietää, että korvaava lento on järjestynyt eli sunnuntaina meidän on tarkoitus aloittaa pitkä matka takaisin kotiin. Minulla on kaksi päivää aikaa valmistautua, kun vain tietäisi miten.

Ajatukseni ovat ristiriitaiset. Toisaalta uutisointi herättää huolta. Toisaalta yhteinen taistelu on käynnissä. Ajatukseni ovat Kiinassa. Punainen matkalaukku pitää jälleen pakata.

Saapa nähdä, millainen matkasi nyt on

Toivepostaus: Miten pärjään kiinan kielen kanssa?

中文很有趣，但很难. Zhōngwén hěn yǒuqù, dàn hěn nán. Kiinan kieli on mielenkiintoista mutta vaikeaa.

Koulun penkillä

Yleistä kiinan kielestä

Kiinan kieli (Hànyǔ) on maailman puhutuin kieli. Kiinassa on lukuisia eri murrealueita, ja eri murteet voivat poiketa paljon toisistaan. Eri murteita puhuvat eivät välttämättä ymmärrä toisiaan. Kirjoitusmerkit ovat kuitenkin samat eri murteissa, joten mikäli puhujat eivät ymmärrä toisiaan, he voivat kirjoittaa toiselle sen, mitä tarkoittavat.  

Kiinan kielen kirjoitusmerkkijärjestelmä on vanhin käytössä oleva järjestelmä. Kirjoitusmerkkejä kiinan kielessä on noin 20 000. Lukutaitoisuusrajana voidaan pitää 1 500 merkkiä, mutta esimerkiksi sanomalehden lukemiseen vaaditaan 2 000-3 000 merkin hallinta. 

Kommunistien alkoivat yksinkertaistaa kirjoitusmerkkejä noustuaan valtaan vuonna 1949. Tällä pyrittiin helpottamaan lukemisen ja kirjoittamisen oppimista. Nykyisin kirjoitusmerkit jaetaan yksinkertaistamattomiin eli monimutkaisiin ja yksinkertaistettuihin merkkeihin. Yksi kiinan kirjoitusmerkki vastaa yleensä yhtä tavua. En ole opetellut kirjoitusmerkkejä, koska puhutussakin kielessä on riittävästi haastetta.

Mandariinikiina on kiinan yleiskieli. Se on koulujen virallinen opetuskieli ja valtakunnallisten medioiden käyttämä kieli. Äidinkielenä mandariinikiinaa puhuu noin 70 prosenttia kiinalaisista. Muita suuria murteita ovat muun muassa wu ja yue. Kiinalaiset ovat kehittäneet pinyin-transkriptiomenetelmän, jonka avulla ääntämistä on helpompi opetella. Meille pinyinit ovat arkipäivää kiinan opiskelussa. 

Kiinan opettelua

Kielioppi tekee kiinan kielestä helppoa. Sanat eivät taivu, ja siksi kielessä pelataan sanajärjestyksellä ja pienillä apusanoilla. Sanoilla ei ole monikkomuotoja, mutta men-päätteellä voi ilmaista monikkoa. Muita poikkeavuuksia ovat esimerkiksi tittelin käyttö sukunimen perässä (Ahonen tàitài eli rouva Ahonen).

Ääntäminen tekee kiinan kielestä vaikeaa. Kiinan kielessä on neljä perussäveltä, jotka merkitään tavun päävokaalin yläpuolelle. Ensimmäinen sävel eli tooni on tasainen, korkeahko, kestoltaan hieman venytetty (bā eli kahdeksan). Toinen sävel on nouseva, kestoltaan hieman pidempi (bá eli vetää). Kolmas sävel on laskeva-nouseva, kestoltaan keskimääräistä huomattavasti pitempi (bǎ eli maalitaulu). Neljäs sävel on laskeva, hyvin lyhyt sävel (bà eli isä). Kuten esimerkeistä voi huomata, ääntäminen on todella tärkeää. 

Näiden neljän sävelen lisäksi tavut voivat olla sävelettömiä. Näiden neljän sävelen ja sävelettömien tavujen lisäksi joskus jotkut tavut äännetään eri sävelillä. Ääntäminen tekee kiinan kielestä vaikeaa.

