Mikä on tulos, kun ihmiset noudattavat koronamääräyksiä?

Kun maailma oli vielä avoin

Vapautta rajoitetaan monella tavalla

Ennen ja jälkeen. Olemme olleet Suomen loman jälkeen yli kuukauden Kiinassa. Poikkeustilanne oli alkanut täällä kaksi viikkoa ennen paluutamme. Tähän kuukauteen on mahtunut monenlaista totuttelemista uuteen normaaliin. 

Maailma on välillä oman kodin kokoinen,
onneksi on mieluisa maisema

Korona on tappava, kohtuullisen helposti leviävä ja heikoimpiin iskevä. Lisäksi sen seuraukset yrityksille ja taloudelle tulevat olemaan mittavat. Se on pelottavaa. Pahin skenaarioni on toteutunut, korona on nyt myös Suomessa. Kiinan taistelu on ollut käynnissä monta kuukautta, nyt on muun maailman vuoro. Nyt ei voi enää muuta kuin minimoida vahingot.

Koronatoimet Kiinassa

Kiina sulki liikkeensä ja ravintolansa. Suljettuna ovat olleet kaikki liikkeet ruokakauppoja lukuun ottamatta. Ne ovat olleet pääosin auki koko ajan. Suljettuna ovat olleet kuntosalit, valtion virastot, parturit, kauneushoitolat, hierontapaikat.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön hengityssuojainpakon. Suojista kuulee monenlaista keskustelua. Todennäköisesti ne antavat ihmisille lähinnä henkisen suojan, kun voi tuntea tekevänsä jotain. Sairastuneiden on varmasti hyödyllistä käyttää suojia muiden turvaamiseksi. Täällä suojien käyttöä ei tarvitse valita tai olla valitsematta. Käytämme suojia, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Kiina otti koronan suhteen käyttöön lämmönmittauksen. Lämpömme on tänään mitattu talon alueelta lähtiessämme ja palatessamme ja kauppaan mennessämme. Lämpömme mitataan, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt. Jokainen, jonka lämpö ylittää tietyn tason, koronatestataan tai laitetaan karanteeniin. 

Kiina otti koronan suhteen käyttöön liikkumisen rajoitukset. Kaikkea ylimääräistä liikkumista on kehotettu välttämään. Välillä saimme poistua talon alueelta vain kerran päivässä. Ne perheet, joissa on useampi henkilö, saivat yhteisen poistumisluvan. Jos perheen äiti meni töihin, kukaan muu perheestä ei liikkunut sen päivän aikana. Rajoitamme liikkumista, koska valtio, jossa asumme, on niin päättänyt.

Tämän lenkkimaaston paras puoli
on skootterittomuus

Kiina otti koronan suhteen käyttöön kulkemisen seurannan. Jokaisen on rekisteröitävä kulkemisensa kännykän seurantasovelluksella kotitalosta lähtiessä tai sinne palatessa, kauppaan mennessä ja ravintoissa, oikeastaan menipä mihin tahansa. Sovelluksen vihreä väri kertoo siitä, että henkilö ei ole käynyt kahteen viikkoon "koronapositiivisilla" alueilla. Ihmisiä voidaan pysäyttää ja heidän kulkunsa syitä kysyä. Kulkulupa täytyy näyttää pyydettäessä.

Kiina otti käyttöön alueiden väliset kontrollit ja rajoitukset. Eri alueiden välillä oli tietulleja, joissa poliisit päivystivät yötä päivää ja valvoivat alueilta toisille yrittäviä ihmisiä. He käännyttivät ihmisiä, mikäli kulku oli kielletty. 

Työpaikoilla lämpötila mitataan joka päivä töihin tullessa. Kuumeiset passitetaan välittömästi testeihin. Työpaikkaruokalassa syödään yhden hengen pöydissä, ja isoissa toimistohuoneissa etäisyys toisiin on vähintään 1,5 metriä. Sanomattakin on selvää, että hengityssuojaimia käytetään työpaikoilla aina ruokailua lukuun ottamatta. Etätyötä suositaan aina, kun se on mahdollista.

