Beihai kuuluu Guangxin autonomiseen alueeseen, jonka pääkaupunki on Nanning.
Nanning on toinen paikka, josta olen nähnyt aikaisemmin vain lentokentän. Nanningissa on yli 6,5 miljoonaa asukasta, mutta pinta-alaltaan se on vain 6,5 % Suomesta. Omakotitaloasujia ei siis kovin paljon ole.
Lähdimme Beihaista klo 18, joten pimeä ehti tulla kolmen tunnin automatkan aikana. Ensikosketuksen perusteella Nanning on selvästi suurkaupunki, vaikka Kiinassa se ei ole läheskään suurimpia. Kiinassa on 39 yli kahdeksan miljoonan ihmisen kaupunkia, joten Nanning ei pääse kovin korkealle listassa.
Tänään minulla oli koko päivä aikaa tehdä mitä haluan. Täällä olisi monenlaisia kauppoja, joissa on edustettuina kaikki kansainväliset huippumerkit. Minut tuntevat arvannevat suuntasinko shoppailemaan. Muille voin kertoa, että en.
Katselin aamulla karttasovellusta ja mietin, minne menisin. Aika lähellä hotellia oli puisto, joka vaikutti tutustumisen arvoiselta. Käveleminen ja metsät ja metsien puutteessa puistotkin vetävät minua shoppailua enemmän puoleensa.
Liikkeellä
Läheisen kahdeksankaistaisen tien ylitin kävelysiltaa pitkin. Kävelysiltoja on Kiinassa monessa kaupungissa. Jäin katselemaan rauhallisesti soljuvaa liikennettä. Kello oli jo kymmenen, joten pahin ruuhka oli mennyt.
Nanningin liikenne vaikuttaa pienempään Beihaihin verrattuna sujuvammalta. Vaikka tämäkin kaupunki on kasvanut kovasti, ilmeisesti Beihain kadut eivät ole pysyneet kasvun mukana.
Toki Nanningissa on metro, joka ohjaa osan kulkijoista pois kaduilta. Beihaissahan sitä ei tietysti ole niin kuin ei pikkukylissä muuallakaan. Skoottereita oli parkissa silmänkantamattomiin, mutta liikenteessä niitä oli ainakin tänään Beihaita vähemmän.
Keitaalla
Puisto oli suuri ja kiertelin siellä pari tuntia. Pari viikkoa sitten Suomessa käydessäni ajattelin, että on onnea löytää oma rauha heti kotiovelta. Tein paljon kävelylenkkejä Kajaanissa ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta.
Nyt huomasin olevani yli kuuden miljoonan ihmisen kaupungissa, kiven heiton päässä ydinkeskustasta ja ympärillä on linnunlaulua, puita ja pensaita ja rauhaa. Oma rauha löytyy siis myös suurkaupungista.
Puisto jakaantuu matalaan reunukseen ja keskellä olevaan korkeampaan kohtaan. Varsinkin ylhäällä oli todella rauhallista. Istuin hetkeksi lukemaan kirjaa puiston korkeimmalle kohdalle.
Eläkeläisen kohtalo
Jatkoin matkaa ja näin värikkään porukan, jonka ääni kuului kauas. Porukkaan kuului toistakymmentä värikkäisiin mekkoihin pukeutunutta, todennäköisesti eläkkeellä olevaa naista.
Eläkeikä Kiinassa on miehillä kuusikymmentä vuotta ja toimistotyötä tekevillä naisilla viisikymmentä viisi vuotta ja ruumiillista työtä tekevillä viisikymmentä. Naisilla oli mukanaan lapsenlapsia, jotka juoksentelivat ympäriinsä.
Naiset juttelivat ja ottivat välillä tanssiaskeleita ja katsoivat lasten touhuja keinuttaen pienimpiä syleissään. Tiedän, että osa vaihtuvat myöhemmin. Sitten kun nämä naiset eivät pärjää itsekseen, heidän lapsensa ottavat vastuun heistä. Se on Kiinassa edelleen lapsen velvollisuus.
Puisto on olohuone
Alla olevassa kuvassa näkyy taustalla valkoinen rakennus, josta kuului musiikki ja laulua lammen vastarannalle saakka. Siellä joukko vanhempia naisia lauloi ja tanssi. Useampia pieniä taiji-porukoita oli myös harjoittelemassa Edellä mainittuihin harrastajiin olen törmännyt useita kertoja myös Beihaissa puistoissa, rannoilla ja katujen kulmauksissa.
Paluumatkalla merkit suurkaupungista alkoivat näkyä. Korkeat kerrostalot kurkistivat puiden takaa, mutta liikenteen äänet eivät tavoittaneet puistoissa olijoita. Puisto oli todellinen keidas kaupungin keskellä.
Puistot ovat kaupungin keuhkoja ja olohuoneita. Minun kokemukseni mukaan niitä on Kiinassa paljon. Ne ovat tärkeitä kiireen ja melun keskellä. Ihmiset kokoontuvat puistoihin viettämään vähäistä vapaa-aikaansa.
Seinäruusuna
Paluumatkalla kiertelin vielä kaupungin vilinässä. Täällä ei näy länsimaisia lainkaan. En nähnyt koko matkalla yhtäkään muuta. Tämä hämmästytti minua.
Huomiota en kuitenkaan herätä niin paljon kuin Beihaissa. Minua ei tuijoteta eikä minulle huudella. Ihmiset näyttävät olevan keskimäärin hieman pitempiä kuin Beihaissa, joten en tunne itseäni jättiläiseksi.