Jotta asia olisi vielä monimutkaisempi, huomioon pitää ottaa tavujen ääntymisen rajallisuus. Eri tavalla ääntyviä tavuja on vähän yli tuhat, mutta kirjoitusmerkkejä noin 20000. Tällöin ratkaisuna on ääntää eri kirjoitusmerkit samalla tavalla. Sana shì tarkoittaa muun muassa sanoja olla, yrittää, osoittaa mutta myös maailmaa. Sanalla on yli kaksikymmentä eri kirjoitusmerkkiä. 

Nykykiina on tehnyt tästä hieman yksinkertaisempaa. Klassisen kiinan sanat ovat enimmäkseen yksitavuisia, mutta nykykiinassa kaksitavuisia, joten samalla tavalla ääntyviä sanoja on vähemmän. 

Kielen erikoisuuksia

Kiinan kielen erikoisuuksia on muu muassa se, että verbin voi usein jättää pois lauseesta. Adjektiivi voi toimia lauseen predikaattina. Minulla on nälkä sanotaan wǒ hǎo è, sanaa hǎo (oikein, hyvin) käytetään myönteisen adjektiivin edellä, jolloin sen merkitys on neutraali. Myös substantiivi voi toimia lauseen predikaattina. Olen suomalainen -lauseen voi sanoa sekä wǒ shì fēnlán rén että wǒ fēnlán rén. 

Kysymys muodostetaan kysymyspartikkelilla ma, joka laitetaan väitelauseen loppuun. Sinä olet janoinen sanotaan nǐ kě. Oletko sinä janoinen taas on nǐ kě ma? Kysymykset voidaan muodostaa myös kysymyssanalla. Tällöinkin kysymyssana laitetaan väitelauseen loppuun. Omistusmuoto merkitään de-rakennepartikkelin avulla.

Kiinan kielessä luku- tai mittasanaa ei voi laittaa suoraan substantiivin eteen vaan väliin tulee mittasana. Mittasana riippuu substantiivista. Mittasanoja on lukuisia erilaisia, osalla ei ole erityistä merkitystä, osa voi olla kuvailevia tai tarkoittaa esimerkiksi paria. 

Perhe ja suku ovat Kiinassa hyvin tärkeitä. Jokaisella sukulaisella on oma nimensä. Täällä erotellaan esimerkiksi eri nimityksillä tyttöserkku isän puolelta, poikaserkku äidin puolelta jne. Tämä tekee asian selkeäksi, mutta hyvin vaikeaksi oppia. 

Helppoja ovat muun muassa kuukaudet ja viikonpäivät. Tammikuu on suoraan suomennettuna yksikuu, helmikuu kaksikuu ym ja maanantai on viikkoyksi, tiistai viikkokaksi.

Kiinalaisista nimistä

Kiinalaisilla etunimillä on aina merkitys. Hyvä nimi on hyvää tarkoittava, hyvältä kuulostava ja helppo kirjoitettava. Naisen nimet tarkoittavat yleensä moraalista hyvettä tai kauneutta ja miehen nimet korkeita tavoitteita, jaloa luonnetta tai kansan ja valtion palvelemista. Sisarusten nimet ovat usein samankaltaisia tai muuten yhteydessä toisiinsa. 

Nainen pitää yleensä oman sukunimensä naimisiin mennessään (avoliitot ovat laittomia vaikkakin yleistyneet) ja lapset saavat yleensä isänsä sukunimen. Vieraita puhutellaan sukunimillä, joiden eteen laitetaan sana herra, rouva tai joku muu sopiva sana. Tutut puhuttelevat toisiaan etu-sukunimiyhdistelmällä. Vain erittäin tutut käyttävät pelkkää etunimeä. 

Kiinan opiskelu on myös kulttuuriopetusta. Opettajamme on keski-ikäinen mies ja hän on kertonut meille tarinoita Kiinasta ja elämästään täällä. Hän on selkeyttänyt muun muassa Kiinassa hyvin vahvaa hierarkiaa, joka näkyy muun muassa siinä, miten ketäkin puhutellaan. 

Kiinassa kunnioitetaan ikää. Isovanhempia ei koskaan puhutella nimellä. Perheen vanhimpana poikana opettajamme voi puhutella nuorempia sisaruksiaan nimillä, mutta nämä eivät häntä. He puhuttelevat isoveljeään kunnioittavalla nimityksellä lǎo, joka tarkoittaa vanhaa. Samaa nimitystä käytetään myös isovanhemmista, pomoista jne. 