Karanteenit ovat olleet täällä käytössä alusta asti. Aiemmin karanteenissa sai olla omissa kodeissa, mutta karanteenimääräyksiä on tiukennettu sen jälkeen, kun korona alkoi levitä maailmalla. Tällä hetkellä muista maista palaavat joutuvat karanteeniin määrättyyn hotelliin 14 päiväksi. Karanteenissa olevien lämpötila käydään mittaamassa päivittäin. Ruoka toimitetaan heille kotiin, he eivät kuljeksi kaupoissa tai apteekeissa. 

Emme käyneet ravintoissa, koska ne olivat kiinni. Emme käy edelleenkään uimassa, saunassa, elokuvissa, tai teatterissa. Emme käy kuntosalilla, koska talomme säännöt kieltävät sen. Kävelemme pihalla hengityssuojaimissa, pidämme välimatkaa muihin kaupoissa ja kadulla. 

Uutta normaalia

Minua on auttanut yhteydenpito  rakkaisiin Suomessa, kuvat lapsista ja muista rakkaista ja koirastamme. Minua on auttanut sen ajattelu, että tämä ei kestä ikuisesti. Minua on auttanut kävely pihalla. Olen kiertänyt puolen kilometrin pituisen pihan luultavasti 250-300 kertaa. Minua on auttanut puhuminen miehen ja Beihaissa asuvien tuttujen kanssa. Minua on auttanut kaiken pienen näkeminen ympäristössä. Lapset leikkivät ja nauravat, linnut laulavat, kukat työntyvät esille.

Pysähtynyt Kiina on hiljainen

Kaikesta huolimatta on kevät

Beihaissa meni muutama viikko ilman yhtään uutta koronatapausta. Nyt täällä on todettu muutama tapaus, joista yksi on muualta Kiinaan tullut matkailija. Tämän jälkeen kontrollia tiukennettiin. Meidän on kuljetettava passia mukanamme, jotta voimme kysyttäessä osoittaa, ettemme ole tulleet maahan viimeisen kahden viikon aikana. Muut paikalliset osoittavat puhelinsovelluksen avulla täällä olemisensa. 

Elämä on ollut rajoitettua. Välillä elämä on ollut tylsää, välillä ahdistavaa. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne turvallisuudesta. Tämän asian takia toimitaan ja taistellaan. Ihmiset noudattavat määräyksiä yhteisen edun ja tiukan määräysvallan takia. Kiinassa ei ole minäminä-kulttuuri. Onneksi.

On rajoitusten purkamisen aika

Mikä tästä kaikesta on seurannut? Maan sisäisiä koronarajoituksia on alettu purkaa. Liikkeitä on yhä enemmän auki. Parturit ja kauneushoitolat ovat avanneet ovensa. Kävelylenkeillä näkee auki olevia liikkeitä joka kerta enemmän. Ravintolat ovat saaneet lupia avata salinsa ruokailijoille. Paikkalukua on edelleen rajoitettu. Aiemmin ruokaa sai kyllä tilata, mutta se piti hakea ravintolan oven ulkopuolelta tai tilata ”kenguruilta” eli paikallisilta ruokaläheteiltä. 

Hiljaisimmillaan oli aavemaista

Koulut ovat edelleen kiinni, niiden suhteen pelataan varman päälle. Lapset ovat olleet etäopetuksessa jo kaksi kuukautta. Puhelimeen on alkanut tulla viestejä koulunkäyntiin liittyen. Se saattaa tarkoittaa sitä, että kouluja ollaan avaamassa. Liikenne on lisääntynyt. Ihmisiä on liikkeellä enemmän.

Maskien verran erilaista

Kaupat ovat jälleen avautuneet

Tänään kävimme kahvilla Starbucksissa ja saimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna riisua hengityssuojaimet ja istua samaan pöytään juomaan kahvimme. Eilen kävimme syömässä ystäväpariskunnan kanssa. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. 

Jotain ihan muuta

Blogikirjoittaminen on mielenkiintoista ja avartavaa. Kirjoitan muutakin. Tämän päivän postaukseni on tekstini, jonka kirjoitin Aivan paskojen tekstien -verkkokurssilla. Ohje oli kirjoittaa tarina, jossa ei tapahdu juuri mitään jännää. 