Miten käytämme kiinan kieltä?

Englantia Kiinassa eikä erityisesti Beihaissa osata juuri lainkaan. Suurin osa ei puhu sitä sanaakaan. Täällä ei käy kovin paljon ulkomaisia turisteja, joten tarvetta sen opetteluun ei ole ollut. Parhaiten englantia puhuvat lapset, jotka opiskelevat sitä jonkin verran kouluissa. 

Meitä on luultu todennäköisesti enimmäkseen amerikkalaisiksi, mutta kerran jopa italialaisiksi. Englannin kielen puutteen vuoksi kiinan opiskelu on tärkeää. Se olisi tärkeää. Toki haluaisimme osata sitä paremmin myös siksi, että tämä on nyt kotimaamme.

Olen opiskellut kiinaa ennen tänne tuloa muutaman kuukauden ajan ja jatkoin opiskelua uudelleen marraskuussa. Molemmat opettajistamme ovat kiinalaisia. Jatkettuamme opiskelua huomasin, että vaikka paljon on unohtunut, jotain on myös jäänyt mieleen. Suurin haaste on edelleen ääntäminen. Tuntuu, ettei kieli taivu kaikkiin tarvittaviin suuntiin, ja äänteiden erotuskyky on hyvin puutteellinen. 

Joitakin sanoja ja ilmauksia pystymme kuitenkin käyttämään. Kiinalaiset ilahtuvat yrityksistämme puhua kiinaa ja antavat siitä ylitsevuotavaa palautetta. Aina meitä ei ymmärretä, mutta silloin voimme käyttää eri kääntösovelluksia. Ne täällä toimivat todella hyvin. 

Käytämme arjessa numeroita ostoksilla käydessämme. Osamme tervehtiä, kiittää ja hyvästellä. Osaamme tilata ruokaa. Osaamme kertoa, mistä maasta olemme ja ettemme osaa kiinaa. 

Kuitenkin niin joululta taas tuntuu?

Joulu on ohi. Ensimmäinen joulumme Kiinassa on nyt vietetty. 

Kiina ei ole kristitty maa, joten joulua ei täällä erityisesti vietetä. Kaupoissa pieni alue on varattu joulutavaroille. Hotellien ja joidenkin kauppojen pihoilla on "joulu"valoja. Hotelleissa on kuusia ja koristeita. Joulu on täällä lähes pelkästään kaupallinen, mutta ei lainkaan mitattavissa Suomen joulun kaupallisuuteen. 

Saimme tekokuusen Suomeen kesällä muuttaneilta tuttaviltamme. Kokosin sen ensimmäisenä adventtina ja koristelin nauhoilla ja palloilla. Elämäni ensimmäinen tekokuusi seisoo edelleen olohuoneessamme. Siitä on ollut paljon iloa. 

Ostimme piparkakkutalon läheisestä hotellista. Se odottaa syömistä olohuoneen pöydällä. Lisäksi meillä on muutama muu joulukoriste. Eniten olen kaivannut kynttelikköjä ja tähtiä. Kynttelikköjä on kotona Suomessa jouluisin jokaisella pöydällä, ja ikkunatähti tuo valoa jokaiseen huoneeseen.  

Joululauluja olemme kuunnelleet enemmän kuin Suomessa. Kaupoissa ne eivät ole soineet, joten voimme itse säädellä niiden kuuntelua. Olen päättänyt, että kuuntelen niitä niin kauan kuin joulukuusi on olohuoneessa. Eli ehkä vielä viikon. 

Joulutunnelmaan pääsimme läheisen pienen koulun joulujuhlassa, jossa tapasimme tuttuja, muun muassa suomalaisen joulupukin. Myös kiinalaiset järjestivät meille länsimaisille perheille jouluillallisen. Tämä tuntui mukavalta huomioimiselta, kun joulua ei täällä paikalliset vietä. 

Sain joulukuussa täällä vierailleilta suomalaisilta pussin piparkakkumaustetta. Leivoin viime viikolla elämäni parhaat piparit. Ehkä tämä erilainen joulu hieman värittää asiaa, mutta niistä tuli todella hyviä. Kosteus on täällä erilaista kuin Suomessa, ja piparit sulavat suussa.