Ihmeellinen arki

Arjesta tulee aina arkea. Valutan kuumaa vettä kahvijauheen päälle. Ikean valkoinen kuppi on vähän tylsä, Suomessa juon kahvini muumimukista. Suomessa se on vähän tylsää, koska kaikki juovat kahvinsa muumimukista, mutta ne ovat silti värikkäitä toisin kuin valkoiset Ikea-kupit. Minun Kiina-arkeeni kuuluu Ikea-kuppi ja Ikean kalusteet, vaikka toin kaksi muumimukia mukanani tänne.  

Jotain vanhaa

Aamukahvin jälkeen neulon. Teen sukkia koko suvulle. Aikaisemmin äitini teki sukat minulle, mutta nyt osat ovat kääntyneet. Neulominen on kuin pumpuli aivoissa, sula lämmin suklaa iholla, kermavaahto ja lohtuletut. Sitten kirjoitan. Laitan kellon mittaamaan aikaa niin kuin psykologi opetti. 

Ja jotain uutta

Kirjoittamisen jälkeen laitan hengityssuojan kasvoilleni, lenkkarit jalkoihini ja avainpussin kaulaani. Lapsena en ollut avainkaulalapsi. Asuimme omakotitalossa ja äitini oli aina kotona. Kaverini kadehtivat minua ja minä heitä. 

Asumme kahdennessakymmenennessäviidennessä kerroksessa. Hissejä on kolme. Yleensä kaikki ovat ensimmäisessä kerroksessa, mutta minulla on koko päivä aikaa odottaa. Aikaisemmin menin portaita pitkin, mutta hengityssuojain päällä se on vähän liikaa. Meidän talossa kukaan ei kulje portaita paitsi minä enkä minäkään nyt. Joskus hissiin tulee joku toinen hengityssuojaintyyppi katselemaan puhelinta tai seiniä. Ihmiset eivät ole kovin erilaisia toisella puolella maailmaa.

Kun pihan kiertää laitoja pitkin, saa kelloon viisisataa metriä. Kierrän sen kymmenen kertaa ja silloin kellossa on viisituhatta metriä. Pihalla kasvaa palmuja ja ihmepensaita. Aluksi ihmettelin ihmepensaita, mutta nyt en enää joka kerta. Suomessa minulla oli ihmepensas, mutta se kuoli. Lenkin jälkeen odotan hissiä. Ne ovat aina ylhäällä, kun minä olen alhaalla, mutta minulla on koko päivä aikaa odottaa.

Olihan se ihme kohdata ihmepensas

Kotona pesen käteni saippuavedellä ja heitän hengityssuojan roskikseen. Suihkun jälkeen valutan kuumaa vettä kahvijauheen päälle ja menen juomaan kahvini parvekkeelle. Aluksi en uskaltanut mennä kaiteen reunalle, mutta nyt olen tottunut korkeuteen. 

Täällä on suurimman osan vuotta kuuma, mutta nyt on vain vähän yli kaksikymmentä astetta. Starbucksissa kysytään aina, haluanko kahvini kylmänä vai kuumana. Kuumana tietenkin. 

Kaipaan saunaa. Se on kiinni niin kuin lähes koko Kiina. Kesällä kävin siellä monta kertaa viikossa, vaikka olin tuskaillut auringossa kävellessäni. Arjesta tulee aina arkea, ajattelen.

Parveke on nyt piha

Miten korona vaikuttaa elämääni?

Olemme olleet Kiinassa yli kolme viikkoa. Koronauutisia tulvii joka paikasta. Viimeisen tiedon mukaan kotinurkillamme Oulussa on ensimmäinen todettu tartunta. Minua hirvittää enemmän koronan leviäminen Kiinan ulkopuolelle kuin koronan kanssa eläminen täällä. 

Täällä homma vaikuttaa olevan hallinnassa. Meidän on käytettävä hengityssuojaimia, vaikka tiedän niiden merkityksen olevan rajallinen. Rajoituksia ja valvontaa on joka paikassa. Koulut ovat edelleen kiinni, lapset ovat kotiopetuksessa. Olen vaikuttunut tämän maan toimintaan tässä asiassa, sanottiinpa Kiinasta muuten mitä tahansa.

Pelkoa ja sen torjuntaa

Olen lukenut eri maiden ihmisten järjettömistä peloista ja toimista koronan takia. Ihmiset hamstraavat vessapaperia, käsidesiä, hengityssuojaimia, ruokaa ja juomaa. Beihaissa hamstraamista ei ole ollut. Kaikkea on ollut saatavilla koko ajan. Some on yksi suurimmista paniikin lietsojista. Seuraan koronakeskustelua eri foorumeilla, ja osa keskustelusta on ihan järjetöntä. Ihmiset suojaavat kasvonsa suojilla ja samalla näppäilevät puhelimiaan joka paikassa ihan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Puhelimet ovat hissinnappuloiden, kaiteiden ja ostoskorien ohella suurimpia bakteeripesiä. 

Koronavirus ja influenssavirus ovat pintarakenteeltaan sellaisia, että käsidesi tehoaa niihin. Sen sijaan rinovirukseen tai norovirukseen se ei tehoa. Käsien pesu on kuitenkin kaikkein tärkeintä kaikkien virussairauksien ehkäisyssä. Käsien huolellinen (noin 20–30 sekuntia) pesu vedellä ja saippualla poistaa parhaiten virukset käsistä. Kosteassa villiintyvien virusten takia myös käsien kuivaaminen on olennaista, sillä se vie mennessään viimeisetkin pöpöt käsistä. En tiedä, painotetaanko tätä Suomessa ja muualla, mutta täällä tätä voitaisiin painottaa vielä nykyistä enemmän.

Rajoituksia puretaan

Täällä elämä soljuu omaa rytmiään. Rajoituksia on purettu vähitellen. Saamme kulkea jälleen talon alueelta pois miten haluamme, vaikka kaikkea tarpeetonta liikkumista pitäisi edelleen välttää. Liikenne on huomattavasti lisääntynyt. Ihmiset ovat palanneet töihin tietyin rajoituksin. Lämpötiloja mitataan jokaisessa työpaikassa henkilökunnalta ja asiakkailta ja metrin turvaväliä ihmisten välillä suositellaan.

Kolmea asiaa odotamme muita enemmän. Meidän lähellä on ravintola, jonne meillä on ollut tapana kokoontua perjantai-iltaisin syömään. Ravintolan omistaja on hyvää englantia puhuva kiinalainen mies, josta on tullut hyvä tuttumme. Toivomme, että hän saa luvan avata ravintolansa eniten hänen liiketoimintansa takia ja toiseksi eniten meidän itsemme takia. 

Toinen asia, jota odotamme, on läheisen hotellin uima-altaan ja saunatilojen avaaminen. Kävimme uimassa ja saunomassa 3-5 kertaa viikossa. Se oli paitsi kehon myös mielen hoitoa. Jälleen yksin asia, jonka merkityksen ymmärtää vasta kun sen menettää.

Kolmas asia on vielä Suomessa ja muualla maailmassa olevat beihailaiset tuttumme, jotka eivät ole saaneet lupaa matkustaa tänne. Kaipaamme pientä yhteisöämme. Ei ole mitään tietoa, milloin matkustaminen on turvallisempaa.

Kävelylenkeillä on edelleen hiljaista

Nyt me käymme kävelyillä. Kevät on tullut, luonto on uhmakkaan kukkea. Puut työntävät silmuja ja lehtiä ja kukat loistavat niin kuin ei koskaan ja nyt taas. Ihmiset kävelevät, katselevat merelle ja jopa pelaavat lautapelejä kadunkulmissa, ihan niin kuin ennen tätä. Nyt on ilta ja rannalta kuuluu yksinäisen trubaduurin laulua.

Aamuisin ja iltaisin rannalla on aavemaista

Elämä voittaa joka vuosi

Kukat ovat kauneimmillaan ennen kesän kuumuutta

Yksi lempimaisemistani

Kuin pieniä aurinkoja

Kaikkialla kukkii

Kukkametsä

Rakennustyömaat seisovat ja odottavat lupaa rakentaa, odottavat työmiehiä ja -naisia. Osa on jo toiminnassa, mutta tämä kunnostettava ravintola on aavemaisen hiljainen. Tämän ravintolan arkkitehtuuri on poikkeuksellinen Beihaissa; täällä pahoja henkiä karkoittavia ylöspäin suuntaavia räystäitä näkee vain vähän, toisin kuin esimerkiksi itäisessä Kiinassa.