Tilasimme kinkun. Se oli savunmakuinen keittokinkku ja ihan okei. Teimme graavilohta, ja siitä tuli todella hyvää. Sitä varten oli myös pakastimessa jemmassa pussi parasta suomalaista ruisleipää. Meillä on myös hieman juustoja ja karkkeja sekä suklaata, mutta ne ovat vielä syömättä.

Kävimme jouluaattona ja joulupäivänä syömässä muiden länsimaisten ja kiinalaisten kanssa. Jouluaattona söimme saksalais-amerikkais-kiinalaista ruokaa saksalais-kiinalaisen pariskunnan ravintolassa. Joulupäivänä söimme italiaisessa ravintolassa muun muassa kalkkunaa, graavilohta ja porkkanakakkua. Seurana oli neljä tuttua pariskuntaa ja liuta lapsia.

Mietin etukäteen tuntuuko joulu täällä joululta. Joulu ilman lunta, ilman tuttuja jouluruokia, ilman muuta perhettä kuin miestäni. Jouluaattoaamuna etsin YouTubesta Lumiukon ja laitoin sen pyörimään. Katsoin ikkunasta rakennustyömaata, jossa oli täysi tohina päällä. Ulkona oli yli +20 astetta ja aurinkoista.

Tuntui se.

Toivepostaus: Onko Kiina turvallinen?

Kävelimme viime lauantaina KTV:stä eli paikallisesta hyvin suositusta karaokesta kotiin. Korvat soivat ja ulkona tuntui ihanan hiljaiselta. Edellisessä postauksessa kirjoitin äänekkäästä Kiinasta, mutta silloin en ollut vielä käynyt KTV:ssä. Se olisi ehdottomasti ansainnut päästä mukaan äänipäivitykseen. KTV on täällä ilmiö, ja vaikka siellä oleminen oli tuskallista liian kovan metelin takia, lupaan mennä sinne uudestaan ja silloin saatte kuulla siitä enemmän. Tämän postauksen aihe on kuitenkin turvallisuus. 

KTV eli paikkalinen karaoke
on täällä ilmiö

Pelkäänkö varkaita?

Mietimme karaokekotimatkalla turvallisuutta. En ole vielä ikinä pelännyt liikkua missään täällä. Olemme kävelleet päivisin paljon ihmisiä vilisevillä kaduilla. Olemme kuitenkin kävelleet monia pieniä katuja myös iltaisin. Kohtaamme lähinnä uteliaita katseita, mutta en ole tuntenut oloani uhatuksi missään vaiheessa. En kävelisi yöllä yksin kaikkia reittejä, mutta en tekisi sitä Suomessakaan. Kyseessä ei ole uhan tunne vaan maalaisjärki. 

Kotitalomme on aidattu ja vartioitu, ja se lisää varmasti turvallisuudentunnettamme. Joissakin taloissa on kalteroidut ikkunat ja parvekkeet tai lisävarustustetut aidat.

Haluaisitko kotiisi tällaisen aidan?

Pidän kävellessäni reppua selässä tai pientä laukkua olkapäällä. En pelkää ryöstetyksi tulemista. En ole nähnyt täällä ryöstöjä tai muitakaan rötöksiä enkä kuullut niistä muilta. Suomen ulkoministeriön tuoreen tiedotteen mukaan huijaukset, varkaudet ja väkivallalla uhkailu riitatilanteissa ovat kuitenkin yleistyneet Kiinassa. Erityisesti tiedotteessa mainitaan Shanghai ja Peking ja vielä tarkemmin turistien suosimat alueet. Suurimpana turvallisuusriskinä ulkoministeriö mainitsee liikenteen. Liikenne on kaoottista, arvaamatonta ja ruuhkaista. Toki Beihaissa mittakaava on toinen kuin suuremmissa kaupungeissa. Tällähän on kuitenkin vain 1,8 miljoonaa asukasta. 

Liikenneturvallisuus

Ajelimme tänään skoottereilla pelikentälle. Menomatkan menimme pieniä teitä pitkin. Liikenteessä pitää huomioida eri asioita kuin Suomessa.  Täytyy valmistautua väistämään tielle tulevia kanoja ja ankkoja. Tänään tielle oli kokoontunut kokonainen kanaperhe. 