Kahden vuoden päästä tämä voi olla täydessä
toiminnassa tai entistä rapistuneempi

Tänään oli pitkästä aikaa turistiolo. Kävelimme tutun lenkkimme ja keräsimme katseita. Maskit eivät ilmeisesti tee meistä yhtään enempää kiinalaisen näköisiä.

Harvinaista patsastelua

Ihmiset kalastavat, keräävät simpukoita, rapuja ja hiekkamatoja. Ruoka ja raha on saatava kaikissa tilanteissa. 

Leipä - tai kala - on usein tiukassa täällä

Kadut ovat osittain suljettuja, niin kuin tämä lempikatumme, Beihain vanha katu. Katua vartioidaan yötä päivää. 

Milloinhan portti avautuu?

Harmauden huippu

Starbucksiin pääsee jo sisälle kahville. Yhteen pöytään saa asettua yksi henkilö. Päätimme kuitenkin juoda kahvimme läheisessä puistossa.

Ohjeita ja käskyjä

Epätietoisuus

Välillä ajattelen, että täällä olo on tällä hetkellä ihmiskoe. Miten kestämme? Miten jaksamme? Kukaan ei tiedä, kauan tämä kestää. Kukaan ei tiedä, paraneeko tilanne vai paheneeko. Kukaan ei tiedä pääsemmekö pois täältä, jos haluamme. Pari kertaa minulle on meinannut tulla paniikki. Olen kuitenkin onnistunut rauhoittamaan itseni. Ja onneksi mieheni on järki ja kallio ja Beihai on kaunis ja oma.

Kaunis on yhä kaunista

Uudenlaista arkea Beihaissa

Kaikkeen tottuu, sanotaan. Toinen loman jälkeinen viikko Beihaissa on alkanut. Elämä on asettumassa uusiin uomiinsa. Ihan kivutta se ei ole sujunut. 

Ensimmäiset päivät menivät kuumetaudista toipuessa. Vaikka koronaepäily olikin aiheeton, ihan terve en ollut. Elämäni oli kotiseinien ja aidatun pihamme kokoinen. Kuumeen vuoksi en olisi päässyt portista ulos; se mitataan jokaiselta uloslähtijältä ja sisääntulijalta. Ja toisaalta kuume kertoo tulehduksesta, jolloin vastustuskykyni ympärillä jyllääville sairauksille on huonompi.

Neljä päivää olen ollut kuumeeton, joten elämä on ollut vapaampaa. Kävin ystäväni kanssa jopa pienellä kävelyllä rannalla aamupäivällä, kun siellä oli hiljaista. Väkijoukkoja on kehotettu välttämään ja kokoontumiset ovat kiellettyjä, joten tottumiimme pitkiin kävelylenkkeihin Beihain kaduilla ei ole mahdollisuutta.

Rajoitusten kiristymistä

Muutama päivä sitten rajoituksia kuitenkin kiristettiin entisestään. Meille ilmoitettiin, että jokainen talokompleksissamme asuva työssä käyvä henkilö saa kulkupassin, joka oikeuttaa yhteen ulosmenoon ja yhteen sisääntuloon päivässä. Sen lisäksi jokainen perhe saa yhden passin, joka oikeuttaa yhden perheenjäsenen yhteen ulosmenoon ja yhteen sisääntuloon päivässä. 

Olen miettinyt niitä perheitä, joissa on useampia jäseniä ja niitä, joissa ei ole työssäkäyviä. Täällä asuu paljon vanhempia pariskuntia. He eivät voi mennä yhdessä portin ulkopuolelle. Toisaalta kiinalaiset ovat meitä tottuneempia rajoituksiin, eivätkä he toisin kuin me niin paljon kyseenalaista asioita, joten ehkä tämä kaikki on heille helpompaa. 

Vasemmalla näkyy Dragon Building

Tämä rajoitus toi ensimmäisen kerran pienen ahdistuksen. Kulkuani ei koskaan aiemmin ole erityisesti rajoitettu. Nyt joudumme miettimään, milloin käytämme päivittäisen kulkulupamme. Jos haluamme käydä kauempana kaupassa, se on tehtävä suoraan miehen tultua töistä. Tänään kävimme kaupassa heti aamulla, joten tiesimme, ettemme voi loppupäivänä mennä enää minnekään.  

Kaupassa meitä odottivat uudenlaiset säädökset. Aiemmin kaikilta oli mitattu lämpö, ja tämä toki tehtiin tänäänkin. Nyt sen lisäksi jokainen kauppaa tulija ja lähtijä koodasi ylös kaupassa olevan koodin, jota kautta kirjattiin ylös kauppaan pyrkivän nimi ja puhelinnumero. Selville tuli toki myös lähtö- ja tuloaika. Tiedän, että Kiinassa on monissa paikoissa rajoituksia sen suhteen, montako ihmistä saa mennä yhtä aikaa kauppaan, mutta Beihaissa en sellaisiin ole törmännyt tai sellaisista kuullut. Kaupassa oli paljon hiljaisempaa kuin aikaisemmin. 

Ahdistuksen hoitoon minulla on onneksi keinoja. Tärkein on muiden kanssa juttelu. Voin puhua mieheni kanssa tai täällä samassa talossa asuvan ystäväni kanssa, ja sen teinkin tänään yhdistettynä toiseen ahdistuksen hoitokeinoon. Se on kävely omalla pihalla. Kun koko pihan kiertää laitoja myöten ympäri, matkaa kertyy noin puoli kilometriä. Kävelimme kymmenen kierrosta jutellen samalla, ja kotiin tultuani mieleni oli rauhallinen. 

Järjellä ajateltuna ymmärrän rajoitukset hyvin. Niillä pyritään saamaan virus hallintaan. Ihmisten halutaan pysyvän mahdollisimman paljon kotona eli poissa tartunnan mahdollisuuksista. Olen todella positiivisesti yllättynyt tähän tehokkuuteen, jolla tätä asiaa hoidetaan. Rajoitukset otetaan käyttöön nopeasti ja esimerkiksi kulkupasseja jaettiin heti, kun rajoitus tuli voimaan. Voimme luottaa täällä, että turvallisuudestamme pyritään huolehtimaan mahdollisimman hyvin. 

Iloa matkan varrella

Kävelyä ja kotiarkea

Pihanympärikävelystä on tullut rutiini. Nyt kun alan olla terve, käyn yleensä yhden lenkin yksin tai ystäväni kanssa päivällä ja toisen mieheni kanssa illalla. Kävelylenkeillä monet kasvot ovat tulleet tutuiksi. Tai ei varsinaisesti kasvot, vaan silmät, hiukset, kävelytyylit, vaatetukset. 

Kasvothan ovat peitetyt silmien alta leuan alle erivärisillä hengityssuojaimilla. Niiden käyttö on pakollista heti, kun omasta asunnosta astuu ulos. Aluksi hengittäminen oli hankalaa suojaimen läpi, mutta nyt se on käynyt lähes normaaliksi, vaikkakin saa välillä puuskuttamaan. Toivottavasti tämä on ohi ennen kesää ja paahtavaa kuumuutta! 

Tämän blogitekstin kuvat ovat omalta pihaltamme, jota olen katsellut uusin silmin. Jokaisella kierroksella löytää jotain uutta, vaikka olen kävellyt täällä ensimmäisen kerran jo vuosi siten. 

Onneksi on piha

Kodin seinien sisällä elämän on entisenlaista. Teen gradua ja muita kirjoitustöitä, kudon, luen, kuuntelen äänikirjoja, teen kotitöitä, ruokaa. Muutama päivä sitten kaivoin pakastimesta ennen joulua sinne laittamani piparkakkutaikinan lopun ja leivoin sen pipareiksi. Päiväkahvit olivat erityisen makoisat paitsi pipareiden takia myös siksi, että mieheni teki etätyöpäivän. Parvekkeella oli +20 astetta, joten istuimme siellä ja ihmettelimme vastapäistä mykkää rakennustyömaata.

Saapa nähdä, mitä elämä on ensi jouluna

Elämä täällä on erilaista, mutta ihan hyvää elämää. En tiedä aletaanko rajoituksia löysyttää vai kiristyvätkö ne vielä. Sitä saa mitä tulee.

Ambulanssilla koronatesteihin

Kotona. Tällä kertaa se vei 70 tuntia koronaviruksen takia. 

Kotimaan pohdintoja

Suomen loma meni nopeasti kuten aina. Seurasimme loman aikana tiiviisti sekä Suomen että Hongkongin uutisointia koronaviruksesta. Kuulimme tilanteesta myös Beihaissa asuvilta suomalaisilta ystäviltämme. 