Paluumatkalla ajelimme isompaa tietä eikä eläimiä tarvinnut väistää. Sen sijaan muita tiellä liikkujia kyllä. Kuten olen kertonut, kiinalaiset pysähtyvät, mihin haluavat. Auringonlasku oli tänään erityisen loistava, ja tien reunaan pysähtyi auto ja skoottereita, ihan ex tempore, ilman vilkkua tai jarrutusta. Tien kunto vaihtelee paljon. Kuoppiin ja kiviin sekä kohoumiin täytyy aina varautua. 

Aloittelevana skootteroijana täytyy olla koko ajan valppaana. Mistä tahansa voi tulla mitä tai ketä tahansa, eikä mihinkään liikennesääntöön voi täysin luottaa. Ainoa sääntö, mitä kiinalaiset varmasti noudattavat on se, ettei kenenkään päälle saa ajaa. 

Täällä ei anneta kävelijöille tietä. Ylittäessä tietä kävellen täytyy vain pujahtaa johonkin väliin ja mennä keskelle tietä odottamaan, että toinen kaista vapautuu. Olemme tulleet siihen tulokseen, että kiinalaisia ohjaa parviäly, he sukkuloivat liikenteessä ikään kuin kalaparvi vaistoten muut tiellä liikkujat. 

Minä katselen ajaessasi peilejä ja jopa olkani yli toisin kuin kiinalaiset. Olen kuitenkin huomannut, että osaan jo lukea liikennettä - siis kiinalaista liikennettä - hieman paremmin. Se on loogista, vaikkakin omalla tavallaan.

Kun onnettomuus tapahtuu,
kaikki pysähtyvät

Näkyvyys ei aina ole paras mahdollinen

Onnettomuuksia sattuu vähemmän
kuin luulisi liikennettä seuraamalla

Saasteet ja haittaeläimet sekä ruuan turvallisuus

Ilmanlaatu vaihtelee Baihaissa. Seuraan sitä ilmanlaatusivustoilta ja pyrin välttämään hengästyttäviä lenkkejä, jos ilmanlaatu on erityisen huono. Beihaissa ilmanlaatu on yleensä hyvä, kesäaikaan yleensä erinomainen eteläisten merituulten vallitessa. 

Talvikuukausina,  erityisesti marras-helmikuun aikana,  pohjoisesta puhaltava tuuli tuo mukanaan ilmansaasteita tänne, kun pohjoisempana Kiinassa on kylmää ja siellä taloja lämmitetään ja energiaa tuotetaan paljon kivihiilellä. 

Minä en kuulu mihinkään riskiryhmään, joten kovin paljon ilmanlaatu ei minuun vaikuta. Olen täällä usein miettinyt niitä ihmisiä, jotka elävät näissä maissa ja olosuhteissa aina. Minähän pääsen kotiin Suomeen milloin tahansa ja joka tapauksessa tämä on meille väliaikaista. 

Kaduilla näkyy silloin tällöin rottia kuten Suomessakin. Torakoihinkin olen törmännyt, vaikka niitä ei onneksi talossamme ole juurikaan näkynyt. Tuholaismyrkytyksiä on säännöllisesti. Beihai on käynyt läpi siistiytymisen viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja kaupunki on nykyisin pääsääntöisesti hyvin siisti. 

Ruoka on aina jossakin määrin terveysriski. Olen syönyt täällä lähes kaikkea tarjolla olevaa. Juomien suhteen olen ollut tarkempi, ja juon pääsääntöisesti vain pullotettuja juomia. 

Olen juuri toipumassa kolmannesta vatsataudista täällä. Ensimmäisen sain vuosi sitten tutustumismatkalla, toisen keväällä lomaillessani täällä ja kolmannen neljän kuukauden oleskelun jälkeen. En tiedä tarkalleen, mistä se tuli tällä kertaa.

Syön mitä vaan ja missä vaan, riskillä

Beihai ja beihailaiset ovat kohdelleet meitä hyvin. Olemme opetelleet toimimaan paikallisten tapojen mukaan, ja se on ollut mielenkiintoista ja mukavaa.