Loman lähetessä loppuaan olimme yhä epävarmoja siitä, palaammeko takaisin Beihaihin. Saimme varmistuksen paluusta päivää ennen lähtöä. Olin toki hankkinut muistilistalla olevat tavarat muun muassa ison kasan lankoja jo valmiiksi, joten paluuluvan saatuamme aloitin tavaroiden pakkaamisen. Olimme kuulleet, että Kiinasta ei tahdo enää saada hengityssuojaimia, joten tarkoituksemme oli hankkia niitä Suomesta. Tämä osoittautui haasteeksi. Kaikki hengityssuojaimet oli ostettu apteekeista ympäri Suomen. Kiinalaiset ostavat maskeja ja lähettävät niitä kotimaahansa. Apteekissa työskentelevän ystävän avulla saimme kuitenkin 100 maskia ostettua. 

Mitähän tästä pitäisi ajatella, ajattelin monta kertaa noiden kolmen ja puolen viikon aikana. En löytänyt siihen vastausta. Sen tiesin, että en sinällään pelkää koronavirusta. Minulla ei ole perussairauksia, joten vaikka saisin tartunnan, se ei todennäköisesti olisi minulle vaarallinen. 

Mielessäni risteili ajatuksia: Palaanko, vaikka minun ei ole pakko? Entä jos tilanne pahenee, enkä pääse pois vaikka haluaisin? Sinänsä lopullinen päätös oli helppo. Tämä on mieheni ja minun yhteinen ulkomaan komennus, ja toisaalta Kiinassa on tällä hetkellä ainoa kotini. Lisäksi asiat Suomessa ovat sen verran järjestyksessä, että paluu oli mahdollista. 

Matkalla Suomesta Kiinaan

Lentomme Hongkongista Manner-Kiinaan oli peruttu jo muutamia viikkoja aikaisemmin. Meille järjestyi korvaava lento Hongkongista Bangkokiin ja sieltä Manner-Kiinaan. Eri lentoyhtiöt ovat ottaneet erilaisia kantoja Kiinan lentoihin, mutta moni yhtiö tänne vielä lentää. 

Lähdimme Oulunsalon lentokentältä sunnuntaina klo 17.35. Yöllä lähti lento kohti Hongkongia. Koneessa kaikille jaettiin lappunen, jossa kerrottiin siitä, miten virukselta voi ja pitää suojautua. Koneessa aasialaiset matkustajat käyttivät maskia.

Muutos lentoaikataulussa pidensi jo muutenkin pitkää matkaamme. Vietimme kaksi yötä Hongkongissa. Hongkong oli ihana, kuten kuukausi sittenkin. Ihmisiä oli liikkeellä aika paljon, mutta hengityssuojainten käyttö oli lisääntynyt huimasti. Kuukausi sitten niitä käytti muuta prosentti ihmisistä, nyt muutama prosentti ei käyttänyt. Kaikki näkemäni hengityssuojaimettomat olivat länsimaalaisia. 

Hongkong tuntui erilaiselta

Minä tiesin, että Kiinassa ja varsinkin Beihaissa hengityssuojaimet ovat pakollisia, joten aloitin sen käytön jo Hongkongissa. Vaikka aiemmin olin ihmetellyt hengityssuojainten käyttöä, se tuntui yllättävän luontevalta. Hongkongin lentokentällä suojain oli lähes kaikilla, mutta Bangkokissa vähemmistöllä ja edelleen suojattomia olivat vain länsimaalaiset. Molemmilla lentokentillä mitattiin lämpötila kaikilta matkustajilta. 

Maskeihin tottuu nopeasti

Nanningiin saavuimme keskiviikkona klo 16. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti lämpötilanmittaus, jonka perusteella jouduin erityismittaukseen. Passistani otettiin kopio ja osoitteeni ja puhelinnumeroni otettiin ylös. Lämpöni mitattiin kainalomittarilla, ja se oli ilmeisesti riittävän matala, koska pääsin jatkamaan matkaa.

Automatkalla meidät pysäytettiin tietullissa ja auton ja meidän autossa olevien tiedot otettiin ylös lämpötilan mittauksen lisäksi. Aina kun passi otetaan pois, saan jostain syystä tykytyksiä. Varsinkin kun en ymmärrä mitään käytävästä kiivaasta kiinankielisestä keskustelusta. Pääsimme jatkamaan matkaa, ja seuraava lämpötilan mittaus oli kotitalomme portilla. Kuskimme jätti meidän portille, koska talon alueelle ei pääse muut kuin asukkaat. Vihdoin olimme kotona, oli keskiviikkoilta ja kello oli iltakahdeksan paikallista aikaa.

Kuume vei sairaalaan

Torstaina minulle nousi kuume. Muita oireita ei ollut, mutta tiesin, että minun on otettava yhteys lääkäriin. Lääkäri oli yhteydessä paikallisiin viranomaisiin, joiden ohje oli lähteä paikalliseen sairaalaan koronatestiin. Koronaepäiltyjä ei kuljeteta henkilöautoilla vaan ambulanssilla, jonka henkilökunnalla on asiallinen suojaus. Talomme pihalla puin hengityssuojaimen lisäksi myssyn, kenkäsuojat ja hansikkaat.

Ambulanssi ajoi pillit soiden hiljaisten katujen läpi. Matkalla minulta mitattiin lämpö ja verenpaine. Sairaalassa minut ohjattiin erilliseen kuumepotilaita vastaanottavaan sairaalan sivuosaan, jossa henkilökunta oli pukeutunut suojiin päästä varpaisiin. Istuin muiden epäiltyjen kanssa odotushuoneessa, turvaväli muihin oli metrin. Minulta otettiin verikoe, jonka jälkeen sairaanhoitaja saattoi minut ja kaksi kiinalaista naista ct-tutkimukseen. Kuvauksen jälkeen hoitaja saattoi meidät takaisin odottamaan tuloksia. Koronatutkimus oli onneksi negatiivinen.

Sain omalta lääkäriltä ohjeen, miten ja missä järjestyksessä suojat pitää riisua. Sain ohjeen pestä kaikki päälläni olevat vaatteet ja mennä kotona välittömästi suihkuun. Virus elää myös pinnoilla. Vaikka minulla ei ollut virusta, odotustiloissa saattoi olla joku, jolla se oli. Tämä reissu antoi minulle kuvan siitä, mitä tapahtuu ja miten nopeasti.

Miltä elämä näyttää ja tuntuu? 

Beihaissa moni asia on muuttunut tämän kuukauden aikana, jonka olimme pois. Hengityssuojainten käyttö on rangaistuksen uhalla pakollista aina, kun on kodin ulkopuolella. Ravintolat ja liikkeet ovat kiinni. Rakennustyömaat ovat hiljaisia. Meidän edessämme yötä päivää rakenteilla olleet talot ovat ensimmäistä kertaa täysin autioita. Kiinan valtio ei ole sallinut työntekijöiden palata töihin tai pitää yrityksiä auki. Elintarvikekaupat ovat auki ja lähes kaikkea on saatavilla. 

Kiinni.

Kiina taistelee virusta vastaan. Pahimmat sairausalueet on suljettu. Tietullut rekisteröivät kaikki kulkijat. Lämpötiloja mitataan joka paikassa, porteilla, kentillä, kaupoissa jne. Kuumeilevat ja oireilevat henkilöt tutkitaan nopeasti ja tarvittaessa eristetään muista. Kaupunkeja desinfioidaan järjestelmällisesti. Ihmisiä kehotetaan välttämään turhaa ulkona liikkumista. Useamman henkilön kokoontumiset on kielletty. Kiinalaiseen puhelinnumeroomme tulee joka päivä useita ohjeita ja kehotuksia. Talomme pihamaalla kovaääniset antavat toimintaohjeita. Kadut ovat todella hiljaisia.

Tähän aikaan on normaalisti ruuhkaa

Kiinalaiset pysyvät kodeissaan

Mitähän tästä pitäisi ajatella, ajattelen. Mihin suuntaan tämä on menossa? Milloin virus kääntyy kohti tuhoaan, kuten se jossain vaiheessa tekee? Pysyykö virus täällä Beihaissa kurissa vai suljetaanko kaupunki jossain vaiheessa ja jäämme tänne jumiin? Tämä on ehkä ainoa todellinen pelkoni.